"Koreihin jää tyhjiä munankuoria, kuoriutumattomia munia ja joitakin epämuodostuneita ja heikkoja untuvikkoja, jotka hylätään. Työntekijä kippaa koko roskan elävine lintuineen päivineen valssimyllyyn, jonka terät silppuavat kaiken hetkessä. Heikoilla on nopea loppu."
Elina Lappalaisen Tieto-Finlandialla palkittu Syötäviksi kasvatetut on kiinnostava ja kiihkoilematon katsaus suomalaiseen eläintuotantoon. Kirjassa käydään varsin yksityiskohtaisesti läpi sian, lehmän sekä kanan ja broilerin elämä ja kuolema tuotantoeläimenä. Lisäksi Lappalainen käy läpi aiheeseen liittyvää lainsäädäntöä ja keskeisiä eettisiä kysymyksiä. Kirjassa omia kantojaan pääsevät esittämään eläinlääkärit, eläinoikeusjärjestöt, ruokateollisuuden edustajat ja maatilojen yrittäjät.
Kirjan lähestymistapaa voisi kuvailla realistisen idealistiseksi. Lappalainen ei puhu sen puolesta, että ihminen lopettaisi kokonaan eläinten hyötykäyttämisen. Sen sijaan hän toivoo tuotantoeläimille arvokasta elämää ennen kuin ne päätyvät ihmisen ravinnoksi. Lappalaisen näkemyksen mukaan eläinten tulisi saada elämänsä aikana toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään eikä niiden tulisi altistua kivuille, sairauksille tai muulle kärsimykselle. Hyvän elämän vaatimusten tulisi myös koskea kaikkia tuotantoeläimiä: ei riitä että osa yrittäjistä hoitaa eläimiään esimerkillisesti.
Lappalaisen mukaan vastuu eläinten hyvinvoinnista tulisi olla ennenkaikkea lainsäätäjillä, elintarviketeollisuuden edustajilla ja valvovilla elimillä – ei yksittäisillä kuluttajilla. Kuluttajan on lähes mahdoton tietää, millaisen elämän hänen syömänsä ruoka on elänyt, koska tilakohtaiset vaihtelut eläinten käsittelyssä ovat niin suuria, eikä tuotteita luokitella käsittelyn mukaan. Kuluttaja ei siis voi ruokakaupassa äänestää kukkarollaan oikeastaan muuten kuin jättämällä eläinkunnan tuotteet kokonaan ostamatta. Heille, jotka haluaisivat kulutusvalinnoillaan kannattaa tuotantoeläinten parempaa kohtelua, ei juuri ole tarjolla vaihtoehtoja.
Syötäviksi kasvatetut kannustaa ihmisiä pohtimaan suhdettaan eläimiin ja lihansyöntiin. Miksi jaamme eläimet lemmikeihin, joita kohtelemme perheenjäseninä ja tuotantoeläimiin, jotka näemme hyödykkeinä? Miksi lehmä on helpompi nähdä yksilönä kuin broileri? Kuinka paljon ja kuinka halvalla meidän on syötävä lihaa? Onko meidän ylipäänsä syötävä lihaa? Millainen on eläimen hyvä elämä: mitataanko sitä elämän pituudella, kivun puuttumisella, luonnollisuudella vai jollakin muulla? Lappalainen tuo kirjassa varsin selkeästi esiin omat näkemyksensä mutta jättää tilaa myös lukijan omille pohdinnoille.
Kirjan ovat lukeneet myös ainakin essielina, Pihi nainen ja Linnea.
Elina Lappalainen: Syötäviksi kasvatetut. Kuinka ruokasi eli elämänsä
Kansi: Timo Mänttäri
Atena, 2012
