Ensimmäinen kesälomaviikko on pyörähtänyt käyntiin. Sen kunniaksi tarjoilen pitkästä aikaa Top Ten Tuesdayn, ja kerron mitkä kymmenen kirjaa olen suunnitellut lukevani loman aikana. Voi tietysti olla, etten ehdi lomalla yleensäkään lukea kymmentä kirjaa, saati juuri näitä kymmentä teosta, mutta suunnitellahan aina voi. Osan näistä kirjoista olen varannut kesälukemiseksi jo useampi kuukausi sitten, osa on tulossa lukuun käytännön syistä (lue: kirjaston eräpäivät). Ja toivon, että ainakin muutaman päivän ehdin lomalla omistaa kunnolla lukemiselle, oikein lapsuuden kesien tyyliin.
1. Haruki Murakami: 1Q84
Ostin kirjan melkein heti sen ilmestyttä, ja päätin jo silloin, että tästä tulee kesälomakirja. Eli tämän ainakin aion lukea.
2. A.S. Byatt: Lasten kirja
Jos ehdin/jaksan lukea lomalla toisenkin tiiliskiven, haluaisin lukea Lasten kirjan.
3. Märta Tikkanen: Punahilkka
Koska tekisi taas mieli lukea loistavaa Märtaa, ja ostin Punahilkan tovi sitten antikvariaatista.
4. Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina
Tämän olen halunnut lukea jo ennen kuin näin elokuvan, ja elokuvan jälkeen vielä enemmän. Ehkä nyt kesällä...
5. Anne Tyler: Amerikan lapset
Ne kirjaston eräpäivät...
6. Tua Harno: Ne jotka jäävät
Tässäkin ne eräpäivät.
7. Dorothy L. Sayers: Myrkkyä
Haluaisin taas lukea Sayersia ja Myrkkyä on kronologisesti seuraavaksi vuorossa.
8. Jotain Montgomeryä
Haluaisin lukea joko Annat tai Runotytöt englanniksi. Ensimmäinen Anna olisi ladattu Kindlelle, Runotyttö löytyy englanniksi omasta hyllystä pokkarina.
9. Monika Fagerholm: Ihanat naiset rannalla
Haluan lukea tämän uudelleen, ja olisi aika ihanaa lukea kirja kesällä...
10. No Kidding. Women Writers on Bypassing Parenthood
Kirja osui silmään jossakin blogissa, ja aihe kiinnostaisi. Joku tietokirjakin olisi kesällä kiva lukea.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste TTT. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste TTT. Näytä kaikki tekstit
tiistai 23. heinäkuuta 2013
tiistai 14. toukokuuta 2013
TTT: ahdistavat kirjat
Kaj Korkea-ahon Tummempaa tuolla puolen -kirjan luettuani jäin miettimään kirjojen pelottavuutta, jännittävyyttä ja ahdistavuutta. En juuri koskaan lue ensisijaisesti pelottavaksi tarkoitettuja kirjoja, kuten kauhua, yksinkertaisesti siitä syystä, etten pidä pelkäämisestä lukiessani. Joskus sen sijaan tekee mieli lukea jotain jännittävää, ja silloin saatan tarttua vaikkapa dekkariin. Minulla on kuitenkin jännittävien ja juonivetoisten kirjojen kanssa joku ongelma, sillä liian usein tunnen itseni pettyneeksi niiden jälkeen. Juonet lipsahtavat epäuskottavan puolelle, tai sitten en tunne saaneeni kirjasta irti juuri muuta kuin sen juonen.
Korkea-ahon kirja oli jännittävä, mutta syystä tai toisesta olin kuvitellut sen olevan jotenkin ahdistavampi ja häiritsevämpi. Ja vaikka kartan kauhua ja kaipaan harvoin jännitystä, haluan toisinaan lukea ahdistavia kirjoja – sellaisiakin joiden lukeminen ei ole varsinaisesti nautinto. Luulen, että haen ahdistavilta kirjoilta ainakin osittain samaa, mitä jotkut muut hakevat kauhulta tai jännitykseltä: tällaisten kirjojen kautta voi käsitellä vaikeita, pelottavia ja synkkiä asioita.
Millaiset kirjat sitten ahdistavat? Top Ten Tuesdayn merkeissä listasin kymmenen ahdistavaa lukukokemusta, ja sen perusteella näyttäisi siltä, että ainakin seksuaalinen hyväksikäyttö, mielenhäiriöt ja synkät tulevaisuusvisiot aiheuttaisivat ahdistusta. Millainen olisi sinun listasi? Entä luetko pelottavia tai ahdistavia kirjoja ja mitä tällaisilta kirjoilta haet?
1. A.M. Homes: The End of Alice
Vankilassa tuomiotaan istuva pedofiili kertoo elämästään ja suhteestaan tyttöön nimeltä Alice. Kirjasta tekee erityisen häiritsevän ja epämiellyttävän se, että tapahtumat kerrotaan pedofiilin näkökulmasta. Rivien välistä voi lukea, ettei kaikki mene aivan niin kuin kertoja kuvailee, mutta niin vakuuttavan kuvan sairaasta mielestä Homes rakentaa, että jotkut ovat tulkinneet kirjan puolustavan hyväksikäyttäjää.
2. Nathanael West: Vastaathan kirjeeseeni Miss Lonelyhearts
En pitänyt tästä kirjasta sitten yhtään. Synkkyys oli niin mustaa, ettei kirja edes inspiroinut pohdiskeluun vaan pelkkään ahdistukseen. Ahdistavuuden määräkin voi siis ylittää lukijan sietokyvyn rajan, ja silloin kirja ei enää palvele sitä tarkoitusta, että sen kautta voisi käsitellä omia kipupisteitään.
3. Maria Peura: On rakkautes ääretön
Tämän kirjan lukeminen oli niin rankkaa, että pystyin aluksi lukemaan vain kymmenisen sivua kerrallaan. Toisin kuin Homesin kirjassa, tässä hyväksikäyttötarinassa on rumuuden ja ahdistuksen lisäksi kuitenkin myös kauneutta ja toivoa.
4. George Orwell: Vuonna 1984
Isoveljen valvovaa silmää ei pääse pakoon.
5. Nevil Shute: Viimeisellä rannalla
Ydinsota on tappanut lähes koko ihmiskunnan, mutta laskeuma on vasta matkalla Australiaan. Miten elää, jos tietää että aikaa on vain pari kuukautta.
6. Lionel Shriver: Poikani Kevin
Kirjat eivät tunge uniini läheskään niin usein kuin esimerkiksi elokuvat, mutta Poikani Kevinin jälkeen näin painajaisia.
7. John Fowles: Neitoperho
Tässä sieppaustarinassa kenties häiritsevintä on se, kuinka lukijana samaistuu niin sieppaajaan kuin siepattuunkin.
8. Agatha Christie: Väärän vänkyrä talo
En ole uskaltanut lukea tätä kirjaa nuoruuden jälkeen, koska muistan edelleen sen järkyttyneen puistatuksen, minkä kirjan loppuratkaisu aiheutti.
9. John Steinbeck: Helmi
Toinen nuoruuden lukukokemus. Luulen että ahdistavuus liittyi osittain siihen, että kirja rikkoi monia lapsuuden kirjoista tuttuja sääntöjä vastaan, kuten sitä että paha saa palkkansa tai että loppu on onnellinen.
10. John Gray: Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta
Luin tämän kirjan saadakseni nauraa Grayn parisuhdekäsityksille – ja nauroinkin, vedet silmissä – mutta onhan tämän kirjan antama kuva sukupuolista ja parisuhteista myös kovin ahdistava.
tiistai 30. huhtikuuta 2013
TTT: Kymmenen kirjallista kevättä
Hyvää vappua ja hyvää kevättä!
En ole nuorempana ollut oikein kevätihminen, mutta viime vuosina olen huomannut alkaneeni nauttia myös tästä vuodenajasta. Varsinkin tänä vuonna olen ollut suorastaan keväthuumassa, ja sen kunniaksi ajattelinkin nyt listata joitakin keväisiä tunnelmapaloja kirjoista. Nautin usein luonto- ja vuodenaikakuvauksista kirjoissa, ja saatan myös valita lukemisiani vuodenaikojen mukaan. (Syksyllä runot houkuttelevat, kesällä tekee mieli klassikoita jne.).
1. F.H. Burnett: Salainen puutarha
Onko mitään suloisempaa kuin Salaisen puutarhan herääminen kevääseen. "Dickon näytti Marylle kuolleilta näyttäneiden ruusunoksien paisuvia nuppuja. Hän näytti hänelle kymmeniätuhansia uusia vihreitä täpliä, jotka työntyivät näkyviin mullasta. He työnsivät innokkaat nenänsä aivan kiinni maahan ja haistelivat sen lämmintä tuoksua; he kaivoivat ja kitkivät ja nauroivat hiljaa ihastuksissaan [...]."
2. Astrid Lindgren: Ronja, ryövärintytär
Kun talvi viimein väistyy ja Ronja pääsee taas rakkaaseen metsäänsä, hän syöksyy päätäpahkaa kevääseen ja huutaa keväthuudon. "Kevään villi, raikas laulu kaikui kaikkialla, kaikissa puissa ja kaikissa vesissä ja kaikissa vehreissä pensaikoissa."
3. Astrid Lindgren: Marikki ja Kesäkummun Tuikku
Ei voi mitään, on pakko ottaa listalle myös toinen kirja Lindgreniltä. Marikki ja Kesäkummun Tuikku alkaa vapusta ja päättyy vappuun. Ensimmäisenä vappuna Marikki laittaa vappukokolle jalkaansa uudet sannikkaat ilman äidin lupaa. Kun kokko sytytetään ja mieskuoro alkaa laulaa, tunteet myllertävät Marikin rinnassa. "Jokin siinä saa hänen sydämensä värähtelemään: kokko ja laulu ja keväinen hämärä. Että elämä voikin olla niin kaunista ja ihanaa ja surullista! Marikki on aivan räjähtämäisillään jostakin käsittämättömästä tunteesta, jostakin jolle ei ole edes nimeä. Elämä kuohuu hänen suonissaan, mutta jotakin muutakin tässä on, se on varma. Ja äkkiä Marikki tajuaa. Katumus! Viis sannikkaista, ne ovat turhanpäiväiset itse elämän rinnalla, joka on suurta ja ihmeellistä ja ihanaa."
