sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Doris Lessing: Eloonjääneen muistelmat


Yhteiskuntajärjestelmä on romahtamassa tai kenties jo romahtanut. Varmuutta asiasta ei ole, koska mitään virallista tietoa asioiden tilasta ei ole: huhuja ja epämääräisiä puheita on liikkeellä, mutta suuri osa ihmisistä yrittää  jatkaa elämäänsä entiseen tapaan. Monet ovat lähteneet kaupungista, mutta tarinan kertoja, vanhempi nainen on jäänyt, ainakin toistaiseksi. Sitten hänen luokseen jätetään yllättäen nuori tyttö, Emily, jonka sanotaan olevan naisen vastuulla.

Emily kasvaa naisen luona lapsesta teini-ikäiseksi ja nuoreksi naiseksi. Hän tarkkailee ympäristöään ja itseään, muokkaa ulkonäköään, ystävystyy muiden tyttöjen kanssa, ihastuu ja rakastuu. Hän liittyy yhteen kaupunkia hallitsevista nuorisojengeistä, ja hänestä tulee sen johtohahmo. Nainen kantaa huolta Emilystä ja näkee samalla outoja näkyjä, joissa esiintyy laimilyöty lapsi, piittaamaton äiti ja uhkaava isähahmo.

Doris Lessingin Eloonjääneen muistelmat on vahvasti symbolinen tarina, täynnä monenlaisia aineksia ja teemoja, joiden pohjalta lukija voi muodostaa oman tulkintansa. Kovin selkeitä suuntaviivoja tarinan tulkinnalle Lessing ei tarjoile, ja kirjan maailma tuntuikin välillä eksyttävältä ja ahdistavalta. Mitä oikeastaan tapahtuu? Mikä on todellista, mikä kuvitelmaa, mikä vertauskuvallista?

Eloonjääneen muistelmia voi lukea esimerkiksi dystopiana yhteiskuntajärjestelmän romahduksesta tai kuvauksena ihmisluonteen pimeistä puolista. Minulle hallitsevaksi teemaksi nousi naiseuden ja tyttöyden kuvaus, jolle kirjan muut teemat toimivat enemmänkin näyttämönä.

Lessing kuvaa naisen elämän eri vaiheita ja naiseuden rakentumista suhteessa maailmaan ja muihin ihmisiin. On kertojan näkyjen Emily, joka kaipaa huomiota ja rakkautta äidiltään, joka kuitenkin käpertyy itseensä ja omaan ruumiiseensa. On kertojan luona asuva Emily, joka muokkaa omaa ruumistaan lihottamalla ja laihduttamalla ja kokeilee rooliasuja muistuttavien vaatteiden kautta erilaisia naiseuden esityksiä. On naiseutta kohti kasvava Emily, joka määrittää itseään miehen huomion kautta. Ja on kertoja, vanheneva nainen, joka peilaa iseään Emilyyn.

Emilyn hahmo askarruttaa. Näkeekö kertoja Emilyä katsoessaan vieraan lapsen vai muistoja omasta lapsuudestaan? Ovatko kertojan näkemät näyt välähdyksiä Emilyn lapsuudesta vai hänen omasta lapsuudestaan. Onko kertoja näkyjen Emily vai Emilyn äiti? Onko Emily todellinen? Onko hän kertoja itse lapsena? Onko hän Nainen, symboli, vertauskuva? 

Eloonjääneen muistelmat oli lukukokemuksena jossain määrin raskas mutta samalla oudon kiehtova ja palkitseva. Kirja on lyhyt mutta tiivis, niin ilmaisultaan kuin sisällöltäänkin. Lukeminen vaati keskittymistä ja ajattelua, eikä kirja lopussakaan paljastanut kaikkia salaisuuksiaan vaan jätti jälkeensä hämmennystä ja epävarmuutta. Ja tuo epävarmuus tuntui yllättävän piristävältä. Kirja pakotti ajattelemaan ja tulkitsemaan, ja vaikka moni asia säilyi arvoituksena, niiden pohtiminen tuntui palkitsevalta.

Kirjan ovat lukeneet myös Kirsi-Maria, Katri, hdcanis ja Jenni.

Osallistun kirjalla Joka päivä on naisten päivä -klassikkohaasteeseen.

Doris Lessing: Eloonjääneen muistelmat (The Memoirs of a Survivor, 1974)
Suom. Kyllikki Villa
Otava, 1988/2007

4 kommenttia:

  1. Vaikuttaapa kiehtovalta! Tätä Lessingiä en ole (vielä) lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kiinnostava ja monella tapaa antoisa kokemus. Lessingissä riittää kyllä luettavaa - itse olen vasta raapaissut tuotannon pintaa.

      Poista
  2. Luin tämän vastikään. Ei tosiaan mitään helpointa mahdollista, mutta kiehtova kirja. Minullekin naiseuden teema nousi kirjassa vahvaksi punaiseksi langaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli nimenomaan kiehtova, ja kirja on jäänyt vahvasti mieleen. Ei mikään massatuote!

      Poista