"Kaiken mitä me olemme voi sisällyttää ääneen, joka vaipuu ikiajoiksi hiljaisuuteen. Ja jos kukaan ei ole sitä kuulemassa, ne osat meistä jotka syntyvät vain kuulemisen kautta eivät koskaan pääse tähän maailmaan, eivät edes unissa. Kuunvalon valkea hengitys Niilillä. Ulkona lumisade jatkui."
Anne Michaelsin Routaholvi on suunnattoman kaunis kirja. Kieleltään se on usein kuin runoa: teksti virtaa eteenpäin täynnä rytmiä ja sanojen helinää. Viipyilevän ja verkkaisen tunnelman äärelle voi pysähtyä ihailemaan kuvia ja ajatuksia, joita Michaels rakentaa.
Routaholvi on myös hyvin vakava kirja. Jopa niin vakava, että sen ryppyotsaisuus alkoi välillä suorastaan naurattaa minua. Kirjan henkilöt sen sijaan eivät juurikaan naureskele, ja silloinkin, kun rypyt heidän otsallaan hetkeksi siliävät ja suu kääntyy hymyyn, heidän huumorinsa kumpuaa kovin vakavista asioista tai käsitteistä.
Maailmaa rakennetaan kirjassa puheen ja tarinoiden kautta. Kirjan nainen ja kaksi miestä kertovat toisilleen tarinoita lapsuudesta, kirjoista, kasveista, rakennuksista, sodasta ja menetyksistä. He puhuvat toisilleen, mutta samalla toistensa ohi – yrittävät tavoittaa jotakin yhteistä yksityisten kertomustensa kautta. Tarinoiden kautta pohditaan paljon esimerkiksi paikkojen ominaisluonnetta: onko rakennuksilla ja kaupungeilla oma henkensä ja voiko sen tuhota tai rikkoa sodassa tai jälleenrakentamisessa. Tärkeä teema on myös suru ja siitä toipuminen: kaikki kolme päähenkilöä ovat jollakin tavoin rikki ja eksyksissä.
Routaholvi oli jotenkin kummallisen kiehtova kirja, vaikka kaikessa runollisuudessan ja abstraktisuudessaan se jäi minulle hiukan kylmäksi ja etäiseksi. En saanut otetta henkilöistä tai heidän kokemuksistaan, mutta sanat ja tunnelma – ne toimivat ja kantoivat kirjan loppun asti.
Minna kirjoitti rakkaudentunnustuksen kirjalle, Erjan mielestä kirjan tunnelma on äärettömän surumieleinen mutta ei masentava, Sanna mietti onko koskaan lukenut kielellisesti yhtä kaunista romaania.
Anne Michaels: Routaholvi (The Winter Vault, 2009)
Suom. Kaijamari Sivill
Kansi: Marjaana Virta
WSOY, 2010
