"Työpöytäni yllä oli vuosien ajan muistilappu, jossa luki TYÖTÄ EI RAKKAUTTA! Sellainen onni vaikutti kestävämmältä."
Jenny Offillin Syvien pohdintojen jaosto kertoo mitä tavallisimman tarinan eräästä avioliitosta. Nainen tapaa miehen. Nainen ja mies rakastuvat, menevät naimisiin ja saavat lapsen. Rakkaus muuttaa muotoaan ja parisuhde ajautuu kriisiin. Nainen ja mies yrittävät selvitytyä kriisistä.
Ei ehkä kuulosta kovin houkuttelevalta. Tarvitaan lisää perusteluja, miksi juuri tämä avioliittotarina olisi syytä lukea.
Perusteluja on onneksi annettu. On kehuttu kirjan fragmentaarista rakennetta ja hehkutettu Offillin nokkelia ja viiltäviä huomioita maailmasta ja ihmisistä. En enää muista, mikä tarkalleen ottaen oli se argumentti, joka sai minut välittömästi aavistamaan, että tämä kirja olisi minun makuuni, mutta aavistus ei mennyt vikaan. Pidin Syvien pohdintojen jaostosta tavattoman paljon.
Kirjassa viehättää ennen kaikkea Offillin tapa rakentaa tarina pienistä paloista, parin virkkeen kappaleista, joiden väliin jää paljon tilaa hengittää ja ajatella. Näennäisen irralliset sirpaleet rakentavat yhdessä kokonaisen kuvan henkilöhahmoista, parisuhteesta, vanhemmuudesta ja ajattelusta.
Viehätyin myös kirjan kertojaäänestä, naisesta jonka elämänasenne on enemmän älyllinen kuin tunteellinen. Etäisyydestä ja älyllistämisestä huolimatta on selvää, että ihminen on aina fyysinen ja emotionaalinen olento kohdatessaan sellaisia asioita kuin lapsen syntymän, pettämisen tai luteet.
On myös sanottava, että vaikka kirjan erityisyys syntyy tekstistä ja kielestä, Offill kertoo myös kehystarinansa harmittavan vetävästi. Harmittavan siitä syystä, että ainakin ensimmäisellä lukukerralla huomio kiinnittyy väkisinkin aika paljon henkilöhahmoihin, miehen ja naisen suhteeseen ja siihen, miten heille ja heidän lapselleen käy. Vaikka kuinka yritin lukiessani hidastella ja pydähdellä, jotta saisin tekstistä kaiken irti, huomasin välillä kiiruhtavani eteenpäin vain juoni mielessäni.
En nykyään lue kovin usein kirjoja uudelleen (tiettyjä lohtukirjoja ei lasketa), mutta tästä kirjasta tiesin heti sen lopetettuani, että haluan lukea sen uudelleen, antaakseni sen yksityiskohdille kaiken sen huomion, jonka ne ansaitsevat.
Kirjan ovat lukeneet myös Suketus, Hannele, Katja, tuijata ja Leena.
Jenny Offill: Syvien pohdintojen jaosto (Dept. of Speculation, 2014)
Suom. Marianna Kurtto
Gummerus, 2018
