tag:blogger.com,1999:blog-91640545576805967602024-03-13T21:43:56.479+02:00Luetut, lukemattomatKirjojen ihanuudesta - ja joskus kamaluudestakinLiisahttp://www.blogger.com/profile/00740343131581854972noreply@blogger.comBlogger669125tag:blogger.com,1999:blog-9164054557680596760.post-46460720081851171432023-10-02T16:32:00.000+03:002023-10-02T16:32:56.734+03:00Ensikertalainen Turun kirjamessuilla<p><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCbff6nuBJPT_dyo3CZP72blQMgUNH4Vgnckv49LqSS501UniWFDQCxFTTQe3M5-jI5njlbBAwZ8fU4jVu_A-RDJiEKishIj97kOQJxaShEqBaXJHQU9um2wQfVG2cosk8zEwOxMsutC-I3ecipSN4wEkc32W_dOhQ5Axc4Q5plHKMd-tA_lG3yffv-4A/s2277/IMG_20230930_120515~2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2277" data-original-width="1773" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCbff6nuBJPT_dyo3CZP72blQMgUNH4Vgnckv49LqSS501UniWFDQCxFTTQe3M5-jI5njlbBAwZ8fU4jVu_A-RDJiEKishIj97kOQJxaShEqBaXJHQU9um2wQfVG2cosk8zEwOxMsutC-I3ecipSN4wEkc32W_dOhQ5Axc4Q5plHKMd-tA_lG3yffv-4A/w311-h400/IMG_20230930_120515~2.jpg" width="311" /></a></b></div><p></p><p style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;"> Liput messuille saatu Turun Messukeskukselta.</span><br /></p><p><b>Miksi Turkuun - onhan meillä Helsinki</b> </p><p>Olen usein suunnitellut Turun kirjamessuille osallistumista, mutta en ole aikaisemmin päässyt tuumasta toimeen.Tänä vuonna päätin lähteä messuille, kun selvisi että messujen teemana on tanssi. Haastateltavana olisivat mm. <b>Tero Saarinen</b> ja <b>Jorma Uotinen</b>, joita kumpaakin olen fanittanut vuosikausia.</p><p>Olin kuullut, että Turun messut ovat Helsingin messuja pienemmät ja intiimimmät. Toki näin olikin siinä mielessä, että messutila oli jonkin verran pienempi ja näytteilleasettajiakin oli vähemmän. Ihmisiä ja ruuhkia tuntui sen sijaan erityisesti lauantaina olevan ihan samaan tapaan kuin Helsingin messuillakin. Kirjat siis kiinnostavat!</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgABqfPQq2R1D2t23uPxbg25c5hBYbt1Go1H0b2NAuk0yxZRvDGbnHZD-p91PSva576gGXg7RrCUPOkMChdxT0_lR0e9QI1wNE9-yHxsIaDUEgMG6ec2mXee1TqeB_Or3qfhenMp9JzK8w95b5zOL0bOKHc35A_HwGIqWyosV2F0V9WPfWUS8RzcRYIuFY/s2543/IMG_20231001_145727~2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1800" data-original-width="2543" height="284" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgABqfPQq2R1D2t23uPxbg25c5hBYbt1Go1H0b2NAuk0yxZRvDGbnHZD-p91PSva576gGXg7RrCUPOkMChdxT0_lR0e9QI1wNE9-yHxsIaDUEgMG6ec2mXee1TqeB_Or3qfhenMp9JzK8w95b5zOL0bOKHc35A_HwGIqWyosV2F0V9WPfWUS8RzcRYIuFY/w400-h284/IMG_20231001_145727~2.jpg" width="400" /></a> </div><div class="separator" style="clear: both; margin-left: 80px; text-align: center;"><br /></div><p></p><p>Juttelin useamman Turun messujen konkarin kanssa, ja monet sanoivat, että siinä missä yleisöä riittää,
näytteilleasettajien määrä on vähentynyt verrattuna aikaisempiin vuosiin ja esimerkiksi
antikvariaattiosasto on kutistunut. Harmi, jos näytteilleasettaminen ei
ole esim. taloudellisista syistä kannattavaa, kun yleisöä messuilla kuitenkin
riittäisi.</p><p>Yleisesti ottaen Turun messuista jäi todella hyvä fiilis. Ohjelma oli kiinnostavaa, ja keskusteluja mahtui hyvin seuraamaan. Lavat oli myös aseteltu niin, että ainakin itse kuulin puheen hyvin, eikä toisilta haastattelupisteiltä kaikuva melu häirinnyt. Vaikka ruuhkia oli, messuilta jäi silti mukavan kotoisa ja lämmin tunnelma.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiejaAMCVky_s3SMWCE4eG6JpU7ET8ZlISDjnxdWsoql0TSeEwk-Hu1jToMCAY3Jq_LkZDS6xSX74fjjsLsfdupSTfhdnMECExnKJD50GoHccsSro9Gdgk8mb8YkEDSCHMCa484VuI_OGDoiX7zinKxkTDuUO7oMdOsF9ervOMD-uC-12YfJ7BJW4vHFDg/s2774/IMG_20230930_120621~2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2774" data-original-width="1777" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiejaAMCVky_s3SMWCE4eG6JpU7ET8ZlISDjnxdWsoql0TSeEwk-Hu1jToMCAY3Jq_LkZDS6xSX74fjjsLsfdupSTfhdnMECExnKJD50GoHccsSro9Gdgk8mb8YkEDSCHMCa484VuI_OGDoiX7zinKxkTDuUO7oMdOsF9ervOMD-uC-12YfJ7BJW4vHFDg/w256-h400/IMG_20230930_120621~2.jpg" width="256" /></a></div><br /><p></p><p>Kirjasome ja erityisesti kirjagram olivat näillä messuilla edustettuna paremmin kuin koskaan. Kirjagrammaajat <a href="https://www.instagram.com/siperiankirjat/" target="_blank">@siperiankirjat</a> ja <a href="https://www.instagram.com/1001kirjaa/" target="_blank">@1001kirjaa</a> (myös <a href="http://1001kirjaajayksipienielama.blogspot.com/" target="_blank">blogistaan </a>tuttu) olivat mukana järjestämässä messuille kirjagramin omaa ohjelmaa. Kirjasomelle oli varattu myös oma kokoontumistila, jossa en itse tosin messukiireen keskellä ehtinyt piipahtaa. <br /></p><p><b>Lauantai: tanssia ja taputuksia</b><br /></p><p>Suuntavaistotonta ensikertalaista hiukan jännitti messuille saapuminen, mutta onnistuneesti pääsin Helsingistä Turun messukeskukseen. Ensimmäiseksi piti tietenkin ottaa tila haltuun ja tonkia sen jälkeen antikvariaattiosasto läpi. Vaikka osasto ei kovin suuri ollutkaan, ostettavaa olisi löytynyt vaikka kuinka paljon. Postauksen lopusta selviää, mitä päädyin hankkimaan.</p><p>Tero Saarista olin tullut kuuntelemaan, ja pääsinkin seuraamaan häntä kahden haastattelun verran. Toisessa oli mukana myös Jorma Uotinen, ja varsinkin tuo keskustelu oli jotenkin aivan ihana ja hauska. Saarinen puhui mm. siitä, kuinka tärkeää on myös sanaton viestintä kuten liike ja eleet- vaikka kirjamessuilla sanojen ylivallan keskellä ollaankin. Uotinen puolestaan sai suuret aplodit, kun hän muistutti, että tanssi on arvokasta itsessään - taiteena - vaikka sillä voi olla arvoa myös esimerkiksi terveyden edistäjänä.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwlcZaVxHtAfZwmTtqjlXoDk3McCickDdPi0t6B0DOZkbh5J3QJ2pKAeLCTH6JN9YNt9M5gdF8CFTKW9sfNFYRdlveS9awQLyYWBUlT6S_VZN_24ZOqDAfHAm4MXsSAQYPFM9hcMi9efwSdLPbvZMWmOL0n0wFpNvkw-iSMlTEZexpuMOp1M8o2jy9bu0/s1635/IMG_20230930_130214~2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1551" data-original-width="1635" height="380" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwlcZaVxHtAfZwmTtqjlXoDk3McCickDdPi0t6B0DOZkbh5J3QJ2pKAeLCTH6JN9YNt9M5gdF8CFTKW9sfNFYRdlveS9awQLyYWBUlT6S_VZN_24ZOqDAfHAm4MXsSAQYPFM9hcMi9efwSdLPbvZMWmOL0n0wFpNvkw-iSMlTEZexpuMOp1M8o2jy9bu0/w400-h380/IMG_20230930_130214~2.jpg" width="400" /></a></div> <p></p><p>Poliitikot kirjailijoiden tentissä -ohjelmaan olin suhtautunut etukäteen hiukan epäillen: mietin kuultaisiinko siinä vain ympäripyöreää jargonia lukemisen tärkeydestä. Kirjailijat esittivät kuitenkin niin konkreettisia kysymyksiä esim. taiteilijaeläkkeistä ja kirjojen arvonlisäverosta, että vastauksissakin päästiin puhumaan asiaa. Keskustelu oli varsin kiinnostavaa ja viihdyttävääkin. Harvoin olen kuullut messuilla niin paljon ja niin voimakkaita väliaplodeja kuin tämän ohjelman aikana. Suurimman osan taputuksista keräsi <b>Li Andersson</b>, joka on kyllä erinomainen puhuja ja esiintyjä.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4PIWZFOoC9JFWWb0ihnYSLdceVO95DQWqeiKB7Ibbd0S7pMOREsXqxX4AVa5fjBolb7NoXgUbbCAMCXkCwyMAnqbPb7km2xV_rmE3QdWIKFNVxL53t7JcEoofsdsP7Zjni3s5a4w3NhQUeF5duBLnrAT3xnd26vegpQ-huaA8J04xOIxVgMNH1rUraLU/s1257/IMG_20230930_140953~3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1009" data-original-width="1257" height="321" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4PIWZFOoC9JFWWb0ihnYSLdceVO95DQWqeiKB7Ibbd0S7pMOREsXqxX4AVa5fjBolb7NoXgUbbCAMCXkCwyMAnqbPb7km2xV_rmE3QdWIKFNVxL53t7JcEoofsdsP7Zjni3s5a4w3NhQUeF5duBLnrAT3xnd26vegpQ-huaA8J04xOIxVgMNH1rUraLU/w400-h321/IMG_20230930_140953~3.jpg" width="400" /></a></div> <p></p><p>Messujen hauskin ohjelmanumero oli varmastikin lauantain ysäridisko! Messuilla tulee istuttua ja seisottua paljon, ja niskatkin ovat lujilla, kun kuikuilee divariosaston ylähyllyjä. Mikäpä siis parempaa kuin ravistella messujäykkyys tiehensä Haddawayn ja Daruden tahdissa. Ennen diskoilua <a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/" target="_blank">Amman lukuhetken</a> <b>Amma </b>jutteli <b>Juha Itkosen</b> kanssa 90-luvusta, muistoista ja musiikin merkityksestä.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKzpr71gnY1lsZPSotVIeoeYOHB43K1bTE7wAmScf-8rXSpYreeJ9r-j5kUhpomfQxoDQEuRZ0Fwc_uDx7xryYe0RQaF_eELmWVzo4T04tmUS8KK8OER9YpCHaNvf5GY7Kz_jbGiKXdtw7jof7rXItm71eMcyYVzSk9MoHoVV3Jy79LsOAwU_-jMKXn_k/s1907/IMG_20230930_163336~3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1907" data-original-width="1744" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKzpr71gnY1lsZPSotVIeoeYOHB43K1bTE7wAmScf-8rXSpYreeJ9r-j5kUhpomfQxoDQEuRZ0Fwc_uDx7xryYe0RQaF_eELmWVzo4T04tmUS8KK8OER9YpCHaNvf5GY7Kz_jbGiKXdtw7jof7rXItm71eMcyYVzSk9MoHoVV3Jy79LsOAwU_-jMKXn_k/w366-h400/IMG_20230930_163336~3.jpg" width="366" /></a></div><br /> <p></p><p><b>Sunnuntai: kirjagramia ja klassikoita</b></p><p>Aloitin messusunnuntain päivystämällä Meet& Greet-pisteellä, jossa kerroin kirjagramista ja jaoin lukuvinkkejä. Oli mukavaa jutella lukemisesta ja jakaa kirjasomen ilosanomaa ihmisille.</p><p>Seuraavaksi kirjasome oli klassikoiden vauhdissa, kun <a href="http://1001kirjaajayksipienielama.blogspot.com/" target="_blank">Mari </a>keskusteli <b>Saara Turusen</b> ja <b>Laura Frimanin</b> kanssa Suurteoksista ja uudesta Runotyttö-käännöksestä. Tämä kirjagramin tuottama ohjelmanunero, oli aivan ihana: klassikoiden ja Runotytön rakastaja vain hymyili menemään kuunnellessaan. Klassikoita saa lukea tai olla lukematta, niitä voi lukea myötä- tai vastakarvaan, ja klassikoiden kaanon elää.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4wxfodP9R6_x6kGSOaspBH4DGQXG31u_4NtQdtdukT29uHwSwPWhY6PELXvUGUJWAmBcQm4v5oN6KINwyASlZeJN5mtJXgCVZnfHj7menxYs3LPvW4PF6Stq_OpUtHbU139wtLV3bxDIEwj3pLRqVEwDwZr6XWIiiqtxR-56Gs0jaDt8qdDyd4ts5PxA/s2546/IMG_20231001_120716~2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1796" data-original-width="2546" height="283" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4wxfodP9R6_x6kGSOaspBH4DGQXG31u_4NtQdtdukT29uHwSwPWhY6PELXvUGUJWAmBcQm4v5oN6KINwyASlZeJN5mtJXgCVZnfHj7menxYs3LPvW4PF6Stq_OpUtHbU139wtLV3bxDIEwj3pLRqVEwDwZr6XWIiiqtxR-56Gs0jaDt8qdDyd4ts5PxA/w400-h283/IMG_20231001_120716~2.jpg" width="400" /></a></div><br /><p></p><p>Luontokadosta keskustelivat <b>Juha Kauppinen</b>, <b>Kerttu Kotakorp</b>i ja <b>Maria Ohisalo</b>. Keskustelussa korostettiin sitä, että vastuu luonnonsuojelusta ei voi olla vain yksilöiden harteilla, vaan siihen tarvitaan päättäjien sitoutumista. Yksilö voi myös olla luonnonsuojelija, vaikka ei olisi kaikissa valinnoissaan täydellinen.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMnU_QVa1oqXYH2YCVn1HMK3QKc70nhe5oV2SDAE1K53ewE2Qew4mnnuClndj1fRo39NRnjPwOF9M61I0N5QwpjUZ0ejicas6SwisgY_U9cbc-BsM2zyaUtFONNoti0BqniXQS_5Cy1UjcZAG8-S4NiP7i74NlzCL3H3tOV7bLmqTkJv8sOPPCVTFcxxY/s2202/IMG_20231001_123312~2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1497" data-original-width="2202" height="272" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMnU_QVa1oqXYH2YCVn1HMK3QKc70nhe5oV2SDAE1K53ewE2Qew4mnnuClndj1fRo39NRnjPwOF9M61I0N5QwpjUZ0ejicas6SwisgY_U9cbc-BsM2zyaUtFONNoti0BqniXQS_5Cy1UjcZAG8-S4NiP7i74NlzCL3H3tOV7bLmqTkJv8sOPPCVTFcxxY/w400-h272/IMG_20231001_123312~2.jpg" width="400" /></a></div><br /><p></p><p><b>Stella Harasekin</b> esikoisromaani kiinnostaa, koska seurasin joskus aika aktiivisesti hänen blogiaan. Harasek on taitava kirjoittaja, ja on kiinnostavaa nähdä, miten hänen tekstinsä taipuu (tiiliskivi)romaaniksi.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRGblSucsNlqVxuAp7F5Hq44B_rH8gkYMwdw_L83A3QQA1PvR4otfBgsE0-HheFQoOXBqxt4-IP9Aiuqpopq6vHYQgyiWcAcyvIjgWJr-gbl60ALzWUD-JSgf7UMyasFJMENopXEv8BXY_Js7mZKgQ7UTTaiMp4vteEKsxIHKuJg-LhFXcPEm2VAkPD5s/s1800/IMG_20231001_130745~2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1677" data-original-width="1800" height="373" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRGblSucsNlqVxuAp7F5Hq44B_rH8gkYMwdw_L83A3QQA1PvR4otfBgsE0-HheFQoOXBqxt4-IP9Aiuqpopq6vHYQgyiWcAcyvIjgWJr-gbl60ALzWUD-JSgf7UMyasFJMENopXEv8BXY_Js7mZKgQ7UTTaiMp4vteEKsxIHKuJg-LhFXcPEm2VAkPD5s/w400-h373/IMG_20231001_130745~2.jpg" width="400" /></a></div><br /><p></p><p>Messujen viimeisenä ohjelmanumerona kuuntelin vielä <b>Aino Frilanderin</b> ja <b>Aino Vähäpesolan</b> haastattelun. Poimin mukaan Frilanderin lausahduksen, että hän kirjoittaa esseitä, koska hän on asiapentti, joka ei osaa luoda kuviteltuja maailmoja.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUBa_Gx44Ng5ks0whOV5UxhK-KBMLWGbfdizoI70C6NilXlvntS9bY_6nm_EwMkpxEz1GvdsJ_99SyLL11aTw-apf-L_kAcanHSX1oRUxZcILzL7GZyz2AYbbyZiy4YD6T3ZYA5-o0myWc17zlDO_tDvepNRc23AJ58uGEEYMhadYzhPitp1Ftm-3VKBs/s2226/IMG_20231001_140206~2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2226" data-original-width="1709" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUBa_Gx44Ng5ks0whOV5UxhK-KBMLWGbfdizoI70C6NilXlvntS9bY_6nm_EwMkpxEz1GvdsJ_99SyLL11aTw-apf-L_kAcanHSX1oRUxZcILzL7GZyz2AYbbyZiy4YD6T3ZYA5-o0myWc17zlDO_tDvepNRc23AJ58uGEEYMhadYzhPitp1Ftm-3VKBs/w308-h400/IMG_20231001_140206~2.jpg" width="308" /></a></div> <p><b>Messuostokset</b></p><p>Ostoskassiin päätyi <b>Minna Eväsojan</b> <i>Sensei</i>, koska luen kaikki Minna Eväsojan Japani-kirjat. Loput ostokset olivat antikvariaatti-puolelta.</p><p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4s-lp5U4E2rc_ujzT9cvpGcK4CSWxSXAz9_gD7Rw-wIztoyOLiSQeIdLM8ROmEBeBNPY9vKpQjM0BkduKNodYEOzA82sJP-xdpdmPo_aF-_X-9Z9s4qKN51X49Tof3629FYHVbL4ge4vppyGCKpkAZBriErnp_HhThBjZSVA1NafedFArQhVUxkWN3a8/s2224/IMG_20231002_124133.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1763" data-original-width="2224" height="318" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4s-lp5U4E2rc_ujzT9cvpGcK4CSWxSXAz9_gD7Rw-wIztoyOLiSQeIdLM8ROmEBeBNPY9vKpQjM0BkduKNodYEOzA82sJP-xdpdmPo_aF-_X-9Z9s4qKN51X49Tof3629FYHVbL4ge4vppyGCKpkAZBriErnp_HhThBjZSVA1NafedFArQhVUxkWN3a8/w400-h318/IMG_20231002_124133.jpg" width="400" /></a></div><br /><p></p><p><b>Tove Janssonin</b> <i>Reilua peliä</i> on ollut ostoslistalla pitkään. Rakastan tuota kansikuvaa. <b>Edith Södergranin </b>kokoelmasta myyjä sanoi että "Harva asia tässä maailmassa on varmaa, mutta siitä olin varma, että tämä kirja menee messuilla kaupaksi."</p><p>Lisäksi täydensin <i>Kramppeja ja nyrjähdyksiä</i> -kokoelmaani puuttuvilla osilla.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKU7AiSTCGbPWsvwyfdS1TTsjMZJxeAotoQXi-7xdqEnwQ6iWvU6Wgiw_kE3goGyqY4Felv1p57ko-IBoUYOu8IgmCRwwahyphenhyphened3bq6A58tclfMUKtKc3f2V_ch621QDwdrBFfq7-BjunXLOm9J6e-08JOQTMPJUZw8-jkWf8shVO7zbOPErUmPWnM3nKg/s2024/IMG_20231002_124230.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1696" data-original-width="2024" height="335" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKU7AiSTCGbPWsvwyfdS1TTsjMZJxeAotoQXi-7xdqEnwQ6iWvU6Wgiw_kE3goGyqY4Felv1p57ko-IBoUYOu8IgmCRwwahyphenhyphened3bq6A58tclfMUKtKc3f2V_ch621QDwdrBFfq7-BjunXLOm9J6e-08JOQTMPJUZw8-jkWf8shVO7zbOPErUmPWnM3nKg/w400-h335/IMG_20231002_124230.jpg" width="400" /></a></div><br /> <p></p><p><b>Yhteenveto</b></p><p>Kannatti lähteä kirjamessuille vähän kauemmaksikin. Helsingin messujen jälkeen puhun aina kirjamessukuplasta, johon uppoutuu täydellisesti messujen aikana, ja josta on hiukan vaikeaa palata arkeen. No, messukupla on vielä täydellisempi, kun lähtee toiseen kaupunkiin ja irtautuu messujen ajaksi kokonaan tutusta ympäristöstä.</p><p>Kohtaamiset ja keskustelut ovat kirjamessuilla aina ihania. Kaikki te, joiden kanssa tiet kohtasivat: olette osa messukuplaani.</p><p>Voi olla, että tulevina vuosina Turun kirjamessut kuuluvat syksyihini yhtä lailla kuin Helsingin kirjamessut.</p>Liisahttp://www.blogger.com/profile/00740343131581854972noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-9164054557680596760.post-44164965003930652872023-07-29T20:46:00.000+03:002023-07-29T20:46:49.029+03:00Monika Fagerholm: Diiva<p><i></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMMSpphPMnz3Xf1hr0jnis3QeWmbMMrNqdRVwidwk1EvAEspI7KJfvP2dPpASzkLXotTy9Q8zwDOvXNmPgrS1lYjOhAkW3u4Drcgk5vXTrU6jsKqB1xQdTR_q--6W7W8Lv4gPUG1_OAiNVqYHjoXeD8y9GBUwq-OdoyqgIQjj1yXZPk97KI9F2ozM--7g/s2091/IMG_20230729_192700.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2091" data-original-width="1787" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMMSpphPMnz3Xf1hr0jnis3QeWmbMMrNqdRVwidwk1EvAEspI7KJfvP2dPpASzkLXotTy9Q8zwDOvXNmPgrS1lYjOhAkW3u4Drcgk5vXTrU6jsKqB1xQdTR_q--6W7W8Lv4gPUG1_OAiNVqYHjoXeD8y9GBUwq-OdoyqgIQjj1yXZPk97KI9F2ozM--7g/w341-h400/IMG_20230729_192700.jpg" width="341" /></a></i></div><i> </i><p></p><p><i>"En OLE yhtä kuin jokin seksuaalinen suuntaus, sillä maailma voi olla PUNAINEN ja KELTAINEN ja VIHREÄ ja SININEN, kuten ystäväni Frances sanoo. On miljoonia olemisen tapoja, tuhat tutkimatonta tapaa, voi olla juuri sellainen kuin haluaa."
