"Hän mietti katkerana, että kohtalon luulisi jo armahtavan yhtä ja samaa miestä joutumasta aina uudestaan samoihin vaikeuksiin, mutta sitten hän huomasi ettei mitään tällaista armahtavaa kohtaloa ollut olemassa ja että oudolta sekin olisi tuntunut jos yksi ja sama mies joutuisi aina uudestaan erilaisiin vaikeuksiin."
Petri Tammisen pienessä Meriromaanissa kerrotaan suureellisesti kokonainen elämäntarina 140 sivussa. Eikä vain yhden ihmisen tarina, vaan kirjailija kuvaa (pieni pilke silmäkulmassaan) kovan onnen merikapteeni Vilhelm Huurnan kautta ihmiselämää yleensä. Kirjassa on salakavalaa oivaltavuutta, joka syntyy usein tuttujen kuvioiden ja itsestäänselvyyksien kautta. Tamminen ei sinänsä kerro maailmasta tai ihmisestä mitään uutta, mutta ehkä juuri siinä piilee kirjan viehätys.
Meriromaanissa on jotakin hyvin ajatonta, monessakin mielessä. Tapahtumat sijoittuvat jonnekin tarkemmin määrittelemättömään menneisyyteen, kenties 1800-luvun loppupuolelle. Tarinaltaan ja tyyliltään kirja olisi voitu kirjoittaa vuosikymmeniä sitten – tai yhtä hyvin vuonna 2015, sillä Meriromaani ei ole tuttuudestaan huolimatta vanhanaikainen. Se on ikuisesti ajankohtainen kertomus ihmiselosta, ja siksi esimerkiksi tarinan ajalla ja paikalla ei oikeastaan ole mitään merkitystä. Olennaista on se, kuinka ihminen elämänsä merelle ajelehtii.
Tamminen kirjoittaa nokkelan melankolista tekstiä, jossa lakoniset toteamukset vuorottelevat rytmikkäästi polveilevien virkkeiden kanssa. Tamminen piilottaa syviä tunteita tekstin yksinkertaisen pinnan alle, aivan kuten hänen merikapteeninsa piilottaa tunteensa muilta ja pakenee hyttinsä yksinäisyyteen tragedian hetkellä. Huurnan tarina ei ole elämää suurempi, vaan se on juurikin elämän kokoinen. Siinä on epäonnea, sattumanvaraisuutta, suunnittelemattomuutta, onnenpotkuja, harmoniaa, tyyntä ja myrskyä. Kaikkea mitä elämään voi mahtua.
Meriromaanin ovat lukeneet myös ainakin Elina, Kaisa, Sirri, Jonna, Kirsi ja tuijata.
Petri Tamminen: Meriromaani. Eräitä valoisia hetkiä merikapteeni Vilhelm Huurnan synkässä elämässä
Otava, 2015
Meriromaani on juurikin "elämän kokoinen" kirja. Eleettömästi ja kauniisti juuri sellainen. Minulle se on kirjavuoteni kohokohta, mutta hyvin pienesti. Kirja ei tee itsestään numeroa, kunhan on vaan pahuksen viisas.
VastaaPoistaElina, Meriromaanissa viehätti juuri tuo eleettömyys ja pienimuotoisuus. Ei mitään suurieleistä tai suureellista, vaikka suurien asioiden äärellä ollaankin. Hieno pieni kirja.
PoistaKiva kun muistutit tästä kirjasta, sillä olen aikonut lukea sen :)
VastaaPoistaMai, suosittelen. :)
Poista