4. Tove Jansson: Taikatalvi
Taikatalvi kuvaa toki enimmäkseen talvea, mutta lopussa koittaa kevät. Ja kuinka ihanalta kevät tuntuukaan pitkän, kylmän talven jälkeen! "Kevät oli päättänyt olla olematta runollinen, se oli vain riehakas. Se oli heittänyt joukon pieniä, hupsuja pilvenhattaroita ilmaan, se lakaisi katoilta viimeisen lumen, se piirteli joka paikkaan pieniä puroja ja leikki muuten vain aprillia." Tuu-tikki soittaa posetiivia ja Niiskuneiti löytää ensimmäisen krookuksennupun
5. L.M. Montgomery: Anna ystävämme
Montgomery on suuri kevään ylistäjä, ja yksi ihanimpia keväisiä kohtauksia hänen kirjoissaan on se, kun Anna juhlistaa syntymäpäiväänsä metsäretkellä. Anna, Diana, Jane ja Priscilla tekevät tuttavuutta kevään kanssa samoilemalla metsässä, etsimällä kauneutta, tekemällä löytöjä sekä nauttimalla eväitä puron rannalla: hyytelötorttuja ja mantelikierukoita ja kermamunkkeja ja vaaleanpunaisella ja keltaisella kuorrutettuja puolikuita ja sitruunakakkua – sekä proosallisia voileipiä.
6. Dorothy L. Sayers: Juhlailta
Toukokuu Oxfordissa on tällainen: tulppaanit tanssivat collegen puutarhassa, pyökkien kulta syvenee, veneitä lasketaan joelle. Kesäleningit ja akateemiset viitat lepattavat tuulessa, epäsiistit teeseurueet kansoittavat neliöpihat, ikkunalaudoille ilmestyy valkaistuja tennistossuja. Ja sekä tutorit että kandidaatit alkavat valmistautua lopputentteihin, joissa oppinaisuuden munien odotetaan kuoriutuvan. Ja vappuna poikakuoro laulaa Magdalenin tornissa auringon noustessa.
7. T.S. Eliot: Autio maa
"April is the cruellest month, breeding
Lilacs out of the dead land, mixing
Memory and desire, stirring
Dull roots with spring rain."
Tältäkin kevät usein tuntuu.
8. Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin
Yksi syy siihen, miksi Tarttin kirja niin suuresti vetoaa minuun, saattaa olla se, että kirja seuraa niin tarkasti vuodenkiertoa. Siinä missä kirjan syksy on onnen aikaa ja talvi vieras ja pelottava, kevät on oikullinen ja epävarma, kauneimmillaankin. "Huhtikuun toisella viikolla kaikki odottivat innokkaina pysyisikö sää kauniina. Se pysyi, tyynen varmasti. Hyasintit ja keltanarsissit kukkivat kukkapenkeissä, orvokit ja talviot niityillä; kosteat ja resuiset valkoiset perhoset lepattelivat juopuneesti pensasaidoissa. Panin pois talvitakin ja päällyskengät ja kävelin paitahihasillani melkein päihtyneenä ilosta.
"Ei tämä kestä", Henry sanoi."
9. Eeva Kilpi
"Huhtikuu.
Lunta sataa pystysuoraan ylöspäin.
Ei piru keksinyt enää muuta."
Ja myös:
"Kun syksyllä
on oikein hiljaa metsässä
voi kuulla ensi kevään käen kukkuvan."
10. Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla
Kevät on tietysti myös rakkauden aikaa. Akselin ja Elinan tuore rakkaus kukoistaa kevättalvella. Kun Elina tulee ensimmäistä kertaa viralliselle vierailulle Koskelaan on huikaisevan kirkas palmusunnuntai ja lumi sulaa jo hiljalleen. Porstuanperäkamari on lämmitetty ja aurinko luo läikät räsymatoille. Sulhanen ja morsian hymyilevät sisäänpäin kääntynyttä hymyä. Paluumatkalla "käveltiin käsi kädessä, välillä käsi kainalossa, tai sitten tönittiin toinen toisiaan kevyesti. Koetettiin saada toinen horjahtamaan ja astumaan lumihankeen. Sellainen ei tuntunut Akselistakaan yhtään lapselliselta. Vanha juro jäykkyys oli hävinnyt. Pikku poikanakaan hän ei milloinkaan ollut kokenut niin irtonaista ja kevyttä oloa kuin nyt."
En ole nuorempana ollut oikein kevätihminen, mutta viime vuosina olen huomannut alkaneeni nauttia myös tästä vuodenajasta. Varsinkin tänä vuonna olen ollut suorastaan keväthuumassa, ja sen kunniaksi ajattelinkin nyt listata joitakin keväisiä tunnelmapaloja kirjoista. Nautin usein luonto- ja vuodenaikakuvauksista kirjoissa, ja saatan myös valita lukemisiani vuodenaikojen mukaan. (Syksyllä runot houkuttelevat, kesällä tekee mieli klassikoita jne.).
1. F.H. Burnett: Salainen puutarha
Onko mitään suloisempaa kuin Salaisen puutarhan herääminen kevääseen. "Dickon näytti Marylle kuolleilta näyttäneiden ruusunoksien paisuvia nuppuja. Hän näytti hänelle kymmeniätuhansia uusia vihreitä täpliä, jotka työntyivät näkyviin mullasta. He työnsivät innokkaat nenänsä aivan kiinni maahan ja haistelivat sen lämmintä tuoksua; he kaivoivat ja kitkivät ja nauroivat hiljaa ihastuksissaan [...]."
2. Astrid Lindgren: Ronja, ryövärintytär
Kun talvi viimein väistyy ja Ronja pääsee taas rakkaaseen metsäänsä, hän syöksyy päätäpahkaa kevääseen ja huutaa keväthuudon. "Kevään villi, raikas laulu kaikui kaikkialla, kaikissa puissa ja kaikissa vesissä ja kaikissa vehreissä pensaikoissa."
3. Astrid Lindgren: Marikki ja Kesäkummun Tuikku
Ei voi mitään, on pakko ottaa listalle myös toinen kirja Lindgreniltä. Marikki ja Kesäkummun Tuikku alkaa vapusta ja päättyy vappuun. Ensimmäisenä vappuna Marikki laittaa vappukokolle jalkaansa uudet sannikkaat ilman äidin lupaa. Kun kokko sytytetään ja mieskuoro alkaa laulaa, tunteet myllertävät Marikin rinnassa. "Jokin siinä saa hänen sydämensä värähtelemään: kokko ja laulu ja keväinen hämärä. Että elämä voikin olla niin kaunista ja ihanaa ja surullista! Marikki on aivan räjähtämäisillään jostakin käsittämättömästä tunteesta, jostakin jolle ei ole edes nimeä. Elämä kuohuu hänen suonissaan, mutta jotakin muutakin tässä on, se on varma. Ja äkkiä Marikki tajuaa. Katumus! Viis sannikkaista, ne ovat turhanpäiväiset itse elämän rinnalla, joka on suurta ja ihmeellistä ja ihanaa."
4. Tove Jansson: Taikatalvi
Taikatalvi kuvaa toki enimmäkseen talvea, mutta lopussa koittaa kevät. Ja kuinka ihanalta kevät tuntuukaan pitkän, kylmän talven jälkeen! "Kevät oli päättänyt olla olematta runollinen, se oli vain riehakas. Se oli heittänyt joukon pieniä, hupsuja pilvenhattaroita ilmaan, se lakaisi katoilta viimeisen lumen, se piirteli joka paikkaan pieniä puroja ja leikki muuten vain aprillia." Tuu-tikki soittaa posetiivia ja Niiskuneiti löytää ensimmäisen krookuksennupun
5. L.M. Montgomery: Anna ystävämme
Montgomery on suuri kevään ylistäjä, ja yksi ihanimpia keväisiä kohtauksia hänen kirjoissaan on se, kun Anna juhlistaa syntymäpäiväänsä metsäretkellä. Anna, Diana, Jane ja Priscilla tekevät tuttavuutta kevään kanssa samoilemalla metsässä, etsimällä kauneutta, tekemällä löytöjä sekä nauttimalla eväitä puron rannalla: hyytelötorttuja ja mantelikierukoita ja kermamunkkeja ja vaaleanpunaisella ja keltaisella kuorrutettuja puolikuita ja sitruunakakkua – sekä proosallisia voileipiä.
6. Dorothy L. Sayers: Juhlailta
Toukokuu Oxfordissa on tällainen: tulppaanit tanssivat collegen puutarhassa, pyökkien kulta syvenee, veneitä lasketaan joelle. Kesäleningit ja akateemiset viitat lepattavat tuulessa, epäsiistit teeseurueet kansoittavat neliöpihat, ikkunalaudoille ilmestyy valkaistuja tennistossuja. Ja sekä tutorit että kandidaatit alkavat valmistautua lopputentteihin, joissa oppinaisuuden munien odotetaan kuoriutuvan. Ja vappuna poikakuoro laulaa Magdalenin tornissa auringon noustessa.
7. T.S. Eliot: Autio maa
"April is the cruellest month, breeding
Lilacs out of the dead land, mixing
Memory and desire, stirring
Dull roots with spring rain."
Tältäkin kevät usein tuntuu.
8. Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin
Yksi syy siihen, miksi Tarttin kirja niin suuresti vetoaa minuun, saattaa olla se, että kirja seuraa niin tarkasti vuodenkiertoa. Siinä missä kirjan syksy on onnen aikaa ja talvi vieras ja pelottava, kevät on oikullinen ja epävarma, kauneimmillaankin. "Huhtikuun toisella viikolla kaikki odottivat innokkaina pysyisikö sää kauniina. Se pysyi, tyynen varmasti. Hyasintit ja keltanarsissit kukkivat kukkapenkeissä, orvokit ja talviot niityillä; kosteat ja resuiset valkoiset perhoset lepattelivat juopuneesti pensasaidoissa. Panin pois talvitakin ja päällyskengät ja kävelin paitahihasillani melkein päihtyneenä ilosta.
"Ei tämä kestä", Henry sanoi."
9. Eeva Kilpi
"Huhtikuu.