</i></p><p>Diiva on 13-vuotias koulutyttö. Hän on supersankari. Lapsinainen. Uusi, upea ja erilainen. "Kaikki mitä kerron on totta", Diiva julistaa kirjan ensimmäisellä sivulla. Kirjan muilla sivuilla totuus kyseenalaistetaan lukuisia kertoja. Tai ehkä on pikemminkin niin, että on miljoonia totuuksia, kuten on miljoonia olemisen tapoja.
</p><p>Diiva oli aikoinaan ensimmäinen kirja, jota yritin lukea Monika Fagerholmilta. Taisin aloittaa kahdestikin, enkä kummallakaan kerralla päässyt paljon alkua pidemmälle. Myöhemmin olen lukenut kaikki Fagerholmin suomeksi ilmestyneet teokset Diivaa lukuunottamatta, ja olen rakastunut Fagerholmin kirjalliseen omaperäisyyteen ja hurjuuteen. Diivan lukemista olen säästellyt sopivaan hetkeen kuin herkkupalaa. Tänä kesänä aloin kaivata Fagerholmin outoja maailmoja ja päätin, että nyt on Diivan aika.
</p><p>Diiva on taattua Fagerholmia: toisteinen teksti, viittaukset populaarikulttuuriin ja tyttöjen maailma ovat tuttuja fagerholmismeja. Toisin kuin joissakin muissa Fagerholmin kirjoissa, Diivassa ei toisaalta ole sellaista melko juonellista arvoitusta tai mysteeriä, joka toisi kirjaan tarinallisuutta tai luettavuutta. Diivassakin on omat mysteerinsä, mutta ne ovat enemmän pinnan alla kuin vaikkapa Amerikkalaisessa tytössä tai Lola ylösalaisin -kirjassa. Ehkä Diiva ei siksi olekaan paras kirja aloittaa Fagerholmiin tutustumista, mutta se on täydellinen kirja Fagerholm-fanille. Rakastin!</p><p>Kiinnitin erityisesti huomiota seksuaalisuuden kuvaukseen Diivassa. Diivan seksuaalisuus on virtaavaa, vapaata, monimuotoista. Diiva tuntee HALUA, eikä halun kohteen sukupuolella tai iällä ole Diivalle merkitystä. Toisaalta Fagerholm leikittelee nuoren naisen seksuaalisuuden kuvastolla: Diivassa näkyy viitteitä Lolitaan ja Laura Palmeriin ja lukuisiin kulttuurimme kuvauksiin nuoren naisen ja vanhemman miehen suhteesta. Diivassa seksuaalisuus ja halu ovat yhtä lailla mielikuvia ja ajatuksia kuin tekoja. Selvää kuitenkin on, että teinityttö on Fagerholmilla itsenäinen seksuaalinen olento, jolla on omat halunsa ja tarpeensa.<br /></p><p>Seksuaalisuuden teema Diivassa innosti minut etsimään, mitä muut ovat aiheesta kirjoittaneet, ja löysin Pauliina Haasjoen kiinnostavan queerluennan. Teksti löytyy googlettamalla nimellä <span>Kaikkivoipaisesti queer. Omnipotenssi, seksuaalisuus ja ambivalenssi Monika Fagerholmin Diivassa. Suosittelen tutustumaan.<br /></span></p><div style="text-align: left;"><i>Monika Fagerholm: Diiva (Diva, 1998)</i></div><div style="text-align: left;"><i>Suom: Arja Tuomari</i></div><div style="text-align: left;"><i>Otava, 1998</i></div><p><br /></p>Liisahttp://www.blogger.com/profile/00740343131581854972noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-9164054557680596760.post-77704279179139307892023-02-28T20:38:00.001+02:002023-02-28T20:38:15.414+02:00Virginia Woolf: Elettyjä hetkiä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7QqN2sk6OWUHeqCfHvKOvAGZ2yZ-5ipKinaWmX1VnLSTdVC9MXFg5hMjQniJj8X4ARZmT_VDOEOBaVQjHePEDlqpfb7o12o9Wo5YsJNWv0Ikk2uXbIHej2oTrMqqrlC3THdR5j5bOHgQr3pmiMCkR7-nX3NdmQBh0ATvhn3dnsDr7SYfTq6EKH7B5/s2220/IMG_20230226_131240~2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2220" data-original-width="1800" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7QqN2sk6OWUHeqCfHvKOvAGZ2yZ-5ipKinaWmX1VnLSTdVC9MXFg5hMjQniJj8X4ARZmT_VDOEOBaVQjHePEDlqpfb7o12o9Wo5YsJNWv0Ikk2uXbIHej2oTrMqqrlC3THdR5j5bOHgQr3pmiMCkR7-nX3NdmQBh0ATvhn3dnsDr7SYfTq6EKH7B5/w324-h400/IMG_20230226_131240~2.jpg" width="324" /></a></div><br /><p>Kirjagramin Virginia Woolf -haaste antoi hyvän syyn lukea uudelleen yksi henkilökohtaisista Woolf-suosikeistani, Elettyjä hetkiä.</p><p>Elettyjä hetkiä koostuu viidestä omaelämäkerrallisesta tekstistä, jotka on julkaistu postuumisti. Tekstit on kirjoitettu eri aikoina ja eri tarkoituksiin, mutta yhdessä niistä muodostuu kiehtova kuva Woolfin lapsuudesta, nuoruudesta ja ajatuksista.</p><p>Kirjan avaava Muistoja on lapsuuskuvaus, jonka Woolf on kirjoittanut jo 25-vuotiaana. Se on kiinnostava erityisesti näytteenä Woolfin varhaisesta tyylistä, joka ei ole vielä aivan hioutunut, mutta josta voi jo tunnistaa hänelle ominaisia piirteitä.</p><p>Luonnoksen menneestä Woolf sen sijaan kirjoitti elämänsä loppupuolella, ja se on aihio muistelmiksi, joiden kirjoittamista Woolf ilmeisesti suunnitteli melko vakavissaan. Teksti on osittain viimeistellympää, osittain vain muistiinpanoja, mutta sellaisenakin Luonnos menneestä on nautittavaa luettavaa. En voi kuin haikeana huokailla, kuinka upeat muistelmat Woolf olisikaan kirjoittanut, jos teksti olisi joskus valmistunut.</p><p>Kolme viimeistä tekstiä Woolf kirjoitti esitettäväksi Muistelmaklubilla eli ystäväjoukolle, joka kokoontui lukemaan "ehdottoman vilpittömiä" muistelmiaan. Näissä kirjoituksissa Woolf käsittelee velipuoltaan, Bloomsburyn ryhmän syntymistä ja snobismia. Nämä tekstit ovat melko hiottuja, ja niissä näkyy niin Woolfin huumori kuin terävyyskin.</p><p>Elettyjä hetkiä teki minuun valtavan vaikutuksen, kun luin sen ensimmäisen kerran noin 18-vuotiaana. Olin muutenkin aivan Woolfin lumoissa, ja rakastin kaikkea mitä häneltä luin, mutta tämä kirja innoitti minua voimakkaasti. Se ei tietenkään ole verrattavissa Woolfin valmiisiin kirjoituksiin, eikä se ole Woolfin paras kirja, mutta siinä on paljon kiinnostavaa ja outoa tenhoa.</p><p>Luulen, että nuorena vaikutuin osittain Woolfin elämän dramaattista tapahtumista. Läheisten kuolemat, monimutkaiset sisarussuhteet, seksuaalinen hyväksikäyttö ja mielenterveyden järkkyminen: kaikki tämä järkytti mutta myös kiehtoi nuorta lukijaa. Vaikuttavuutta lisäsi se, että Woolf kirjoittaa näistä asioista usein ikään kuin sivulauseessa ja viitteellisesti. Lukija hätkähtää ja pysähtyy, joutuu ajattelemaan.</p><p>Elettyjä hetkiä on myös kiinnostava kuvaus siitä, mitä on kirjoittaminen ja erityisesti muistoista kirjoittaminen. Woolf esimerkiksi kirjoittaa, että muistoista tai ihmisen elämästä ei voi kirjoittaa, jos ei ensin yritä kuvata sitä, kuka ihminen oikeastaan on. Muuten elämäkerrasta tai muistelmista tulee vain tapahtumien luettelo.</p><p>Muistot ja havainnointi ovat keskeisiä teemoja Woolfin tuotannossa, ja nämä tekstit tuovat teemoihin mielenkiintoista ristivalotusta, kun Woolf käsittelee konkreettisesti omia muistojaan. Samalla lukijalle tarjoutuu tilaisuus havainnoida tekstin syntymistä näiden eri tavalla viimeistelemättömien kirjoitusten kautta.</p><p>Kirja on kuitenkin ollut minulle erityisen tärkeä elettyjen hetkien käsitteen vuoksi. Luonnos menneestä -tekstissä Woolf kirjoittaa, että kaikkiin päiviin sisältyy sekä elettyä että ei-elettyä. Ei-eletyt hetket ovat pumpulia, jota emme muista jälkeenpäin. Hyviin päiviin sisältyy enemmän elettyjä hetkiä, kuten kävelyretkiä ja uuden kirjan lukemista. Arkielämässään ihminen on kuitenkin irrallaan todellisuudesta, mutta välillä joku eletty hetki paljastaa pinnan alla olevan todellisuuden, kuvion johon kaikki ihmiset kuuluvat. "Koko maailma on taideteos, ja me olemme tuon taideteoksen osia."Näissä ajatuksissa on jotain, mihin olen samaistunut voimakkaasti. Voisin jopa sanoa, etten olisi sama ihminen, jos en olisi nuorena lukenut eletyistä hetkistä.</p><div style="text-align: left;"><i>Virginia Woolf: Elettyjä hetkiä (Moments of Being, 1976)<br />Suom. Kaarina Ripatti<br />Kirjayhtymä, 1986</i></div>Liisahttp://www.blogger.com/profile/00740343131581854972noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9164054557680596760.post-27055390926511966222022-03-02T21:23:00.001+02:002022-03-02T21:23:39.698+02:00George Eliot: Middlemarch<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEidVSME0XXkdLukpsupjjqIIVba130AFzaZfBSHCVUC-1dbJ5SWr4TnRGp5Dnj2qlQax3-e6vkMs-7O8oAQ8PxMy2spPxK1D5OK5QdDTgt8JRocNPTuqYIkGijMeGrSGaGG1Ps-xN-DM8WIcNjaYvnvbg4jGoB75dRX_JFYmPa8TDWmxRE7Bvjbuijn=s1791" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1791" data-original-width="1552" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEidVSME0XXkdLukpsupjjqIIVba130AFzaZfBSHCVUC-1dbJ5SWr4TnRGp5Dnj2qlQax3-e6vkMs-7O8oAQ8PxMy2spPxK1D5OK5QdDTgt8JRocNPTuqYIkGijMeGrSGaGG1Ps-xN-DM8WIcNjaYvnvbg4jGoB75dRX_JFYmPa8TDWmxRE7Bvjbuijn=w346-h400" width="346" /></a></div> <p></p><p>Onko <b>George Eliot</b> jäänyt Suomessa hiukan syrjään klassikkokirjailijoista puhuttaessa? Englanninkielisillä klassikolistoilla Eliotin kirjat ovat saavuttaneet pysyvän aseman, mutta Suomessa Eliotin teoksia tuntuu olevan jopa vaikeaa löytää luettavaksi. Onneksi muutama vuosi sitten <b>Alice Martin </b>suomensi upeasti <i>Daniel Derondan</i>, ja sen myötä Eliot on noussut muutenkin enemmän esiin.<br /></p><p>Itse olen lukenut nuorena <i>Myllyn joen rannalla</i>, mutta se ei silloin tehnyt minuun erityistä vaikutusta. Toissa kesänä luin sitten Daniel Derondan, ja rakastin sitä koko sydämestäni. Varasin heti kirjastosta <i>Middlemarchin</i>, mutta jouduin odottamaan kirjaa puolitoista vuotta, koska sitä on Helmet-kirjoissa suomeksi vain yksi kappale. Odotellessani etsin kirjaa myös antikvariaateista, mutta sitä ei ollut niissäkään saatavilla. Middlemarchia ei siis varsinaisesti tyrkytetä suomalaisille lukijoille.</p><p>Ja se on sääli, koska kirja on aivan loistava! Se on kuvaus 1830-luvun Englannin pikkukaupungista, naisen asemasta, moraalista, avioliitosta sekä yksilön ja yhteisön välisistä suhteista. Se on järkälemäinen ja yksityiskohtainen tiiliskivi, josta voi löytää niin realismia, roamantiikkaa kuin huumoriakin. Se on täynnä kiinnostavia ja värikkäitä henkilöhahmoja, joista on vaikea päästää irti lähes 900 sivun lukumatkan jälkeen. Ja luulen, että se tulee jatkossa kuulumaan rakkaimpien lukukokemusteni joukkoon.</p><p>Middlemarchista voisi kirjoittaa vaikka kuinka monesta näkökulmasta, mutta avioliitto on monella tavalla Middlemarchin keskiössä, joten sitä ei voi olla käsittelemättä. Kirjan kaksi keskeistä henkilöhahmoa, Dorothea Brooke ja Rosamund Vincy, päätyvät kumpikin epäonnistuneisiin liittoihin väärien miesten kanssa. Yhtenä syynä epäonnistuneisiin avioliittoihin voi pitää naisten asemaa ja sukupuoliroojeja, toisena syynä itse avioliiton luonnetta 1800-luvulla. Puolisot tutustuvat toisiinsa oikeastaaan vasta mentyään naimisiin. Ennen avioliittoa heillä on odotuksia ja ihanteita, joita vääristävät
kapeat sukupuoliroolit.<br /></p><p>Dorothea Brooke on hyvin idealistinen nuori nainen, joka ihailee oppineisuutta mutta ei ole itse saanut juuri mitään koulutusta. Hän rakastuu pastori Casauboniin, ja uskoo voivansa auttaa miestään tämän tutkimustyössä. Dorothean haaveissa avioliitto merkitsee yhteistyötä, joskin hän myös uskoo miehen olevan häntä älyllisesti etevämpi. Dorothea joutuu pettymään, koska hänen puolisonsa on todellisuudessa epäonnistunut tutkija, joka ei odota vaimolta toveruutta vaan ihailua.</p><p>Dorothean vastapari Rosamund on käynyt tyttökoulua, jonka ainoa tarkoitus on opettaa naisia olemaan viehättäviä – ja sitä kautta pääsemään hyvään avioliittoon. Rosamund tavoitteleekin avioliitolta asemaa ja varallisuutta, ja hän valitsee puolisokseen nuoren lääkärin, Tertius Lydgaten. Lydgate itse haaveilee lääketieteellisen läpimurron tekemisestä, ja hän huomaa liian myöhään, että Rosamundille hänen tavoitteensa eivät merkitse mitään, jos ne tarkoittavat elintason laskua.</p><p>Avioliiton lisäksi moraaliset valinnat nousevat yhdeksi kirjan keskeiseksi teemaksi. Kaikki keskeiset henkilöt joutuvat tekemään valintoja oman edun tavoittelun ja yhteisen edun, oikean ja väärän, rehellisyyden ja vilpillysyyden välillä. Erityisesti Dorothealle pyrkimys hyvään ja oikeaan on olennaista, mutta useimmat muut henkilöt ovat moraalisesti häilyväisempiä. Minun sydämessäni on aina paikka henkilöhahmoille, jotka pyrkivät tekemään oikein vaikka oman onnensa kustannuksella, ja ehkä siksi Eliot vetoaakin minuun niin voimakkaasti.<br /></p><p>Harva Middlemarchin henkilöistä on yksiselittäisen paha, vaan useimmat heistä tekevät sekä oikeita että vääriä valintoja. Casaubonia luonnehditaan joissakin arvioissa hirviöksi, mutta oiekasti Casaubon on paljon hirviötä moniulotteisempi ja pohjimmiltaan hyvin surullinen henkilöhahmo: mies joka tietää itse epäonnistuneensa ja pelkää kuollakseen, että myös muut näkevät hänen epäonnistumisensa. </p><p>Middlemarchissa olennaista on myös Eliotin huumori, joka sävyttää kirjaa koko ajan ja estää sitä sortumasta liialliseen mahtipontisuuteen. Sekä kaikkitietävä kertoja että tietyt henkilöhahmot kommentoivat tapahtumia ja ihmisiä ja asettavat ne oikeisiin mittasuhteisiin. Middlemarch saattaisi olla saarnaava tai ylitunteellinen tai melodramaattinen, mutta ironia ja lämpö tekevät siitä elämältä maistuvan ja kokonaisen – sellaisen kirjan, joka jää elämään sydämeen. <br /></p><div style="text-align: left;"><i>George Eliot: Middlemarch (Middlemarch. A Study of Provincial Life, 1871-1872)</i></div><div style="text-align: left;"><i>Suom. Aune Tuomikoski</i></div><div style="text-align: left;"><i>WSOY, 1966</i><br /></div>Liisahttp://www.blogger.com/profile/00740343131581854972noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-9164054557680596760.post-8965454915328166242021-12-30T19:52:00.001+02:002021-12-30T19:52:52.064+02:00Eeva Joenpelto: Lohja-sarja<p>Olen jo pidempään halunnut lukea <b>Eeva Joenpellon</b> Lohja-sarjan, mutta toisinaan houkutteleviinkin kirjoihin tarttuminen lykkääntyy syystä tai toisesta. Joskus lukija tarvitsee sysäyksen. Tällä kertaa sysäys tuli Instagramissa, jossa <a href="http://1001kirjaajayksipienielama.blogspot.com/" target="_blank">Mari</a> kyseli kiinnostuneita Lohja-sarjan yhteisluvun järjestämiseen. Olin välittömästi mukana, ja ideoinnin seurauksena kirjagramissa on luettu syksyn aikana sarjaa kirjan kuukausitahdilla.<br /></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhWMNHi074NW-pNlQfNPTOHiUg2GOfVmUGSX9OpcSwtBwocuNh9guMpNcPRPHGP0da6e8R5z7tuLup3waDbck8HXfyO35Lk3crfFTgtGWFBZEtchHzjTGhIPDaFdLyR6erW_CYK2QaJ6PtvbaQzO3SOUarzSKgIB1Knsl6ctJecErlXnDTQyaT1Rz4K=s1440" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1440" data-original-width="1440" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhWMNHi074NW-pNlQfNPTOHiUg2GOfVmUGSX9OpcSwtBwocuNh9guMpNcPRPHGP0da6e8R5z7tuLup3waDbck8HXfyO35Lk3crfFTgtGWFBZEtchHzjTGhIPDaFdLyR6erW_CYK2QaJ6PtvbaQzO3SOUarzSKgIB1Knsl6ctJecErlXnDTQyaT1Rz4K=s320" width="320" /></a></div><br /><p></p><p>Olen lukenut Joenpellolta aikaisemmin <a href="https://luetutlukemattomat.blogspot.com/2019/03/eeva-joenpelto-rikas-ja-kunniallinen.html" target="_blank">Rikkaan ja kunniallisen</a> (josta pidin kovasti) ja <a href="https://luetutlukemattomat.blogspot.com/2021/06/eeva-joenpelto-uskomattomia-uhrauksia.html" target="_blank">Uskomattomia uhrauksia</a> (joka oli kiinnostava), joten osasin odottaa hyvää. Siltikin yllätyin siitä, kuinka upealle matkalle nämä kirjat minut veivät. Miten hienoa henkilökuvausta, rikasta kieltä ja oivaltavia havaintoja pääsin todistamaan.</p><p>Lohja-sarjaa verrataan usein Väinö Linnan Pohjantähti-trilogiaan – sarjat ajoittuvat osittain samaan historialliseen aikaan, ja ne molemmat ovat sukutarinoita. Vertailussa nousee väistämättä esille kysymys siitä, miksi Lohja-sarja ei ole saavuttanut samanlaista klassikkoasemaa kuin TPA. Onko syy kirjailijan sukupuolessa, vai löytyykö selitys kirjoista?</p><p>Pohdiskelin lukiessani esimerkiksi Joenpellon ja Linnan henkilökuvauksen eroja: Joenpellon henkilöhahmot ovat mielestäni tavallaan haastavampia, koska oikeastaan kukaan ei ole selkeästi hyvä tai paha, vaan kaikista löytyy runsaasti harmaan sävyjä. Lukijan voi olla vaikeampi kiintyä henkilöhahmoihin, jotka ovat niin inhimillisen virheellisiä kuin Lohja-sarjassa. (Tämä ei ole kritiikkiä Linnan henkilöhahmoja kohtaan. Pohjantähdet ovat minulle todella tärkeitä kirjoja, ja rakastan Linnan henkilöitä enemmän kuin monia todellisia ihmisiä.) Joenpellon henkilöihin tutustuu ehkä hitaammin, mutta lopulta heihin syntyy monisyisiä viha- ja rakkaussuhteita. <br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjK6-oyYWhzOvwX4A9b8DrXKdkY_xsMRDOgmH8tfDrmg1wfYkVKy56gvZWHjjyQOdL1iHcpI1UmLdnm4CG9kjXTfRlF-wchMmSOrjgO9pYziVhuIt2UYeuQCJL8wjtSe8ABgrSpBe5DZTGpd4YaUyNzNIzOGVEYRQWMdp9zGyBTj1YuQ0I_cmcWeLWX=s1440" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1440" data-original-width="1440" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjK6-oyYWhzOvwX4A9b8DrXKdkY_xsMRDOgmH8tfDrmg1wfYkVKy56gvZWHjjyQOdL1iHcpI1UmLdnm4CG9kjXTfRlF-wchMmSOrjgO9pYziVhuIt2UYeuQCJL8wjtSe8ABgrSpBe5DZTGpd4YaUyNzNIzOGVEYRQWMdp9zGyBTj1YuQ0I_cmcWeLWX=s320" width="320" /></a></div><br /><p>Yleistäen voisi sanoa, että kirjat kertovat vahvoista naisista ja heikoista miehistä. Päällisin puolin voisi kuvitella, että asetelma olisi päinvastainen: miehet pyörittävät politiikkaa, liiketoimia ja kylän asioita, ja naiset alistuvat itsevaltiaiden puolisoiden varjossa ja ovat avioliitoissa kauppatavaraa. Mitä pidemmälle sarja etenee, sitä selvemmäksi käy, että Lohja-sarja on nimenomaan vahvojen naisten tarina. On Salme Hänninen, joka herää keski-iässä kapinoimaan tyrannimaista puolisoaan vastaan ja kannattelee koko perheen suruja ja murheita. Ja Salmen tyttäret Inkeri ja Anja, joista kummastakin kasvaa omalla tavallaan äitinsä kaltaisia vastuunkantajia. Mutta mielenkiintoisia näistä naisista tekee se, että heillä kaikilla on vahvuuksiensa lisäksi omat heikkoutensa ja sokeat pisteensä – he ovat uskottavia voimanaisia.</p><p>Ja miehet sitten. Oskari Hännisen omahyväisyys ja itsereflektion puute ovat mittasuhteiltaan megalomaanisia. Tarinan todellinen konna saattaa kuitenkin olla Oskarin vävy, liukas ja tunne-elämältään kylmää kalaa muistuttava Matti Reima. Gröönroosin Vieno puolestaan ymmärtää yhteiskunnallisia asioita mutta pysyttelee ihmissuhteissa aina turvallisen välimatkan päässä. Vieno edustaa Julinin miehien ohella ihmistyyppiä, joka ei ole oikein kunnolla elossa.