Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ahava Selja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ahava Selja. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa


Olin keväällä Gummeruksen syksyn uutuuskirjojen esittelytilaisuudessa, jossa Selja Ahava sanoi, että häntä hiukan ahdistaa jo etukäteen tieto siitä, että omaelämänkerrallisuus tulee nousemaan puheenaiheeksi hänen uutuuskirjansa kohdalla. Ja niin se on tosiaan noussutkin, useammallakin eri tavalla. Ehkä väistämättä. Tietyt aiheet ovat sellaisia, että ne herättävät ihmisissä halun tietää, onko tämä totta; tapahtuiko näin sinulle? Kuolema, väkivalta, sairaudet, seksuaalisuus: nehän ihmisiä ovat aina kiinnostaneet. Ja "perustuu tositapahtumiin" lisää kiinnostavuutta entisestään. Joistakin muista aiheista voi kirjoittaa fiktiota aivan rauhassa, eikä omakohtaisuus kiinnosta kuin korkeintaan kirjallisuudentutkijoita ja elämäkertureita.

Ennen kuin mieheni katoaa kuvaa päähenkilön suruprosessia aviomiehen sukupuolenkorjauksen aikana. Päähenkilö ja hänen kokemuksensa ovat monella tapaa kirjailija itse. Kirjasta tätä ei voi suoraan päätellä, mutta asiaa olisi luultavasti arvuuteltu, jos Ahava ei olisi omakohtaisuudesta haastatteluissa kertonut. Kirjan ympärillä onkin käyty paljon keskustelua siitä, kuinka tieto omaelämäkerrallisuudesta on vaikuttanut lukukokemukseen. Onko se koettu rohkeana, häiritsevänä tai paheksuttavana? Laskeeko kirjan arvo lukijan silmissä, jos sen markkinoinnissa hyödynnetään omaelämäkerrallisuutta?

No, markkinointi on hetkellistä, mutta hyvä teos jää (toivottavasti) elämään. Ahavan kirjalle ainakin toivoisi pitkää ikää ja lukijoita, sillä Ennen kuin mieheni katoaa on hieno ja kaunis kirja aivan riippumatta siitä, missä määrin se sekoittaa faktaa ja fiktiota. Se on taidokkaasti kirjoitettu, koskettava ja myös teemoiltaan kiinnostava, ajatuksia herättävä.

"Olisin halunnut rakastaa komeasti ja sanoa, että sehän on vain ihminen. Sitten muut olisivat voineet hämmästellä, miten selittämätön asia rakkaus on."

Kuinka paljon voimme koskaan tietää toisista ihmisistä tai ympäröivästä maailmasta? Näemmekö sen, mitä haluamme nähdä, sen mikä sopii omiin toiveisiimme ja haluihimme? Voimmeko luottaa siihen, että maailma on sellainen, millaisena sen näemme? Ja entä jos kaikki näyttääkin eräänä päivänä erilaiselta? Pidämmekö edelleen kiinni vanhasta maailmasta, vai pystymmekö näkemään uusin silmin? Entä jos on maanosan verran väärässä – entä jos Intia onkin Amerikka?

Kirjassa kulkee rinnakkain kaksi tarinaa: aviopari keskellä aviomiehen matkaa naiseksi ja Kristoffer Kolumbus matkalla Intiaan. Kolumbuksen matkassa on sankaruutta, kuolemattomuutta, historian siipien havinaa, mutta se on myös tarina suuresta erehdyksestä, kolonialismista, tappamisesta ja epäilyksistä. Aviomiehen matka on rohkeutta, iloa, itsensä löytämistä, naiselle matka on surua, menetystä, katoamista. Kolumbus haluaa itsepäisesti pitää kiinni Intiastaan; nainen yrittää säilyttää miehen.

"Ja sitten minä teen sen mitä hän eniten pelkää. Päästän irti hänen kädestään  ja kaikki on selvää."

Nainen kokee aviomiehensä katoamisen edessä surua ja vihaa, niin suurta että se tuntuu melkein julmuudelta. Tuntuu, että naisen pitäisi ymmärtää ja tukea entistä miestään enemmän – ulkopuoleltahan näin on helppo ajatella. Naisenkin suru sekoittuu syyllisyyteen: miksi en pystynyt rakastamaan enemmän, miksi rakkauteni ei kestänyt tätä muutosta. Rakkauden kuoleminen on surua, ja se, kuinka vähän nämä entiset rakastavaiset toisiaan nyt ymmärtävät, toistensa surua tai suruttomuutta. Kuinka paljon he sanoillaan toisiaan satuttavat.

