Grace McCleen: Ihana maa

Kiinnostuin Grace McCleenin Ihanasta maasta luettuani Katjan blogijutun, jossa kerrottiin kirjan käsittelevän fundamentalistista yhteisöä lapsen näkökulmasta. Suljetut yhteisöt ja uskonnolliset ääriliikkeet ovat aiheena aina kiinnostaneet minua, ja myös kirjan toinen teema, koulukiusaaminen, on kiinnostava. Laitoin siis kirjan heti kirjastoon varaukseen, ja se saapuikin yllättävän nopeasti luokseni.

"Isä sanoo, että on vain ajan kysymys, milloin joku joka tapauksessa räjäyttää maailman, tai raha menettää merkityksensä, tai virus hävittää meidät kaikki, tai Grönlannin kokoinen aukko otsonikerroksessa muuttuu Australian kokoiseksi. On siis hyvä juttu, että harmageddon on tulossa eikä tästä vanhasta maailmasta jää mitään jäljelle.
Ja minusta se on hyvä siksi, että jääkarhut näkevät nälkää ja puut tekevät kuolemaa, ja jos maahan jättää muovipussin, se ei katoa koskaan, ja maa on jo saanut tarpeeksi muovipusseja. Ja koska uudessa maailmassa saan nähdä äitini." 

Kirjan kertoja on 10-vuotias Judith, joka on varttunut uskovaisen isänsä kanssa uskomaan, että maailmanloppu on tulossa pian. Judith odottaa harmageddonia, koska hurskaana lampaana hän uskoo silloin pääsevänsä Ihanaan maahan, jossa päivät ovat täydellisiä, ja jossa hän pääsee tapaamaan äitinsä. Ajatus Ihanasta maasta lohduttaa Judithia, koska koulussa häntä kiusataan ja kotona etäinen isä kasvattaa häntä kieltojen ja Raamatun voimalla. Ja eräänä päivänä Judith huomaa, että hänellä on kyky tehdä uskonsa voimalla Ihmeitä...

McCleenin esikoisromaanissa on paljon hyvää. Pidin kirjan rakenteesta, jossa lyhyet luvut naivistisine otsikoineen tukivat hyvin mielikuvaa lapsikertojasta. Judithin kertojaääni on hiukan pikkuvanha, kuten voi olettaakin lapselta, joka on kasvanut tietyllä tavalla maailmasta erillään, seuranaan etupäässä vanhempia ihmisiä. McCleen kuvaa uskonnollista yhteisöä miellyttävän neutraalilla otteella: hän tuo esiin sen, kuinka yhteisö voi tarjota jäsenilleen turvaa ja lohtua – aitoa välittämistä – mutta tuo esille myös sen, kuinka se voi eristää jäsenensä muusta yhteiskunnasta ja tuomita eksyneet lampaat.

En kuitenkaan ihastunut kirjaan varauksetta. Kirjassa on hyvä jännite, mutta loppua kohti kirjan juoni muuttui makuuni hiukan liian dramaattiseksi. Vaikka luin kirjan loppupuolen lähes ahmimalla (halusin kovasti tietää, kuinka Judithille käy), huomasin että kirjan loputtua olo oli sellainen kuin minulla usein juonivetoisten, koukuttavien kirjojen jälkeen on: hiukan tyhjä. Ja nyt, kun lukemisesta on reilu viikko, huomaan ettei kirja ole jättänyt kovin pysyviä jälkiä itsestään. Kipeistä aiheistaan huolimatta kirjasta jäi minulle kuitenkin jollakin tavalla kepeä ja viihdyttävä jälkimaku – koskettavuus jäi dramatiikan jalkoihin.

Kirjan ovat lukeneet myös Elma Ilona, Hanna, Susa, Maria, Annami ja Katri.

Grace McCleen: Ihana maa (The Land of Decoration, 2012)
Suom. Marianna Kurtto
Kansi: Markus Pyörälä
Otava, 2013