<br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjjVnEFdoLTkdXA5wsEteaBxtk5YxzlVMe-FNWxVBggeuoXHG7SlhLIHQKRSXiKhMa7-GMxvOTObaimlFLHqX4E9wh1sLX5VqCa3gigdplEqcX7RZVVdjxlhoCEtof_7AWU_PR7YGTXlTPxGgAOtHZsOkvEE1AnkE2gQ163k3lzGdGnw8G0EF-VnoYP=s1800" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1800" data-original-width="1440" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjjVnEFdoLTkdXA5wsEteaBxtk5YxzlVMe-FNWxVBggeuoXHG7SlhLIHQKRSXiKhMa7-GMxvOTObaimlFLHqX4E9wh1sLX5VqCa3gigdplEqcX7RZVVdjxlhoCEtof_7AWU_PR7YGTXlTPxGgAOtHZsOkvEE1AnkE2gQ163k3lzGdGnw8G0EF-VnoYP=s320" width="256" /></a></div><p></p><p>Henkilöhahmojen tarinoiden lisäksi sarja kuvaa Suomen itsenäisyyden ensimmäisiä vuosikymmeniä. Sisällissodan seuraukset, kieltolaki, Lapuan liike ja lama vaikuttavat henkilöiden elämään, mutta Joenpelto kuvaa historiallisia tapahtumia usein vain sivulauseissa, luontevana osana arkista elämää. Politiikalla on luonnollisesti merkittävä rooli kirjassa: joitakin lukijoita se saattaa vieraannuttaa, mutta minä uppouduin jopa kunnallisvaltuuston kokouksien kuvauksiin täysillä.</p><p>Pohjimmiltaan kirjoissa on kyse ihmiselämän perimmäisistä kysymyksistä. Hetkellisyys, ajan kuluminen ja kuolema kulkevat mukana läpi koko sarjan. Me synnymme, kasvamme, vanhenemme ja kuolemme – mitä teemme elämällämme noiden nopeasti kiitävien hetkien aikana? Löytyykö merkitys omaisuuden keräämisestä, suvun jatkamisesta tai maineen ja kunnian saavuttamisesta? Pitäisikö elää itselleen vai muita varten? Voiko ihminen olla sekä onnellinen että rehellinen itselleen? Joenpelto ei anna vastauksia, vaan asettaa sekä henkilöhahmonsa että lukijan vastakkain näiden kysymysten kanssa.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjXKma_jPZgwCDKxxusnZiZDWYijnZB5PSYPiJEHZMtQpayCumflS22mJ0Dmvfhl-UaSpbW_AKd50f2xxMI2YjAdK7t1sdAGyNeLtQ-BYyq8Er3lRDzW6bFeBsiv79ap8txtVITpjXWkul-Jzt9ABbHU1ogkc9RbY42UKQD7_1K7lLSTAJGf-2m2vGO=s2162" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2162" data-original-width="1757" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjXKma_jPZgwCDKxxusnZiZDWYijnZB5PSYPiJEHZMtQpayCumflS22mJ0Dmvfhl-UaSpbW_AKd50f2xxMI2YjAdK7t1sdAGyNeLtQ-BYyq8Er3lRDzW6bFeBsiv79ap8txtVITpjXWkul-Jzt9ABbHU1ogkc9RbY42UKQD7_1K7lLSTAJGf-2m2vGO=s320" width="260" /></a></div> <p></p><p>Lopuksi on vielä nostettava esille se, kuinka upeaa Joenpellon teksti on. Kirjat ovat täynnä siteeraamisen arvoisia kohtia, joissa Joenpelto tavoittaa maailman kauneuden, kauheuden tai huvittavuuden. Ei voi kuin pysähtyä ja hengitellä, kun lukee jotain tällaista: <br /></p><p><i>"Yhtäkkiä, vilun värisyttäessä olkapäitä, Salme oli tuntevinaan jotakin, jota ehkä voisi sanoa minuudeksi. Että hän oli hän, mutta minkälainen todella?"</i></p><p>Syksy Lohjalla on ollut hieno kokemus, ja olo on oikeasti hiukan haikea, kun täytyy hyvästellä Hänniset ja kumppanit. Mutta odotan jo sitä, kun voin palata uudelleen heidän seuraansa.</p><div style="text-align: left;"><i>Eeva Joenpelto: Lohja-sarja, WSOY<br /></i></div><div style="text-align: left;"><i>Vetää kaikista ovista, 1974</i></div><div style="text-align: left;"><i>Kuin kekäle kädessä, 1976</i></div><div style="text-align: left;"><i>Sataa suolaista vettä, 1978</i></div><div style="text-align: left;"><i>Eteisiin ja kynnyksille, 1980 </i><br /></div>Liisahttp://www.blogger.com/profile/00740343131581854972noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-9164054557680596760.post-39769192119772326002021-10-31T17:49:00.000+02:002021-10-31T17:49:06.455+02:00Kirjamessujen paluu!<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWq9-hRB7EmWxpwtjNekeCZQ9uSNgcbzbdfhjAR3dLfptU-WJSWC5F9qpZABvdnVhYK4nKDIeSheii87J4pfmI4uBVwnBAHEaoQYvJj6p1eLVFmmcK84CImxFpxGdseMu4IvCNzz9RJyQ/s1024/20211031_132307-COLLAGE.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="1024" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWq9-hRB7EmWxpwtjNekeCZQ9uSNgcbzbdfhjAR3dLfptU-WJSWC5F9qpZABvdnVhYK4nKDIeSheii87J4pfmI4uBVwnBAHEaoQYvJj6p1eLVFmmcK84CImxFpxGdseMu4IvCNzz9RJyQ/w400-h400/20211031_132307-COLLAGE.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Kun kirjamessut tekevät paluun kahden vuoden tauon jälkeen, on syytä herätellä viime aikoina harvakseltaan päivittynyt blogi horroksestaan ja kirjoittaa perinteinen messuraportti.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Kirjamessut ovat yleensä olleet yksi syksyn kohokohdista, mutta tänä vuonna en etukäteen hirveästi fiilistellyt messuja. Mietitytti tietysti, onnistuuko messujen järjestäminen lopulta kuitenkaan, ja jos onnistuu, joudutaanko ne pitämään hirveän tiukoin rajoituksin tai jotenkin typistettynä. Ja olisiko messuilla yleensäkään niin ihanaa kuin muistikuvissa – entä jos ei pääsisikään messutunnelmaan!</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Kun perjantaina sitten saavuin messukeskukseen ja lähdin tutustumaan alueeseen, tunsin tutun messukuplinnan heräävän. Kirjoja! Kirjaihmisiä! Puhetta! Kuinka ihanaa!</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Alueen kiertämisen ja ensimmäisten kirjaostosten jälkeen suuntasin messuohjelman pariin kuuntelemaan <b>Suvi Aholan </b>kertomana, mitä <b>Eeva Joenpelto</b> todella sanoi. (Kirjagramin puolella luetaan tänä syksynä Joenpellon Lohja-sarjaa, ja viimeistään tuo lukuhaaste on tehnyt minusta Joenpelto-fanin.) Ahola kertoi, ettei hän juurikaan ollut lukenut Joenpeltoa ennen kuin alkoi kustantamon tilaustyönä kirjoittaa tästä kirjaa. Keskustelun aikana pohdittiinkin sitä, miksi Joenpeltoa ei enää lueta tai tunneta kovin laajalti, vaikka hän on aikoinaan ollut niin suosittu kirjailija. Ahola ei löytänyt mitään selkeitä syitä Joenpellon syrjään jäämiselle, mutta hän nosti esille syitä lukea Joenpeltoa jatkossakin – erityisesti tuotannon monipuolisuuden ja vahvat naishahmot.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgy5ImSpmrd1POWT93xddW3utaIDEAbw2-cLKWouzDqSoa-91F1V4D6OPd7zxjJG5Dsqhax2I0wZ_JUYwpFKqkUtlcHcvnfac2NRZ-GzvlUPgoRYJRqlQfF-Bto-GkMEjqbTdx9zUizPpA/s4000/IMG_20211030_130307.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1800" data-original-width="4000" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgy5ImSpmrd1POWT93xddW3utaIDEAbw2-cLKWouzDqSoa-91F1V4D6OPd7zxjJG5Dsqhax2I0wZ_JUYwpFKqkUtlcHcvnfac2NRZ-GzvlUPgoRYJRqlQfF-Bto-GkMEjqbTdx9zUizPpA/w400-h180/IMG_20211030_130307.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Perjantaina seuraamissani keskusteluissa naiset ja feminismi nousivat muutenkin esille. Ehdin kuuntelemaan osan <b>Saara Turusen</b> ja <b>Petra Maisosen</b> haastattelusta, jossa he puhuivat toimittamastaan <i>Suurteoksia</i>-kirjasta, jossa nostetaan esiin miehisen kirjallisuuskaanonin sivuuttamia kirjoja. En ole vielä ehtinyt lukea Suurteoksia, mutta nyt ostin sen messuilta omaan hyllyyn, ja aikomuksena on lukea se pian.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Perjantain lopuksi kuuntelin Suomen arvostelijain liiton keskustelun feminismistä kirjallisuuskritiikissä. Lyhyessä keskustelussa ei päästy kovin syvälle aiheeseen, ja se käsitteli ehkä enemmän kirjallisuuskritiikkiä yleisellä tasolla kuin nimenomaan feministisestä näkökulmasta. Ihan kiinnostava keskustelu kuitenkin.<br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJwEyIa2W00WdpQ5crBBGhdoeYXoYVNkGldR-jO-wYLn8lFqnfNXQhLAXUAiDHln5cp4qz-l4YDnH_FwV2wU4FbDTmmlt3j85VqGiQ9jeCtgv1kdF176PWwSsfH8jVR2ymrqSCvJvxK-I/s2931/IMG_20211030_113504%257E2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1800" data-original-width="2931" height="246" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJwEyIa2W00WdpQ5crBBGhdoeYXoYVNkGldR-jO-wYLn8lFqnfNXQhLAXUAiDHln5cp4qz-l4YDnH_FwV2wU4FbDTmmlt3j85VqGiQ9jeCtgv1kdF176PWwSsfH8jVR2ymrqSCvJvxK-I/w400-h246/IMG_20211030_113504%257E2.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Lauantaina suuntasin messuille heti aamusta. Ensimmäiseksi kävin kuuntelemassa <b>Paolo Giordanon</b> haastattelua. Giordano puhui kiinnostavasti esimerkiksi nuoruudesta, nuorten kokemuksista korona-aikana, ilmastonmuutoksesta ja terrorismista. Giordano kertoi käsittelevänsä uudessa <i>Jopa taivas on meidän </i>-kirjassaan sitä, kuinka ihmiset voivat tehdä kauheita tekoja aatteiden nimissä – myös hyvien aatteiden – ja kuinka kaikissa ihmisissä on kyky pahuuteen. Nämä teemat kiinnostavat minua kovasti, ja kirja onkin lukulistallani.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Kun kirjailijoita haastatellaan heidän uutuusteoksistaan, keskustelu jää usein kirjan aiheiden ja henkilöhahmojen kuvailun asteelle, mikä ei aina ole kovin kiinnostavaa, varsinkaan jos tietää kirjasta jo etukäteen jotakin, tai jos on jo ehtinyt lukea kirjan. On kiinnostavampaa, jos keskustelu laajenee kirjan teemojen ympäriltä laajemmalle. Tässä onnistui mielestäni sekä Giordano että sitä seurannut <b>Sisko Savonlahti</b>, ja puhui suorasanaiseen ja kiperään tyyliinsä vanhenemisesta, ulkomuodon ja kuluttamisen palvonnasta ja itsensä rakastamisen ongelmallisuudesta. Voisin kuunnella Savonlahtea vaikka kuinka kauan!</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Seuraavaksi <b>Saara Turunen</b> puhui <i>Järjettömiä asioita</i> -kirjastaan, ja kertoi työskentelevänsä tällä hetkellä uuden, ensi syksynä Q-teatterissa esitettävän näytelmän parissa. Sen jälkeen ehdin vielä kuuntelemaan vaatepuhetta: Laura Friman, Anniina Nurmi ja Laura Pörsti ovat kaikki kirjoittaneet uutuuskirjoissaan ristiriitaisesta suhteestamme vaatteisiin. Aihe on mielenkiintoinen, ja ainakin Nurmen ja Pörstin kirjat kiinnostavat.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQ-ux0l76nl3PpxoEtZUg1Zc2xk_TueMKU3R5a9BhaiMST3YxCJ1CJqhJDQ8w-xCaLb-4wfvL4ZIecBYtbR-3F99SP-bAOJ0L2H_TcA-2xWAalv4i3fQgbwcOzNQwfXsKqWnNI6z3CSv8/s1024/20211031_145247-COLLAGE.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="1024" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQ-ux0l76nl3PpxoEtZUg1Zc2xk_TueMKU3R5a9BhaiMST3YxCJ1CJqhJDQ8w-xCaLb-4wfvL4ZIecBYtbR-3F99SP-bAOJ0L2H_TcA-2xWAalv4i3fQgbwcOzNQwfXsKqWnNI6z3CSv8/w400-h400/20211031_145247-COLLAGE.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Kolusin messuilla ahkerasti antikvariaattiosastoa. Rakastan vanhojen kirjojen katselemista ja selailua, ja on myös erityisen ihanaa tehdä kirjalöytöjä antikvariaateista.Tänä vuonna ilahdutti Muumi-sarjakuvakokoelmani puuttuvan osan löytäminen!</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Kirjamessut olivat siis tänäkin vuonna ihanat! Oli hyvää ohjelmaa, ihania kohtaamisia ja tuttu kirjakupla. Lopuksi vielä kaikki messuostokseni, uutena ja vanhana hankitut:</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Tuula Karjalainen: Outi Heiskanen – Taiteilija kuin shamaani</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Saara Turunen, Petra Maisonen (toim.): Suurteoksia</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Tove Jansson: Muumipeikko rakentaa talon</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Aila Meriluoto: Lasimaalaus</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Eeva-Liisa Manner: Fahrenheit 121</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">P. G. Wodehouse: Pulmallinen viikonloppu</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><span style="font-size: x-small;">* Maksoin osallistumiseni kirjamessuille itse. </span><br /></div><p></p>Liisahttp://www.blogger.com/profile/00740343131581854972noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9164054557680596760.post-66457485854324776362021-09-29T18:59:00.000+03:002021-09-29T18:59:07.927+03:00Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä - Guermantesin tie 1<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPI8XvYgfbdR7HC9_Uv88wIM14BmOyhfIIOym-kf5H86NGfpowmUQpyNjOUaE7o1NxLwhqPyrxU_HW04ZWAQ1ojNszXB4dW8xRbQUiQaChQt7yJtv5agudkd9Rzsx_AYhFdia85nZjhx0/s1817/IMG_20210929_135016.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1703" data-original-width="1817" height="375" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPI8XvYgfbdR7HC9_Uv88wIM14BmOyhfIIOym-kf5H86NGfpowmUQpyNjOUaE7o1NxLwhqPyrxU_HW04ZWAQ1ojNszXB4dW8xRbQUiQaChQt7yJtv5agudkd9Rzsx_AYhFdia85nZjhx0/w400-h375/IMG_20210929_135016.jpg" width="400" /></a></div><p></p><p>Olen edennyt Kadonneen ajan etsinnässä puoleen väliin. Eikä aikaakaan ole kulunut kuin kymmenen vuotta! Olin pariin kertaan yrittänyt <b>Proustin </b>lukemista aikaisemminkin, mutta melkein tasan kymmenen vuotta sitten olen lukenut <a href="https://luetutlukemattomat.blogspot.com/2011/10/marcel-proust-kadonnutta-aikaa.html" target="_blank">ensimmäisen osan</a> kokonaan. Välillä lukemisessa on ollut pidempiä taukoja, mutta onneksi sarjan pariin on hyvin helppo palata pitkänkin ajan jälkeen, koska mitään suurempaa juonta kirjoissa ei ole. Ehkä kuitenkin tavoittelen sitä, että luen viimeiset viisi osaa vähän nopeammin kuin ensimmäiset viisi.</p><p>Sarjan kirjat ovat olleet keskenään yllättävän erilaisia lukukokemuksia. Jos sarjan <a href="https://luetutlukemattomat.blogspot.com/2020/10/marcel-proust-kadonnutta-aikaa.html" target="_blank">edellisen osan </a>lukeminen oli melko helppoa ja suorastaan nautinnollista, tämän osan lukeminen meni välillä suorittamisen puolelle. Pönöttävien ja teeskentelevien seurapiirien kuvaukset eivät ole missään vaiheessa ollut suosikkejani sarjassa, ja tässä osassa niitä kuvauksia tosiaan riitti. Toki seurapiirikuvauksissa on hupaisia huomioita, ja Proustin tapa kuvata henkilöhahmojensa elekieltä ja teennäisiä tapoja on herkullista, mutta isoina annoksina kohtaukset alkavat pitkästyttää.</p><p>Päähenkilö on tässäkin kirjassa pakkomielteisen ihastunut: tällä kertaa ihailun kohteena on kopeasti käyttäytyvä Guermantesin herttuatar. Epätoivoiset ja nolostuttavat yritykset päästä tutustumaan herttuattareen saivat melkein kiemurtelemaan myötähäpeästä – niin elävästi ne oli kuvattu. Käyttäytyminen, joka nuoressa pojassa tuntui vain lapselliselta, alkaa tuntua yhä nolostuttavammalta päähenkilön varttuessa. Proust tuntuu myös kuvailevan päähenkilönsä rakastumisia ironisemmin ja etäämmältä: sekä kertoja että päähenkilö tuntuvat tajuavan, että lemmentuskat ovat tietynlaista poseeraamista.</p><p>Erityisen mielenkiintoista tässä osassa oli lähes koko kirjan läpi kulkeva Dreyfusin tapaus, joka jakaa koko Ranskaa. Juutalaisvastaisuus nousee vahvaksi teemaksi: kirjan loppupuolen kohtaus, jossa eräs herra de Charlus suoltaa päähenkilölle juutalaisvastaisia mielipiteitään, on suorastaan karmaisevaa luettavaa. </p><p>Vaikka tämä osa ei noussut omaksi suosikikseni sarjassa, tälläkin kertaa kirja oli täynnä siteeraamisen arvoisia kohtia. Proust kuvaa tässä osassa useampaan kertaan henkilöidensä ulkoisen ja sisäisen maailman eroja ja sitä, ettemme voi koskaan todella tuntea toisia ihmisiä. Asian voi ilmaista suoraviivaisesti tai Proustin tapaan näin:</p><p><i>"Ja näin hän ensimmäisenä opetti minulle, ettei kukaan ihminen koskaan, niin kuin siihen saakka olin luullut, esiinny edessämme läpinäkyvänä ja liikkumattomana hyveineen, vikoineen, suunnitelmineen, meitä koskevine aikomuksineen (niin kuin puutarha istutuksineen, jota aitauksen takaa ihaillaan), vaan varjona johon emme koskaan pääse tunkeutumaan, josta me muodostamme monenmoisia käsityksiä nojautumalla lausuttuihin sanoihin, jopa tekoihinkin, jotka kummatkin välittävät vain riittämättömiä ja keskenään ristiriidassa olevia tietoja, varjona jonka alla me vuoron perään ja aivan yhtä hyvällä syyllä voimme kuvitella milloin vihan, milloin taas rakkauden kytevän."</i></p><p>Tällaisten kohtien vuoksi sitä on valmis sietämään pitkästyttäviä seurapiirikuvauksiakin.</p><div style="text-align: left;"><i>Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä 5. Guermantesin tie 1. (À la recherche du temps perdu. Le côte de Guermantes, 1920)</i></div><div style="text-align: left;"><i>Suom. Inkeri Tuomikoski</i></div><div style="text-align: left;"><i>Otava, 1985/2007 </i><br /></div>Liisahttp://www.blogger.com/profile/00740343131581854972noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9164054557680596760.post-62737024983877165422021-08-29T14:43:00.000+03:002021-08-29T14:43:00.829+03:00Maisku Myllymäki: Holly<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg74xmygY7s9AonlglxxBI690EAdvivdehjVpgUZfLD3wH5ZUxhvCNEFfpMB5ymVRHMo1Ab8cddbk19Ms5uI1towehbataMudIy4vWOB-e-2izFDJJhYcjC90NPTaeT_s79uLUo2s9CvWo/s1829/IMG_20210813_175937%257E3.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1786" data-original-width="1829" height="390" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg74xmygY7s9AonlglxxBI690EAdvivdehjVpgUZfLD3wH5ZUxhvCNEFfpMB5ymVRHMo1Ab8cddbk19Ms5uI1towehbataMudIy4vWOB-e-2izFDJJhYcjC90NPTaeT_s79uLUo2s9CvWo/w400-h390/IMG_20210813_175937%257E3.jpg" width="400" /></a></div> <p></p><p>Kuinka paljon meillä ihmisillä on yhteisiä mielenmaisemia – sellaisia paikkoja, joissa näemme itsemme joko tosielämässä tai mielikuvissa. Yksi omista rakkaista mielenmaisemistani muodostuu merestä, saaresta ja kallioista. Joskus olen mielenmaisemassani yksin, toisinaan siellä on kuviteltuja ihmisiä, yleensä naisia. Maisema ei välttämättä ole pelkästään turvallinen vaan siinä saattaa olla jotain salaperäistä tai odottavaa.</p><p><b>Maisku Myllymäen</b> esikoisromaanin miljöö muistuttaa mielenmaisemaani suuressa määrin. Se ei tietenkään ole aivan samanlainen, vaan siinä on yllättäviä ja odottamattomia piirteitä ja paikkoja, joita voi tutkia. Saari on vieras, mutta kuitenkin niin tuttu, että kiertelen siellä ihastuksissani, paikkoja ja tunnelmia tunnistaen. Solahdan kirjan maailmaan tyytyväisenä ja nautiskellen mutta myös yllättyen. Jonkinlainen yhteinen mielenmaisema on löytynyt.<br /></p><p>Kirjan tunnelma on tiheänä ääneen lausumattomista asioista ja salaisuuksista. Saarella asuu yksinäisyyteen vetäytynyt näyttelijä Holly Ö, värikäs, kovaääninen, näyttävissä kaftaaneissa tilan omakseen ottava nainen. Hänen vieraakseen saapuu Ihmisen luonto -lehdestä Eva – nainen jonka hiukset on leikattu asialliseksi polkkatukaksi. Näkökulma saarella on Evan, joka tarkkailee saarta ja ennen kaikkea Hollya, vaikka on tullut kirjoittamaan juttua harvinaisesta lintuhavainnosta. Viikko saarella muodostuu ratkaisevaksi molempien naisten elämässä: ilmassa voi alusta alkaen aavistaa tulossa olevan muutoksen tuulet.<br /></p><p>Kirjaan on rakennettu koukuttava jännite, joka houkuttelee lukemaan eteenpäin. Tarinaa oleellisempaa on kuitenkin tapa, jolla tarinaa kerrotaan. Myllymäki kuvailee asioita ja ihmisiä herkullisesti ja rehevästi: kirja on tulvillaan värejä, tuoksuja ja tekstuuria. Teksti ei kuitenkaan pääse lipsahtamaan liian maalaukselliseksi ja kauniiksi, ja tunnelmassa on koko ajan läsnä tietty rappeutumisen ja kulumisen tunne. Hollyn talon maalipinta on kulunut ja huoneet pölyttyvät. Henkilöhahmot ovat myös vahvasti ruumiillisia kohtuineen, virtsarakkoineen ja hampaanväleineen. <br /></p><p>Tunnelmassa on myös jotakin epätodellista tai ainakin ajasta ja paikasta riippumatonta. Kirjan maailma on käsinkosketeltava mutta se ei ole kiinnostunut realismista tai ajankuvasta. Se viittaa enemmän muihin kirjallisiin maailmoihin kuin ympäröivään todellisuuteen. <b>Iris Murdochin </b><i>Meri, meri </i>mainitaan ilmeisenä vaikutteena myös tarinassa, ja jossakin taustalla <b>Marja-Liisa Vartion </b>Alma imitoi metsoa. Hollyn maailma on kuitenkin omansa, ja viittaukset toimivat taustalla tunnelman luojina.</p><p>Unenomaisuus ja tietty epärealistisuus tuntuvat virkistäviltä, ja ehkä kirja olisi voinut kurkottaa jopa pidemmälle outouden ja häiritsevän puolelle. Tunnelman ja kielen tasolla kirjassa oli ihastuttavasti vinoa
