maanantai 2. lokakuuta 2023

Ensikertalainen Turun kirjamessuilla

 Liput messuille saatu Turun Messukeskukselta.

Miksi Turkuun - onhan meillä Helsinki 

Olen usein suunnitellut Turun kirjamessuille osallistumista, mutta en ole aikaisemmin päässyt tuumasta toimeen.Tänä vuonna päätin lähteä messuille, kun selvisi että messujen teemana on tanssi. Haastateltavana olisivat mm. Tero Saarinen ja Jorma Uotinen, joita kumpaakin olen fanittanut vuosikausia.

Olin kuullut, että Turun messut ovat Helsingin messuja pienemmät ja intiimimmät. Toki näin olikin siinä mielessä, että messutila oli jonkin verran pienempi ja näytteilleasettajiakin oli vähemmän. Ihmisiä ja ruuhkia tuntui sen sijaan erityisesti lauantaina olevan ihan samaan tapaan kuin Helsingin messuillakin. Kirjat siis kiinnostavat!

 

Juttelin useamman Turun messujen konkarin kanssa, ja monet sanoivat, että siinä missä yleisöä riittää, näytteilleasettajien määrä on vähentynyt verrattuna aikaisempiin vuosiin ja esimerkiksi antikvariaattiosasto on kutistunut. Harmi, jos näytteilleasettaminen ei ole esim. taloudellisista syistä kannattavaa, kun yleisöä messuilla kuitenkin riittäisi.

Yleisesti ottaen Turun messuista jäi todella hyvä fiilis. Ohjelma oli kiinnostavaa, ja keskusteluja mahtui hyvin seuraamaan. Lavat oli myös aseteltu niin, että ainakin itse kuulin puheen hyvin, eikä toisilta haastattelupisteiltä kaikuva melu häirinnyt. Vaikka ruuhkia oli, messuilta jäi silti mukavan kotoisa ja lämmin tunnelma.


Kirjasome ja erityisesti kirjagram olivat näillä messuilla edustettuna paremmin kuin koskaan. Kirjagrammaajat @siperiankirjat ja @1001kirjaa (myös blogistaan tuttu) olivat mukana järjestämässä messuille kirjagramin omaa ohjelmaa. Kirjasomelle oli varattu myös oma kokoontumistila, jossa en itse tosin messukiireen keskellä ehtinyt piipahtaa.

Lauantai: tanssia ja taputuksia

Suuntavaistotonta ensikertalaista hiukan jännitti messuille saapuminen, mutta onnistuneesti pääsin Helsingistä Turun messukeskukseen. Ensimmäiseksi piti tietenkin ottaa tila haltuun ja tonkia sen jälkeen antikvariaattiosasto läpi. Vaikka osasto ei kovin suuri ollutkaan, ostettavaa olisi löytynyt vaikka kuinka paljon. Postauksen lopusta selviää, mitä päädyin hankkimaan.

Tero Saarista olin tullut kuuntelemaan, ja pääsinkin seuraamaan häntä kahden haastattelun verran. Toisessa oli mukana myös Jorma Uotinen, ja varsinkin tuo keskustelu oli jotenkin aivan ihana ja hauska. Saarinen puhui mm. siitä, kuinka tärkeää on myös sanaton viestintä kuten liike ja eleet- vaikka kirjamessuilla sanojen ylivallan keskellä ollaankin. Uotinen puolestaan sai suuret aplodit, kun hän muistutti, että tanssi on arvokasta itsessään - taiteena - vaikka sillä voi olla arvoa myös esimerkiksi terveyden edistäjänä.

 

Poliitikot kirjailijoiden tentissä -ohjelmaan olin suhtautunut etukäteen hiukan epäillen: mietin kuultaisiinko siinä vain ympäripyöreää jargonia lukemisen tärkeydestä. Kirjailijat esittivät kuitenkin niin konkreettisia kysymyksiä esim. taiteilijaeläkkeistä  ja kirjojen arvonlisäverosta, että vastauksissakin päästiin puhumaan asiaa. Keskustelu oli varsin kiinnostavaa ja viihdyttävääkin. Harvoin olen kuullut messuilla niin paljon ja niin voimakkaita väliaplodeja kuin tämän ohjelman aikana. Suurimman osan taputuksista keräsi Li Andersson, joka on kyllä erinomainen puhuja ja esiintyjä.

