Luin vähän aikaa sitten kolme Lotta-kirjaa, kun tarvitsin jotakin rentouttavaa hyvän mielen lukemista. Lotathan toimivat tässä tarkoituksessa paremmin kuin hyvin: ne ovat täynnä pikku kommelluksia mutta niissä ei koskaan tapahdu mitään todella vakavaa; Lotan nokkela sanailu suorastaan pakottaa hymyn huulille; ja kirjat ovat täynnä viehättäviä yksityiskohtia, kuten jatkuvasti nautitut herkut.
En ajatellut tällä kertaa kirjoittaa kirjoista tänne sen yksityiskohtaisemmin. Lotta-kirjoissa on harvemmin suuria juonikuvioita ja kirjat ovat oikeastaan keskenään aika samanlaisia. Silti muistan, että minulla oli lapsena kirjojen joukossa selkeitä suosikkeja, ja nyt aikuisenakin huomaan että jotkut Lotat toimivat toisia paremmin. Huomaan esimerkiksi pitäväni kouluelämän kuvauksesta enemmän kuin Lotan loma-aikoihin keskittyvistä tarnoista, ja haluan ehdottomasti että Lotan paras ystävä Giggi on mukana kirjoissa.
Kun viimeksi kirjoitin Lotta-kirjoista, useampikin lukija kommentoi muistavansa että Lotissa oli välillä väärien kirjojen takankansitekstejä ja kansikuvia. Olin itse unohtanut tämän erikoisuuden, mutta kommentit palauttivat kyllä asian mieleeni. Ja tällä lukukerralla törmäsin asiaan ihan konkreettisestikin.
Käytä järkeäsi Lotta -kirjan kannessa Lotta ja Giggi komeilevat hassuissa hatuissa, ja takakansi kertoo kouluun perustettavasta yhdistyksestä. Oikeasti kirjassa on kuitenkin kesä, Lotta suorittaa ehtojaan ja Paul-serkku huijaa Lottaa esiintymällä taiteilijan valepuvussa.
Klassinen kansisekaannus siis. Hassuinta on se, että kirjan painos on vuodelta 2004, eli ilmeisesti nämä väärät kannet ovat niin olennainen osa Lotta-kirjoja, ettei niistä ole haluttu luopua uusintapainoksissakaan.
Lotta-kirjojen kannet ovat kuitenkin huomionarvoisia muistakin syistä. Heidi Lindgrenin kansitaide on nimittäin kerrassaan valloittavaa. Kuvissa on usein vangittu kirjoista joku keskeinen kommellus, ja Lotan ilmeet vaihtelevat kauhistuksesta hämmennykseen ja nolostukseen. Usein Lotta kuvataan kompastumassa tai muuten vain ryntäämässä päätä pahkaa kohti noloa tilannetta.
Myös Lotan vaatteisiin kannattaa kiinnittää huomiota. Mielestäni Lotassa olisi ainakin kansikuvien perusteella ainesta jopa tyyli-ikoniksi kaikkine kellohameineen, neuleineen, trensseineen ja kotelomekkoineen.
Merri Vik:
Niin Lotan tapaista (Ja, se Lotta!, 1959)
Karisto, 1978
Käytä järkeäsi Lotta! (Skärp dig, Lotta!, 1960)
Karisto, 2004
Pieleen menee, Lotta! (Arma Lotta!, 1966)
Karisto, 2007
Suom. A. M. Helminen
Kannet: Heidi Lindgren
Ah Lotat! Minäkin lainasin joskus viime syksynä kirjastosta ensimmäisen Lotta-kirjan - tyttärelle, mutta ahmaisin ensin itse! Ja kyllä - nauraa hekottelin ääneen! Varmasti mielessä aktivoitui se noin kymmenvuotias tyttönen, joka näitä aikoinaan luki, mutta kylläpä nauratti näin aikuisenakin :)
VastaaPoistaOnnistuin sitten kohtaamaan kirpputorilla muutaman houkuttelevan hajakirjan ja hamstrasin ne mukaani - suloista tietää, että hyllystä löytyy myös muutama Lotta. Ja juuri nuo kannet, aidot ja oikeat! Onneksi 2000-luvun painoksissa on taas juuri nämä, eikä niitä kummajaisia, jotka joskus tässä välissä kansien virkaan viriteltiin - virheistä viis, kunhan muuten ovat oikeat - aitoa Lotta-tyyliä :)
Katja, Lotta-kirjoissa täytyy kyllä ehdottomasti olla nämä ainoat ja oikeat piirroskannet. Valokuvakansissa ei ole ollenkaan Lotta-tunnelmaa!