Lunta sataa pystysuoraan ylöspäin.
Ei piru keksinyt enää muuta."
Ja myös:
"Kun syksyllä
on oikein hiljaa metsässä
voi kuulla ensi kevään käen kukkuvan."
10. Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla
Kevät on tietysti myös rakkauden aikaa. Akselin ja Elinan tuore rakkaus kukoistaa kevättalvella. Kun Elina tulee ensimmäistä kertaa viralliselle vierailulle Koskelaan on huikaisevan kirkas palmusunnuntai ja lumi sulaa jo hiljalleen. Porstuanperäkamari on lämmitetty ja aurinko luo läikät räsymatoille. Sulhanen ja morsian hymyilevät sisäänpäin kääntynyttä hymyä. Paluumatkalla "käveltiin käsi kädessä, välillä käsi kainalossa, tai sitten tönittiin toinen toisiaan kevyesti. Koetettiin saada toinen horjahtamaan ja astumaan lumihankeen. Sellainen ei tuntunut Akselistakaan yhtään lapselliselta. Vanha juro jäykkyys oli hävinnyt. Pikku poikanakaan hän ei milloinkaan ollut kokenut niin irtonaista ja kevyttä oloa kuin nyt."
tiistai 23. huhtikuuta 2013
TTT: Blogiajan parhaat lukukokemukset
Kirjavan kammarin Karoliina haastoi minut listaamaan parhaat kymmenen blogiaikana lukemaani kirjaa. Siitä sainkin aiheen tämänkertaiseen Top Ten Tuesdayhin: listaan siis kymmenen kirjaa, jotka ovat olleet suurimpia, unohtumattomimpia elämyksiä – parhaita kirjakokemuksia. Noin puolet kirjoista olivat ilmiselviä valintoja, toiset viisi taas voisivat ehkä olla joitakin muita kirjoja. Tunne sai ratkaista sen, mitkä kirjat lopulta valikoituivat mukaan.
Rajasin valintaa sen verran, että mukaan pääsivät vain kirjat, jotka olen lukenut blogin aikana ensimmäisen kerran – listalla ei siis ole vanhoja suosikkeja, jotka olen lukenut uudelleen. Kultakin kirjailijalta listalle mahtuu yksi kirja. Kirjat eivät ole paremmuusjärjestyksessä vaan listasin ne yksinkertaisesti sen mukaan, koska olen ne lukenut.
1. Anu Silfverbergin Luonto pakastimessa, koska se antoi ajattelemisen aihetta ja sai paasaamaan suu vaahdossa.
2. Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina, koska se järkytti ja ravisteli ja ihastutti kielellään.
3. Colm Tóibínin Brooklyn, koska se luottaa vanhanaikaisen tarinan voimaan.
4. Haruki Murakamin Norwegian Wood, koska se oli ensimmäinen murakamini, ja siksi erityisen rakas.
5. Wislawa Szymborskan Ihmisiä sillalla, koska se on niin viisas, kaunis ja kirkas, ja koska harvoin löydän runokirjoja, jotka kolahtavat tällä voimalla.
6. Juhani Ahon Papin rouva, koska se on pakahduttavan ihana, ja koska Aho onnistui valloittamaan sydämeni yllättäen.
7. Katja Kallion Elokuvamuisti, koska rakastin sitä ja haluaisin osata kirjoittaa kirjoista kuten Kallio kirjoittaa elokuvista.
8. Monika Fagerholmin Amerikkalainen tyttö, koska Fagerholmin ääni on niin ainutlaatuinen, ja koska kimppalukeminen teki lukukokemuksesta erityisen hienon.
9. Michael Cunninghamin Illan tullen, koska se antoi minulle täydellisen lukukokemuksen.
10. Ann-Marie MacDonaldin Linnuntietä, koska vaikka luin sen vain kuukausi sitten, se oli niin järisyttävän hieno, etten vielä osaa oikein suhtautua suurella tunteella muihin kirjoihin.
Haastan Jennin, Marian ja Liinan kertomaan halutessaan omista suosikeistaan.
Rajasin valintaa sen verran, että mukaan pääsivät vain kirjat, jotka olen lukenut blogin aikana ensimmäisen kerran – listalla ei siis ole vanhoja suosikkeja, jotka olen lukenut uudelleen. Kultakin kirjailijalta listalle mahtuu yksi kirja. Kirjat eivät ole paremmuusjärjestyksessä vaan listasin ne yksinkertaisesti sen mukaan, koska olen ne lukenut.
1. Anu Silfverbergin Luonto pakastimessa, koska se antoi ajattelemisen aihetta ja sai paasaamaan suu vaahdossa.
2. Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina, koska se järkytti ja ravisteli ja ihastutti kielellään.
3. Colm Tóibínin Brooklyn, koska se luottaa vanhanaikaisen tarinan voimaan.
4. Haruki Murakamin Norwegian Wood, koska se oli ensimmäinen murakamini, ja siksi erityisen rakas.
5. Wislawa Szymborskan Ihmisiä sillalla, koska se on niin viisas, kaunis ja kirkas, ja koska harvoin löydän runokirjoja, jotka kolahtavat tällä voimalla.
6. Juhani Ahon Papin rouva, koska se on pakahduttavan ihana, ja koska Aho onnistui valloittamaan sydämeni yllättäen.
7. Katja Kallion Elokuvamuisti, koska rakastin sitä ja haluaisin osata kirjoittaa kirjoista kuten Kallio kirjoittaa elokuvista.
8. Monika Fagerholmin Amerikkalainen tyttö, koska Fagerholmin ääni on niin ainutlaatuinen, ja koska kimppalukeminen teki lukukokemuksesta erityisen hienon.
9. Michael Cunninghamin Illan tullen, koska se antoi minulle täydellisen lukukokemuksen.
10. Ann-Marie MacDonaldin Linnuntietä, koska vaikka luin sen vain kuukausi sitten, se oli niin järisyttävän hieno, etten vielä osaa oikein suhtautua suurella tunteella muihin kirjoihin.
Haastan Jennin, Marian ja Liinan kertomaan halutessaan omista suosikeistaan.
tiistai 26. maaliskuuta 2013
TTT: Kirjahyllyn hallitsijat
Poplaarin Pekka esitteli tovi sitten kirjahyllynsä ja haastoi muut kirjahullut esittelemään hyllynsä ja hyllyjen hallitsijat. Kijrahyllyni esittelin vuosi sitten täällä, mutta nyt listaan Top Ten Tuesdayn merkeissä kirjailijat, joiden kirjoja hyllyistä löytyy eniten. Listastakin huomaa, etten ole varsinainen kirjakeräilijä siinä mielessä, että haluaisin ehdottomasti kaikki lempikirjailijoidenikaan kirjat omaan hyllyyni: keneltäkään kirjailijalta ei siis löydy kymmenittäin kirjoja. Useilta kirjailijoilta hyllyssä on kolme tai neljä kirjaa, vaikka he olisivat suuria suosikkeja. Sen sijaan tiettyjä tyttökirjoja ja dekkareita kerään - dekkareiden suhteen makuni on tosin hyvin rajattu, sillä hyllystä ei juuri muita dekkaristeja löydykään kuin nämä listalle päätyneet.
1. Agatha Christie (13)
2. L.M. Montgomery (12)
3. Dorothy L. Sayers (11)
4. Tove Jansson ja Ursula K. Le Guin (10)
6. Rex Stout (9)
7. Rauha S. Virtanen, Helen D. Boylston ja Simone de Beauvoir (7)
10. Elizabeth George, Astrid Lindgren ja Margaret Atwood (5)
Kirjahyllyn kuningatar
1. Agatha Christie (13)
2. L.M. Montgomery (12)
3. Dorothy L. Sayers (11)
4. Tove Jansson ja Ursula K. Le Guin (10)
6. Rex Stout (9)
7. Rauha S. Virtanen, Helen D. Boylston ja Simone de Beauvoir (7)
10. Elizabeth George, Astrid Lindgren ja Margaret Atwood (5)
tiistai 26. helmikuuta 2013
TTT: Kymmenen aihetta onneen
Lumiomenan Katja haastoi minut kertomaan 10 hyvää mieltä tuottavaa asiaa. Tämänkertainen Top Ten Tuesday käsitteleekin siis valoisia asioita, onnen tuojia ja mieltä lämmittäviä ilmiöitä. Kirjallinen näkökulma saattaa tavalla tai toisella liittyä useisiin hyvän mielen asioihin.
1. Talviloma
Lomailen tällä viikolla, ja vapaaseen viikkoon liittyy tietysti monia ilon aiheita. Erityisen ihanaa on herätä aamulla ilman herätyskelloa ja syödä aamiainen rauhassa, hyvän kirjan parissa. Suunnittelen usein jo etukäteen, mitä kirjoja aion lomillani lukea, mutta yleensä nämä suunnitelmat eivät kovin tarkkaan toteudu. Eikä se haittaa, koska jotakin tulee joka tapauksessa luettua.
2. Tee
Lempijuomani, jota juon päivittäin, parista kupillisesta useampaan kannulliseen. Teen vieno tuoksu, pöydällä höyryävä teekuppi, teen kaataminen kannusta kuppiin - rauhoittavia ja kauniita asioita. Kirjat ja tee kuuluvat mielestäni erottamattomasti yhteen, ja kirjallisuudesta löytyy luonnollisesti myös paljon teenjuontiin liittyviä kohtauksia: voisiko esimerkiksi brittiläistä tai japanilaista kirjallisuutta kuvitella ilman teetä.Emmi Itärannan Teemestarin kirja oli yksi viime vuoden hienoimpia lukuelämyksiä.
3. Yksinolo
Olen lapsesta asti viihtynyt paljon yksin, ja tarvitsen paljon omaa aikaa ja tilaa ollakseni onnellinen. Yksinolossa nautin mm. hiljaisuudesta ja siitä, että voi uppoutua asioihin perusteellisesti. Lukeminen vaatii yleensä myös joko yksinoloa tai ainakin jonkinlaista omaan maailmaan sulkeutumista.
