"Uusi alku oli vanhan kertausta. Ei mitään uutta eikä mikään alku, mahdolliset hahmot saivat vain jatkuvasti todellisia olomuotoja, sisäinen monologi muuttui puheeksi. Olla ajan tasalla sellaisen ilmaisun kanssa: se oli tuoretta. Hän tunsi sen luissaan, aivan kuin hän saattaisi lakata olemasta hetkellä millä hyvänsä tai jatkaa olemassaoloa ja jatkaessaan uudistua."
En ollut mitenkään erityisen ihastunut Patrick Melrosen tarinan kolmen ensimmäisen osan kokoelmaan, Loistavaan menneisyyteen, mutta kyllä kirja sen verran kiehtoi, että halusin lukea myös kaksi viimeistä osaa. Suomessa Mother's Milk ja At Last ovat ilmestyneet yhteisniteessä Toivoa sopii.
Sarjan kolmannessa osassa St Aubyn tuntui tekevän tilinpäätöstä menneisyytensä kanssa ja pääsevän jopa jonkinlaiseen yksipuoliseen sovintoon kuolleen isänsä kanssa. Tämä kolmannen osan harmoninen ja toivoa täynnä ollut loppu tuntui minusta jokseenkin väkinäiseltä mutta kuitenkin selkeältä tarinan päätepisteeltä. Kiinnosti siis nähdä, kuinka Patrickin tarina jatkuisi, ja toisiko St Aubyn jotakin aivan uutta näkökulmaa henkilöhahmoihin tai kerrontaan.
Neljäs osa alkaa varsin lupaavasti. Tapahtumia katsotaan aluksi Patrickin vanhemman pojan, lievästi sanottuna pikkuvanhan Robertin näkökulmasta. Robert ei oikeastaan tunnut todelliselta pikkupojalta – niin tarkkanäköinen, pohdiskeleva, älykäs ja tunne-elämältään kypsä hän on – mutta se ei mitenkään häirinnyt minua. Robertin näkökulma on viihdyttävä yhtä kaikki.
Robertin lisäksi asioita tarkastellaan myös tämän vanhempien kautta. Patrickin näkökulma ei tuo henkilökuvaan juuri mitään uutta: ironiaa, ihmisvihaa, pakkomielteitä ja itsekeskeisyyttä höystettynä hiukan lattean tuntuisilla elämänviisauksilla ja päihdesekoiluilla. Tällä kertaa Patrickin päätä sekoittaa enimmäkseen alkoholi, mutta sekoilu ja tajunnanvirta ovat ennallaan. Jos piti sarjan toisen osan huumehöyryisestä osasta, tervehtii varmaan ilolla addikti-Patrickin paluuta.
Minua Patrick henkilöhahmona ei juurikaan jaksa enää viihdyttää tai liikuttaa. Tämän vaimo Mary on kiinnostavampi, vaikkakin hiukan yksiulotteinen hahmo. Mary on täydellisen omistautuva äiti, siinä määrin että hän jättää omat tarpeensa huomioimatta. Ja myös Patrickin tarpeet, mikä tietysti on Patrickin näkökulmasta olennaisempaa.
Mary vertautuu Patrickin äitiin Eleanoriin, joka tekee muistisairaana ja halvautuneena hidasta kuolemaa. Eleanor on ollut kyvytön pitämään huolta lapsestaan, joten hän on suunnannut huomionsa itseensä ja hyväntekeväisyyteen. Kaksi äidin mallia, kumpikin mahdottoman tehtävän edessä: yksi uhraa itsensä lapsilleen, toinen yrittää sovittaa tai pyyhkiä pois epäonnistunutta äitiyttään.
Viidennessä osassa Patrick käy toden teolla tiliä äitinsä kanssa, tämän hautajaisissa. Viides osa muistuttaa melko paljon sarjan kolmatta osaa. Patrick on kuivilla ja näyttää saavuttaneen jonkinlaisen tasapainon. Hän yrittää ymmärtää menneisyyttään ja vanhempiaan mutta päästä samalla niistä irti, kohti omaa elämää. Ympärillä pyörivät kirjasarjasta tutut henkilöhahmot, joiden kautta ivataan taas yläluokan tyhjänpäiväisyyttä sekä ihmisten pinnallisuutta ja itsekeskeisyyttä.
Loppujen lopuksi on sarjan päätöksenä onnistuneempi kuin hajanainen ja liian selittelevä kolmas osa. Tässäkin kirjassa sorrutaan tosin alleviivaamaan Patrickin ajatuksia ja henkistä kasvua. Harmittavaa on myös se, että Patrickin vaimo ja lapset jäävät tässä kirjassa sivuhenkilöiksi. Mutta kokonaisuutena kirja toimii, ja hautajaiskohtaus on varsin herkullinen kuvatessaan omaisten erilaisia mietteitä seremonian aikana.
Toivoa sopii oli epäilyistäni huolimatta varsin hyvä jatko Patrick Melrosen tarinalle. Odotukset eivät tosin olleet kovin korkealla toisen ja kolmannen osan pettymyksen jälkeen, mutta kyllä kahden viimeisen osan teemat olivat kiinnostavampia ja paremmin käsiteltyjä kuin kahden edellisen kirjan. Kokonaisuutena sarjassa oli makuuni liikaa toisteisuutta, liikaa päihteitä, liikaa selittelyä ja liikaa Patrickia, mutta siinä oli myös maukasta ironiaa, viiltävää julmuutta ja kiinnostavia huomioita.
Kirjan ovat lukeneet myös Leena Laurila, Kirjaluotsi, Mai Laakso, Opus eka ja Siina.
Edward St Aubyn: Toivoa sopii. Patrick Melrosen tarina IV-V (Mother's Milk, 2005, At Last, 2011)
Suom. Markku Päkkilä
Otava, 2018
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti