perjantai 12. huhtikuuta 2013

Anne B. Ragde: Berliininpoppelit



"Pikkiriikkinen kärsä oli vaaleanpunainen ja kultaisen puhdas ja saparo sojotti suorana pikkuruisesta pyllystä. Hän kohotti possun kasvoilleen ja se raotti unisesti silmiään ja hengitti pikkuisen vaikertaen. Vaaleiden ripsien alta avautuivat taivaansiniset silmät.
 – En ole koskaan nähnyt mitään yhtä kaunista, hän kuiskasi. – Se on kauniimpi kuin kissanpennut ja koiranpennut ja kaikki. Aivan täydellinen, niin –" 

Kun taannoin pyysin lukijoilta suosituksia ei-englanninkielisistä ulkomaisista kirjoista, parikin henkilöä mainitsi Anne B. Ragden Berliininpoppelit-trilogian. Minulla ei ollut oikeastaan minkäänlaista käsitystä siitä, millainen kirja(sarja) oli kyseessä, mutta kun trilogian ensimmäinen osa vihdoin osui silmiini kirjastossa, lainasin kirjan suositukset mielessäni.

Berliininpoppelit on perhetarina hyvin rikkinäisestä perheestä. Kolme toisistaan vieraantunutta veljestä kohtaavat joulun alla, kun heidän vanha äitinsä joutuu yllättäen sairaalaan. Margido on hautaustoimistoa pyörittävä vanhapoika, joka ei ole puhunut äidilleen seitsemään vuoteen. Perheeseen täydellisen pesäeron ottanut Erlend asuu Tanskassa miesystävänsä Krummen kanssa. Peräkammarinpoika Tor on äitinsä ja kotitilansa lisäksi kiintynyt vain sikoihinsa, vaikka yrittää pitää yllä jonkinlaista yhteyttä myös aviottomaan tyttäreensä Torunniin. Isoäitiään tapaamaan tuleva Torunn puolestaan saa huomata, etteivät sukulaiset edes tiedä hänen olemassaolostaan. Kun perhe kokoontuu yhteen näin tulehtuneissa merkeissä, seuraa väistämättä välienselvittelyä ja vanhojen sukusalaisuuksien esiinkaivamista.

Ragden kirjan asetelma ei siis tarjoa mitään uutta ja mullistavaa. Eikä tarvitsekaan, sillä sukutarinat, perheiden sisäiset ristiriidat ja vaihtoehtoiset tavat viettää joulua ovat aiheina ikuisia. Lisäksi Ragde puhaltaa tarinansa ja henkilöhahmonsa täyteen omalaatuista henkeä ja antaa näin vanhoille aiheille uuden sävyn.

Kirja on kiehtova yhdistelmä kaunista ja rumaa, tragediaa ja komediaa. On joulunaika lumisateineen ja lahjoineen, mutta myös kuolemaa ja rappeutunut sukutila. On suloisia vastasyntyneitä possuja ja omassa ulosteessaan makaavia vanhuksia. On reppanoita, pultsareita muistuttavia yksinäisiä miehiä ja hädän hetkellä apua tarjoavia läheisiä. Ragde kuvaa Neshovin maatilan hiljaista synkkyyttä niin elävästi, että lukija voi haistaa pesemättömän ihon, pilaantuneen ruuan ja pinttyneen lian. Rappion tekee erityisen riipaisevaksi se, etteivät sen keskellä asuvat ihmiset huomaa sitä lainkaan.

Neshovin veljeksiin – ja veljentyttäreen – todella kiintyy. Jokaisella on virheensä ja heikkoutensa ja kaikki ovat enemmän tai vähemmän irrallaan ja eksyksissä. Erlendiä lukuunottamatta he ovat yksinäisiä erakkoja, ja Toria lukuunottamatta kuolemaa tekevä nainen on heille etäinen ja vieras. Mutta on sydämeenkäyvää seurata heidän haparoivia yrityksiään löytää yhteyttä ja yhteistä pohjaa. Ragde ei vie tarinaa liian harmoniseen suuntaan, ja ristiriidat jäävät kirjan lopussa leijumaan ilmaan. Onkin aivan pakko jatkaa pian trilogian kakkososan parissa, sillä näiden hahmojen elämää haluan seurata eteenpäin.

