Anne Tyler: Aikaa sitten aikuisina ja Jää hyvästi

Luin Anne Tylerin Jää hyvästi -kirjan kolmen viikon takaisella lukumaratonilla – Aikaa sitten aikuisena puolestaan pääsi lukuun  viime viikonloppuna.Tylerista on parin vuoden sisällä tullut minulle luottokirjailija sellaisiin hetkiin, joissa kaipaan rentouttavaa ja viihdyttävää mutta kuitenkin laadukasta luettavaa. Nytkään Tyler ei pettänyt, ja varsinkin Aikaa sitten aikuisina oli kerrassaan ihastuttava lukukokemus.

Sattumalta nämä kaksi kirjaa olivat teemoiltaan (ja kansiltaankin) eräänlaisia sukulaisteoksia. Molemmissa päähenkilö toipuu puolison kuolemasta ja miettii elämänsä suuntaa. Jää hyvästissä 35-vuotiaan Aaron Woolcottin vaimo kuolee odottamatta onnettomuudessa. Aaron on hiukan ressukkamainen mies, joka oman määritelmänsä mukaan on muita ihmisiä "kovaonnisempi mutta ei onnettomampi". Hänen vaimonsa Dorothy taas oli nainen, jolla Aaronin sisaren määrittelyn mukaan oli "pandakarhun sosiaaliset taidot".

Aaron ja Dorothy ovat olleet jossain määrin epäsuhtainen pari, jonka yhteiselo ei suinkaan ole sujunut ongelmitta. Mutta Dorothyn kuolema jättää Aaronin elämään valtavan aukon, eikä suru tunnu lainkaan helpottavan ajan kuluessa. Välillä tuntuu siltä, että surun päälle on laskeutunut terävimmät reunat peittävä peitto, mutta kun peittoa kohottaa, suru on edelleen yhtä viiltävä. Sitten Aaron näkee Dorothyn seisomassa kadulla ilmielävän näköisenä. Kuollut vaimo alkaa ilmestyä Aaronille odottamattomissa paikoissa kuten torilla tai pankkijonossa.

Jää hyvästi käsittelee kuolemaa ja menetystä kepeän vakavasti. Aaronin suru tuntuu uskottavalta, vaikka Tyler kirjoittaa tarinaansa paljon koomisia elementtejä. Läheisten kömpelöt lohdutusyritykset ja surevan ihmisen kohtaamat vaivaannuttavat tilanteet tekevät kirjan surukuvauksesta pikemminkin lempeän kuin musertavan. Oman kepeän puolensa kirjaan tuo Dorothyn palaaminen kuolleista. Kuolleen vaimon ilmestymisen voi tulkita joko kirjaimellisesti tai vertauskuvallisesti: Aaronin on selvitettävä välinsä Dorothyn kanssa (edes omassa mielessään) ennen kuin hän voi siirtyä omassa elämässään eteenpäin. Kuolleen vaimon ilmestyminen Aaronille sopii kirjan henkeen hyvin eikä tunnu varsinaisesti yliluonnolliselta elementiltä.

Aikaa sitten aikuisina -kirjassa puolisen kuolemasta on kulunut pidempi aika kuin Jää hyvästissä. Rebecca Davitch on ollut leski jo melkein kolmen vuosikymmenen ajan  ja hän oli vain 26-vuotias, kun aviomies kuoli auto-onnettomuudessa. Rebeccan hoidettavaksi jäi kolme tytärpuolta ja yksi tytär, iso suku ja perheyritys. Arkea pitää pyörittää, ja yhtäkkiä Rebacca huomaa olevansa viisikymppinen isoäiti, joka ei tunne olevansa oma itsensä. Hän alkaa pohtia, millaista hänen elämänsä olisi jos hän ei olisikaan mennyt naimisiin Joe Davitchin kanssa. Millainen nainen Rebeccasta olisi kuulunut tulla oikeassa elämässä sen valheellisen tosielämän sijaan jota hän nyt elää?

Siinä missä Jää hyvästi kuvaa surua ja selviytymistä heti läheisen menettämisen jälkeen, Aikaa sitten aikuisina kertoo siitä kuinka suru ja luopuminen voivat olla elämän pituinen prosessi. Rebecca on toipunut välittömästä surusta, hänen viiltävin tuskansa on useimmiten piilossa peitteen alla ja elämä on kulkenut eteenpäin. Kuitenkin Joen kuolemassa ja tämän suhteessa Rebeccaan on edelleen käsittelemättä jääneitä puolia. Miettiessään miksi Joe oikeastaan aikoinaan meni hänen kanssaan naimisiin, Rebecca miettii myös millainen nainen hän aikoinaan oli. Rakastuiko Joe todelliseen Rebeccaan? Onko Rebecca luonut itsestään Joen mielikuvien mukaisen olennon?

Aikaa sitten aikuisina on Jää hyvästiä runsaampi kirja, niin teemoiltaan kuin sivumäärältäänkin. Se oli minusta myös koskettavampi ja painavampi, ja oikeastaan kaikin puolin parempi kirja. Aikaa sitten aikuisina kertoo rakastumisesta, elämänvalinnoista, ihmissuhteiden monimutkaisuudesta, selviytymisestä ja perheistä. Se on pinnaltaan kepeä, jopa viihteellinen, mutta se ei tyydy helppoihin ratkaisuihin. Tylerin henkilöhahmot ovat useimmiten uskottavan ristiriitaisia, täynnä niin pieniä vikoja, ärsyttäviä ominaisuuksia kuin rakastettavuuttakin. Rebecca Davitch on suorastaan riemastuttava henkilö: isokokokoinen, homssuinen ja touhottava nainen, täynnä hyväntahtoisuutta ja velvollisuudentuntoa, pettymyksiä, surua ja tahdittomuutta. Myös sivuhenkilöt ovat tässä kirjassa järjestään mainioita aina Rebeccan tyttäristä entiseen poikaystävään ja taustalla häälyvään, vain muistoissa esiintyvään kuolleeseen aviomieheen asti.

Tyler kuvaa oivaltavasti ihmisten välisen kanssakäymisen kiemuroita ja myös ihmismielen liikkeitä. Elämä näyttäytyy hänen kirjoissaan tragikomediana, jossa komedia ja myötätunto saavat yleensä kuitenkin viimeisen sanan. Kirjoissa on särmää ja pientä julmuuttakin, mutta myös lämpöä ja naurua. Aikaa sitten aikuisina on Tyleria parhaimmillaan, kirpeä ja raikas ja rakastettava kirja. Jää hyvästi on mukavaa luettavaa, mutta se on muihin lukemiini Tylerin kirjoihin verrattuna hiukan helppo, loppuratkaisuaan myöten. Kummatkin kirjat ovat mielenkiintoisia kuvauksia surusta ja ihmissuhteista, mutta jos luette näistä vain toisen, lukekaa Aikaa sitten aikuisina.

Maria, Villasukka kirjahyllyssä, Kaisa ja Kirjanainen ovat lukeet Aikaa sitten aikuisina. Jää hyvästi on arvioitu Saran, Norkun, Sannan ja Arjan blogeissa.

Anne Tyler: Aikaa sitten aikuisina (Back When We Were Grownups, 2001)
Suom. Kristiina Drews
Suuri Suomalainen Kirjakerho, 2002

Jää Hyvästi (The Beginner's Goodbye, 2012)
Suom. Jaana Kapari-Jatta
Otava, 2013