4. Yhteys
Niin paljon kuin omasta rauhastani nautinkin, on yhteys toisiin ihmisiin elintärkeää. Juuri mikään ei ole parempaa kuin löytää ihminen, jonka kanssa on samalla aaltopituudella. Kahdenkeskiset keskustelut tai ryöppyävä puhe seurassa ovat parhaimmillaan humalluttavia kokemuksia. Yhteyden muihin ihmisiin ja heidän ajatuksiinsa voi löytää myös virtuaalikeskusteluista, ja yksi kirjojen suurimmista voimista on myös ajatusten ja tunteiden jakaminen. Kun joku on osannut ilmaista sanoilla sen, mitä itse kokee tai ajattelee, tietää ettei ole omien tuntemustensa kanssa yksin.
5. Meri
...ja vesistöt yleensäkin. Järvet, purot ja joet ilahduttavat myös, mutta meri on kuitenkin se kaikkein läheisin vesistö. Meri on sekä rauhoittava että kiihdyttävä, sekä tuttu että salaperäinen. Meren kuvaajana Tove Jansson on mestarillinen, sekä kuvataiteilijana että kirjailijana.
6. Kissat
Nyt kun minulla ei ole omia kissoja, ravitsen itseäni esimerkiksi kissojen kuvilla, joita onneksi on äärettömän helppo löytää netin ihmemaasta. Kirjallisista kissaihmisistä ilahduttavat esimerkiksi L.M. Montgomery ja Haruki Murakami - hiljattain lukemani Lessingin Erittäin kissamaista tavoittaa myös oivallisesti kissan arvoituksellisen kauneuden.
7. Käsillä tekeminen
Elän aika paljon pääni sisällä, ja vastapainoksi on hyvä tehdä kaikenlaista konkreettista. Pidän ruuanlaitosta (on ihanaa esimerkiksi paloitella vihanneksia ja iloita värimosaiikeista, joita ne muodostavat), leipomisesta (tuoksuvan kakun ottaminen uunista ulos!), neulomisesta (ja ompeluseuran kokoontumisista) ja asioiden järjestelystä (kirjahyllyn tai vaatekaapin siivoamisen tuottama tyydytyksen tunne).
8. Silmälasit
Sain vajaa vuosi sitten lukulasit, ja ilahdun niistä edelleen lähes päivittäin. Vaikka näen ilman laseja "ihan hyvin", lasit kirkastavat maailman, silmät eivät väsy lukiessa enää yhtä paljon kuin ennen, päätä ei kiristä, ja yksinkertaisesti tykkään käyttää laseja.
9. Netti
Netti liittyy oikeasti hirveän moniin elämän iloisiin asioihin. On tietysti tämä kirjablogi ja kaikki siihen liittyvä kirjallinen toiminta. Netti on yhteyttä maailmaan ja ihmisiin, tapa kommunikoida ja ilmaista itseään ja saada tietoa. Olen myös tutustunut netin kautta tärkeisiin ja rakkaisiin ihmisiin.
10. Taide
Kirjallisuus on minulle se kaikkein läheisin taidemuoto - se joka on kulkenut mukana koko elämän lapsuudesta lähtien. Mutta myös muut taiteet ovat tärkeitä, vaikka niiden seuraaminen on usein kausiluontoisempaa. Musiikki, teatteri, kuvataiteet, tanssi, elokuva: ne kaikki ovat tehneet elämästä parempaa ja pitäneet minut järjissäni. En osaa edes kuvitella elämää ilman taidetta ja sen tarjoamia elämyksiä.
1. Talviloma
Lomailen tällä viikolla, ja vapaaseen viikkoon liittyy tietysti monia ilon aiheita. Erityisen ihanaa on herätä aamulla ilman herätyskelloa ja syödä aamiainen rauhassa, hyvän kirjan parissa. Suunnittelen usein jo etukäteen, mitä kirjoja aion lomillani lukea, mutta yleensä nämä suunnitelmat eivät kovin tarkkaan toteudu. Eikä se haittaa, koska jotakin tulee joka tapauksessa luettua.
2. Tee
Lempijuomani, jota juon päivittäin, parista kupillisesta useampaan kannulliseen. Teen vieno tuoksu, pöydällä höyryävä teekuppi, teen kaataminen kannusta kuppiin - rauhoittavia ja kauniita asioita. Kirjat ja tee kuuluvat mielestäni erottamattomasti yhteen, ja kirjallisuudesta löytyy luonnollisesti myös paljon teenjuontiin liittyviä kohtauksia: voisiko esimerkiksi brittiläistä tai japanilaista kirjallisuutta kuvitella ilman teetä.Emmi Itärannan Teemestarin kirja oli yksi viime vuoden hienoimpia lukuelämyksiä.
3. Yksinolo
Olen lapsesta asti viihtynyt paljon yksin, ja tarvitsen paljon omaa aikaa ja tilaa ollakseni onnellinen. Yksinolossa nautin mm. hiljaisuudesta ja siitä, että voi uppoutua asioihin perusteellisesti. Lukeminen vaatii yleensä myös joko yksinoloa tai ainakin jonkinlaista omaan maailmaan sulkeutumista.
4. Yhteys
Niin paljon kuin omasta rauhastani nautinkin, on yhteys toisiin ihmisiin elintärkeää. Juuri mikään ei ole parempaa kuin löytää ihminen, jonka kanssa on samalla aaltopituudella. Kahdenkeskiset keskustelut tai ryöppyävä puhe seurassa ovat parhaimmillaan humalluttavia kokemuksia. Yhteyden muihin ihmisiin ja heidän ajatuksiinsa voi löytää myös virtuaalikeskusteluista, ja yksi kirjojen suurimmista voimista on myös ajatusten ja tunteiden jakaminen. Kun joku on osannut ilmaista sanoilla sen, mitä itse kokee tai ajattelee, tietää ettei ole omien tuntemustensa kanssa yksin.
5. Meri
...ja vesistöt yleensäkin. Järvet, purot ja joet ilahduttavat myös, mutta meri on kuitenkin se kaikkein läheisin vesistö. Meri on sekä rauhoittava että kiihdyttävä, sekä tuttu että salaperäinen. Meren kuvaajana Tove Jansson on mestarillinen, sekä kuvataiteilijana että kirjailijana.
6. Kissat
Nyt kun minulla ei ole omia kissoja, ravitsen itseäni esimerkiksi kissojen kuvilla, joita onneksi on äärettömän helppo löytää netin ihmemaasta. Kirjallisista kissaihmisistä ilahduttavat esimerkiksi L.M. Montgomery ja Haruki Murakami - hiljattain lukemani Lessingin Erittäin kissamaista tavoittaa myös oivallisesti kissan arvoituksellisen kauneuden.
7. Käsillä tekeminen
Elän aika paljon pääni sisällä, ja vastapainoksi on hyvä tehdä kaikenlaista konkreettista. Pidän ruuanlaitosta (on ihanaa esimerkiksi paloitella vihanneksia ja iloita värimosaiikeista, joita ne muodostavat), leipomisesta (tuoksuvan kakun ottaminen uunista ulos!), neulomisesta (ja ompeluseuran kokoontumisista) ja asioiden järjestelystä (kirjahyllyn tai vaatekaapin siivoamisen tuottama tyydytyksen tunne).
8. Silmälasit
Sain vajaa vuosi sitten lukulasit, ja ilahdun niistä edelleen lähes päivittäin. Vaikka näen ilman laseja "ihan hyvin", lasit kirkastavat maailman, silmät eivät väsy lukiessa enää yhtä paljon kuin ennen, päätä ei kiristä, ja yksinkertaisesti tykkään käyttää laseja.
9. Netti
Netti liittyy oikeasti hirveän moniin elämän iloisiin asioihin. On tietysti tämä kirjablogi ja kaikki siihen liittyvä kirjallinen toiminta. Netti on yhteyttä maailmaan ja ihmisiin, tapa kommunikoida ja ilmaista itseään ja saada tietoa. Olen myös tutustunut netin kautta tärkeisiin ja rakkaisiin ihmisiin.
10. Taide
Kirjallisuus on minulle se kaikkein läheisin taidemuoto - se joka on kulkenut mukana koko elämän lapsuudesta lähtien. Mutta myös muut taiteet ovat tärkeitä, vaikka niiden seuraaminen on usein kausiluontoisempaa. Musiikki, teatteri, kuvataiteet, tanssi, elokuva: ne kaikki ovat tehneet elämästä parempaa ja pitäneet minut järjissäni. En osaa edes kuvitella elämää ilman taidetta ja sen tarjoamia elämyksiä.
tiistai 5. helmikuuta 2013
TTT: Kymmenen luettavaa omasta hyllystä
En varmasti ole pahimmasta (tai parhaimmasta) päästä kirjahamstraajia, mutta kyllä minunkin hyllyyni kerääntyy kirjoja, jotka jäävät odottamaan lukemista. Osa kirjoista on sellaisia, että niiden olemassaolon hyllyssä muistaa koko ajan ja odottaa onnellisena niiden lukemista: sitä suunnittelee lukevansa kirjaa lomalla tai rauhallisena viikonloppuna, mutta jotenkin kirjaan tarttuminen venyy ja venyy, vaikka lomia ja viikonloppuja tulee ja menee. Toiset kirjat taas saattavat puolittain unohtua hyllyyn, kun muut kirjat ajavat kiinnostavuudessa ohi.
Top Ten Tuesdayn merkeissä listaan nyt hyllystäni kymmenen sellaista kirjaa, joiden lukemista aivan erityisesti odotan. Ja jotka myös aion lukea - ennemmin tai myöhemmin. Kaikki kirjat siis ovat aikaisemmin lukemattomia, mutta jotkut kirjailijoista ovat kyllä tuttuja muiden kirjojensa kautta. Kirjat ovat täysin satunnaisessa järjestyksessä.
1. Yasunari Kawabata: Lumen maa
2. Eeva Kilpi: Perhonen ylittää tien
3. Haruki Murakami: Kafka rannalla
4. Ann-Marie MacDonald: Linnuntietä
5. Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina
6. Susan Fletcher: Meriharakat
7. Märta Tikkanen: Punahilkka
8. Joyce Carol Oates: Haudankaivajan tytär
9. Gwen Bristow: Celia Garth
10. Carol Shields: Tavallisia ihmeitä
tiistai 15. tammikuuta 2013
TTT: Kymmenen kirjallista kävelyä
Tällä kertaa listaan Top Ten Tuesday merkeissä kirjallisia kävelymatkoja. Pidän kirjojen kävelykuvauksista ja kävelen itse mielelläni. En tiedä, kumpi tuli ensin: kävelenkö, koska suosikkikirjojeni henkilöhahmot tekeät kävelyretkiä, vai vetoaako kirjallinen tallustelu, koska olen kävelijä luonteeltani. Tässä joka tapauksessa kymmenen erityisen rakasta kävelymatkaa.
1. Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani
Jane Eyre lähtee kylmänä tammikuun iltapäivänä kahden peninkulman kävelylle viedäkseen kirjeen postiin. Puolimatkassa Jane pysähtyy katselemaan maisemaa ja näkee hetken kuluttua hevosen ja ratsastajan: Mr. Rochester ja Jane kohtaavat ensimmäisen kerran. Tämän kohtaamisen lisäksi minua on aina viehättänyt kuvaus talvisen Englannin maisemasta:
"Tie oli kovaa, ilma tyven, matkani yksinäinen. Kävelin nopeasti, kunnes lämpenin, ja sitten hidastin kulkuani nauttiakseni erikseen jokaisesta matkan tarjoamasta ilosta. Kello oli kolme; kirkon kello löi juuri, kun kuljin tornin ohitse, ja hetken viehätystä lisäsi lähenevä hämärä ja vinosti loistavat, kalpeat auringonsäteet."
2. Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
Kun Jane Bennet sairastuu vieraillessaan Bingleyn perheen luona, Elizabeth kävelee reippaasti kolmen mailin matkan tavatakseen siskonsa ja saapuu perille takinliepeet ja sukat kuraisina. Bingleyn sisar paheksuu kovasti moista hurjaa ja yksinäistä matkantekoa ja Elizabethin ulkonäköä, mutta Mr. Darcyn mielestä kävelyretki sai Elizabethin kauniit silmät loistamaan entistä kirkkaammin...
3. J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta
No, aika suuri osa kirjasta.
4. L.M. Montgomery: Runotyttö maineen polulla
Ruth-täti lukitsee suutuspäissään oven yöksi, kun Emilia on ilman tädin lupaa lähtenyt esiintymään koulun näytelmässä. Kun Emilia palaa esityksestä ja huomaa oven lukituksi, hän päättää vihastuksissaan kävellä seitsemän mailia kotiin Uuteen Kuuhun - ja jäädä sinne. Oli aika panna toimeen myllerrys. Onneksi Jimmy-serkku on hereillä Uudessa Kuussa ja onnistuu munkkien syönnin lomassa puhumaan Emilialle järkeä. Ja niin Emilia kävelee aamuyöstä takaisin Shrewsburyyn.
Molemmat kävelyretket ovat lumoavia: kuutamoinen ja tuulinen, vihainen marssi Uuteen Kuuhun, sekä mielikuvituksen leikin värittämä paluumatka:
"Puiden ääriviivat olivat samalla kertaa hauskoja ja kammottavia, aivan toisenlaisia kuin päivällä. Viime vuoden kuihtuneet ohdakkeet olivat kummituksina pitkin aitovieriä, ränsistynyt vanha keltakoivu kuin metsän satyyri. Vanhojen jumalten askelet kaikuivat hänen ympärillään."
5. Johanna Sinisalo: Linnunaivot
Ääriolosuhteissa vaeltamista ja elämysten tavoittelua. Yhteyttä luontoon vai vieraantumista siitä?
6. Henry David Thoreau: Kävelemisen taito
Runollisesti kävelemisestä ja kriittisesti ihmisen ja luonnon suhteesta. Ihanan ideologinen kirja.
7. E.M. Forster: Talo jalavan varjossa
Leonard Bast tekee lähtemättömän vaikutuksen Schlegelin neiteihin kertoessaan yksinäisestä yöllisestä kävelystään maaseudulla. Kävelyretken innoittajana ovat olleet "ihanat kirjat", mutta Margaret ja Helen vaikuttuvat erityisesti siitä, että Leonard on itse lähtenyt kävelylle - seikkailulle.
" - Mutta oliko auringonnousu ihmeellinen? Helen kysyi.
Unohtumattoman rehellisesti mies vastasi: - Ei. - Sana lennähti kuin piikivi lingosta. Kaikki mikä hänen puheessaan oli näyttänyt halpahintaiselta tai kirjalliselta, suistui alas [...].
- Auringonnousu oli vain harmaa, siitä ei kannata puhua mitään."
8. Dorothy L. Sayers: Kas tässä teille ruumis
Kirjan alussa Harriet Vane on lähtenyt patikoimaan Englannin kaakkoisrannikolle, voileipiä eväänään ja Tristram Shandy matkalukemisena. Nautin niin paljon tästä Harrietin kävelyretken kuvauksesta, että petyn hiukan joka kerta, kun rannalta löytyvä ruumis päättää patikoinnin.
9. Väinö Linna: Tuntematon sotilas
"Läähättäen, ähkien, kiroillen ja kompastellen eteni avoparijono pimeässä metsässä. Synkkä kuusikko ja matalalla kulkevat sadepilvet pimensivät yön. Miesten jalkineissa porskui vesi. Kankeat ja märät vaatteet painuivat kiinni ihoon, jonka lämpö sai ne höyryämään. Väsymyksestä ja nälästä horjuva mies tuijotti kiinteästi edellään kompastelevaa harmaata haamua."
10. Haruki Murakami: Norwegian Wood
Watanabe ja Naoko tapaavat toisiaan yleensä viikonloppuisin ja kävelevät ristiin rastiin Tokiota, pysähtyvät välillä syömään ja jatkavat kävelyä. "Me vain vaelsimme eteenpäin niin kuin käveleminen olisi ollut meille uskonnollinen rituaali, jonka avulla paransimme haavoittuneita sielujamme."
1. Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani
Jane Eyre lähtee kylmänä tammikuun iltapäivänä kahden peninkulman kävelylle viedäkseen kirjeen postiin. Puolimatkassa Jane pysähtyy katselemaan maisemaa ja näkee hetken kuluttua hevosen ja ratsastajan: Mr. Rochester ja Jane kohtaavat ensimmäisen kerran. Tämän kohtaamisen lisäksi minua on aina viehättänyt kuvaus talvisen Englannin maisemasta:
"Tie oli kovaa, ilma tyven, matkani yksinäinen. Kävelin nopeasti, kunnes lämpenin, ja sitten hidastin kulkuani nauttiakseni erikseen jokaisesta matkan tarjoamasta ilosta. Kello oli kolme; kirkon kello löi juuri, kun kuljin tornin ohitse, ja hetken viehätystä lisäsi lähenevä hämärä ja vinosti loistavat, kalpeat auringonsäteet."
2. Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
Kun Jane Bennet sairastuu vieraillessaan Bingleyn perheen luona, Elizabeth kävelee reippaasti kolmen mailin matkan tavatakseen siskonsa ja saapuu perille takinliepeet ja sukat kuraisina. Bingleyn sisar paheksuu kovasti moista hurjaa ja yksinäistä matkantekoa ja Elizabethin ulkonäköä, mutta Mr. Darcyn mielestä kävelyretki sai Elizabethin kauniit silmät loistamaan entistä kirkkaammin...
3. J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta
No, aika suuri osa kirjasta.
4. L.M. Montgomery: Runotyttö maineen polulla
Ruth-täti lukitsee suutuspäissään oven yöksi, kun Emilia on ilman tädin lupaa lähtenyt esiintymään koulun näytelmässä. Kun Emilia palaa esityksestä ja huomaa oven lukituksi, hän päättää vihastuksissaan kävellä seitsemän mailia kotiin Uuteen Kuuhun - ja jäädä sinne. Oli aika panna toimeen myllerrys. Onneksi Jimmy-serkku on hereillä Uudessa Kuussa ja onnistuu munkkien syönnin lomassa puhumaan Emilialle järkeä. Ja niin Emilia kävelee aamuyöstä takaisin Shrewsburyyn.
Molemmat kävelyretket ovat lumoavia: kuutamoinen ja tuulinen, vihainen marssi Uuteen Kuuhun, sekä mielikuvituksen leikin värittämä paluumatka:
"Puiden ääriviivat olivat samalla kertaa hauskoja ja kammottavia, aivan toisenlaisia kuin päivällä. Viime vuoden kuihtuneet ohdakkeet olivat kummituksina pitkin aitovieriä, ränsistynyt vanha keltakoivu kuin metsän satyyri. Vanhojen jumalten askelet kaikuivat hänen ympärillään."
5. Johanna Sinisalo: Linnunaivot
Ääriolosuhteissa vaeltamista ja elämysten tavoittelua. Yhteyttä luontoon vai vieraantumista siitä?
6. Henry David Thoreau: Kävelemisen taito
Runollisesti kävelemisestä ja kriittisesti ihmisen ja luonnon suhteesta. Ihanan ideologinen kirja.
7. E.M. Forster: Talo jalavan varjossa
Leonard Bast tekee lähtemättömän vaikutuksen Schlegelin neiteihin kertoessaan yksinäisestä yöllisestä kävelystään maaseudulla. Kävelyretken innoittajana ovat olleet "ihanat kirjat", mutta Margaret ja Helen vaikuttuvat erityisesti siitä, että Leonard on itse lähtenyt kävelylle - seikkailulle.
" - Mutta oliko auringonnousu ihmeellinen? Helen kysyi.
Unohtumattoman rehellisesti mies vastasi: - Ei. - Sana lennähti kuin piikivi lingosta. Kaikki mikä hänen puheessaan oli näyttänyt halpahintaiselta tai kirjalliselta, suistui alas [...].
- Auringonnousu oli vain harmaa, siitä ei kannata puhua mitään."
8. Dorothy L. Sayers: Kas tässä teille ruumis
Kirjan alussa Harriet Vane on lähtenyt patikoimaan Englannin kaakkoisrannikolle, voileipiä eväänään ja Tristram Shandy matkalukemisena. Nautin niin paljon tästä Harrietin kävelyretken kuvauksesta, että petyn hiukan joka kerta, kun rannalta löytyvä ruumis päättää patikoinnin.