viehätystä, joka veti puoleensa ja samalla askarrutti, ja samaa
olisi voinut vielä enemmän myös tarinan tasolla. Vaikka Holly ei selitä asioita auki ja paljon jää lukijalle pohdittavaksi, ehkä nimenomaan juonen tasolla kirja olisi voinut olla vielä aukkoisempi ja hämärämpi. Tällaisenakin Holly valloitti minut ja jäi mieleeni viipyilemään. Kirja tekeekin mieli lukea heti uudelleen, unohtaen tarinan ja keskittyen vain tekstiin. Mielenmaisemana Holly on täydellinen.<br /></p><p>Muissa blogeissa: <a href="https://tuijata.com/2021/08/16/maisku-myllymaki-holly/" target="_blank">Tuijata</a>, <a href="https://kirjanmerkkina.blogspot.com/2021/08/maisku-myllymaki-holly.html" target="_blank">Kirjanmerkkinä lentolippu</a>, <a href="https://satunnainenohilukija.blogspot.com/2021/08/holly.html" target="_blank">Satunnainen ohilukija</a>, <a href="https://nannankirjakimara.blogspot.com/2021/08/muutosten-viikko-lintusaarella-maisku.html" target="_blank">Nannan kirjakimara</a>.</p><div style="text-align: left;"><i>Maisku Myllymäki: Holly</i></div><div style="text-align: left;"><i>Kansi: Anna Makkonen</i></div><div style="text-align: left;"><i>WSOY, 2021</i><br /></div>Liisahttp://www.blogger.com/profile/00740343131581854972noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9164054557680596760.post-33100613519981021362021-07-07T18:57:00.000+03:002021-07-07T18:57:08.862+03:00Luetut, lukemattomat 10 vuotta! Arvonta!<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgslAM5mYSxt_8nBjLgAIfbM_EO62fQ7kevrnU3rQN9MTb5qmKhn7nAEVf1EWETDDzRmWqgh55zkrzvokyv8TjXs9B6_QIqH5q9zaUdEqIwIKj51OINrDslirXOOzQSaaQb552gSsKiB9Q/s3859/IMG_20210704_123411%257E2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1736" data-original-width="3859" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgslAM5mYSxt_8nBjLgAIfbM_EO62fQ7kevrnU3rQN9MTb5qmKhn7nAEVf1EWETDDzRmWqgh55zkrzvokyv8TjXs9B6_QIqH5q9zaUdEqIwIKj51OINrDslirXOOzQSaaQb552gSsKiB9Q/w400-h180/IMG_20210704_123411%257E2.jpg" width="400" /></a></div> <p></p><p>Luetut, lukemattomat täyttää tänään pyöreitä. Tasan kymmenen vuotta sitten julkaisin jännittyneenä blogin ensimmäisen tekstin. Olin seuraillut paria kirjablogia pidempään, mutta en ollut tullut ajatelleeksi että voisin itsekin kirjoittaa kirjoista nettiin. Kymmenen vuotta sitten kirjablogien määrä alkoi kasvaa, ja löysin useita uusia blogeja, joiden innostamana sitten heräsi ajatus omasta blogista. </p><p>Vaikeinta blogin perustamisessa oli tietysti nimen keksiminen. Pyörittelin erilaisia kirjoihin liittyviä ajatuksia, kunnes melkein itsestään mieleen nousi sanaleikki: Luetut, lukemattomat. Olin varma, että nimen täytyy olla jo jollakin käytössä, mutta raivokas googlettaminen ei tuottanut tuloksia, joten uskalsin ottaa nimen käyttöön. Ja siitä bloggaaminen sitten lähti.</p><p>Blogin ensimmäiset vuodet olivat hyvin aktiivisia: kirjoitin melkein kaikista lukemistani kirjoista, ja seurasin myös todella aktiivisesti muita kirjablogeja. Kirjablogit elivätkin tuolloin kultakautta. Blogeja oli paljon, kommentointi kävi vilkkaana, ja erilaisia tempauksia järjestettiin. Näistä legendaarisimpana mieleeni on jäänyt plagioinnin vastainen flashmob, jossa bloggaajat kirjoittivat valearvioita klassikoista. Itse kirjoitin <a href="https://luetutlukemattomat.blogspot.com/2012/10/jd-salinger-sieppari-ruispellossa.html" target="_blank">Siepparista ruispellossa</a>.</p><p>Ensimmäisten vuosien jälkeen bloggaamisen tahti rauhoittui. Nelisen vuotta sitten liityin Instagramiin, ja vähitellen myös kirjajutut alkoivat luontevasti siirtyä yhä enemmän sinne. Insta on vaivaton, ja sinne on helppo postata lyhyitäkin kirjajuttuja. Joistakin kirjoista haluan kuitenkin edelleen kirjoittaa pidemmin, ja siihen blogi on paljon luontevampi alusta. Nykyään kirjoittelen blogiin kerran tai pari kuussa.</p><p>Pyöreiden vuosien kunniaksi muistelin menneitä ja poimin kymmenen suosikkipostausta:</p><p><a href="https://luetutlukemattomat.blogspot.com/2013/01/ttt-kymmenen-kirjallista-kavelya.html" target="_blank">Kymmenen kirjallista kävelyä</a>: listasin itselleni rakkaita kirjallisia kuvauksia kävelemisestä.</p><p><a href="https://luetutlukemattomat.blogspot.com/2012/08/copycat-kirjankansikisa-bloggarin-osa.html" target="_blank">Copycat-kansi: Bloggarin osa</a>: Varioin Copycat-kisassa Kari Hotakaisen Ihmisen osan kantta, ja lopputulos on minusta edelleen mainio.</p><p><a href="https://luetutlukemattomat.blogspot.com/2012/08/anja-snellman-ivana-b-ja.html" target="_blank">Anja Snellman, Ivana B. ja intertekstuaalisuuden rajat</a>: Pohdiskelin Anja Snellmanin taipumusta lainata melko reippaasti muilta kirjailijoilta.</p><p><a href="https://luetutlukemattomat.blogspot.com/2014/04/lapsuuden-suosikit-kadoksissa.html" target="_blank">Lapsuuden suosikit kadoksissa</a>: tämä kirjoitus ei ole suosikkini oman tekstini vuoksi vaan osoituksena kirjanystävien joukkovoimasta. Kommentoijien avulla tunnistin lapsuuden suosikkikirjoja, joiden nimet olivat unohtuneet.</p><p><a href="https://luetutlukemattomat.blogspot.com/2020/01/marcel-proust-kadonnutta-aikaa.html" target="_blank">Kadonnutta aikaa etsimässä</a>: kun lukee Kadonneen ajan kolmannen osan toisen kerran – vahingossa.</p><p><a href="https://luetutlukemattomat.blogspot.com/2012/06/luetut-lukemattomat-24h-lukumaraton.html" target="_blank">Ensimmäinen lukumaraton</a>: lukumaratonit ovat olleet hienoja kokemuksia, ja tämä ensimmäinen oli tietysti ikimuistoisin.</p><p><a href="https://luetutlukemattomat.blogspot.com/2011/11/helen-d-boylston-helena-sarja.html" target="_blank">Helena-sarja</a>:
vanhoista tyttökirjasuosikeista on aina erityisen ihana kirjoittaa.
Tämä postaus Helena-kirjoista saa edustaa näitä nostalgiakirjoituksia.</p><p><a href="https://luetutlukemattomat.blogspot.com/2013/10/dorothy-l-sayers-strong-poison.html" target="_blank">Dorothy L. Sayers: Strong Poison</a>: sanoin joskus leikilläni, että työni bloggaajana on tehty, jos saan edes yhden ihmisen innostumaan Sayersista. Tietääkseni ainakin yksi innostui.</p><p><a href="https://luetutlukemattomat.blogspot.com/2014/09/jayne-anne-phillips-kiuru-ja-termiitti.html" target="_blank">Jayne Anne Phillips: Kiuru ja termiitti</a>: tämä postaus saa edustaa ihan tavallista kirja-arviota, omasta mielestäni erityisen onnistunutta sellaista. Sain sanottua sen, mitä tunsin.<br /></p><p><a href="https://luetutlukemattomat.blogspot.com/2020/08/yhden-viikon-lukupaivakirja.html" target="_blank">Yhden viikon lukupäiväkirja</a>: pidin viikon ajan kirjaa siitä, kuinka pajon luin ja milloin.</p><p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhy5HCtzWzl8VH-LsDquEc0cggN9b-IHAR6HgXRYDZfPQAgONrVfXehlKZ6sETrCQJ7qhWudEQlkQaXVg2CyQo21KBRg8tVeNZsVYYbjMIZTSxZr1jcv5epyr-V32Xo_P3E5wAAdnWIskg/s4000/IMG_20210707_115616.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1800" data-original-width="4000" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhy5HCtzWzl8VH-LsDquEc0cggN9b-IHAR6HgXRYDZfPQAgONrVfXehlKZ6sETrCQJ7qhWudEQlkQaXVg2CyQo21KBRg8tVeNZsVYYbjMIZTSxZr1jcv5epyr-V32Xo_P3E5wAAdnWIskg/w400-h180/IMG_20210707_115616.jpg" width="400" /></a></div><p>Sitten synttäreiden tärkeimpään osuuteen eli lahjoihin! Arvon juhlapäivän kunniaksi kolme kirjallista palkintoa:</p><ul style="text-align: left;"><li><b>30 euron lahjakortti Suomalaiseen kirjakauppaan</b>.</li><li><b>Katja Raunio: Sinun päiväs koittaa</b>. Raunion kirja oli yksi suosikkejani viime vuonna.</li><li><b>Suvi Auvinen: Kaltainen valmiste</b>. Auvisen kirjaa en ole itse vielä lukenut, mutta se on yksi niistä kirjoista, joiden lukemista tällä hetkellä odotan eniten.</li></ul><p>Arvottavat kirjat ovat käyttämättömiä. Kustannan kaikki palkinnot itse, eikä mikään ulkopuolinen taho ole osallinen arvontaan.<br /></p><p>Arvonnan säännöt:</p><p>1. Kommentoi joko blogissa tai Intagramissa (@liisa_maaria) ja kerro joku itsellesi erityisen rakas lukumuisto. Se voi liittyä joko johonkin kirjaan tai lukuhetkeen.</p><p>2. Kerro minkä palkintojen arvontaan osallistut. Voit osallistua yhden, kahden tai kaikkien kolmen palkinnon arvontaan. Arvon kuitenkin jokaiselle palkinnolle eri voittajan, eli jos voitat ensimmäiseksi arvottavan palkinnon, et ole enää mukana muiden palkintojen arvonnassa.</p><p>3. Arvonta-aika on 7.-14.7.</p><p>4. Jos osallistut blogissa, jätä yhteystiedot, joista tavoitan sinut.</p><p>Jos haluat, voit myös lähettää terveisiä kymmenvuotiaalle blogille! Onnea arvontaan!<br /></p><p><br /></p>Liisahttp://www.blogger.com/profile/00740343131581854972noreply@blogger.com25tag:blogger.com,1999:blog-9164054557680596760.post-40135917343056996222021-06-29T20:43:00.002+03:002021-06-29T20:43:42.322+03:00E. M. Forster: Maurice<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNUYIBAqpU7VA_JpOIw8h1UxWANBUgEWKS07svIR_E0AfpQaTa4k17RbeXjYjrJJRICnAZWn0rW0aDgi6kYHIocvSRwouCBcHmsGAtNpE1np5UltDzVjYpj-Mq7gnQl2SQe421jGvy8H8/s2527/IMG_20210629_200936%257E2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1793" data-original-width="2527" height="284" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNUYIBAqpU7VA_JpOIw8h1UxWANBUgEWKS07svIR_E0AfpQaTa4k17RbeXjYjrJJRICnAZWn0rW0aDgi6kYHIocvSRwouCBcHmsGAtNpE1np5UltDzVjYpj-Mq7gnQl2SQe421jGvy8H8/w400-h284/IMG_20210629_200936%257E2.jpg" width="400" /></a></div> <p></p><p>Sieluni kaipaa säännöllisin väliajoin <i>E. M. Forsteria</i>. Koska Forsterin romaanituotanto ei ole kovin laaja, luen kaipaukseeni samoja kirjoja yhä uudelleen. Ja mielelläni luenkin: saan Forsterin kirjoista jokaisella lukukerralla ajateltavaa ja iloa. Kaikkein useimmin olen lukenut <a href="https://luetutlukemattomat.blogspot.com/2013/02/em-forster-howards-end.html" target="_blank">Talon jalavan varjossa</a> ja <b>Mauricen</b>.</p><p><i>"Ja heidän rakkauskohtauksensa jatkui, verrattomana etunaan uusi
kieli. Mikään perinne ei mykistänyt heitä kunnianarvoisuudellaan.
Sovinnaisuus ei sanellut, mikä oli runollista ja mikä ei. Heitä kiehtoi
intohimo, jonka harva heidän maanmiehistään oli tunnustanut, ja se antoi
heidän luovuudelleen täyden vapauden. Lopulta kummankin mieleen
muovautui jotakin ihmeen kaunista, jotakin unohtumatonta ja ikusta,
vaikka se olikin rakennettu vähäisistä puheen sirkamista ja
yksinkertaisimmista tunteista."</i> <br /></p><p>En ole varma, koska olen lukenut Mauricen ensimmäisen kerran, mutta luultavasti ihan 1990-luvun alussa, lukioikäisenä. Kirja teki minuun suuren vaikutuksen monellakin tavalla. Erityisen vaikutuksen teki se, että tuohon aikaan oli harvinaista lukea kirja, jonka päähenkilö oli seksuaalivähemmistön edustaja – ja vieläpä seksuaalivähemmistön edustaja, jonka tarinalla oli onnellinen loppu. Toki vastaavia kuvauksia kirjoissa ja elokuvissa oli, mutta niitä oli tarjolla huomattavasti vähemmän kuin nykypäivänä. </p><p>Jos valtavirtataiteessa seksuaali- tai sukupuolivähemmistön edustajia näkyi, henkilöhahmot harvoin olivat kokonaisia ihmisiä: he olivat huumorihahmoja, seksuaalisuudesta riisuttuja sivuhenkilöitä tai rikollisia. Moniulotteisemmat henkilöhahmot taas olivat usein onnettomia ja riivattuja. Kuvaukset saattoivat myös olla niin verhottuja ja viitteellisiä, että niiden ymmärtäminen vaati tulkintaa. Maailma oli erilainen 30 vuotta sitten: kehottamiskielto oli voimassa, ja vuoteen 1981 asti homoseksuaalisuus oli luokiteltu sairauksi.</p><p>Maailma oli erilainen myös 1910-luvun alussa, kun Forster kirjoitti Mauricen. Forster ei elinaikanaan halunnut julkaista kirjaa, koska hän epäili, ettei sitä hyväksyttäisi maassa, jossa homoseksuaalisuus määriteltiin rikokseksi. Maurice julkaistiin vasta Forsterin kuoleman jälkeen vuonna 1971. Forster halusi kirjaansa onnellisen lopun, ja juuri se olisi Forsterin mielestä koitunut kirjan kohtaloksi:</p><p><i>"Onni on sen perussävel – millä sivumennen sanoen on odottamaton vaikutus: se on vaikeuttanut kirjan saamista julki. [...] Jos se olisi päättynyt onnettomasti, hirttosilmukassa killuvaan nuorukaiseen tai itsemurhakirjseeseen, kaikki olisi hyvin, sillä tarinassa ei ole pornografiaa tai alaikäisten viettelyä. Mutta rakastavaiset selviävät rangaistuksetta, ja houkuttelevat siis rikokseen."</i></p><p>Ei Mauricenkaan tarina silkkaa onnea ole. Maurice on peribrittiläinen, sovinnainen ja kaikin tavoin keskiverto nuorukainen, joka luultavasti olisi ensimmäisenä tuomitsemassa kaikki vähemmistöt jos ei itse olisi homo. Maurice on erityisesti kirjan alussa vähemmän rakastettava hahmo: hän on jäyhä, ei erityisen älykäs, täysin vailla herkkyttä ja tilannetajua. Jos Maurice olisi hetero, tai jos hän kieltäisi seksuaalisuutensa, hänestä luultavasti tulisi sellainen samea, valheessa elävä ihminen, jollaisia Forster usein kirjoissaan kritisoi. Oman seksuaalisuuden hyväksyminen ja löytäminen ovat kuitenkin Mauricen pelastus, hänen tiensä kokonaiseksi ihmiseksi. Tie ei kuitenkaan ole helppo.</p><p>Rehellisyys on aina Forsterin kirjoissa tärkeä teema – erityisesti rehellisyys itseä ja omia tunteitaan kohtaan. Myös Mauricessa päähenkilöitä määrittää vahvasti se, kuinka rehellisiä he ovat suhteessa omaan seksuaalisuuteensa. Puolittainen rehellisyys ei riitä, vaan se johtaa valheelliseen elämään.</p><p>Koen Mauricen jokaisella lukukerralla yhtä voimakkaasti. Kullanhohtoisen ensirakkauden kuvauksen. Mauricen tuskan ja kauheat yritykset eheytyä. Pettymyksen, pelon ja toivon hetket. Lähes unenomaisen lopetuksen, jossa pimeässä hehkuvat maahan pudonneet helokkien terälehdet. Jännitän jokaisella lukukerralla, saako Maurice onnellisen loppunsa – ja olen aina yhtä onnellinen, kun se hänet saavuttaa. <br /></p><div style="text-align: left;"><i>E. M. Forster: Maurice (Maurice, 1971)</i></div><div style="text-align: left;"><i>Suom. Pirkko Talvio-Jaatinen</i></div><div style="text-align: left;"><i>Kansi: Jorma Luotio</i></div><div style="text-align: left;"><i>Gummerus, 1987 </i><br /></div>Liisahttp://www.blogger.com/profile/00740343131581854972noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9164054557680596760.post-57049064986591719582021-06-17T08:21:00.001+03:002021-06-17T08:21:48.519+03:00Eeva Joenpelto: Uskomattomia uhrauksia<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAtRGJ9t46ATihroihxOKzdcX5Z2IStVDg6q0-gXfzbr2a0goNbfnmI5PTPVFQ1c35BrJ7GNyqUn-3MAtsbyRNCRKyFDrYEVYqQdqxtrG_dfTVsmpkGIhcY_fnwk4IGQo9MlBZTeOH-cs/s1779/IMG_20210617_080815%257E2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1779" data-original-width="1739" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAtRGJ9t46ATihroihxOKzdcX5Z2IStVDg6q0-gXfzbr2a0goNbfnmI5PTPVFQ1c35BrJ7GNyqUn-3MAtsbyRNCRKyFDrYEVYqQdqxtrG_dfTVsmpkGIhcY_fnwk4IGQo9MlBZTeOH-cs/w391-h400/IMG_20210617_080815%257E2.jpg" width="391" /></a></div> <p></p><p>Tänään 17.6. tulee kuluneeksi 100 vuotta<b> Eeva Joenpellon</b> syntymästä. <a href="https://tuijata.com/" target="_blank">Tuijata-blogissa</a> on ollut juhlavuoden kunniaksi käynnissä lukuhaaste, jossa kannustetaan lukemaan
