Sally Rooney: Keskusteluja ystävien kesken

"Ruokapöydässä kerroimme toisillemme kaikenlaista omasta elämästämme. Selitin, että haluan tuhota kapitalismin ja että maskuliinisuus on minusta henkilökohtaisesti  painostavaa. Nick sanoi että oli "periaatteessa" marxisti ja toivoi, etten tuomitse häntä siksi, että hän omisti talon. Sitä joko omistaa tai maksaa ikuisesti vuokraa, hän sanoi. Mutta pakko myöntää, että onhan se ongelmallista."

Hankin Sally Rooneyn Keskusteluja ystävien kesken -kirjan kepeän luettavan tarpeeseen. Kepeä ei minulle tarkoita samaa kuin hauska tai hattara, vaan kepeässä voi aivan hyvin olla tummia sävyjä ja painaviakin aiheita. Kepeän kirjan täytyy kuitenkin olla mukaansatempaavaa ja helposti sulatettavaa sujuvasti eteenpäin kulkevaa luettavaa.

Keskusteluja ystävien kesken täyttikin varsin hyvin kepeän kirjallisuuden  kaipuuni. Kirja ei ollut makuuni liian juonivetoinen, mutta ihmissuhdekiemurat pitivät tarinaa liikkeessä ja mielenkiintoa yllä. Parikymppisten entisten rakastavaisten, nykyisten ystävien Francesin ja Bobbin sekä kolmekymppisen avioparin Melissan ja Nickin suhdesoppaan kuuluu ihastumisia, kateutta, kaunaa, rakkautta, kateutta ja ihailua. Rooney kuvaa henkilöidensä välisiä ristiinrakastumisia ja pettämisiä raikkaalla otteella, kipupisteitä kaihtamatta.

Pidin Rooneyn suoraviivaisesta kielestä, jossa ei ole turhia kiemuroita tai koristeluja. Teksti on toteavaa, paikoitellen jopa töksähtelevää, ja niukkojen virkkeiden taustalla tuntuu piilevän paljon sellaista, mitä ei suoraan sanota.

Kirjan nimen mukaisesti henkilöhahmot keskustelevat paljon, mutta usein he puhuvat joko toistensa ohi tai lörpöttelevät tyhjänpäiväisyyksiä. Keskusteluissa kätketään enemmän kuin paljastetaan: asioita jätetään sanomatta, tarkoituksella tai koska totuuden kertominen on liian vaikeaa. Valheet voivat olla yhtä lailla valheita itselle kuin keskustelukumppanille.

Vaikka kirja on näennäisesti kertomus neljästä ystävästä, todellisuudessa tämä on minäkertoja Francesin tarina. Tapahtumat ja ihmiset nähdään täysin Francesin näkökulmasta, ja Frances on nuoren ihmisen tavoin samaan aikaan hyvin itsekeskeinen että alemmuudentuntoinen. Frances ei ehkä näe muita ihmisiä kokonaisina henkiöinä, vaan he ovat enemmän peilejä, ihanteita tai vihollisia. Frances ei myöskään tunne itseään kovin hyvin, mikä tekee hänen kertojanäänestään sekä epäluotettavan että kiinnostavan.

Viihdyin Rooneyn kirjan parissa varsin hyvin, tarinan ajoittaisesta tyhjäkäynnistä huolimatta. Kirja viihdytti, mutta erityisen suurta henkilökohtaista tai tunnepitoista vaikutusta se ei minuun tehnyt. Ja kuitenkin, jollakin tasolla, se on silti jäänyt mieleen viipyilemään, salakavalasti hiukan jälkikäteen.

Kirjan ovat lukeneet myös esimerkiksi Minna, Jane, riitta k, Airi ja Heidi P.

Sally Rooney: Keskusteluja ystävien kesken (Conversations with Friends, 2017)
Suom. Kaijamari Sivill
Kansi: Alex Katz, yksityiskohta teoksesta Sharon and Vivien 
Otava, 2019