9. Väinö Linna: Tuntematon sotilas
"Läähättäen, ähkien, kiroillen ja kompastellen eteni avoparijono pimeässä metsässä. Synkkä kuusikko ja matalalla kulkevat sadepilvet pimensivät yön. Miesten jalkineissa porskui vesi. Kankeat ja märät vaatteet painuivat kiinni ihoon, jonka lämpö sai ne höyryämään. Väsymyksestä ja nälästä horjuva mies tuijotti kiinteästi edellään kompastelevaa harmaata haamua."
10. Haruki Murakami: Norwegian Wood
Watanabe ja Naoko tapaavat toisiaan yleensä viikonloppuisin ja kävelevät ristiin rastiin Tokiota, pysähtyvät välillä syömään ja jatkavat kävelyä. "Me vain vaelsimme eteenpäin niin kuin käveleminen olisi ollut meille uskonnollinen rituaali, jonka avulla paransimme haavoittuneita sielujamme."
tiistai 18. joulukuuta 2012
TTT: tyttökirjojen suosikkihahmoja
Saran kirjojen Sara ja Sinisen linnan kirjaston Maria ovat listanneet tyttökirjojen suosikkihahmojaan ja haastaneet muutkin bloggaajat kertomaan omista nuoruuden kirjallisista esikuvistaan. Tartunpa siis tähän haasteeseen ja listaan kymmenen lapsuuden ja tyttöiän sankariani ja sankaritartani.
1. Anna Shirley (L.M. Montgomery: Anna-sarja)
Anna on ikuinen ja kuolematon. Muistan sen täydellisen ihastumisen ja ihailun, jota tunsin ensimmäisen kerran Annaan tutustuessani. Koko Montgomeryn maailma oli lapsena ihaninta mitä tiesin, ja Anna suurin idoli ja esikuva. Annaa jäljitellen annoimme ystäväni kanssa paikoille runollisia nimiä, ja kerran kiistelimme siitä, kummalla meistä on punaisempi tukka. Luulen, että minulla on edellen paljon pieniä tapoja ja ajatuksa, jotka olen omaksunut Annalta.
2. Emilia Starr (L.M. Montgomery: Runotyttö-sarja)
Lapsena en pitänyt Emiliasta läheskään niin paljon kuin Annasta. Emilia tuntui usein ärsyttävältä ja teennäiseltä raikkaaseen Annaan verrattuna. Hiukan vanhempana tajusin, että minussa on itse asiassa paljon enemmän umpimielistä Emiliaa kuin avointa Annaa, ja Emilia on nykyään minulle jopa Annaa rakkaampi. Anna on silti ykkönen koska oli lapsena niin suunnattoman tärkeä.
3. Priska (Merja Otava: Priska)
Priska oli minulle todella tärkeä samaistumisen kohde. Kirja opetti käsittelemään omia pelkoja ja kirjoittamaan siitä, mikä on vaikeaa.
4. Ulla (Anni Swan: Pikkupappilassa; Ulla ja Mark)
Ulla on kaikista Swanin rakkaista tyttöhahmoista minulle rakkain. Ullan tunteellisuus, kauneuden kaipuu, oikeudenmukaisuus ja spontaanisuus tekevät hänestä ihailtavan hahmon. Ullalta olen oppinut, että ihmisellä tulee olla "satusilmät", ja että huolet karkoitetaan kuiskaamalla "metsien kaukainen sini".
5. Virva Selja (Rauha S. Virtanen: Selja-sarja)
Lapsena Virva ei missään nimessä ollut suosikkini Seljan tytöistä. Ihailin viileää ja itsevarmaa Krisiä, ja pidin Virvaa tylsänä nyhverönä. No, tunnistin varman Virvassa liikaa itseäni, koska jälleen kerran olen vanhempana tajunnut, että jos jotakuta Seljan tyttöä muistutan, niin Virvaa. Eikä Virva oikeasti ole tylsä!
6. Ronja (Astrid Lindgren: Ronja, ryövärintytär)
Ronjasta löytyvät kaikki Lindgrenin lapsihahmoille ominaiset ihanat piirteet: herkkä omatunto, uskollisuus ja rohkeus. Ronja on myös äkkipikainen ja itsepäinen, mutta rakastava ja tunteellinen. Ja Ronjan suhde metsään on varmasti muokannut omaa luontosuhdettani yhtä paljon kuin Montgomeryn kirjojen syvä yhteys luontoon.
7. Jane Eyre (Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani)
Tämähän ei toki ole tyttökirja, mutta luin kirjan samassa iässä, jossa luin Alcottit, Motgomeryt ja muut tyttökirjat, ja Jane Eyre kuuluu mielessäni siksi muiden tärkeiden kasvuiän kehitystä muokanneiden kirjallisten hahmojen joukkoon. Olen aina ihaillut Janen uskollisuutta itselleen ja omille periaatteilleen, hänen selväjärkisyyttään ja syvällä virtaavia vahvoja tunteita. Ja myös Janen kveekarimaiseksi kuvattua tyylitajua.
8. ja 9. Dan ja Nat (Louisa M. Alcott: Pikku miehiä ja Plumfieldin pojat)
Nämä Alcottin kaksi pikku miestä ovat aina vedonneet minuun enemmän kuin yksikään hänen kuuluisista sankarittaristaan. Nat ja Dan on pakko niputtaa yhteen, koska heissä vetoaa erityisesti epätodennäkäinen ystävyys: herkän ja tyttömäisenä pidetyn viulistipojan ja lavealle tielle helposti poikkeavan pahan pojan keskinäinen uskollisuus ja luottamus on aina avannut kyynelkanavani.
10. Hertta (Mary Marck: Eeva-sarja)
Olen hurjan ihastunut Marckin kilttien sankarittarien villikkoystäviin, ja näistä paras on Eeva-kirjojen Hertta, jonka lähes jokainen repliikki on sitaattikelpoista kamaa. "Minulla ei enää ole varaa edes välttämättömyyksiin, kuten Fazeriin".
1. Anna Shirley (L.M. Montgomery: Anna-sarja)
Anna on ikuinen ja kuolematon. Muistan sen täydellisen ihastumisen ja ihailun, jota tunsin ensimmäisen kerran Annaan tutustuessani. Koko Montgomeryn maailma oli lapsena ihaninta mitä tiesin, ja Anna suurin idoli ja esikuva. Annaa jäljitellen annoimme ystäväni kanssa paikoille runollisia nimiä, ja kerran kiistelimme siitä, kummalla meistä on punaisempi tukka. Luulen, että minulla on edellen paljon pieniä tapoja ja ajatuksa, jotka olen omaksunut Annalta.
2. Emilia Starr (L.M. Montgomery: Runotyttö-sarja)
Lapsena en pitänyt Emiliasta läheskään niin paljon kuin Annasta. Emilia tuntui usein ärsyttävältä ja teennäiseltä raikkaaseen Annaan verrattuna. Hiukan vanhempana tajusin, että minussa on itse asiassa paljon enemmän umpimielistä Emiliaa kuin avointa Annaa, ja Emilia on nykyään minulle jopa Annaa rakkaampi. Anna on silti ykkönen koska oli lapsena niin suunnattoman tärkeä.
3. Priska (Merja Otava: Priska)
Priska oli minulle todella tärkeä samaistumisen kohde. Kirja opetti käsittelemään omia pelkoja ja kirjoittamaan siitä, mikä on vaikeaa.
4. Ulla (Anni Swan: Pikkupappilassa; Ulla ja Mark)
Ulla on kaikista Swanin rakkaista tyttöhahmoista minulle rakkain. Ullan tunteellisuus, kauneuden kaipuu, oikeudenmukaisuus ja spontaanisuus tekevät hänestä ihailtavan hahmon. Ullalta olen oppinut, että ihmisellä tulee olla "satusilmät", ja että huolet karkoitetaan kuiskaamalla "metsien kaukainen sini".
5. Virva Selja (Rauha S. Virtanen: Selja-sarja)
Lapsena Virva ei missään nimessä ollut suosikkini Seljan tytöistä. Ihailin viileää ja itsevarmaa Krisiä, ja pidin Virvaa tylsänä nyhverönä. No, tunnistin varman Virvassa liikaa itseäni, koska jälleen kerran olen vanhempana tajunnut, että jos jotakuta Seljan tyttöä muistutan, niin Virvaa. Eikä Virva oikeasti ole tylsä!
6. Ronja (Astrid Lindgren: Ronja, ryövärintytär)
Ronjasta löytyvät kaikki Lindgrenin lapsihahmoille ominaiset ihanat piirteet: herkkä omatunto, uskollisuus ja rohkeus. Ronja on myös äkkipikainen ja itsepäinen, mutta rakastava ja tunteellinen. Ja Ronjan suhde metsään on varmasti muokannut omaa luontosuhdettani yhtä paljon kuin Montgomeryn kirjojen syvä yhteys luontoon.
7. Jane Eyre (Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani)
Tämähän ei toki ole tyttökirja, mutta luin kirjan samassa iässä, jossa luin Alcottit, Motgomeryt ja muut tyttökirjat, ja Jane Eyre kuuluu mielessäni siksi muiden tärkeiden kasvuiän kehitystä muokanneiden kirjallisten hahmojen joukkoon. Olen aina ihaillut Janen uskollisuutta itselleen ja omille periaatteilleen, hänen selväjärkisyyttään ja syvällä virtaavia vahvoja tunteita. Ja myös Janen kveekarimaiseksi kuvattua tyylitajua.
8. ja 9. Dan ja Nat (Louisa M. Alcott: Pikku miehiä ja Plumfieldin pojat)
Nämä Alcottin kaksi pikku miestä ovat aina vedonneet minuun enemmän kuin yksikään hänen kuuluisista sankarittaristaan. Nat ja Dan on pakko niputtaa yhteen, koska heissä vetoaa erityisesti epätodennäkäinen ystävyys: herkän ja tyttömäisenä pidetyn viulistipojan ja lavealle tielle helposti poikkeavan pahan pojan keskinäinen uskollisuus ja luottamus on aina avannut kyynelkanavani.
