On olemassa aine joka valaisee minut (Rakkausrunohaaste)

Jaana Täällä toisen tähden alla -blogista haastoi minut paljastamaan suosikkirakkausrunojani.

Huomasin haastetta pohtiessani yllätyksekseni, että kovin moni suosikkirunoistani ei itse asiassa käsittele rakkautta, tai ei ainakaan ole varsinainen rakkausruno. Muutamat omista suosikkirunoistani on lisäksi jo nostettu esiin muiden haasteeseen vastanneiden blogeissa.

Saarikoskelta löytyy useampikin minua koskettava runo rakkaudesta. Esimerkiksi tämä:

Laulu ikävästä merellä

         Tule armaani ja kätes anna mulle
Tule armas ja sieluni vie
lämpöiseen pesään,
se on paleleva tuulien tähden,
se on pelkäävä vaarojen vuoksi,
se on lepattava mastosta irrallaan,
riekaleina noussut pilviin
ja kaivannut,
ota suuhusi minut, pane kielesi alle,
lämmitä paleleva, rauhoita pelkääväinen.

***

Pidän kovasti myös Saarikosken En soisi sen päättyvän -kokoelman lyhyistä runoista, jotka osoittavat että kaiken olennaisen voi ilmaista muutamalla sanalla, esimerkiksi:

On olemassa aine joka valaisee minut.
                              Kun katsot silmiin
voit olla varma että rakastan sinua.

***

Mieltäni kiehtoo aina myös Sylvia Plathin runous, ja myös tämä runo, joka vie ajatukset erilaisiin rakkauden muotoihin.

Sanantuojat

Etanan viesti lehden lautasella?
Se ei ole minun. Älä ota sitä vastaan.

Etikkahappoa säilykepurkissa?
Älä ota sitä vastaan. Se ei ole aitoa.

Kultasormus, siinä auringonkehrä?
Valheita. Valheita ja murhe.

Huurretta lehdellä, tahraton
pata joka puhuu ja räiskähtelee

aivan itsekseen yhdeksän mustan Alpin
jokaisella huipulla.

Häiriö peileissä,
meri lyö pirstoiksi harmaan kuvastimensa - 

rakkaus, rakkaus, minun vuodenaikani. 


(Suom. Marja-Leena Mikkola)

***

En ole ihan varma, ketkä kaikki tähän on jo haastettu mukaan, mutta kuulisin mielelläni, onko Lurulla, Booksylla ja Norkulla rakkausrunosuosikkeja.
   

Hullun miehen hevonen

Minä ostin hevosen hullulta mieheltä.
Se oli piirtänyt sen itse
ja muuten se oli ihan tavallinen hevonen
mutta silmät olivat sieraimissa.
Sen se oli tehnyt
tahallaan: että ihmiset näkisi
miten hullu se on
ja ostaisi paremmin.
Minä ostin.
Ajattelin hevosta kun se seisoisi männikössä
illalla kun auringon korvista vuotaa verta.

(Pentti Saarikoski, Kokoelmasta Tähänastiset runot, Otava, 2003)