Joenpellon tuotantoa. Minulla luin haasteeseen <i>Uskomattomia uhrauksia </i>-romaanin, joka jäi Joenpellon viimeiseksi kirjaksi.</p><p><i>"Ihmiset kuvittelivat, että heille heikkouden aikoina, ankaran sairauden ja jyystävän kivun hetkinä, oltaisiin ystävällisiä. Jos se luulo vietäisiin? Mitä sitten? Ei yhtään mitään, koskaan mitään ei voinut. Hän nousi busiin, ei istuutunut vaikka tilaa olikin. Hän seisoi, piti kiinni tangosta, katseli ulos pään jyskyttäessä ja jäi oikealla pysäkillä pois."</i></p><p>Uskomattomia uhrauksia kuvaa yhden perheen kokemuksia 1990-luvun laman ravistelemassa Suomessa. Eläkkeelle jäänyt Eino Nygren sairastuu syöpään. Samaan aikaan alkaa paljastua se taloudellinen ahdinko, johon hänen työpaikkansa on ajatunut. Firmassa työskentelevä hiljainen ja miellyttävä vävy joutuu työttömäksi. Einon omat rahat on kiinnitetty firmaan, eikä rakkaalle tyttärelle ole jäämässä perintöä. Einon etäinen isoveli ja vastuuta kantava pikkusisko ottavat kumpikin omalla tyylillään osaa perheen taisteluun sairautta ja taloudellisia huolia vastaan.</p><p>Mietin kirjaa lukiessani, että sen sävyssä on tiettyä henkilökohtaista katkeruutta. Lukemisen jälkeen selvisikin, että Uskomattomia uhrauksia lienee Joenpellon reaktio hänen aikuisen poikansa kuolemaan ja kokemuksiin tämän saamasta sairaalahoidosta. Kuvaukset piittaamattomista lääkäreistä ja rahalla johdetuista sairaaloista ovat kitkeriä ja melko yksiulotteisia. Tämä on varmasti ymmärrettävää henkilökohtaisen surun keskellä, mutta kirjallisesti sairaalahoidon kritiikki on kirjan heikointa antia. Omaisten lamaannus ja suru sairauden äärellä puolestaan on kuvattu tarkkanäköisesti ja uskottavasti. <br /></p><p>Joenpellon henkilöhahmot ovat ihmisen kokoisia arkisine mietteineen ja tunteineen. Vääjäämättömästi lähestyvän kuoleman edessä osa heistä lamaantuu, osa pyrkii ratkaisemaan ongelmia, osa pakenee niitä. Voimakkain henkilöhahmo itselleni oli Einon perheetön sisar Elsa, joka on kiintynyt veljeensä ja veljentyttären perheeseen, mutta joka lähestyy perheen ongelmia ratkaisukeskeisesti ja komennellen. Elsa jaksaa hymyillä kampaamonsa asiakkaille oman surunsa ja väsymyksensä keskellä – kunnes ei enää jaksakaan.</p><p>Uskomattomia uhrauksia ei ehkä ole Joenpellon tuotannon kirkkaimpia helmiä, mutta mielenkiintoinen lukukokemus se silti oli. Joenpellon kieli on omanlaistaan niukkoine virkkeineen ja katkeilevine dialogeineen. Ihmismielen kuvaus on ankaraa ja paljastavaa. Muutaman lukemani kirjan perusteella on selvää, että Joenpellolla on täysin oma kirjallinen äänensä. Aion ehdottomasti jatkaa Joenpellon tuotantoon tutustumista myös juhlavuoden jälkeen.</p><div style="text-align: left;"><i>Eeva Joenpelto: Uskomattomia uhrauksia</i></div><div style="text-align: left;"><i>Kansi: Hannu Kavasto</i></div><div style="text-align: left;"><i>Wsoy, 2000 </i> <br /></div><p><br /></p>Liisahttp://www.blogger.com/profile/00740343131581854972noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-9164054557680596760.post-58676828206501900472021-05-23T20:58:00.000+03:002021-05-23T20:58:08.838+03:00Saara Turunen: Järjettömiä asioita<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEim21M7ceACJFHkdxccB12fU-K69DGGraDpnpbPBf4qeCn_laDHFT4AUCwnHBBVrSg5Znrv1EXg7VpXS8AJJB_LTH_YLlAJtkemKfWgez5j4m8zMJrxTg3N4HiB7lvrb95dsWGGpq1IS_0/s3048/IMG_20210523_132058%257E2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1791" data-original-width="3048" height="235" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEim21M7ceACJFHkdxccB12fU-K69DGGraDpnpbPBf4qeCn_laDHFT4AUCwnHBBVrSg5Znrv1EXg7VpXS8AJJB_LTH_YLlAJtkemKfWgez5j4m8zMJrxTg3N4HiB7lvrb95dsWGGpq1IS_0/w400-h235/IMG_20210523_132058%257E2.jpg" width="400" /></a></div><p></p><p>Sanotaan, että kaikki tarinat ovat rakkaustarinoita. Kuitenkin rakkaus on aiheena myös halveksittu, ainakin jos kyseessä on romanttinen rakkaus. Onko niin, että rakkaustarina on lähtökohtaisesti jotakin kevyttä, viihteellistä ja epä-älyllistä? Onko rakkaus aiheena merkittävä vain, jos rakkaus laajenee parisuhdetarinaa suuremmaksi aiheeksi – yhteiskuntakritiikiksi tai (miehen) kasvukertomukseksi?</p><p>Sanotaan myös, että on vain kaksi merkittävää aihetta – rakkaus ja kuolema. Jos rakkaus on aiheena kevyeksi mielletty, kuolema on päällisin puolin epäilemättä painava ja vakavasti otettava. Kuolemasta voi kirjoittaa kepeästi siinä missä rakkaudesta, mutta dekkarit ovat silti monien silmissä vakavasti otettavampaa kirjallisuutta kuin romanttinen viihde.</p><p><b>Saara Turusen</b> <i>Järjettömiä asioita</i> kertoo sekä rakkaudesta että kuolemasta. Päällisin puolin kirjan aiheena on rakkaus juuri siinä kepeimmässä muodossaan, romanttisen rakkauden ja parisuhteen kuvauksena. Se kuvaa nimettömäksi jäävän suomalaisnaisen suhdetta barcelonalaiseen mieheen, suhteeseen kuuluvia epäröintejä ja erimielisyyksiä ja etäsuhteen arkea pohdintoineen siitä, kuuluuko yhteiseen tulevaisuuteen lapsi tai yhteinen asunto. Samalla tarkastellaan yleisemmin käsityksiä rakkaudesta ja rakkaustarinoista.</p><p>Turuselle tuttuun tapaan mukana kulkevat koko ajan ajatukset siitä, mikä on normaalia ja hyväksyttyä. Millaista rakkauden tai parisuhteen kuuluu olla? Kuuluuko seksistä nauttia? Onko normaalia tuntea häpeää esimerkiksi puolison taloudellisesta tai kultturisesta pääomasta? Saako työ olla elämässä rakkautta tärkempi asia?<br /></p><p>Minäkertojan kontrollintarve on suuri. Rakkaus vaatii aina jonkinlaista kontrollin menettämistä, joten rakkaus ja parisuhde aiheuttavat kertojassa ristiriitaisia tunteita ja ajatuksia. Tarinassa kulkee mukana myös kuolema, joka tietysti merkitsee lopullista kontrollin menettämistä elämästä. Kuolema voi myös muistuttaa siitä, että elääkseen on välillä uskallettava irrottaa ja antaa mennä.<br /></p><p>Rakastan Turusen toteavaa ja suoraviivaista kieltä, jonka rytmissä minun on helppo hengittää mukana. Yksitotinen kertojaääni selostaa tapahtumia ja tuntemuksia lähes ilmeettömään tyyliin, mutta rivien välissä on sekä melankoliaa että huumoria. Turusen kirjat herättävät minussa aina voimakkaita samaistumisen kokemuksia, jotka syntyvät pikemminkin tavasta katsoa maailmaa kuin samankaltaisista kokemuksista. Järjettömiä asioita kosketti minua kuitenkin jollakin erityisen henkilökohtaisella tasolla. Kirja tuli sen verran lähelle, että en varmaankaan pysty arvioimaan sitä kovin objektiivisesti, mutta subjektiivisena mielipiteenäni uskallan todeta, että Järjettömiä asioita on Turusen paras ja moniulotteisin kirja. </p><p>Muissa blogeissa: <a href="https://kirsinbookclub.com/2021/04/saara-turunen-jarjettomia-asioita-rakkausromaani/" target="_blank">Kirsin Book Club</a>, <a href="https://tuijata.com/2021/03/18/saara-turunen-jarjettomia-asioita/" target="_blank">Tuijata</a>, <a href="https://helmikekkonen.com/2021/03/23/jarjettomia-asioita/" target="_blank">Sivulauseita</a> ja <a href="https://kirjaluotsi.fi/saara-turunen-jarjettomia-asioita/" target="_blank">Kirjaluotsi</a>.</p><div style="text-align: left;"><i>Saara Turunen: Järjettömiä asioita</i></div><div style="text-align: left;"><i>Kansi/kannen kuva: Markko Taina / Astrid Sylwan</i></div><div style="text-align: left;"><i>Tammi, 2021</i><br /></div>Liisahttp://www.blogger.com/profile/00740343131581854972noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9164054557680596760.post-18731631669718561812021-03-31T19:52:00.002+03:002021-03-31T19:52:46.241+03:00Vivian Gornick: Toisissamme kiinni<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigd_4sPXOzcXHibR5TjvtHrWhN4zlD_hqo1RvXU_kkkJeD9ghaIVj6AyiFP1HIm_RIHBU2T3VzcWwP5qcNRcWaNu50buzMBdec-2MQ6XX7CJCpgE7JuekyhwE78lQGpn6Z7DQSaDadkxI/s1910/IMG_20210331_172626%257E2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1578" data-original-width="1910" height="330" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigd_4sPXOzcXHibR5TjvtHrWhN4zlD_hqo1RvXU_kkkJeD9ghaIVj6AyiFP1HIm_RIHBU2T3VzcWwP5qcNRcWaNu50buzMBdec-2MQ6XX7CJCpgE7JuekyhwE78lQGpn6Z7DQSaDadkxI/w400-h330/IMG_20210331_172626%257E2.jpg" width="400" /></a></div><p></p><div style="text-align: left;"><i>"Hiljaisuus. Pitkä hiljaisuus. Kävelemme taas kadunvälin verran. Hiljaisuus. Hän katsoo etäisyyteen. Annan hänen viedä, sovitan askeleeni hänen askeliinsa. En puhu, en painosta. Taas hiljainen kadunväli.</i></div><div style="text-align: left;"><i>"Se Josephine Herbst", äiti sanoo. "Se kyllä ehti mennä ja touhottaa, vai mitä?"</i></div><div style="text-align: left;"><i>Helpottuneena ja iloisena puristan häntä kylkeäni vastan.</i></div><div style="text-align: left;"><i>"Eikä edes tiennyt mitä teki, mutta kyllä, se ehti mennä ja touhottaa."</i></div><div style="text-align: left;"><i>"Kateeksi käy", äiti tokaisee minulle. "Kateeksi käy, että se eli elämänsä enkä minä elänyt omaani." </i> <br /></div><p><b>Vivian Gornick</b> kävelee äitinsä kanssa New Yorkin kaduilla puhuen ja muistellen menneitä aikoja. Kuulostaa kenties herttaiselta, mutta on todellisuudessa jotain ihan muuta. <i>"Suhteeni äitiini ei ole hyvä",</i> Gornick toteaa ykskantaan muistelmateoksensa ensisivuilla. Suhde on kiihkeä, raivoisa, uupunut, itseään toistava. Ja kuitenkin äiti ja tytär kävelevät ja puhuvat. Menneisyyden muisteleminen toimii yhdistävänä tekijänä naisten välillä, eikä Vivian koskaan kyllästy kuulemaan esimerkiksi tarinaa siitä, kuinka äiti hankki itselleen työpaikan Vivianin ollessa lapsi. (Äiti jätti työn kahdeksan kuukauden jälkeen, koska Vivianin isä "oli surkeana" vaimon työpaikan takia.)</p><p><i>Toisissamme kiinni</i> kuvaa äidin ja tyttären monimutkaisen suhteen lisäksi Vivianin matkaa lapsuudesta aikuisuuteen. Kirja etenee sirpalemaisina palasina nykyhetken kävelyretkistä menneisyyden muistoihin. Aluksi palaset tuntuvat irrallisilta, mutta vähitellen alkaa muodostua tarkempi kuva. Kerrostalo Bronxissa, talo täynnä naisia (ainakin Vivianin muistoissa), "kokonaan juutalainen talo". Vivianin lapsuutta ja nuoruutta hallinneet naiset, kaksi kilpailevaa voimaa: äiti ja naapurin Nettie. Vivianin halu kirjoittaa, oman sisäisen tilan löytyminen. Rakkaus, työ, elämä.</p><p>Gornick kirjoittaa tarkasti ja terävästi. Kohtaukset ovat usein kuin välähdyksiä eletystä elämästä, pieniä hetkiä, joiden syitä ja seurauksia ei välttämättä avata lukijalle. Rivien väliin jää paljon tulkittavaa. Jotkut välähdykset kuvaavat elämän käänteentekeviä hetkiä, toiset arkisia rutiineja – jotkut ovat pieniä tunnelmapaloja. Välähdykset täydentävät toisiaan, mutta niissä on myös satunnaisuutta ja irrallisuutta. Ehkä juuri tästä syystä kirja tuntuu niin elävältä: kyse on muistoista, ei tarinasta. Me muistamme jotkut asiat ja unohdamme toiset – lataamme mielessämme tietyt hetket täyteen merkityksiä ja annamme toisten hetkien lipua ohi.</p><p>Toisissamme kiinni kutsuu minua jo nyt palaamaan seuraansa. Kulkemaan kaupungin katuja, kumartumaan keittiön ikkunasta seuraamaan naapuruston elämää, miettimään naisen elämää ja sen rajoja. Jään miettimään Viviania ja hänen äitiään – heidän vihaansa ja rakkauttaan – pitkäksi aikaa.<br /></p><p>Muissa blogeissa: <a href="https://kirsinbookclub.com/2021/03/vivian-gornick-toisissamme-kiinni-palkittu-muistelmaklassikko/" target="_blank">Kirsin Book Club</a>, <a href="https://tuijata.com/2021/03/08/vivian-gornick-toisissamme-kiinni/" target="_blank">Tuijata</a>, <a href="http://kirjasahkokayra.blogspot.com/2021/03/vivian-gornick-toisissamme-kiinni.html" target="_blank">Kirjasähkökäyrä</a>, <a href="http://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2021/02/vivian-gornick-toisissamme-kiinni.html" target="_blank">Kulttuuri kukoistaa</a>.</p><div style="text-align: left;"><i>Vivian Gornick: Toisissamme kiinni (Fierce Attachments, 1987)</i></div><div style="text-align: left;"><i>Suom. Arto Schroderus</i></div><div style="text-align: left;"><i>Gummerus, 2021</i><br /></div>Liisahttp://www.blogger.com/profile/00740343131581854972noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9164054557680596760.post-75157930852494615202021-03-04T13:05:00.004+02:002021-03-04T13:05:43.761+02:00Han Kang: Valkoinen kirja<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDC35DtE_HmiLoD7Isvh2n9LQLGNlCD8QFjoiUNITGeZNj-pAkjNMlu_JCfO3ZqqFW4KF7wXq6IyrZMpE90kSJ4Lijf0qxsa94BDL0FopXg__eLUUuJCVnWfuqojstlwpLxGre0hyYO5o/s2311/IMG_20210222_125252%257E2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1656" data-original-width="2311" height="286" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDC35DtE_HmiLoD7Isvh2n9LQLGNlCD8QFjoiUNITGeZNj-pAkjNMlu_JCfO3ZqqFW4KF7wXq6IyrZMpE90kSJ4Lijf0qxsa94BDL0FopXg__eLUUuJCVnWfuqojstlwpLxGre0hyYO5o/w400-h286/IMG_20210222_125252%257E2.jpg" width="400" /></a></div><p></p><p>Mitä tulee mieleen sanasta valkoinen? Puhtaus? Tyhjyys? Lumi? Pilvet? Syntymä vai kuolema? Kastemekko vai käärinliinat? Valkoinen on tyhjä kangas tai paperi, jolle ei ole vielä kirjoitettu mitään. Valkoisen eri sävyissä voi nähdä kaikki muut värit.</p><p><b>Han Kangin</b> <i>Valkoinen kirja </i>on kuvaus elämänmittaisesta surusta, kaipuusta ja rakkaudesta jotakin poissa olevaa kohtaan. Han Kangin isosisko kuoli vain muutaman tunnin ikäisenä. Sisko ei ole koskaan ollut osa Han Kangin elämää, ja silti hän on siinä ikuisesti mukana. Siskon kuolema merkitsee myös elämää – ilman isosiskon kuolemaa pikkusiskoa ei kenties olisi lainkaan olemassa.</p><p><i>"Hän jatkoi matkaansa lumihiutaleiden viuhuessa voimalla hänen kasvojaan ja vartaloaan vasten. Mitä se oikein oli? Tämä kylmyys ja vihamielisyys? Samalla hauras ja katoava, mutta niin pakahduttava kauneus?"</i></p><p>Han Kang kuvittelee kirjassa sisarelleen elämän ja kuvaa samalla omaa suruaan. Tunnelma on hiljainen ja kaunis, siinä on samaa herkkyyttä ja haurautta kuin Kangin listaamissa valkoisissa asioissa. Kirja koostuu lyhyistä kappaleista, joita rytmittävät mustavalkoiset valokuvat. Sitä voisi kuvata pienoisromaaniksi tai muistelmaksi, mutta eniten se ehkä muistuttaa runoutta tai henkilökohtaista muistikirjaa. <b>Taru Salmisen</b> käännös on kaunista ja vaivattomasti etenevää tekstiä.<br /></p><p>Valkoinen kirja on kolmas Kangilta lukemani teos, enkä voi kuin ihailla hänen taitoaa ja monipuolisuuttaan kirjailijana. Valkoinen kirja on näistä teoksista ehdottomasti kaunein ja siihen on helppo rakastua. Toisaalta se keskustelee kiehtovasti <i>Vegetaristin </i>ja <i>Ihmisten tekojen </i>kanssa: niistä löytyy samoja surun ja kuoleman teemoja, vaikka sävyt ovat tummempia ja väkivaltaisempia.</p><p>Valkoisen kirjan ääreen on hyvä hiljentyä ja pysähtyä miettimään sen esiin nostamia ajatuksia ja mielikuvia. Suosittelen lukemaan hiljaisuudessa, kenties kirkkaana pakkaspäivänä kun pienet jääkiteet kimaltavat ilmassa.<br /><i></i></p><p>Valkoisen kirjan ovat lukeneet myös <a href="https://tuijata.com/2021/02/02/han-kang-valkoinen-kirja/" target="_blank">tuijata</a>, <a href="http://kirjakkoruispellossa.blogspot.com/2021/02/han-kang-valkoinen-kirja.html" target="_blank">Kirjakko ruispellossa</a> ja <a href="https://kirjaviekoon.blogspot.com/2021/02/han-kang-valkoinen-kirja.html" target="_blank">riitta k</a>.</p><div style="text-align: left;"><i>Han Kang: Valkoinen kirja, 2016<br /></i></div><div style="text-align: left;"><i>Suom. Taru Salminen</i></div><div style="text-align: left;"><i>Kansi: Douglas Seog</i></div><div style="text-align: left;"><i>Gummerus, 2021 </i><br /></div>Liisahttp://www.blogger.com/profile/00740343131581854972noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9164054557680596760.post-49861871596414008342021-02-13T10:00:00.007+02:002021-02-13T10:00:03.451+02:00Blogistanian kirjapalkinnot 2020 - minun ääneni<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUpr0EiHVKc_MoXNSfZA7EyXAmM9RDZtZDNwCoCPQ5ooSB1vSkWtgHVdr9a2HAGK4WUmzZad30DHcJxSs2zoX0rph6HBVop02-eT9cm6I8m0bwetCTTXb_8JDJXmCblWA3URda1aVU4EA/s640/kaikki_vaaka2020.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="91" data-original-width="640" height="58" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUpr0EiHVKc_MoXNSfZA7EyXAmM9RDZtZDNwCoCPQ5ooSB1vSkWtgHVdr9a2HAGK4WUmzZad30DHcJxSs2zoX0rph6HBVop02-eT9cm6I8m0bwetCTTXb_8JDJXmCblWA3URda1aVU4EA/w400-h58/kaikki_vaaka2020.jpg" width="400" /></a></div><p></p><p>On jälleen aika äänestää kirjavuoden parhaista teoksista. Blogistanian Finlandia ja Globalia valitaan jo kymmenettä kertaa! Olen osallistunut äänestämiseen alusta asti, eli onhan tämä aika juhlava hetki. Tänä vuonna myös kirjagrammaajat ovat ensimmäistä kertaa mukana valitsemassa vuoden kirjoja.</p><p>Osallistun äänestykseen Finlandiassa, Globaliassa ja Tiedossa.</p><p><b>Ääneni Blogistanian Finlandiaan:</b></p><div style="text-align: left;">1. Marisha Rasi-Koskinen: <a href="https://luetutlukemattomat.blogspot.com/2020/11/marisha-rasi-koskinen-rec.html" target="_blank">REC </a>(3 pistettä)</div><div style="text-align: left;">- Mestarillinen ja monikerroksinen kuva-arvoitus. Rakastin.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">2. Katja Raunio: <a href="https://luetutlukemattomat.blogspot.com/2020/08/katja-raunio-sinun-paivas-koittaa.html" target="_blank">Sinun päiväs koittaa</a> (2 pistettä) </div><div style="text-align: left;">- Hämmentävä ja hämmästyttävä kirja, joka venyttää todellisuuden rajoja.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">3. Anu Kaaja: <a href="https://luetutlukemattomat.blogspot.com/2020/07/anu-kaaja-katie-kate.html" target="_blank">Katie-Kate</a> (1 piste)</div><div style="text-align: left;">- Riemastuttava kirjallinen pyörremyrsky!</div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;"><b>Ääneni Blogistanian Globaliaan:</b></div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;">1. Vigdis Hjort: <a href="https://luetutlukemattomat.blogspot.com/2020/03/vigdis-hjorth-perintotekijat.html" target="_blank">Perintötekijät </a>(3 pistettä)</div><div style="text-align: left;">- Hjorth kuvaa vaikuttavasti ihmisen tarvetta tulla kuulluksi ja sitä
katoamisen tunnetta, joka seuraa siitä, että oma totuus kielletään. Teksti huutaa ja hengittää, kiihkeästi ja kipeästi </div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;">2. Alex Schulman: <a href="https://luetutlukemattomat.blogspot.com/2020/11/alex-schulman-polta-nama-kirjeet.html" target="_blank">Polta nämä kirjeet</a> (2 pistettä) </div><div style="text-align: left;">- Pakahduttava kertomus vihasta, pelosta, rakkaudesta ja pettymyksestä. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">3. Sayaka Murata: <a href="https://luetutlukemattomat.blogspot.com/2020/04/sayaka-murata-lahikaupan-nainen.html" target="_blank">Lähikaupan nainen</a> (1 piste)</div><div style="text-align: left;">- Hauska ja kummallinen kirja erilaisuudesta ja normeista.</div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;"><b>Ääneni Blogistanian Tietoon: </b></div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;">1. Anu Silfverberg: <a href="https://luetutlukemattomat.blogspot.com/2021/02/anu-silfverberg-sinut-on-nahty.html" target="_blank">Sinut on nähty</a> (3 pistettä) </div><div style="text-align: left;">- <span class="aCOpRe"><span>Terävä, vihainen ja hirvittävän hauska kirja elokuvista, katseesta ja sukupuolesta.</span></span></div><div style="text-align: left;"><span class="aCOpRe"><span><br /></span></span></div><div style="text-align: left;"><span class="aCOpRe"><span>2. Hannele Jyrkkä: <a href="https://luetutlukemattomat.blogspot.com/2020/12/hannele-jyrkka-etsija-tero-saarisen-tie.html" target="_blank">Etsijä - Tero Saarisen tie nykytanssin huipulle</a> (2 pistettä)<br /></span></span></div><div style="text-align: left;">- Juuri tällainen kirjan Tero Saarisesta pitääkin olla: kaunis, herkkä,