Kirjan ovat lukeneet myös Leena Lumi, Merenhuiske, Minna J., Margit, Ina ja Minna.

Anne B. Ragde: Berliininpoppelit (Berlinerpoplene, 2004)
Suom. Tarja Teva
Kansi: Laura Lyytinen
Tammi, 2007

16 kommenttia:

  1. Tämä kirja(trilogia) kiinnostaa minua suuresti ja nyt vielä enemmän. Otin Berliininpoppelit mukaani yhdestä vaihtohyllystä jokunen aika sitten, joten kirja odottaa jo. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, tämä oli omassa lajissaan erinomainen ja sopi vielä täydellisesti omiin lukufiiliksiini. :) Toivottavasti sinäkin viihdyt Neshovin veljesten parissa.

      Poista
  2. Minullekin on krijan nimi tuttu, mutta jostain syystä en ole sille lämmennyt aiemmin. Nyt alkoi tosin lämmittää, joten voisin tätä testata jossain vaiheessa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, en tiedä olisinko itsekään tullut tarttuneeksi tähän, jos sitä ei erikseen olisi suositeltu. Mutta hyvä että tartuin.

      Poista
  3. Ihanaa että luit tämän! Muistaakseni isäni suositteli minulle aikoinaan Berliininpoppelit-sarjaa ja tykästyin itsekin siihen kovasti. Myös tästä tehty tv-sarja on kuulemma hyvä. Suosittelen lämpimästi seuraavia osia, Ragden tyyli pysyy mielestäni hyvin kasassa ja hahmoihin tosiaan kiintyy kuten sanoit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, aion tosiaan lukea myös seuraavat osat. :) TV-sarjastakin olen kuullut vain kehuja - saa nähdä osuuko se joskus vastaan, sitten voisi testata sitäkin.

      Poista
  4. Nimen muistin ehkä tv:stä, mutta kirjana ihan tuntematon, joten kiitos vinkistä! Kuulostaa hyvältä ja juuri sellaiselta, josta pitäisin, ajattomine aiheineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, tämä oli oikein positiivinen kokemus, kirjabloggaajille taas kiitos siitä, että löytää tällaisia yllättäviä helmiä.

      Poista
  5. Voi, tulipa hyvät muistot tästä kirjasarjasta mieleen. Erlend saa vieläkin hymyn huulille, vaikka Neshovin veljesten tarina on myös riipaiseva. Kannattaa lukea koko sarja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, haluan ehdottomasti tietää, miten veljeksille käy. Saa nähdä, kuinka kauan maltan pitkittää seuraavan osan lukemista. :)

      Poista
  6. Minulle(kin) tämä on kovin rakas trilogia. Aiheet tai teemat eivät tosiaan ole uusia, mutta jotakin niin ihanan norjalaista, arkisen verevää, tässä on. Kas, kummaa. :) Olen sanonut tämän ennenkin, mutta sanon taas, että pohjoismaisessa kirjallisuudessa on ihanaa se, että se on samalla niin tuttua ja kuitenkin vähän vierasta tai eksoottista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karoliina, muistinkin että nämä kirjat olivat lähellä sydäntäsi. :) Tuo mitä sanot tuttuuden ja vierauden yhdistelmästä on ihan totta - en ole tullut ajatelleeksi asiaa noin, mutta allekirjoitan kyllä. Ihanaa on ollut kyllä löytää Norjasta esimerkiksi Heivoll ja nyt tämä Ragde, koska aikaisemmin olen yhdistänyt norjalaisen kirjallisuuden lähinnä Erlend Loeen, joka ei ole ihan minun juttuni.

      Poista
  7. Minä aivan rakastuin tähän trilogiaan!

    Tämä on hauska, mutta myös rankka. Sellainen yhdistelmä jättää vahvan jälkimaun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, hauskan ja rankan yhdistelmä on vaativa mutta palkitseva. Odotan kovasti seuraavien osien lukemista.

      Poista
  8. Minäkin tykkäsin tosi paljon! Toivon edelleen, että sarjaan tulisi neljäs osa! :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reeta, minä voin onneksi vielä odotella niitä jo ilmestyneitä osia luettavaksi. :)

      Poista