"Kaikki nämä vuodet kartassa oli tämä valkoinen alue, jonne meillä kummallakaan ei ollut reittiä."

Ahava kirjoittaa viiltävän kauniisti: teksti lukee kuin runoa. Kirja on tunteista raskas, mutta ilmaisussaan kevyt ja hengittävä. Täytyy myös ihailla sitä, kuinka taitavasti Ahava kutoo yhteen kaksi tarinanlankaansa. Kolumbuksen tuominen mukaan tarinaan saattaa kuulostaa teennäiseltä, mutta ainakin minulle se toimi loistavasti. Lähes kaikki oli tässä kirjassa kohdallaan. Ennen kuin mieheni katoaa vie mukanaan ja viipyilee mielessä pitkään lukemisen jälkeen, haikean kauniina muistona.

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös esimerkiksi Helmi Kekkonen, Laura, tuijata, Elina, Tuomas, Erja ja riitta k.

Kustantajalle kiitos ennakkokappaleesta.

Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa
Gummerus, 2017 

torstai 31. joulukuuta 2015

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat


"Joskus taivas tippuu, joskus maa vajoaa. Joskus iskee niin käsittämätön onni, että sen kanssa on vaikea kyetä jatkamaan.
Joskus tapahtuu jotain – vain yhden ainoan kerran – mutta koko loppuelämän joutuu miettimään, miksi. Joskus ei tapahdu mitään, ja koko loppuelämän miettii, miksi se ei tapahtunutkaan."

Onko ihmisen helpompi uskoa sattumaan vai kohtalooon? Onko suuri onnettomuus helpompi hyväksyä, jos uskoo että kaikki on johdatusta tai ylhäältä säädettyä? Missä määrin ihminen voi itse vaikuttaa omaan tarinaansa? Surun hetkellä ihminen voi saada lohtua siitä ajatuksesta, että kaikella on tarkoitus: asioiden kuului mennä näin, vaikka emme vielä ymmärräkään, miksi. Tai voi käydä niin, että suru saa ihmisen menettämään uskonsa johdatukseen: mitään järkevää selitystä tapahtuneelle ei löydy.

Entä suuri onni? Olemmeko sen kohdalla tapivaisempia uskomaan omaan ansioomme, sattumaan vai universumin johdatukseen? Ja voiko onni kääntyä onnettomuudeksi? Kuinka paljon hyvää tuuria yksi ihminen jaksaa kantaa?

Selja Ahavan Taivaalta tippuvat asiat kertoo ihmisistä, joiden kohdalle osuu koko elämän muuttavia epätodennäköisiä sattumuksia. Tytöstä, joka on menettänyt äitinsä onnettomuudessa; naisesta jonka sisällä kasvaa erilainen lapsi; miehestä joka selviää hengissä useammasta salamaniskusta; naisesta joka voittaa loton päävoiton kahdesti. Miksi juuri heille tapahtuu näitä asioita?

Taivaalta tippuvat asiat on kirja sattuman oikuista ja selviytymisestä. Se kertoo järkytyksestä, epäuskosta ja suurimmasta surusta ja pohtii, voiko niistä selvitä. Voiko asioista päästä yli vai päätämmekö vain jättää jotkut asiat taaksemme? Parantaako aika haavat?

Ahavan kirjassa on hieno tunnelma: hiukan epätodellinen, hiukan ahdistava mutta silti rauhallisen kirkas. Asioita ei selitetä puhki, ja moni asia jää kesken – kuten asiat jäävät kesken elämässäkin. Pidin kirjasta sitä enemmän, mitä pidemmälle luin, ja viimeistään lopun avoimuus ja epämääräisyys vakuuttivat minut. Hieno kirja.

Kirjan ovat lukeneet myös ainakin Sara, Omppu, Katja, Jassu, tuijata, Unilmia, Minna ja Arja.

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat
Kansi: Jenni Noponen
Gummerus, 2015