voimakas, mukana tummia sävyjä ja jotain outoa ja vinksahtanutta.</div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;">3. Tomi Kontio: <a href="https://luetutlukemattomat.blogspot.com/2021/02/tomi-kontio-kansallispuistojen-kutsu.html" target="_blank">Kansallispuistojen kutsu</a> (1 piste)</div><div style="text-align: left;">- Kirja, joka herättää armottoman patikointikuumeen!</div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;">Äänestyksen tulokset julkaistaan ääntenlaskijablogeissa sunnuntaina 14.2.2021 kello 10. <br /></div><div style="text-align: left;"><b> </b></div>Liisahttp://www.blogger.com/profile/00740343131581854972noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-9164054557680596760.post-16275870911349968692021-02-10T17:31:00.000+02:002021-02-10T17:31:28.471+02:00Anu Silfverberg: Sinut on nähty<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYXkhNC8BAyT4NMw0_0oURp-4iFDAU3Mp4PtE3WvJQQrVBvltelOA4Yv3QZz0LrIDlJHjMbAZ8Rlpt_ZVINnS1lbL9VUqVH743ioZk-b0LBsVMwOoXG4rZsesXcdwfMnCw6NAmvHrVwWM/s2970/IMG_20210210_171657%257E2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1739" data-original-width="2970" height="234" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYXkhNC8BAyT4NMw0_0oURp-4iFDAU3Mp4PtE3WvJQQrVBvltelOA4Yv3QZz0LrIDlJHjMbAZ8Rlpt_ZVINnS1lbL9VUqVH743ioZk-b0LBsVMwOoXG4rZsesXcdwfMnCw6NAmvHrVwWM/w400-h234/IMG_20210210_171657%257E2.jpg" width="400" /></a></div> <p></p><p>Puolisollani on varmaan "hauskaa" aina, kun luen <b>Anu Silfverbergiä</b>. Sehän on siis sellaista, että minä luen, puoliso puuhailee mitä nyt puuhaileekaan, ja minä keskeytän hänen puuhansa jatkuvasti lukeakseni ääneen parhaita kohtia. Ja niitä parhaita kohtiahan on aina paljon. Rakastan Silfverbergin tapaa kirjoittaa ja ajatella.</p><p>Uusimmassa kirjassaan <i>Sinut on nähty</i> Silfverberg käsittelee katsetta, elokuvaa, sukupuolten presentaatioita ja naisen asemaa elokuvassa. Elokuvan rinnalla Silfverberg tarkastelee nuorten tyttöjen fanikulttuuria ja lapsuuden leikkejä, joissa sukupuoleen suhtauduttiin mutkattoman joustavasti. Hän pohtii seksuaalista häirintää ja raiskauksen esittämistä taiteessa. Mukana kulkevat Silfverbergin kokemukset naistutkimuksen opiskelusta, naisten väliset ystävyyssuhteet, nuoruuden ensimmäiset seksikokemukset ja yritykset sopia naiseuden muottiin. Katseen kohteena ovat mm. <i>E.T</i>., <b>Lars von Trier</b>, <b>Kate Winslet</b>, <i>Frozen</i>, <span class="aCOpRe"><span><b>Kieślowski</b>, <i>Girls</i>,<i> </i><b>Tauno Palo</b> ja <i>Labyrintti</i>.</span></span></p><p><span class="aCOpRe"><span>Silfverberg on samanaikaisesti terävä, vihainen ja hirvittävän hauska. Hän saattaa purkaa turhautumistaan kiroten ja noituen ja kirjoittaa seuraavassa luvussa koskettavasti yhdessä jaetun taiteen merkityksestä. Sarkastiset heitot, tarkat huomiot ja rehelliset tunnustukset seuraavat toisiaan. Silfverberg käsittelee tunnistamisen riemua ja teoksia, joista hän on löytänyt itsensä; teoksia, joita hän on rakastanut, mutta jotka eivät enää tunnu samalta; hän kertoo rakkaudestaan keskeneräisiä ja eksyneitä, aina valkoisten miesten esittämiä hahmoja kohtaan; hän katsoo toiveikkaasti tulevaisuuteen, jossa ihmiset ovat jo lapsena tottuneet monimuotoisempaan sukupuolen esittämiseen kuin mihin me saimme tottua.<br /><i></i></span></span></p><p>Silfverberg pohtii myös, onko feminismi pilannut häneltä elokuvat. Onko rakkaus elokuvaa kohtaan mahdollista pelastaa sen jälkeen, kun on alkanut katsoa filmejä feminististen silmälasien läpi? Voiko taideteos olla hyvä, jos se on moraalisesti ongelmallinen?</p><p>Voiko katse olla samanaikaisesti krittinen ja rakastava? Moni tuntuu ajattelevan, että teoksen kritisointi jostakin näkökulmasta tarkoittaa koko teoksen arvon kieltämistä. Taideteoksen kritisointi on sen haukkumista. Mutta minusta taideteoksen ei tarvitse olla virheetön, eikä taideteosta kohtaan tunnetun rakkauden ehdotonta. Taideteoksella voi olla muita ansioita, joiden vuoksi on valmis antamaan anteeksi esimerkiksi ohuen ohuet naishahmot. Tai voi olla, että teos kuvaa oivaltavasti sukupuolten välisiä valtasuhteita mutta unohtaa muut valtasuhteet. Ja rakkaudella on toki rajansa: on eri asia sietää kapeaa naiskuvaa kuin suoranaista naisvihaa.</p><p>Rakastin tätä kirjaa myös siksi, että se sai muistelemaan ja miettimään omia elokuvakokemuksiani. Mietin, kuinka paljon minäkin rakastan <i>Taivaalliset olennot</i> -elokuvaa ja sitä, kuinka ainutlaatuisen tunnistettavasti se kuvaa tyttöja ja tyttöjen välistä ystävyyttä. Mietin<b> Mike Leigh'n</b> elokuvaa <i>Career Girls</i>, joka kuvaa lähes yhtä ainutlaatuisesti vähän vanhempien tyttöjen välistä ystävyyttä, ja jonka naishahmoissa on myös sitä epätäydellisyyttä ja repaleisuutta, joka on yleensä varattu elokuvissa miehille. </p><p>Mietin, olivatko lapsuuteni suosikkielokuvat <i>Sound of Musi</i>c ja <i>Hotelli Firenzessä</i> minulle niin tärkeitä osittain siksi, että naiset olivat niissä suurissa rooleissa. (Sound of Music ei toki ole mikään feministinen klassikko tai oman aikansa Frozen, mutta uskon saaneeni laulavasta <b>Julie Andrewsta</b> jotain samanlaista energiaa kuin nykyajan lapset saavat Elsasta.)<br /></p><p>Ja mietin <span class="aCOpRe"><span>Kieślowskia, jota 90-luvulla väritrilogian ilmestymisen aikaan oikeasti palvottiin. Opiskelijabileissä ihmiset aloittivat keskusteluja sanomalla "Eikö </span></span><span class="aCOpRe"><span><span class="aCOpRe"><span>Kieślowski olekin nero?" Päädyin usein väittelemään </span></span></span></span><span class="aCOpRe"><span><span class="aCOpRe"><span><span class="aCOpRe"><span>Kieślowskista, koska hänen elokuvansa ärsyttivät minua niin valtavasti. Ärsytti se eteerinen haahuilu, ja aivan erityisesti inhosin <i>Veronikan kaksoiselämän</i> kohtausta, jonka <b>Johanna Rojola</b> tässä kirjassa tiivistää osuvasti näin: <i>"Nyt herkästi ja esteettisesti hiukan itkee. Mikäs sille mahtaa jos alkaa toisen itkeminen panettaa." </i>Ja tunnen tyydytystä siitä, että </span></span></span></span></span></span><span class="aCOpRe"><span><span class="aCOpRe"><span><span class="aCOpRe"><span><span class="aCOpRe"><span>Kieślowskin "upea naiskuva" saa vihdoinkin kuulla kunniansa.</span></span></span></span></span></span></span></span></p><p><span class="aCOpRe"><span><span class="aCOpRe"><span><span class="aCOpRe"><span><span class="aCOpRe"><span>Myös <a href="http://readerwhydidimarryhim.blogspot.com/2021/01/anu-silfverberg-sinut-on-nahty.html" target="_blank">Omppu</a>, <a href="http://kirjakimalainen.blogspot.com/2021/01/anu-silfverberg-sinut-on-nahty.html" target="_blank">Kirjakimalainen</a> ja <a href="https://helmikekkonen.com/2021/01/12/sinut-on-nahty/" target="_blank">helmikekkonen</a> ovat kirjoittaneet kirjasta.<br /></span></span></span></span></span></span></span></span></p><div style="text-align: left;"><span class="aCOpRe"><span><span class="aCOpRe"><span><span class="aCOpRe"><span><span class="aCOpRe"><span><i>Anu Silfverberg: Sinut on nähty</i></span></span></span></span></span></span></span></span></div><div style="text-align: left;"><span class="aCOpRe"><span><span class="aCOpRe"><span><span class="aCOpRe"><span><span class="aCOpRe"><span><i>Kansi: Sanna-Reeta Meilahti</i></span></span></span></span></span></span></span></span></div><div style="text-align: left;"><span class="aCOpRe"><span><span class="aCOpRe"><span><span class="aCOpRe"><span><span class="aCOpRe"><span><i>Teos, 2020 </i> <br /></span></span></span></span></span></span></span></span></div>Liisahttp://www.blogger.com/profile/00740343131581854972noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9164054557680596760.post-1879490947983289632021-02-02T20:42:00.001+02:002021-02-03T11:07:53.171+02:00Tomi Kontio: Kansallispuistojen kutsu<div><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihdCz6Ln60WivVYTgLKLwWPSH30GUBMIyMPiYb_cF0ihiVbHzd85JmxOOo_aq7H9HuRuZFv1aHkkyNCEvC8f8-RbP1JEdkq8K8R5t4Khw_Q6btzNKJvV1sMs1CLsX68cAAVNLDI0M2ak8/s2551/IMG_20210202_192101.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1796" data-original-width="2551" height="281" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihdCz6Ln60WivVYTgLKLwWPSH30GUBMIyMPiYb_cF0ihiVbHzd85JmxOOo_aq7H9HuRuZFv1aHkkyNCEvC8f8-RbP1JEdkq8K8R5t4Khw_Q6btzNKJvV1sMs1CLsX68cAAVNLDI0M2ak8/w400-h281/IMG_20210202_192101.jpg" width="400" /></a></div> <p></p><p>Jos sydämesi sykkii retkeilylle, luonnossa samoamiselle, kauniille maisemille tai kansallispuistoille, lue <b>Tomi Kontion</b> <i>Kansallispuistojen kutsu</i>! Kontio päätti eräänä päivänä, että hän käy poikansa kanssa kaikissa 40:ssä Suomen kansallispuistossa. Retkeilyharrastuksen pohjalta syntyi myös tämä kirja, jossa Kontio esittelee kansallispuistoista 31, edeten etelästä pohjoiseen, Nuuksiosta Lemmenjoelle. <br /></p><p><i>"Suomen erämaissa kuljetaan ikuisen toistumisen kehässä: metsää, suota, metsää, suota. Kiinnekohtia ei ole. On vain soilla rämpimistä ja ryteiköissä taivaltamista. Eksyminen tutussa ja toisteisessa on paradoksi, joka luonnehtii paitsi suomalaista maisemakokemusta myös suomalaisuutta yleisemmin."</i></p><p>Kirja on suorastaan ahmittavaa luettavaa: tekee mieli edetä vielä seuraavaan kansallispuistoon, ja jos vielä yhden jaksaisi. Mielenkiinto pysyy yllä, koska Kontio antaa jokaiselle puistolle persoonallisen käsittelyn. Kontio saattaa kertoa yhdestä puistosta retkeilyvinkkejä, toisesta historiaa. Monet luvut kuvaavat isän ja pojan kokemuksia, välillä tunnelmoiden, usein humoristisesti, kommelluksia ja retkeilyn haasteita unohtamatta. Jotkut puistot innostavat Kontion kertomaan anekdootteja Kurt Vonnegutista tai Akseli Gallen-Kallelasta – toiset saavat pohtimaan ihmisluontoa tai filosofisia kysymyksiä. Välillä Kontio vuodattaa runollisesti, välillä myhäilee pilke silmäkulmassa.</p><p><i>"Kun pääsin joen rantaan, pienelle sammalen ja varpujen peittämälle tasanteelle, jota teräväkulmaiset lohkareet reunustivat, en voinut kuin puhaltaa keuhkot tyhjäksi ilmasta ja istua sammaleisen kiven päälle ja parahtaa ääneen:</i></p><p><i>- Voi helvetti miten kaunista, ei jumalauta, saatana."</i></p><p>Olen itse laskujeni mukaan käynyt yhdeksässä kansallispuistossa (ja käväissyt Lemmenjoella, mutta sitä en voi rehellisesti kuitenkaan laskea kansallispuiston valloitukseksi). Kansallispuistojen kutsu sai haaveilemaan ainakin Torronsuosta (koska suo!), Selkämerestä (koska majakka!) ja Pyhä-Häkin aarniometsistä. Ja olisipa hienoa retkiluistella Linnansaaressa ja uida Tiilikkajärven hiekkarannoilla! Ja turistilaumojen uhallakin pitäisi tietysti joskus päästä kokemaan Lapin ruska. <br /></p><p>Kirjan viehättävyyttä lisää runsas kuvitus, joka saa huokailemaan luonnon ihmeellisyyttä. Myös valokuvat ovat Kontion ottamia. Yhdessä kuvat ja teksti herättävät armottoman patikointikuumeen – halun päästä kuuntelemaan mäntyjen huminaa ja hengittämään metsän tuoksua.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRP1R5fA0y6wOVFjYG6IS6VA2cx2l-3Zy8ayi-iyk3Gvkx0OnOzswxLuE2NAYNpUs4vCqjVj1Xmqw8iGM-IZvwQf6b-CuamtKIfKuN9bOB3PLRMvkshAK7_-cp793wQFxhjgwPbvNQjMQ/s3264/IMG_20200914_113443.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1472" data-original-width="3264" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRP1R5fA0y6wOVFjYG6IS6VA2cx2l-3Zy8ayi-iyk3Gvkx0OnOzswxLuE2NAYNpUs4vCqjVj1Xmqw8iGM-IZvwQf6b-CuamtKIfKuN9bOB3PLRMvkshAK7_-cp793wQFxhjgwPbvNQjMQ/w400-h180/IMG_20200914_113443.jpg" width="400" /></a></div></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Yksi hienoista kansallispuistokokemuksista: Leivonnmäen kansallispuiston harju.</span></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;"> </span></div><div style="text-align: left;"><i><span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: small;">Tomi Kontio: Kansallispuistojen kutsu</span></span></i></div><div style="text-align: left;"><i><span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: small;">Kansi: Timo Numminen <br /></span></span></i></div><div style="text-align: left;"><span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: small;"><i>Avain, 2020</i> </span></span><br /></div><br /><div><p><br /></p></div>Liisahttp://www.blogger.com/profile/00740343131581854972noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9164054557680596760.post-7734766541510352812021-01-01T10:56:00.001+02:002021-01-01T10:56:06.811+02:00Hyvä kirjavuosi 2020<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCal-wcjXJOUvevI2ce0HNwab1IbAviCM72gCpEHnLl4z1Cs_EvW0qYqfXOdkylflsWfDfHo3wvWPMNAMhgZ95I9BxmPB7VsQKuK1nQ8wjPQFCRvGZRvVO3r66GylDHgeItg6X4whTRJY/s1024/20210101_085359-COLLAGE.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="1024" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCal-wcjXJOUvevI2ce0HNwab1IbAviCM72gCpEHnLl4z1Cs_EvW0qYqfXOdkylflsWfDfHo3wvWPMNAMhgZ95I9BxmPB7VsQKuK1nQ8wjPQFCRvGZRvVO3r66GylDHgeItg6X4whTRJY/w400-h400/20210101_085359-COLLAGE.jpg" width="400" /></a></div> <p></p><p>Vuosikatsauksia kirjoittaessani olen ollut huomaavinani, että lukeminen kulkee kahden vuoden sykleissä: joka toinen kirjavuosi on tasaisen hyvä ja joka toinen vuosi on erityisen hieno ja tarjoaa suuria lukuelämyksiä. Tämä täysin epätieteellinen havainto saa toimia johdatuksena erinomaiseen kirjalliseen vuoteeni 2020.</p><p>Viime vuotta leimaavat luonnollisesti korona ja sen mukanaan tuomat rajoitukset. Pandemia vaikutti meihin lukijoihin eri tavoilla. Jotkut kadottivat lukemisen ilon – toiset huomasivat saaneensa päiviinsä enemmän lukuaikaa. Osa haki tilanteessa lohtua kevyistä kirjoista – osa suoritti lukuhaasteita tai luki järeitä klassikoita.</p><p>Minä luin viime vuonna enemmän kuin monena edellisenä vuotena. Ja luin todella hyviä kirjoja, haastavia kirjoja, paksuja kirjoja, kirjoja joista tunsin saavani paljon. Olen myös tyytyväinen siihen, että lukemiseni ei ollut kovin uutuuspainotteista, vaan luin myös vanhempaa kirjallisuutta, oman hyllyn kirjoja ja vanhoja suosikkejani uudelleen.</p><p>Kirjavuodesta 2020 mieleeni jäävät:</p><p><b>Klassikot</b></p><p>Etenin <b>Marcel Proustin</b> <i>Kadonnutta aikaa etsimässä</i> -sarjassa neljänteen osaan. Proustin lukemisessa oli ollut taukoa, ja jossain vaiheessa epäilin, mahdanko koskaan päässä lukuprojektissa eteenpäin. Yllättäen Kadonnut aika tuntui tänä vuonna antoisammalta kuin muistin, ja kirjat avautuivat ihan uudella tavalla. Proustin lukeminsessa oli jotakin rahoittavaa ja ajatonta.</p><p>Yksi vuoden vaikuttavimmista oli <b>Toni Morrisonin</b> <i>Sinisimmät silmät. </i>Hurja, hieno, julma kirja.</p><p><b>Herkät ja koskettavat</b></p><p><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSsVDDlhtR27kpFXWfdI2EZQrvyLu23Q-EmBCQ1KsRLUN3e9isKs_FOZHBuwMsU4IeAc9NdXzqEy4-mAgQ7HEcjO3IhBYoIPN-DcMnLo4luxKuMGQzrR3Ikl3faXBKxS3I0DIf9IqQ9e8/s1800/IMG_20200926_181753_941.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1800" data-original-width="1800" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSsVDDlhtR27kpFXWfdI2EZQrvyLu23Q-EmBCQ1KsRLUN3e9isKs_FOZHBuwMsU4IeAc9NdXzqEy4-mAgQ7HEcjO3IhBYoIPN-DcMnLo4luxKuMGQzrR3Ikl3faXBKxS3I0DIf9IqQ9e8/w320-h320/IMG_20200926_181753_941.jpg" width="320" /></a></b></div><b> </b> <p></p><p><b>Siina Tiuraniemen </b><i>Jäämeri</i> oli riipaiseva ja lohdullinen kuvaus rikkinäisestä perheestä. Surun vastapainoksi mukana oli ilkikurista huumoria.</p><p>Erityisesti mieskirjailijat onnistuivat viime vuonna koskettamaan. <b>Antti Röngän </b>ja <b>Petri Tammisen </b><i>Silloin tällöin onnellinen</i> meni suoraan sydämeen, <b>Peter Franzenin </b><i>Tumman veden päällä </i>sai itkemään, ja <b>Alex Schulmanin</b> <i>Polta nämä kirjeet</i> oli pakahduttava.</p><p><b>Oudot ja häiritsevät</b></p><p><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPVdQtKbdxzrFb_Ncq7NgKw4PmeO5oK3hYZmXydcHwGYICYMoqWFk3dsUwwR6iQ5CXUAcg8MqJ7_hFTgxY2mZAXqN9QsiK11yu3PBl8wWzIrJICYwy3ZJmAWOMJ10sSZv9b-_Aa7Umbw0/s2688/IMG_20200401_175031.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1512" data-original-width="2688" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPVdQtKbdxzrFb_Ncq7NgKw4PmeO5oK3hYZmXydcHwGYICYMoqWFk3dsUwwR6iQ5CXUAcg8MqJ7_hFTgxY2mZAXqN9QsiK11yu3PBl8wWzIrJICYwy3ZJmAWOMJ10sSZv9b-_Aa7Umbw0/s320/IMG_20200401_175031.jpg" width="320" /></a></b></div><b> </b><p></p><p><b>Anna Burnsin</b> <i>Maitomies</i> oli raskas ja painostava, mieleenpainuva lukukokemus. <b>Ottessa Moshfeghin </b><i>Vuosi horroksessa</i> oli virkistävän outo ja vinksahtanut. <b>Sayaka Muratan</b> <i>Lähikaupan naisen</i> erilaisuuden kuvaus ilahdutti.</p><p>Rakastin myös <b>Anu Kaajan</b> <i>Katie-Katen</i> hurjaa, villiä ja riemastuttavaa maailmaa. Yksi vuoden suurimmista suosikeistani.</p><p><b>Lukuilo</b></p><p><b>Vigdis Hjortin</b> <i>Perintötekijät </i>ei ole iloinen kirja, mutta sen lukeminen herätti minussa suurta lukuriemua. Kirjan hieno kieli, toiston voima, muistot ja ihmisen tarve tulla kuulluksi tekivät kirjasta minulle lähes täydellisen. <br /></p><p><b>Tajuntaa laajentavat</b></p><p><b>Katja Raunion</b> <i>Sinun päiväs koittaa</i><b> </b>venytti todellisuutta ja minun ajatuksiani varmaan enemmän kuin mikään muu kirja. Rakastin kirjan intertekstuaalista, absurdia, joka puolelle kurottavaa maailmaa.</p><p>Aivan oman todellisuutensa loi myös <b>Marisha Rasi-Koskinen</b> upeassa <i>RECissä</i>. Loputtoman kiehtova, upea taideteos.</p><p>Omalla tavallaan tajuntaa laajensi myös <b>Matilda Gustavssonin</b> <i>Yhdeksästoista jäsen</i>. Ahmittavan kiinnostava ja hyytävä kirja vallankäytön monista kasvoista.</p><p><b>Virginia</b></p><p>Luin kolme ensimmäistä osaa <b>Virginia Woolfin</b> päiväkirjoista, ja niiden lukeminen oli yksi kirjavuoteni iloista. Woolfin tapa havainnoida maailmaa, ihmisiä ja kirjoittamista kiehtoo ja inspiroi.<br /></p><p><b>Blondi-lukupiiri</b></p><p>Luin vuosien jälkeen uudelleen suursuosikkini, <b>Joyce Carol Oatesin</b> <i>Blondin</i>. Kirja oli edelleen vaikuttava ja hieno, ja lukukomuksesta teki erityisen se, että luin Blondia Instagramin kimppaluvussa. Ajatusten vaihtaminen muiden lukijoiden kanssa nosti lukukokemuksen uudelle tasolle.</p><p><b>Vuoden ihanin</b></p><p><b>George Eliotin </b><i>Daniel Deronda </i>vei sydämeni. Kirja oli runsas, yksityiskohtainen, ihan oma maailmansa, johon sai upota ja heittäytyä. Juuri sellainen lukuelämys, jollaisen aina toivoo saavansa, ja kun sellainen osuu kohdalle, se valaisee koko maailman.</p><p>Toivon alkaneelle vuodelle kaikille lukuiloa ja kirjallisia elämyksiä!<br /></p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVze1KYl6XVrQWTQdeaaQD32Lc6Y_dbTG9eZLUT8CkxaGMchlrQiVG3p4h2pY5nbc4b0KWs6mBSEaCRY-Sf0W4SZbW0v5hrEVoxCaCdfR8rwdtDAx0WFmL3vre3qvvWds9zoBafklGZrY/s1058/IMG_20201025_092435_238.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1058" data-original-width="846" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVze1KYl6XVrQWTQdeaaQD32Lc6Y_dbTG9eZLUT8CkxaGMchlrQiVG3p4h2pY5nbc4b0KWs6mBSEaCRY-Sf0W4SZbW0v5hrEVoxCaCdfR8rwdtDAx0WFmL3vre3qvvWds9zoBafklGZrY/s320/IMG_20201025_092435_238.jpg" /></a></div><br /><p></p>Liisahttp://www.blogger.com/profile/00740343131581854972noreply@blogger.com14tag:blogger.com,1999:blog-9164054557680596760.post-91954448971686878032020-12-22T10:21:00.000+02:002020-12-22T10:21:27.398+02:00Hannele Jyrkkä: Etsijä - Tero Saarisen tie nykytanssin huipulle<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglx9s0wQDee18bWDqPiPOH0-B2_0EC72gzleadHIEYTgMB4O_I3-qvtSYr0RK3WdCODRIGebmAOMDQyhYmF8qlYMBAdlpar1O4jPRYvWWJAQd510HucXU8Cylt0LfGGaNXF1KHTqeBGIQ/s2394/IMG_20201222_101046.