10. Hertta (Mary Marck: Eeva-sarja)
Olen hurjan ihastunut Marckin kilttien sankarittarien villikkoystäviin, ja näistä paras on Eeva-kirjojen Hertta, jonka lähes jokainen repliikki on sitaattikelpoista kamaa. "Minulla ei enää ole varaa edes välttämättömyyksiin, kuten Fazeriin".
tiistai 11. joulukuuta 2012
TTT: Elämäni kirjastot
Joulukuun kiireet ovat hiukan häirinneet niin lukemista kuin bloggaustakin, mutta onneksi on Top Ten Tuesday johon tarttua, kun ei ehdi kirjoittaa mitään syvällisempää. Tällä kertaa ajattelin listata suosikkikirjastoni. Koska olen asunut koko ikäni Helsingissä, on listanikin täysin pääkaunkiseutulainen. Olen kyllä käynyt kirjastoissa muuallakin, mutta en ole muodostanut kiinteämpää suhdetta kuin kotikaupunkini kirjastoihin.
1. Kallion kirjasto
Ensimmäinen kirjasto, jossa muistan käyneeni äidin kanssa, joskus 4-6 vuotiaana kun asuimme Kalliossa. Käyn edelleen aika usein tässä 100-vuotiaassa kirjastossa, jonka portaita noustessa on aina hiukan juhlallinen olo.
2. Toukolan kirjasto
Tätä kirjastoa ei enää ole olemassa, mutta kyseessä on ehkä elämäni rakkain kirjasto. Olin 6-vuotias, kun perheemme muutti Toukolaan. Menin kouluun, opin lukemaan ja aloin ravata kirjastossa. Toukolan kirjasto oli pieni, ja siellä käytettiin lainaustapaa, jossa kirjastokortin numero kirjoitettiin kirjan takataskusta löytyvään pahvikorttiin. (Kirjastokorttini numero oli 7888.) Luin lastenosaston läpi ystävällisen kirjastonhoitajan opastamana, ja vanhempana istuin usein tuntikausia kirjastossa uppoutuneena milloin Suosikkiin, milloin Peter von Baghin Elämää suurempiin elokuviin.
3. Oulunkylän kirjasto
Vanha Oulunkylän kirjasto oli samassa rakennuksessa kuin Oulunkylän ala-aste jota kävin, eli siellä tuli luonnollisesti vietettyä runsaasti aikaa. Kirjasto oli ruhtinaallisen iso Toukolan kirjastoon verrattuna, ja löysin kirjastosta huimat määrät uutta luettavaa. Myöhemmin kirjasto muutti suurempana ja avarampana Oulunkylän kauppakeskuksen viereen, ja koulun jälkeinen hengailu kirjastossa jatkui. Lukiossa livistin ystäväni kanssa välillä kirjastoon, kun liikuntatunti ei houkutellut. Kirjasto ei varmaan ole katu-uskottavin lintsauspaikka,mutta hyviä muistoja noista kirjastohetkistä jäi. (Hurjina tyttöinä käytimme usein nuo omat vapaat matematiikan läksyjä tehden...)
4. Käpylän kirjasto
Sympaattinen kirjasto, joka on vuosikaudet ollut sen verran lähellä kotia, että kirjastoon on mukava kävellä. Vaikka kirjasto on pieni, hyllyistä löytyy usein luettavaa.
5. Vallilan kirjasto
Vallilan kirjasto on ollut lähikirjastoni melkein 20 vuotta. Pimeällä kirjaston korkeasta ikkunasta hohtava valo lämmittää aina mieltä. Tämäkin kuuluu sarjaan sympaattiset pikkukirjastot, joista löytyy aina jotain lainattavaa. Tällä hetkellä asun niin lähellä kirjastoa, että voin piipahtaa palauttamassa kirjat parissa minuutissa: ei enää tekosyitä myöhässä oleville kirjoille!
6. Pasilan kirjasto
Vaikka olen käynyt Helsingin pääkirjastossa jo ties kuinka monen vuoden aikana, onnistun edelleen välillä eksymään, jos lähestyn kirjastoa poikkevaa reittiä pitkin. Mutta kun on selvinnyt Pasilan sokkeloiden läpi perille, on pääkirjasto yksi lempikirjastojani. Se ei ehkä niinkään houkuttele oleiluun ja lukemiseen, mutta luettavaa sen laajoista valikoimista aina löytyy.
7. Helsingin yliopiston taidehistorian laitoksen kirjasto
Kun aloitin yliopisto-opintoni, taidehistorian laitoksen kirjastossa tuntui toteutuvan kaikki se, mistä olin ennen opiskeluja haaveillut. Korkeat hyllyt täynnä kirjoja, vanhat puiset kortistolaatikot, ikkunoista siivilöityvä valo, kipsiveistokset, pitkät tunnit pitkien pöytien ääressä, vanhojen kirjojen tuoksu.
8. Rikhardinkadun kirjasto
Täällä kävin paljon etenkin opiskeluaikoina. Kirjastoon oli helppo poiketa luentojen välissä. Kierreportaat, kirjatorni parvineen, lukunurkkaukset ja pylväät: Rikhardinkadun kirjasto on yksinkertaisesti kaunis paikka.
9. Itäkeskuksen kirjasto
Kun tulee metrolla Itäkeskukseen ja näkee, että bussia pitää odotella puoli tuntia, on hyvin kätevää piipahtaa kirjastoon. Riskinä on se, ettei menekään sillä seuraavalla bussilla, kun kirjasto imaisee sisäänsä.
10. Kansalliskirjasto
Suurin ja kaunein ja kunnioitettavin.
Kuvassa Oxfordin yliopiston kirjasto
1. Kallion kirjasto
Ensimmäinen kirjasto, jossa muistan käyneeni äidin kanssa, joskus 4-6 vuotiaana kun asuimme Kalliossa. Käyn edelleen aika usein tässä 100-vuotiaassa kirjastossa, jonka portaita noustessa on aina hiukan juhlallinen olo.
2. Toukolan kirjasto
Tätä kirjastoa ei enää ole olemassa, mutta kyseessä on ehkä elämäni rakkain kirjasto. Olin 6-vuotias, kun perheemme muutti Toukolaan. Menin kouluun, opin lukemaan ja aloin ravata kirjastossa. Toukolan kirjasto oli pieni, ja siellä käytettiin lainaustapaa, jossa kirjastokortin numero kirjoitettiin kirjan takataskusta löytyvään pahvikorttiin. (Kirjastokorttini numero oli 7888.) Luin lastenosaston läpi ystävällisen kirjastonhoitajan opastamana, ja vanhempana istuin usein tuntikausia kirjastossa uppoutuneena milloin Suosikkiin, milloin Peter von Baghin Elämää suurempiin elokuviin.
3. Oulunkylän kirjasto
Vanha Oulunkylän kirjasto oli samassa rakennuksessa kuin Oulunkylän ala-aste jota kävin, eli siellä tuli luonnollisesti vietettyä runsaasti aikaa. Kirjasto oli ruhtinaallisen iso Toukolan kirjastoon verrattuna, ja löysin kirjastosta huimat määrät uutta luettavaa. Myöhemmin kirjasto muutti suurempana ja avarampana Oulunkylän kauppakeskuksen viereen, ja koulun jälkeinen hengailu kirjastossa jatkui. Lukiossa livistin ystäväni kanssa välillä kirjastoon, kun liikuntatunti ei houkutellut. Kirjasto ei varmaan ole katu-uskottavin lintsauspaikka,mutta hyviä muistoja noista kirjastohetkistä jäi. (Hurjina tyttöinä käytimme usein nuo omat vapaat matematiikan läksyjä tehden...)
4. Käpylän kirjasto
Sympaattinen kirjasto, joka on vuosikaudet ollut sen verran lähellä kotia, että kirjastoon on mukava kävellä. Vaikka kirjasto on pieni, hyllyistä löytyy usein luettavaa.
5. Vallilan kirjasto
Vallilan kirjasto on ollut lähikirjastoni melkein 20 vuotta. Pimeällä kirjaston korkeasta ikkunasta hohtava valo lämmittää aina mieltä. Tämäkin kuuluu sarjaan sympaattiset pikkukirjastot, joista löytyy aina jotain lainattavaa. Tällä hetkellä asun niin lähellä kirjastoa, että voin piipahtaa palauttamassa kirjat parissa minuutissa: ei enää tekosyitä myöhässä oleville kirjoille!
6. Pasilan kirjasto
Vaikka olen käynyt Helsingin pääkirjastossa jo ties kuinka monen vuoden aikana, onnistun edelleen välillä eksymään, jos lähestyn kirjastoa poikkevaa reittiä pitkin. Mutta kun on selvinnyt Pasilan sokkeloiden läpi perille, on pääkirjasto yksi lempikirjastojani. Se ei ehkä niinkään houkuttele oleiluun ja lukemiseen, mutta luettavaa sen laajoista valikoimista aina löytyy.
7. Helsingin yliopiston taidehistorian laitoksen kirjasto
Kun aloitin yliopisto-opintoni, taidehistorian laitoksen kirjastossa tuntui toteutuvan kaikki se, mistä olin ennen opiskeluja haaveillut. Korkeat hyllyt täynnä kirjoja, vanhat puiset kortistolaatikot, ikkunoista siivilöityvä valo, kipsiveistokset, pitkät tunnit pitkien pöytien ääressä, vanhojen kirjojen tuoksu.
8. Rikhardinkadun kirjasto
Täällä kävin paljon etenkin opiskeluaikoina. Kirjastoon oli helppo poiketa luentojen välissä. Kierreportaat, kirjatorni parvineen, lukunurkkaukset ja pylväät: Rikhardinkadun kirjasto on yksinkertaisesti kaunis paikka.
9. Itäkeskuksen kirjasto
Kun tulee metrolla Itäkeskukseen ja näkee, että bussia pitää odotella puoli tuntia, on hyvin kätevää piipahtaa kirjastoon. Riskinä on se, ettei menekään sillä seuraavalla bussilla, kun kirjasto imaisee sisäänsä.
10. Kansalliskirjasto
Suurin ja kaunein ja kunnioitettavin.
tiistai 20. marraskuuta 2012
TTT: Kymmenen lapsuuden suosikkikirjaa
Moni kirjabloggaaja on innostunut Top Ten Tuesday -meemistä, joka on tainnut saada alkunsa The Broke and the Bookish -blogista. Ideana on siis julkaista aina tiistaisin joku kirjallinen Top10-lista. Muiden listoja on ollut hauska lueskella, joten laumasieluna päätin itsekin lähteä juttuun mukaan. En välttämättä ehdi tai jaksa väsätä listaa joka viikko, mutta aina tilanteen salliessa ajattelin kuitenkin listailla kirja-asioita.