 

Messujen hauskin ohjelmanumero oli varmastikin lauantain ysäridisko! Messuilla tulee istuttua ja seisottua paljon, ja niskatkin ovat lujilla, kun kuikuilee divariosaston ylähyllyjä. Mikäpä siis parempaa kuin ravistella messujäykkyys tiehensä Haddawayn ja Daruden tahdissa. Ennen diskoilua Amman lukuhetken Amma jutteli Juha Itkosen kanssa 90-luvusta, muistoista ja musiikin merkityksestä.


 

Sunnuntai: kirjagramia ja klassikoita

Aloitin messusunnuntain päivystämällä Meet& Greet-pisteellä, jossa kerroin kirjagramista ja jaoin lukuvinkkejä. Oli mukavaa jutella lukemisesta ja jakaa kirjasomen ilosanomaa ihmisille.

Seuraavaksi kirjasome oli klassikoiden vauhdissa, kun Mari keskusteli Saara Turusen ja Laura Frimanin kanssa Suurteoksista ja uudesta Runotyttö-käännöksestä. Tämä kirjagramin tuottama ohjelmanunero, oli aivan ihana: klassikoiden ja Runotytön rakastaja vain hymyili menemään kuunnellessaan. Klassikoita saa lukea tai olla lukematta, niitä voi lukea myötä- tai vastakarvaan, ja klassikoiden kaanon elää.


Luontokadosta keskustelivat Juha Kauppinen, Kerttu Kotakorpi ja Maria Ohisalo. Keskustelussa korostettiin sitä, että vastuu luonnonsuojelusta ei voi olla vain yksilöiden harteilla, vaan siihen tarvitaan päättäjien sitoutumista. Yksilö voi myös olla luonnonsuojelija, vaikka ei olisi kaikissa valinnoissaan täydellinen.


Stella Harasekin esikoisromaani kiinnostaa, koska seurasin joskus aika aktiivisesti hänen blogiaan. Harasek on taitava kirjoittaja, ja on kiinnostavaa nähdä, miten hänen tekstinsä taipuu (tiiliskivi)romaaniksi.


Messujen viimeisenä ohjelmanumerona kuuntelin vielä Aino Frilanderin ja Aino Vähäpesolan haastattelun. Poimin mukaan Frilanderin lausahduksen, että hän kirjoittaa esseitä, koska hän on asiapentti, joka ei osaa luoda kuviteltuja maailmoja.

 

Messuostokset

Ostoskassiin päätyi Minna Eväsojan Sensei, koska luen kaikki Minna Eväsojan Japani-kirjat. Loput ostokset olivat antikvariaatti-puolelta.

 


Tove Janssonin Reilua peliä on ollut ostoslistalla pitkään. Rakastan tuota kansikuvaa. Edith Södergranin kokoelmasta myyjä sanoi että "Harva asia tässä maailmassa on varmaa, mutta siitä olin varma, että tämä kirja menee messuilla kaupaksi."

Lisäksi täydensin Kramppeja ja nyrjähdyksiä -kokoelmaani puuttuvilla osilla.


 

Yhteenveto

Kannatti lähteä kirjamessuille vähän kauemmaksikin. Helsingin messujen jälkeen puhun aina kirjamessukuplasta, johon uppoutuu täydellisesti messujen aikana, ja josta on hiukan vaikeaa palata arkeen. No, messukupla on vielä täydellisempi, kun lähtee toiseen kaupunkiin ja irtautuu messujen ajaksi kokonaan tutusta ympäristöstä.

Kohtaamiset ja keskustelut ovat kirjamessuilla aina ihania. Kaikki te, joiden kanssa tiet kohtasivat: olette osa messukuplaani.

Voi olla, että tulevina vuosina Turun kirjamessut kuuluvat syksyihini yhtä lailla kuin Helsingin kirjamessut.