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1800" data-original-width="2394" height="301" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglx9s0wQDee18bWDqPiPOH0-B2_0EC72gzleadHIEYTgMB4O_I3-qvtSYr0RK3WdCODRIGebmAOMDQyhYmF8qlYMBAdlpar1O4jPRYvWWJAQd510HucXU8Cylt0LfGGaNXF1KHTqeBGIQ/w400-h301/IMG_20201222_101046.jpg" width="400" /></a></div> <p></p><p>Vuonna 1989 olin katsomassa <b>Jorma Uotisen</b> <i>Ballet Pathétique</i> -tanssiteosta. En muista, miksi olin päätynyt yleisöön – en ollut koskaan aikaisemmin käynyt katsomassa sen kummemmin nykytanssia kuin klassista balettiakaan. Kävin kuitenkin ahkerasti teatterissa, ja ehkä siinä oli syy: teosta esitettiin Helsingin Kaupunginteatterissa, jonka tanssiryhmän taiteellisena johtajana Uotinen tuohon aikaan toimi.</p><p>Ballet Pathétique hurmasi minut aivan täydellisesti – se oli jotain aivan muuta kuin mikään aikaisemmin näkemäni tai kokemani taideteos. Muistan edelleen kirkkaasti, sen puhtaan ilontunteen, jonka teos herätti. Muistan myös, kuinka yleisö poistui Kaupunginteatterista, ja kuinka monet meistä etenivät teatterilta pois vievää mäkeä hypähdellen ja loikkien, Pateettisen baletin tanssijoiden hurjia hyppyjä matkien. Teos sytytti kiinnostuksen ja rakkauden nykytanssia kohtaan. Se oli myös ensikosketukseni <b>Tero Saariseen</b>. Vaikka en Ballet Pathétique'a katsoessani tiennyt tanssista mitään, Saarisen karisma ja tapa liikkua tekivät lähtemättömän vaikutuksen.</p><p><b>Hannele Jyrkän</b> <i>Etsijä</i> kertoo Tero Saarisen elämästä tanssijana ja koreografina. Kyseessä ei ole varsinainen elämäkerta, vaan näkökulma on vahvasti taiteessa ja taiteen tekemisessä. Yksityiselämää raotetaan vain sen verran kuin taiteilijan elämänpolun kuvaamisen kannalta on välttämätöntä. Kirja antaakin Saarisesta kuvan ihmisenä, jolle tanssi todellakin on yhtä kuin elämä. <br /></p><p>Jyrkkä kuvaa kirjassaan vuoroluvuin Saarisen <i>Third Practise </i>-teoksen valmistumista ja Saarisen uran etenemistä lapsuudesta nykyhetkeen. Ratkaisu on onnistunut, ja Jyrkkä osaa kuvata hämmästyttävän elävästi tanssiteoksen harjoituksia, liikettä ja luovaa prosessia. Kirjassa annetaan myös paljon tilaa Saarisen pohdiskeluille liikkeen merkityksestä ja tanssin ja taiteen luonteesta.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzx51OsQPuvXo0U5HUz57UvAPSt9f4HRglsOHFWQguKZ_v7tdNOApqeBoGUr2DHNxK4evYG7THMGES8LKOVpF3jinDAi4Pib4Ki9PToeQ_rmJ7GqDNIKs4miWGVct2UW97_33QsT-ZQB8/s2963/IMG_20201222_101408.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2963" data-original-width="1733" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzx51OsQPuvXo0U5HUz57UvAPSt9f4HRglsOHFWQguKZ_v7tdNOApqeBoGUr2DHNxK4evYG7THMGES8LKOVpF3jinDAi4Pib4Ki9PToeQ_rmJ7GqDNIKs4miWGVct2UW97_33QsT-ZQB8/w234-h400/IMG_20201222_101408.jpg" width="234" /></a></div> <p></p><p>Kirjan perusteella Saarisesta syntyy kuva hiukan hulluna nerona, mutta hänen hulluudessaan ei ole mitään tuhoavaa tai negatiivista, vaan se on positiivista ja säilyttävää. Saarinen tuntuu olevan niin voimakkaasti elossa, että hän säteilee kirjankin sivuilta energiaa ympäristöönsä. Omaa taidekäsitystään Saarinen kuvaa mm. seuraavasti:</p><p><i>"Mitä kaikkea me pystymmekään avaamaan ihmisyydestä tanssin avulla. Sen takia olen esiintyjänä, koreografina ja opettajana aina samalla asialla. Ei tosiaankaan ole kyse vain siitä, minkä biisin tekisin seuraavaksi, vaan myös siitä, minkälaista ajattelun ja käyttäytymisen mallia ja siis arvoja levitämme. Tanssi on minulle ihmisyyden herkimpien aallonpituuksien herättelyä ja näiden tasojen puolesta puhumista."</i></p><p>Etsijä on hienosti kirjoitettu ja lisäksi se on kirjana todella kaunis tyylikkäine kansikuvineen, kullan värisine sisäkansineen ja upeine valokuvineen. Juuri tällainen kirjan Tero Saarisesta pitääkin olla: kaunis, herkkä, voimakas, mukana tummia sävyjä ja jotain outoa ja vinksahtanutta.</p><div style="text-align: left;"><i>Hannele Jyrkkä: Etsijä. Tero Saarisen tie nykytanssin huipulle</i></div><div style="text-align: left;"><i>Kansi/kannen kuva: Elina Warsta/Heidi Strengell</i></div><div style="text-align: left;"><i>Siltala, 2020 <br /></i></div>Liisahttp://www.blogger.com/profile/00740343131581854972noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9164054557680596760.post-50443401920848743362020-11-21T15:57:00.001+02:002020-11-21T15:57:07.608+02:00Marisha Rasi-Koskinen: REC<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjin4-ZHVCDFTKSuSi79_RumCPcnDKqkDpzujG8TZHvZNcXX6cDIiBmgnvkIaA8rupytEEentufV5iQQ_sTfXBkysoxah4TX7vG9B-7yOfpyGheDolPNefPTTgK_gqxU03hk_h-Phu4Js/s2533/IMG_20201121_132611.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1679" data-original-width="2533" height="265" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjin4-ZHVCDFTKSuSi79_RumCPcnDKqkDpzujG8TZHvZNcXX6cDIiBmgnvkIaA8rupytEEentufV5iQQ_sTfXBkysoxah4TX7vG9B-7yOfpyGheDolPNefPTTgK_gqxU03hk_h-Phu4Js/w400-h265/IMG_20201121_132611.jpg" width="400" /></a></div><p></p><p>Mitä tapahtuu, kun ihmisestä otetaan valokuva? Tallentuuko siinä jotakin olennaista – tavoittaako valokuvaaja kohteestaan jonkun perimmäisen totuuden? Vai onko valokuvaaminen varastamista – menettääkö ihminen itsestään jotakin joka kerta, kun hänestä otetaan kuva? Mielessämme elää edelleen voimakkaasti mielikuva valokuvasta
todellisuuden kuvaajana, jopa nykyään kun jokainen
kännykkävalokuvaajakin osaa muokata ja muunnella valokuvia. Onko valokuva totta, todiste, sommitelma, tulkinta vai valhe?<br /></p><p><b>Marisha Rasi-Koskisen </b><i>REC </i>pitää sisällään valtavasti erilaisia teemoja. Se tarkastelee esimerkiksi tallentamiseen, tarinallisuuteen ja taiteen tekemiseen liittyviä kysymyksiä kiehtovasti ja usein hämmentävästi. REC on itsessään tarina, jossa pätevät tietyt tarinan sisäisen maailman lainalaisuudet. Vai pätevätkö? Onko REC sittenkään tarina vai pikemminkin tila: huoneita ja kerroksia, joissa kuljemme esitystä tai näyttelyä seuraten? Pitääkö tarinan noudattaa tiettyjä tarinan todellisuuden sääntöjä, jotta voimme hetken aikaa uskoa tarinan maailmaan? Kuinka pitkälle tarinallisuuden sääntöjä voi venyttää?</p><p>REC tuntuu tavoittavan monia oman aikamme ilmiöitä. Elämme tarinallisuuden aikakautta, jossa faktan ja fiktion rajoja
sekoitetaan ja häivytetään jatkuvasti. Meillä on uutisia, dokumentteja,
autofiktiota, valeuutisia, someidentiteettejä, fiktiota ja todellista
elämää. RECissä valokuvat, tallenteet ja nauhoitukset ovat jatkuvasti läsnä, kuin todistuskappaleina, mutta voiko niiden todistusvoimaan luottaa? </p><p>Kaiken muun lisäksi REC on myös kertomus pojista. Lucista, Colesta ja
Nikistä, joiden tarinat risteilevät, leikkaavat toisiaan ja välillä
kohtaavatkin. Rinnalla kulkee myös useita muita juonenpätkiä, joista putoilee välillä sirpaleita myös poikien tarinaan. Erilaiset kertomukset kerrostuvat toistensa päälle, mutta keskiössä ovat kuitenkin lopulta pojat ja heidän katseensa.<br /></p><p>RECissä on paljon Rasi-Koskisen aikaisemmista kirjoista tuttuja elementtejä. On lapsien ja vanhempien välisiä suhteita, katoamisia, toden ja kuvitellun rajojen venyttämistä, poissaoloa, kaleidoskooppimainen rakenne ja hiukan nyrjähtänyt maailma. REC tuntuu kokoavan yhteen kaikki edellisten kirjojen palaset ja nostavan ne uudelle tasolle. Siinä missä Rasi-Koskisen edellinen aikuisten romaani <a href="http://luetutlukemattomat.blogspot.com/2018/01/marisha-rasi-koskinen-eksymisen-ja.html" target="_blank">Eksymisen ja unohtamisen kirja</a> tuntui minusta toistavan vähän liikaa aikaisempien kirjojen teemoja eikä onnistunut yllättämään minua lukijana, REC on askel kohti jotakin ennen näkemätöntä.</p><p>RECin lukeminen oli minulle suuri nautinto. Kirjan maailma ja tarinat tempaisivat minut heti mukaansa niin, että luin välillä ahmimalla, vaikka olisin toisaalta halunnut viivytellä ja pohtia lukemaani. Toisinaan jouduin pysähtymään ja palaamaan takaisin, tarkastelemaaan aikaisemmin lukemaani uudessa valossa. Välillä olin eksyksissä, kuljin henkilöhahmojen rinnalla vieraan, vajoavan kaupungin katuja enkä ymmärtänyt näkemääni. Sitten tunsin taas tavoittavani jonkun ajatuksen, näkeväni jotakin outoa ja ihmeellistä. REC on kiehtova matka, jonka haluan kokea joskus uudelleen. <br /></p><p>RECistä ovat kirjoittaneet myös esimerkiksi <a href="https://tuijata.com/2020/10/12/marisha-rasi-koskinen-rec/" target="_blank">tuijata</a>, <a href="http://readerwhydidimarryhim.blogspot.com/2020/09/marisha-rasi-koskinen-rec.html" target="_blank">Omppu</a>, <a href="https://kirjaviekoon.blogspot.com/2020/09/marisha-rasi-koskinen-rec.html" target="_blank">riitta k</a>, <a href="https://luminenomena.blogspot.com/2020/10/marisha-rasi-koskinen-rec.html" target="_blank">Katja </a>ja <a href="https://kirjanmerkkina.blogspot.com/2020/11/marisha-rasi-koskinen-rec.html" target="_blank">Paula</a>.</p><div style="text-align: left;"><i>Marisha Rasi-Koskinen: REC</i></div><div style="text-align: left;"><i>Kansi: Jussi Karjalainen</i></div><div style="text-align: left;"><i>S&S, 2020</i><br /></div>Liisahttp://www.blogger.com/profile/00740343131581854972noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9164054557680596760.post-67358063390121856912020-11-08T16:49:00.001+02:002020-11-08T16:52:04.884+02:00Alex Schulman: Polta nämä kirjeet<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQtah0yAFwyDkJenqOda2zE2qwdE-DmRiQAXkamyiTmI81Qlnnx82vt87dgLG1ABqyos71Yb6U2QRTqUOh6Xkepx_WYHC-U3mOQAhil1RvQ8x_uAJYBUMuHMG-IXThGmuuwrrR-sZuFfw/s2785/IMG_20201108_135444.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1788" data-original-width="2785" height="256" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQtah0yAFwyDkJenqOda2zE2qwdE-DmRiQAXkamyiTmI81Qlnnx82vt87dgLG1ABqyos71Yb6U2QRTqUOh6Xkepx_WYHC-U3mOQAhil1RvQ8x_uAJYBUMuHMG-IXThGmuuwrrR-sZuFfw/w400-h256/IMG_20201108_135444.jpg" width="400" /></a></div><p></p><p><i>"Minusta on jotenkin lohdullista ajatella teesiä, jonka mukaan viha on perittyä ja kulkee sukupolvelta toiselle, koska silloinhan minä olen siihen syytön eikä minun tarvitse olla niin ankara itselleni. Mutta samalla väittämässä on jotakin kohtalokasta ja epämiellyttävää, sillä jos viha ei ole minun, minä vain kannan sitä aikani kunnes se jatkaa eteenpäin ja siirtyy seuraavaan sukupolveen."</i></p><p>Kuinka paljon kirjasta kannattaa tietää etukäteen ennen lukemista? Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, ettei lukukokemusta haittaa, vaikka tietäisi kirjasta melko paljonkin, mutta joskus on ihanaa kun pääsee lukemaan kirjaa puhtaalta pöydältä, ja kirja pääsee yllättämään. Näin minulle kävi <b>Alex Schulmanin </b><i>Polta nämä kirjeet</i> -teoksen kohdalla.</p><p>En tiennyt kirjasta etukäteen juuri muuta kuin alkuasetelman (Schulman alkaa perehtyä sukunsa historiaan käsittääkseen paremmin omia vihanhallintaongelmiaan), eikä kirja sen perusteella oikeastaan kovin paljon kiinnostanut minua. Kirjaa oli kuitenkin useissa yhteyksissä hehkutettu sen verran paljon, että se tarttui mukaan kirjaston pikalainahyllystä.</p><p>Kävi niin, että rakastuin tähän kirjaan. Olisin varmasti rakastanut sitä joka tapauksessa, mutta koska en tiennyt kirjasta etukäteen käytännössä mitään, lukukokemuksessa oli mukana yllättynyttä iloa siitä, että luin niin hyvää kirjaa. Ja vaikka kirjan tarinassa ei sinänsä ole mitään suunnattoman yllättävää, luin sitä silti välillä kuin jännitystarinaa.</p><p>Sukunsa salaisuuksia selvittäessään Schulman yhdistää omia muistojaan, vanhoja kirjeitä ja päiväkirjamerkintöjä ja fiktiota. Tuloksena on raastava ja pakahduttava kertomus vihasta, henkisestä väkivallasta, pelosta, rakkaudesta ja pettymyksestä. </p><p>Schulman etsii syitä vihalle, ja löytää syvältä kumpavaa surua ja pelkoa, jotka ovat vääristyneet ja kääntyneet ulospäin sokeaksi huitomiseksi. Jotta tuon sokean huitomisen voisi välttää, on ymmärrettävä mistä viha kumpuaa. Kirjassa on myös lempeyttä, halua ymmärtää tekoja ja tunteita myös silloin, kun ne tuntuvat käsittämättömiltä. Suurinta lempeyttä ja ymmärrystä saa kuitenkin osakseen se, johon viha voimakkaimmin kohdistui.<br /></p><p>Polta nämä kirjeet kuvaa suuria asioita ja tunteita hienovaraisesti ja melkein pidättyväisesti, mikä tuntuu tekevän kirjasta erityisen vaikuttavan. Vihaa käsittelevässä kirjassa päällimmäiseksi tunteeksi ei nouse viha, vaan suru siitä, mitä viha saa aikaan. Kirjaa lukiessa tuntee surumielisyyttä menetetyistä mahdollisuuksista, elämistä jotka ovat kuluneet vihatessa tai pelätessä. Kirja tuntuu kysyvän, mitä olisi tapahtuntu, jos asiat olisivat menneet toisin – ja se vastaa, että surullisinta on, jos elämän määrittäväksi kysymykseksi jää kaipuu toiseen todellisuuteen, maahan jota ei ole. <br /></p><p>Kirjasta ovat kirjoittaneet myös esimerkiksi <a href="https://kirsinbookclub.com/2020/04/alex-schulman-polta-nama-kirjeet-kipeaa-sukuhistoriaa/" target="_blank">Airi ja Marja</a>, <a href="https://tuijata.com/2020/04/07/alex-schulman-polta-nama-kirjeet/">tuijata</a>, <a href="https://kirjaviekoon.blogspot.com/2020/04/alex-schulman-polta-nama-kirjeet.html">riitta k</a>, <a href="http://luettuaelamaa.blogspot.com/2020/07/alex-schulman-polta-nama-kirjeet.html">Elina</a> ja <a href="http://nannankirjakimara.blogspot.com/2020/04/vihan-ja-sukusalaisuuksien-jaljilla.html">Nanna</a>. </p><div style="text-align: left;"><i>Alex Schulman: Polta nämä kirjeet (Bränn alla mina brev, 2018)</i></div><div style="text-align: left;"><i>Suom. Jaana Nikula</i></div><div style="text-align: left;"><i>Kansi: Sigge Eklund</i></div><div style="text-align: left;"><i>Nemo, 2020 </i> <br /></div>Liisahttp://www.blogger.com/profile/00740343131581854972noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9164054557680596760.post-38984561765750282082020-10-31T15:10:00.002+02:002020-10-31T15:10:53.958+02:00Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä - Paikannimet: paikkakunta<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrZ9Z4l5c8r_XcZIE5BqAuySZTYrMraeDE3xyrld-FxCFH1w0rNBXytXC0wXDrIsO4HsSVeXjYYo2eaGw0DEFUDZ_8n7-pZ1WNRvHpYwBtdSanpZUm-NlT2jiR7jouod1rh-jFeKn7aB4/s2931/IMG_20201026_152030.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1641" data-original-width="2931" height="224" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrZ9Z4l5c8r_XcZIE5BqAuySZTYrMraeDE3xyrld-FxCFH1w0rNBXytXC0wXDrIsO4HsSVeXjYYo2eaGw0DEFUDZ_8n7-pZ1WNRvHpYwBtdSanpZUm-NlT2jiR7jouod1rh-jFeKn7aB4/w400-h224/IMG_20201026_152030.jpg" width="400" /></a></div><p></p><p>Toisinaan tuntuu, että <b>Proustia</b> kannattaa lukea ihan jo siitä syystä, että saa kokea kirjojen loppulauseiden hienouden. Enkä tarkoita sitä, että Proustin lukeminen olisi niin tuskallista, että on ihanaa päästä kirjan loppuun, vaan sitä että Proustin Kadonneen ajan kirjojen lopetukset ovat oikeasti tavattoman hienoja. Niin myös tässä neljännessä osassa. <i>Kukkaan puhkeavien tyttöjen varjossa II: Paikannimet: paikkakunta</i>. (Ja kuinka hieno tuo kirjan nimikin on!)</p><p>Proustin lukeminen ei ole minulle helppoa. Kirjat vaativat keskittymistä ja hiljaisuutta, ja lukeminen etenee usein hitaasti. Mutta Proust kyllä palkitsee lukijansa: mitä pidemmälle olen edennut Kadonneen ajan etsinnässä, sitä enemmän olen alkanut kirjoista myös nauttia. Kirjojen maailmaan on helpompi päästä sisälle, kun kertojan ajatusmaailma ja kerronnan tyyli ovat käyneet tutuiksi, ja tekstistä tuntuu löytyvän enemmän tasoja.</p><p>Tässä neljännessä osassa kertoja matkustaa isoäitinsä kanssa kesäksi merenrantakaupunki Balbeciin. Kertoja tarkkailee ympäristöään ja seurapiirien arvohierarkioita, mietiskelee taiteen ja rakkauden olemusta ja viettää aikaa nuorten naisten seurassa – noiden ihanasti nupullaan olevien kukkasten varjossa.</p><p>Nuoret tytöt ja kertojan suhde näihin on keskeisessä osassa kirjassa. Kuten aina, kertojan havainnot ovat tarkkoja mutta eivät välttämättä aina luotettavia. Hän näkee tytöt omasta näkökulmastaan, ja tietyt merkit paljastavat, että näkökulma saattaa olla vääristynyt. Kertoja tarkkailee tyttöja aluksi matkan päästä, näkee heidät kauniina ja kevytkenkäisenä joukkona ja päättelee heidän olevan todennäköisesti prostituoituja tai ehkä joidenkin kilpapyöräilijöiden rakastajattaria. Kertoja on varsin yllättynyt, kun hänelle myöhemmin selviää, että tytöt tulevatkin ns. hyvistä perheistä.</p><p>Mistä kertojan johtopäätökset tytöistä kertovat? Heijastaako hän tyttöihin omia toiveitaan ja halujaan ja ajattelee siksi näiden olevan prostituoituja? Vai onko niin, että iloiset ja vapaasti käyttäytyvät tytöt eivät sovi kertojan käsitykseen "hyvistä tytöistä"? Joka tapauksessa kertoja kehittää tapansa mukaan pakkomielteen, joka kohdituu tällä kertaa nimenomaan tähän tyttöjoukkoon. Hän on valmis rakastumaan oikeastaan kehen tahansa tytöistä, kunnes yksi nousee muita tärkeämmäksi. Kertoja tiedostaa kuitenkin itsekin, että hän on rakastunut ennen kaikkea rakkauteen, ei niinkään toiseen ihmiseen yksilönä.</p><p>Kiinnitin tässä osassa huomiota myös siihen, kuinka sukupuolten rajat muutamassa kohdassa hetkeksi sekoittuivat. Yhdessä kohtauksessa kertoja pohtii sitä, kuinka vieraassa paikassa ilahduttaa nähdä tuttuja ihmisiä vieraiden ihmisten piirteissä: kertoja mm. tunnistaa rouva Swannin mieheksi ja uimaopettajaksi muuttuneena. Myös toinen kohtaus liittyy rouva Swanniin. Kertoja vierailee taiteilijan ateljeessa ja löytää maalauksen, joka esittää nuorta rouva Swannia "puolittain mieheksi naamioituneena". Kertoja yrittää määritellä mallin sukupuolta:</p><p><i>"Kasvojen piirteitä seuratessa sukupuoli näytti olevan tunnustamaisillaan, että kuului hieman poikamaiselle tytölle, hävisi sitten ja tuli taas tuonnempana esiin tuoden nyt lähinnä mieleen naismaisen, paheellisen, ajatuksiinsa vaipuneen nuoren miehen ja katosi taas, tavoittamattomiin."</i></p><p>Mielenkiintoisia välähdyksiä, esimerkiksi jos ajattelee teoriaa, jonka mukaan tietyt Proustin naispuoliset henkilöhahmot ja ihastuksen kohteet olisivat itse asiassa miehiä, mutta myös yleisemmin Proustin sukupuolen ja seksuaalisuuden teemojen tarkastelun valossa. </p><p>Kadonneen ajan neljäs osa nousi tässä vaiheessa yhdeksi suosikikseni, ehkä viehättävän pysähtyneen rantalomatunnelmansa vuoksi. Kirjassa oli jonkinlaista kepeyttä ja ilmavuutta, jota en aikaisemmista osista ole aina tavoittanut. Saa nähdä, millaisiin tunnelmiin sarjan seuraava osa vie.