Aloitetaan lapsuuden kirjallisista elämyksistä. Ensimmäisen TTT-listani aiheena on
Kymmenen lapsuuden suosikkikirjaa, joita en ole lukenut aikuisena uudelleen.
Monia rakkaita lasten- ja nuortenkirjoja olen lukenut aikuisena, ja useista nauttinut edelleen ja löytänyt ihan uusia tasoja kirjoista. Mutta on myös kirjoja, joihin en syystä tai toisesta ole palannut, vaikka ne olisivat olleet hyvinkin suuria elämyksiä aikanaan. Jotkut näistä kirjoista eivät vain ole sattuneet tielleni uudelleen, joitakin taas olen yrittänyt lukea, mutta jättänyt kirjan kesken, koska en ole löytänyt enää vanhaa lumoa. Toiset taas haluaisin lukea uudelleen, mutta jälleennäkeminen hiukan pelottaa...
1. Marjatta Kurenniemi: Onneli ja Anneli
En tiedä, kummat olivat ihanampia - Kurenniemen tarinat vai Maija Karman kuvat. Joka tapauksessa rakastin Onnelin ja Annelin maailmaa, ja olisin niin halunnut asua heidän talossaan, jonka naapurustossa taphtui kaikenlaista ihanaa ja outoa. Tämän kirjasarjan pariin haluaisin palata uudelleen.
2. Judy Blume: Hetula
Tämä koulukiusaamisesta kertova kirja oli minusta todella vaikuttava. Näkökulma on yhden kiusaajan, mikä teki kirjasta mielenkiintoisen ja haastavankin. Kiusaajasta tulee myös myöhemmin itsestään kiusattu. Kiusaamisteeman lisäksi kirjassa kiehtoi amerikkalaisten koululaisten elämä Halloweenin viettoineen ja muine erikoisuuksineen.
3. Diana Wynne Jones: Noidan veli
En muista tästä kirjasta kovin paljoa, mutta sen muistan, että tämä oli minusta sekä jännittävä että i-ha-na.
4. Eva Ibbotson: Voi noita noitia!
Tämän noitakirjan sen sijaan muistan erittäin selvästi - kirja tuli luettua aika monta kertaa. Suuri velho tarvitsee noidan morsiameksi, joten järjestetään noitakilpailut. Sekalainen joukko jokseenkin eritasoisia noitia päättääkin ottaa osaa kisaan - mukana myös yksi valkoinen noita. Muistan edelleen, millaisia taikoja kisassa tehtiin, miten romanssissa kävi, ja mikä oli juonen yllätyskoukku.
5. Aapeli: Koko kaupungin Vinski
Näkymättömyyspulveri! Tämä kirja oli niin hauska ja mainio. Mukana tietysti Maija Karman kuvat, joista näkee, että on mahdollista piirtää näkymätön ihminen.
6. Lea Pennanen: Pikku siili
Pikkusiili, Kissa Kiisseli, Hiiri Hii, Kulkurirotta Nippeli ja Kettu Keikura. Eläinten metsä ja hunajasienet. Taustalla ihmisten maailma, joka on tuhoutumassa. Luomoava eläinsatu, kuvittajana kukapa muu kuin Maija Karma. (Myös Piilomaan pikku aasi ja Kettusaari olivat tärkeitä kirjoja.)
7. Britta-Lisa Joutsen: Taivas, mikä sisar!
Amerikansuomalainen Kati muuttaa Anjan perheeseen ja hurmaa kaikki reippaudellaan ja avoimuudellaan. Seuraa mustasukkaisuutta ja eripuraa kunnes tytöt ystävystyvät. Pidin tästä kirjasta hirveästi, ja samaistuin kovasti Anjaan, joka tuntee jäävänsä räiskyvän Katin varjoon.
8. Maijaliisa Dieckmann: Aurajoen tyttö
1000-luvun Suomeen sijoittuva historiallinen nuortenkirja. Mukana naimakauppoja, viikinkejä, orjia, poppamiehiä. Rakastin tätä kirjaa suunnattoman paljon, ja kuvittelin itseni usein kirjan muinaisiin maisemiin.
9. Anna-Greta Winberg: Jotkut senkun häipyy
Tämä saattoi olla ensimmäisiä vähän realistisempia nuortenkirjoja, mitä luin, ja oli jotenkin hyvin jännittävää lukea kirjaa, jossa puhuttiin esimerkiksi kuukautisista ja seksistä. Päähenkilön vanhemmat eroavat ja samaan aikaan huolta aiheuttavat tietysti pojat ja ihastumiset. Muistelen, että tämä kolmioisainen sarja olisi ollut hyvin raikas ja todentuntuinen.
10. ?
Lukijoiden apua kaivataan. Muistaako joku kirjan tai kirjailijan nimeä? Simone (?) aloittaa uudessa koulussa, jossa häntä luullaankin Simon-nimiseksi pojaksi. Pidin kirjasta kovasti - se oli jotenkin ihanan boheemi ja rohkea - mutta en saa päähäni kirjan nimeä.
Löytyykö listalta teidän suosikkejanne?
Aloitetaan lapsuuden kirjallisista elämyksistä. Ensimmäisen TTT-listani aiheena on
Kymmenen lapsuuden suosikkikirjaa, joita en ole lukenut aikuisena uudelleen.
Monia rakkaita lasten- ja nuortenkirjoja olen lukenut aikuisena, ja useista nauttinut edelleen ja löytänyt ihan uusia tasoja kirjoista. Mutta on myös kirjoja, joihin en syystä tai toisesta ole palannut, vaikka ne olisivat olleet hyvinkin suuria elämyksiä aikanaan. Jotkut näistä kirjoista eivät vain ole sattuneet tielleni uudelleen, joitakin taas olen yrittänyt lukea, mutta jättänyt kirjan kesken, koska en ole löytänyt enää vanhaa lumoa. Toiset taas haluaisin lukea uudelleen, mutta jälleennäkeminen hiukan pelottaa...
1. Marjatta Kurenniemi: Onneli ja Anneli
En tiedä, kummat olivat ihanampia - Kurenniemen tarinat vai Maija Karman kuvat. Joka tapauksessa rakastin Onnelin ja Annelin maailmaa, ja olisin niin halunnut asua heidän talossaan, jonka naapurustossa taphtui kaikenlaista ihanaa ja outoa. Tämän kirjasarjan pariin haluaisin palata uudelleen.
2. Judy Blume: Hetula
Tämä koulukiusaamisesta kertova kirja oli minusta todella vaikuttava. Näkökulma on yhden kiusaajan, mikä teki kirjasta mielenkiintoisen ja haastavankin. Kiusaajasta tulee myös myöhemmin itsestään kiusattu. Kiusaamisteeman lisäksi kirjassa kiehtoi amerikkalaisten koululaisten elämä Halloweenin viettoineen ja muine erikoisuuksineen.
3. Diana Wynne Jones: Noidan veli
En muista tästä kirjasta kovin paljoa, mutta sen muistan, että tämä oli minusta sekä jännittävä että i-ha-na.
4. Eva Ibbotson: Voi noita noitia!
Tämän noitakirjan sen sijaan muistan erittäin selvästi - kirja tuli luettua aika monta kertaa. Suuri velho tarvitsee noidan morsiameksi, joten järjestetään noitakilpailut. Sekalainen joukko jokseenkin eritasoisia noitia päättääkin ottaa osaa kisaan - mukana myös yksi valkoinen noita. Muistan edelleen, millaisia taikoja kisassa tehtiin, miten romanssissa kävi, ja mikä oli juonen yllätyskoukku.
5. Aapeli: Koko kaupungin Vinski
Näkymättömyyspulveri! Tämä kirja oli niin hauska ja mainio. Mukana tietysti Maija Karman kuvat, joista näkee, että on mahdollista piirtää näkymätön ihminen.
6. Lea Pennanen: Pikku siili
Pikkusiili, Kissa Kiisseli, Hiiri Hii, Kulkurirotta Nippeli ja Kettu Keikura. Eläinten metsä ja hunajasienet. Taustalla ihmisten maailma, joka on tuhoutumassa. Luomoava eläinsatu, kuvittajana kukapa muu kuin Maija Karma. (Myös Piilomaan pikku aasi ja Kettusaari olivat tärkeitä kirjoja.)
7. Britta-Lisa Joutsen: Taivas, mikä sisar!
Amerikansuomalainen Kati muuttaa Anjan perheeseen ja hurmaa kaikki reippaudellaan ja avoimuudellaan. Seuraa mustasukkaisuutta ja eripuraa kunnes tytöt ystävystyvät. Pidin tästä kirjasta hirveästi, ja samaistuin kovasti Anjaan, joka tuntee jäävänsä räiskyvän Katin varjoon.
8. Maijaliisa Dieckmann: Aurajoen tyttö
1000-luvun Suomeen sijoittuva historiallinen nuortenkirja. Mukana naimakauppoja, viikinkejä, orjia, poppamiehiä. Rakastin tätä kirjaa suunnattoman paljon, ja kuvittelin itseni usein kirjan muinaisiin maisemiin.
9. Anna-Greta Winberg: Jotkut senkun häipyy
Tämä saattoi olla ensimmäisiä vähän realistisempia nuortenkirjoja, mitä luin, ja oli jotenkin hyvin jännittävää lukea kirjaa, jossa puhuttiin esimerkiksi kuukautisista ja seksistä. Päähenkilön vanhemmat eroavat ja samaan aikaan huolta aiheuttavat tietysti pojat ja ihastumiset. Muistelen, että tämä kolmioisainen sarja olisi ollut hyvin raikas ja todentuntuinen.
10. ?
Lukijoiden apua kaivataan. Muistaako joku kirjan tai kirjailijan nimeä? Simone (?) aloittaa uudessa koulussa, jossa häntä luullaankin Simon-nimiseksi pojaksi. Pidin kirjasta kovasti - se oli jotenkin ihanan boheemi ja rohkea - mutta en saa päähäni kirjan nimeä.
Löytyykö listalta teidän suosikkejanne?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)