PoistaMinä en kovin helposti naura ääneen lukiessani, mutta Lotat saavat kyllä minut hihittämään: kerronnassa on vain jotakin niin mehevän osuvaa. :)
Minäkin muistan Lotta-kirjat. Niitä tuli luettua paljon nuorena. kansisekaannuksia en sen sijaan koskaan pistänyt merkille, vaikka jo tuolloin muistan, että pidin kansista(kin). Ihanaa, kun näitä vanhoja "klassikkoja" (siis itselle tärkeitä) kirjoja vielä putkahtelee esille blogeissa. :)
VastaaPoistaElegia, kansisekaannukset olivat hirveän kiusallisia silloin, kun olisi halunnut lukea juuri tietyn Lotta-tarinan, metsästi sen käsiinsä kirjastosta - ja huomasikin lukevansa ihan toista kirjaa!
PoistaMinustakin on aina ihanaa lukea blogeista vanhoista lapsuuden suosikeista.
Näissä on tosiaan ihanaa nostalgiaa ja aikuisena tajuaa ajankuvan paremmin kuin nuorena. Vaikka nuo kansikuvissa näkyvät alushameet tai hiusten laitto valkin avulla.
VastaaPoistaEikös Lotta ja Giggi herkutelleet ainakin lakritsin ja suklaan sekoituksella, siis pussista syötiin vuoron perään lakritsia ja suklaata?
Salla, totta. Lapsena en ole tainnut juuri miettiä, mitä aikaa Lotta-kirjoissa eletään, ja olen varmaan ajatellut kirjojen sijoittuvan "omaan aikaani". Kuitenkin välillä kirjoissa vilahtelee juuri noita tärkättyjä alushameita ja muita ei niin 80-lukulaisia juttuja.
PoistaLotta ja Giggi toden totta söivät lakritsiä ja suklaata. Muistan tämän, koska olen itse omaksunut samaisen tavan Lotta-kirjoista. :)
Kyllä se Lotta osaa pukeutua, selvästi!
VastaaPoistaPitääpä kaivaa tuolta jostain pinosta se meillä oleva yksi Lotta-kirja ja katsoa että mikäs se niistä onkaan. Minä en muista Lotta-kirjoista harmikseni enää oikein mitään, mutta ruotsalainen tv-sarja muistuu paremmin, sen osia kun lainasimme aikoinaan paljon vhs:nä kirjastosta. :)
Linnea, en olekaan tiennyt että kirjoista on tehty tv-sarjakin. Ovatkohan ne joidenkin painosten valokuvakannet sitten nimenomaan siitä sarjasta?
PoistaEtsipä ihmeessä Lotta-kirja käsiisi ja lukaise. Lotan seura on kovin leppoisaa.
Lotta on tietenkin tuttu, mutta tiedätkö, en yhtään muista, luinko minä yhtään Lottaa silloin aikoinaan aikojen alussa... =D Luulen, että saatoin lukeakin muutaman, mutta ilmeisesti ne eivät tehneet sen kummempaa vaikutusta, koska en muista niistä mitään. =D
VastaaPoistaIrene, minusta tuntuu että omassa lapsuudessani "kaikki" lukivat Lottia - vaikka tuskinpa ihan kaikki niitä kuitenkaan lukivat. Mutta ainakin joka kirjastossa oli siihen aikaan aina ilahduttavan pitkät rivit punaselkäisiä Lotta-kirjoja.
PoistaMietin juuri, kun kävin vanhempieni kotona, että pitäisi lukea kaikkia lapsuuden/nuoruuden suosikkeja, siellä oli yksi Lotta-kirjakin kirjahyllyssä. Toistaiseksi on jäänyt lukematta Lotat uudelleen, ehkä jossain vaiheessa =D
VastaaPoistaMari a, kannatan aina lämpimästi lapsuuden suosikkien uudelleen lukemista. Aina kirjojen taika ei ole säilynyt, mutta toiset kirjat toimivat aikuisellekin hyvin. Tai sitten pääsee nostalgiamatkalle. Lotat ovat yllättävän hauskoja aikuisenakin luettuna, mutta nostalgiallakin on iso osa viehätyksessä.
Poista