</p><div style="text-align: left;"><i>Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä 4. Kukkaaan puhkeavien tyttöjen varjossa II. Paikannimet: paikkakunta. (A la recherce du temps perdu. A l'ombre des jeunes filles en fleurs. Noms de pays: le pays, 1919)</i></div><div style="text-align: left;"><i>Suom. Inkeri Tuomikoski</i></div><div style="text-align: left;"><i>Otava, 2017/1983 </i><br /></div><p><br /></p>Liisahttp://www.blogger.com/profile/00740343131581854972noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9164054557680596760.post-6881737261521518452020-09-30T22:14:00.001+03:002020-09-30T22:14:05.892+03:00Eeva Kolu: Korkeintaan vähän väsynyt<p><br /><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="1800" data-original-width="4000" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhf2H1kKexzG-ahp8JGcb6juEaSrHQzymWorp8FK25psSKOdgWV6FexXDl_lQG26Y6NPLn-TPqI8Nso7gfD67rDwHFrpCojnZ132yc1xzlsuKKRaoDOumPhN9HJMiaMDpQWkitr8Z40JaU/w400-h180/IMG_20200930_182644.jpg" width="400" /></div><br /><b>Eeva Kolun</b> uupumusta ja riittämättömuuden tunnetta käsittelevä <i>Korkeintaan vähän väsynyt </i>on todellakin resonoinut monen lukijan mielessä. Kirjan ilmestymisen jälkeen alkoi nopealla tahdilla ilmestyä juttuja, joissa kerrottiin kuinka voimakkaasti lukijat olivat kirjaan samaistuneet, kuinka kirjan jokaisen lauseen voisi lainata, ja kuinka lukiessa on jatkuvasti nyökytelty "juuri näin".<p></p><p>Olen seurannut Kolun blogeja aina ensimmäisestä Oi ihana turhamaisuus -muotiblogista alkaen, ja varsinkin alkuvuosina pidin hänen kirjoituksistaan todella paljon. En silti ollut välttämättä ajatellut lukea tätä kirjaa, mutta muiden lukijoiden ihastuneet kommentit herättivät mielenkiinnon ja halun lukea. Vaikka en löytäisi kirjasta itseäni, ehkä ymmrtäisin paremmin kolmekymppisten maailmaa.<br /></p><p>Kirjan luettuani voin todeta, että en löytänyt Korkeintaan vähän väsyneestä samanlaista voimakasta samaistumispintaa kuin monet muut lukijat. En usko, että samaistumisen puute johtui vain siitä, että olen eri sukupolvea kuin Kolu, mutta sukupolvien välisillä eroilla on epäilemättä oma osuutensa. Millenniaaneille tavoitteet ja oman arvon mittaaminen saavutusten kautta tuntuu olevan tyypillisempää kuin omalle sukupolvelleni, ja myös ulkoiset paineet jatkuvaan suorittamiseen ovat suuremmat. Toisaalta luulisin, että omankaan sukupolveni edustajista kaikki eivät ole ihan niin saavutuksista piittaamattomia haahuilijoita kuin minä – eli kyse on myös persoonallisuuseroista, ei vain sukupolvien välisistä eroista.</p><p>Samaistumisen puute ei sinänsä ole ongelma, koska ilman samaistumistakin voisi ymmärtää, oppia tai oivaltaa. Olin kuitenkin vähän pettynyt siihen, etten oikeastaan saanut kirjasta kovin paljon irti. Kolun tekstiä oli miellyttävä lukea, kirjassa on kiinnostavia kohtia ja myös niitä samaistuttavia ajatuksia. Mutta mitä pidemmälle kirja eteni, sen ohuemmaksi sen sisältö tuntui käyvän. <br /></p><p>Kolu kritisoi kulttuuria, jossa täytyy koko ajan suorittaa, kehittyä ja
edetä raivokkaasti kohti seuraavaa päämäärää. Ei voi kuitenkaan välttyä
vaikutelmalta, että hänen omissa neuvoissaan on samaa suorittamisen
henkeä. Vaikka Kolu korostaa iloa ja lempeyttä, hän tarkastelee kovin
monia asioita niiden tuottaman hyödyn kautta. Listat iloa tuottavista
asioista alkavat tässä valossa tuntua kovin ilottomilta. </p><p>Kirja on vahvimmillaan, kun Kolu kuvaa omia tuntemuksiaan, mutta epäonnistuu yrityksessään selittää millenniaalinaisten kokemuksia laajemmin. Kolu kirjoittaa oman sukupolvensa naisista ja millenniaaleista
yhtenäisenä joukkona, mutta itse asiassa hän kuvaa tietyntyyppistä
naista tietyssä elämäntilanteessa. Naista, joka tekee työtä tietokoneella, työtä joka on
todennäköisesti ajatustyötä tai jonkinlaista luovaa työtä, joka viettää
paljon aikaa sosiaalisessa mediassa ja todennäköisesti myös tuottaa
sinne sisältöä. Mutta millaista uupumasta tai häpeää tuntevat ne millenniaalit, jotka eivät mahdu tähän muottiin? Jos haluaa analysoida sukupolvikokemusta, eikö sitä pitäisi katsoa hiukan laajemmin kuin vain omasta elämänpiiristään?<br /></p><p>Luulenkin, että olisin pitänyt kirjasta huomattavasti enemmän, jos Kolu olisi kirjoittanut selkeämmin itsestään ja omista kokemuksistaan. Laittanut itsensä vielä voimakkaammin likoon. Kolun vahvuus on mielestäni kyvyssä tarkastella omia tuntemuksiaan ja tavoittaa elettyjä hetkiä, mutta tässä kirjassa hän tuntuu etsivän jonkinlaista yleispätevyyttä, joka kuitenkin jää tavoittamatta. Kirjan alku lupaa enemmän, mutta loppu hiipuu elämäntaito-oppaaksi. Haluan uskoa, että jonain päivänä Kolu kirjoittaa kirjan, joka koskettaa myös niitä, jotka eivät jaa samaa kokemusmaailmaa hänen kanssaan.<br /></p><p>Kirjasta ovat kirjoittaneet myös <a href="https://helmikekkonen.com/2020/08/27/korkeintaan-vahan-vasynyt/" target="_blank">helmikekkonen</a>, <a href="http://1001kirjaajayksipienielama.blogspot.com/2020/08/eeva-kolu-korkeintaan-vahan-vasynyt-eli.html" target="_blank">Marile</a> ja <a href="http://www.mitaluimmekerran.fi/2020/09/yksi-syksyn-puhutuimmista-eeva-kolu.html" target="_blank">Laura</a>. <br /></p><div style="text-align: left;"><span style="font-size: small;"><i>Eeva Kolu: Korkeintaan vähän väsynyt. Eli kuinka olla tarpeeksi maailmassa, jossa mikään ei riitä.</i></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-size: small;"><i>Kansi: Sanna Mander</i></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-size: small;"><i>Gummerus, 2020 </i></span><br /></div>Liisahttp://www.blogger.com/profile/00740343131581854972noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9164054557680596760.post-87748347821108829922020-08-31T20:28:00.002+03:002020-08-31T20:28:43.018+03:00Yhden viikon lukupäiväkirja<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTbMLvwYRMhn7wTdZ3qACUVb_aKvZnaizzWcPsJpQ3NGyZH0HSz_YnP4eTiP_-7n79rbAeJ4uc8G2JlGpR7JK7jDVLzUAVJH4fMZaSOxg42uAf8SOaXSL-G30DpQTXZNRRLFSd0S4amRU/s4000/IMG_20200828_072909.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="1800" height="512" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTbMLvwYRMhn7wTdZ3qACUVb_aKvZnaizzWcPsJpQ3NGyZH0HSz_YnP4eTiP_-7n79rbAeJ4uc8G2JlGpR7JK7jDVLzUAVJH4fMZaSOxg42uAf8SOaXSL-G30DpQTXZNRRLFSd0S4amRU/w230-h512/IMG_20200828_072909.jpg" width="230" /></a></div> <p></p><p>Sain inspiraation tähän juttuun <a href="https://northernbibliophile.com/" target="_blank">Northern Bibliophile</a> -blogin lukupäiväkirjoista, joissa Abbie kertoo mitä hän on lukenut viikon aikana. Minua alkoi kiinnostaa, milloin itse oikeastaan luen päivän aikana, ja kuinka paljon. Millaisista paloista viikon aikana kertyvät lukuhetket koostuvat?</p><p>Pidin siis toissa viikolla kirjaa lukemisistani, ja tällainen lukuviikkoni oli.</p><p><b>Maanantai</b></p><p>Ensimmäinen työpäivä kesäloman jälkeen. Haluan yleensä lukea arkiaamuina ainakin hetken aikaa: pidän rauhallisista aamuista, ja pieni lukuhetki aamupalaa syödessä on paras rauhallinen aloitus päivälle. Minulla oli lukematta viimeinen essee Emilie Pinen kirjasta <i>Tästä on vaikea puhua</i>, ja ehdin juuri sopivasti lukea sen aamiaisen aikana.</p><p>Työpäivä venähti tietysti heti loman jälkeen pitkäksi, enkä jaksanut tai ehtinyt juurikaan lukea töiden jälkeen. Aamupalan lukuhetkien lisäksi luen yleensä ainakin vähän illalla sängyssä – niin tänäkin iltana. Aloitin <b>Katja Raunion </b><i>Sinun päiväs koittaa</i> -kirjaa, ja luin siitä ensimmäisen 13 sivun mittaisen luvun.</p><p><b>Tiistai</b></p><p>Tiistai-aamuna jatkoin Raunion parissa, ja luin parikymmentä sivua. Pidin kirjasta heti alkumetreiltä, vaikka se välillä olikin hiukan raskaslukuinen ja monesti hämmentävä. Luin Rauniota kymmenisen sivua myös lounastauolla ja illan mittaan vielä 60 sivua.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWEK9feBrMM6kcvR5guxXGw2AFxmBuLxk_GsMFUSwasTpYehuCrT-ser8OH_OixkvyJ6bgrSSzznN-5FGBw7nnru36mm9wPYSRuGbvNEvmKs8nYWZOL_yLCzA-Hv7WPqagNitD0CmdaMo/s2162/IMG_20200824_210317_574.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1800" data-original-width="2162" height="273" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWEK9feBrMM6kcvR5guxXGw2AFxmBuLxk_GsMFUSwasTpYehuCrT-ser8OH_OixkvyJ6bgrSSzznN-5FGBw7nnru36mm9wPYSRuGbvNEvmKs8nYWZOL_yLCzA-Hv7WPqagNitD0CmdaMo/w328-h273/IMG_20200824_210317_574.jpg" width="328" /></a></div><br /><b> Keskiviikko</b><p></p><p>Jatkoin Raunion parissa taas aamupalalla. Lounastauolla kaipasin kuitenkin hektisen työpäivän vastapainoksi jotakin kevyempää luettavaa. Kirjastolainojen pinossa oli <b>Tiitu Takalon </b><i>Tyhmä tyttö</i> -sarjakuva, ja se viihdyttikin lounaalla erinomaisesti 50 sivun verran.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3jIjSuSZzIaGO3N7SNJesTdq1hptjL_5hmUNtckVUY0uJpCFENtBvPlQDnrUniH5-ynRAqFIO_j_E9t1IkXPn1bquc7cccNiirTmmCkE4nUY5l-lQUvQ5SFUeWZZjzOKh9ZwFmeevE6o/s4000/IMG_20200828_073027.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="1800" height="410" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3jIjSuSZzIaGO3N7SNJesTdq1hptjL_5hmUNtckVUY0uJpCFENtBvPlQDnrUniH5-ynRAqFIO_j_E9t1IkXPn1bquc7cccNiirTmmCkE4nUY5l-lQUvQ5SFUeWZZjzOKh9ZwFmeevE6o/w184-h410/IMG_20200828_073027.jpg" width="184" /></a></div><p></p><p>Töiden jälkeen luin Tyhmän tytön loppuun, ja sängyssä luin vielä Rauniota noin 30 sivua.</p><p><b>Torstai</b></p><p>Torstaina kävin aamu-uinnilla, ja aamun lukuhetki jäi pitämättä. Aamiaisenkin ehdin syödä vasta aamun ensimmäisen palaverin aikana. Aamju-uinti oli ihana, ja sain siitä virtaa koko päiväksi. Jos ei voi aloittaa päiväänsä lukemalla, se kannattaa ehdottomasti aloittaa uimalla.<br /></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFM4prOBKoJN2WyWxXBW8ulQCLOmV1rEzxbt94YYrWmPwJDn8uQHWTgLTq1bB71ldDva9jN9r6MTrVfgIRx-bMsd5f-b1YmjBMvnxO3nF4kkZnTVGeMDp9o1KalydYLj33wfVRwaBpF2o/s2688/IMG_20200820_064342.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1512" data-original-width="2688" height="230" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFM4prOBKoJN2WyWxXBW8ulQCLOmV1rEzxbt94YYrWmPwJDn8uQHWTgLTq1bB71ldDva9jN9r6MTrVfgIRx-bMsd5f-b1YmjBMvnxO3nF4kkZnTVGeMDp9o1KalydYLj33wfVRwaBpF2o/w410-h230/IMG_20200820_064342.jpg" width="410" /></a></div><br /><b> </b>Lounaalla ehdin taas lukea kolmisenkymmentä sivua Rauniota. Aloin päästä todella kirjan maailmaan sisälle, ja illan aikana luin sitä vielä 150 sivua.<p></p><p><b>Perjantai</b></p><p>Raunion kirja alkoi lähestyä loppuaan. Luin sitä taas aamupalla ja lounaalla ja viimeiset sivut töiden jälkeen. Olin kirjan lopetettuani hiukan pöllämystynyt ja hyvin vaikuttunut, eikä heti perään tehnyt mieli aloittaa seuraavaa kirjaa. Perjantai-ilta kuluikin sohvaperunana TV-sarjoja katsellen.</p><p><b>Lauantai</b></p><p>Olin edelleen sen verran vaikuttunut Raunion kirjasta, ettei tehnyt mieli lukea mitään muuta romaania eikä myöskään mitään oletusarvoisesti erinomaista kirjaa. Joskus hyvän kirjan jälkeen haluaa lukea mieluummin jotain vähän keskiverrompaa – jotain sellaista, mikä ei kilpaile hyvän kirjan kanssa vaikuttavuudesta. Olin lainannut <span class="st"><b>Morten Strøksnesin </b><i>Merikirjan</i>, josta olin kuullut aika laimeita arvioita, mutta joka kuitenkin kiinnosti minua jonkin verran meri-teeman vuoksi. Luin Merikirjaa 50 sivua aamulla, mutta se ei oikein lähtenyt vetämään. </span></p><p><span class="st">Kävelyretken ja ostoksilla käymisen jälkeen oli iltapäiväteen ja lukuhetken vuoro. Merikirja ei kutsunut luokseen, ja mieli kaipasi jotakin viihdyttävää. Lukupinosta löytyi <b>Pihla Hintikan </b><i>Hetken Pariisi on meidän</i>, jota lueskelin noin sata sivua iltapäivän ja illan aikana.</span></p><p><span class="st"><b>Sunnuntai</b></span></p><p><span class="st">Jatkoin Hintikan parissa, vaikka kirja ei ollut ihan niin hyvä tai viihdyttävä kuin olin odottanut. Aamupalalla kirja eteni kuitenkin taas sadan sivun verran. Iltapäivällä meidän oli tarkoitus mennä pieniin perhejuhliin, mutta juhlat peruuntuivat. Tämä tarkoitti lisää lukuaikaa, ja ehdin lukea Hintikan kirjan loppuun. Loppuilta kului neuloen, Timanttiliigaa katsellen ja uudella puhelimella leikkien.<br /></span></p><p><span class="st"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheROuHjmCmT0ebX8qDOj5YbxED9zski-FaDhEJbrhR_pbYMwkmLg6F3qyM6a4UAyq_-uBL7TQ1qcZOZiHCjZeli3Xvp453lcXeTDQis9f6ezNO6k9KR9dXccUEtPONdHxQyeyj0hUE_pI/s1800/IMG_20200827_215501_538.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1800" data-original-width="1800" height="328" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheROuHjmCmT0ebX8qDOj5YbxED9zski-FaDhEJbrhR_pbYMwkmLg6F3qyM6a4UAyq_-uBL7TQ1qcZOZiHCjZeli3Xvp453lcXeTDQis9f6ezNO6k9KR9dXccUEtPONdHxQyeyj0hUE_pI/w328-h328/IMG_20200827_215501_538.jpg" width="328" /></a></div> <p></p><p><span class="st">Viikon aikana luin siis alusta loppuun kaksi kirjaa: Sinun päiväs koittaa ja Hetken Pariisi on meidän. Lisäksi luin yhden Pinen esseistä ja noin 50 sivua Merikirjaa sekä yhden sarjakuva-albumin. </span><span class="st"> </span></p><p><span class="st">Luin ehkä vähän enemmän kuin keskimääräisenä työviikkona</span><span class="st">: viikolla oli aika hyvin lukuaikaa, koska iltaisin ja viikonloppuna ei ollut mitään menoja, kun sunnuntain juhalatkin peruuntuivat. Viikkoon osui yksi erinomainen lukukokemus (Sinun päiväs koittaa) mutta myös kirjoja, jotka olivat enemmän ajanvietettä kuin suuria elämyksiä. Kaiken kaikkiaan hyvä kirjaviikko.<br /></span></p><p><span class="st"> </span><b> </b></p>Liisahttp://www.blogger.com/profile/00740343131581854972noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9164054557680596760.post-74671304914547587402020-08-24T20:47:00.000+03:002020-08-24T20:47:01.083+03:00Katja Raunio: Sinun päiväs koittaa<p><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNWpYhSAC7TUPPygsvj-kXTtXRP8bOp15DdBnDXz19_egbbwAeee6UgwSfkLiO7rrP6-O5Mp-6-dGoS7S59tpB9exgBtdiuSejAN2P4kkOfu02_OLFBDwSZW8rmVruZqouPgALkRxvnEk/s4000/IMG_20200824_204342.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1800" data-original-width="4000" height="184" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNWpYhSAC7TUPPygsvj-kXTtXRP8bOp15DdBnDXz19_egbbwAeee6UgwSfkLiO7rrP6-O5Mp-6-dGoS7S59tpB9exgBtdiuSejAN2P4kkOfu02_OLFBDwSZW8rmVruZqouPgALkRxvnEk/w410-h184/IMG_20200824_204342.jpg" width="410" /></a></b></div><b> </b><p></p><p><b>Katja Raunion</b> <i>Sinun päiväs koittaa </i>pääsi yllättämään toden teolla. En ole ihan varma, mitä odotin saavani, mutta sen voin sanoa, että Sinun päiväs koittaa oli joka tapauksessa jotain ihan muuta. Kirja kieputteli lukemisen aikana ajatuksiani moneen kertaan uusille poluille, enkä loppujen lopuksi tuntenut enää olevani kartalla. Viimeisen sivun jälkeen piti istua vähän aikaa hiljaa sohvalla ja yrittää selkeyttää ajatuksia. </p><p><i>"En ole antautunut tälle tehtävälle maineen tai sensaationhalun vuoksi, vaan koska toivottomassa tilassa olevasta arkistokokonaisuudesta on osunut käsiini tietoa, joka etenkin nykyisenä aikanamme tarjoaa laajan ja ennalta tuntemattoman näkökulman tiettyihin tapahtumiin ja henkilöihin, jotka olivat muovaamassa maamme kehitystä vuosituhannen taitteessa. Tämän ajankohdan syvällisempi tunteminen on nähdäkseni välttämätöntä sen tuloksena syntyneeelle nykyajallemme ja siinä vallitsevalle itseymmärrykselle."</i> <br /></p><p>Tarinaa kertoo arkistonhoitaja, joka uppoutuu yhä syvemmälle presidentti Anton Harmajaa koskevien salassa pidettävien asiakirjojen maailmaan. Arkistonhoitajalla on käytössään Harmajan kirjeenvaihtoa ja muistiinpanoja, valokuvia, puhelinkeskustelujen litterointeja, poliittisia puheita ja lehtiartikkeleita. Näiden dokumenttien perusteella arkistonhoitaja pyrkii selvittämään paitsi mahdolliset perustavanlaatuiset arkistointivirheet, myös totuuden Anton Harmajasta.</p><p>Mutta mikä on totuus? Tai todellisuus? Mitä pidemmälle kirjaa lukee, sitä kauemmas totuus ja todellisuus pakenevat. Lukija tuntee eksyvänsä yhä syvemmälle arkistonhoitajan maailmaan, joka muistuttaa omaamme, eikä kuitenkaan muistuta. Asiat ovat tuttuja, mutta kuka on siirrellyt niitä väärille paikoille?</p><p>Kun lukee fiktiota, ajattelee hyväksyvänsä tietyt säännöt. Hyväksytään, että fiktion maailma on kuvitteellinen, ja että siinä voivat päteä erilaiset lainalaisuudet kuin reaalimaailmassa. Fiktion maailmassa voi esiintyä lohikäärmeitä tai aikamatkustamista, ja melko varmasti siinä esiintyy keksittyjä henkilöitä tai kuvitteellisia tapahtumia, eikä se kummastuta lukijaa – olemme tottuneet siihen. Mutta joidenkin kirjojen kohdalla tuntuu, että aivot nyrjähtävät vähän paikoiltaan, kun todellisuutta venytetään. Raunion kirja on sellainen.</p><p>Kirjasta ei tee mieli kertoa liikaa, jotta ei pilaisi muilta lukijoilta oivaltamisen ja ihmettelyn iloa. Toisaalta kirjasta ei edes voi kertoa liikaa, koska tiedän monen asian jääneen oivaltamatta, enkä edelleenkään osaa sanoa, mistä kirjassa oikeastaan on kyse. Raunion kirja on kuin monimutkainen arvoitus, mutta sellainen johon on turha odottaa selkeää ratkaisua. Vastauksia on kyllä tarjolla, mutta kirja säilyttää silti osan salaisuuksistaan.</p><p>Asioita, joita ajattelin kirjaa lukiessani: Valta. Valtapeli. Historiankirjoitus. Kekkonen. Trump. Sukupuoli. Identiteetti. Tosi-TV. Taidehistoria. Dokumentaatio. Vaihtoehtohistoria. Julkisuuskuva. Politiikka. Populismi. Totuus. Ainakin näistä asioista Raunio rakentaa tarinaansa, jossa rajaviivat ovat häilyviä eivätkä asiat ole sitä, mitä ensikatsomalta luulisi.</p><p><i>"Ajatus siitä, että asiakirjat todistavat, millainen maailma on, perustuu kuitenkin vain tiettyyn tapaan teoretisoida arkistoa."</i></p><p>Kirjasta ovat kirjoittaneet myös <a href="#" id="http://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2020/08/katja-raunio-sinun-paivas-koittaa.html" name="http://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2020/08/katja-raunio-sinun-paivas-koittaa.html">Arja</a>, <a href="#" id="http://readerwhydidimarryhim.blogspot.com/2020/07/katja-raunio-sinun-paivas-koittaa.html" name="http://readerwhydidimarryhim.blogspot.com/2020/07/katja-raunio-sinun-paivas-koittaa.html">Omppu </a>ja <a href="#" id="https://tuijata.com/2020/08/02/katja-raunio-sinun-paivas-koittaa/" name="https://tuijata.com/2020/08/02/katja-raunio-sinun-paivas-koittaa/">tuijata</a>.</p><div style="text-align: left;"><i>Katja Raunio: Sinun päiväs koittaa</i></div><div style="text-align: left;"><i>Kansi: Sanna-Reeta Meilahti</i></div><div style="text-align: left;"><i>Teos, 2020 </i><br /></div>Liisahttp://www.blogger.com/profile/00740343131581854972noreply@blogger.com2