maanantai 18. joulukuuta 2017

Hannu Linkola: Du & Jag Kent - Rakkaus kuin laulut joita kuulemme


Kuinka paljon musiikki voi ihmiselle merkitä. Tai kuinka paljon voi merkitä jokin tietty yhtye, jolloin ei ole kyse puhtaasti musiikista, vaan mukana on muutakin: bändin jäsenten persoonallisuus, yhtyeen estetiikka, keikat, muut fanit. Kuinka yhtyeestä voi tulla osa omaa identiteettiä, keino hahmottaa omaa elämää ja maailmaa. Kuinka yhtyeeseen voi rakastua ja pettyä, kuinka sen voi hylätä ja löytää uudelleen.

Hannu Linkolan Du & Jag Kent on harvinaisen kiehtova bändikirja, koska vaikka se kertoo yhtyeen tarinan, se kertoo paljon enemmän siitä, millaista on kasvaa varhaisaikuisuudesta keski-ikään Kentin kanssa. Se kuvaa ihastumisen hetket ja ensihuuman yhtyeen parissa, suvantovaiheet ja jälleennäkemiset. Ja se kertoo Kentin viimeisistä hetkistä, jäähyväiskiertueesta ja viimeisestä keikasta.

Kirjasta voi löytää monia tarinallisia linjoja. Ensinnäkin on tietysti Kentin tarina, sellaisena kuin se yleensäkin bändihistoriikeissa kerrotaan. Toisena on tarina Linkolasta ja Kentistä – se tarinan osa, joka varmasti viehättää jokaista, joka on joskus rakastunut musiikkiin ja määrittänyt itseään sen kautta. Kolmanneksi on tarina romantikoille: Linkolan ihmissuhteet ja se kuinka hän heijastaa niitä Kentin musiikin ja sanoitusten kautta. Neljänneksi on tarina Kentistä ja Suomesta: miten Kentistä tuli – erityisesti alkuaikoinaan – niin suosittu Suomessa ja millainen suhde Kentillä oli Suomeen. Viidekkeksi on tarina paikoista: paikoista jotka synnyttivät Kentin musiikin, ja paikoista joissa Linkola on Kentiä kuunnellut. Ja lopulta on tarina ajasta ja vanhenemisesta.

"Kaikki tuo on imeytynyt taustalla soiviin lauluihin, saanut merkityksen laulujen synnyttämien tunteiden kautta. Niin voimakkaasti olen halunnut samastua, nähdä elämän Isolan monokromifiltterin läpi. Vuodet ovat olleet nopeudestaan huolimatta pitkiä ja täysiä, ne ovat antaneet paljon. Silti en ole päässyt mihinkään, en yhtään tämän kauemmaksi itsestäni. Isola on yhä siellä jossakin."

Kirjasta nauttiakseen ei tarvitse olla Kentin intohimoinen fani, vaan kirjasta voi nauttia myös yleisenä kuvauksena bändifanituksesta, tietystä aikakaudesta, rakkaudesta ja vanhenemisesta. Sen verran suuressa osassa itse Kent kuitenkin kirjassa on, että kyllä lukijalla täytynee jonkinlainen suhde yhtyeeseen olla. Linkola käy esimerkiksi jokaisen Kentin albumin läpi kappale kappaleelta, mikä ei ehkä jaksa kiinnostaa, jos bändin musiikki ei ole ollenkaan tuttua. Toisaalta en itse tunne Kentin myöhäisempää tuotantoa juurikaan, eikä se häirinnyt lainkaan kirjan parissa viihtymistä. Koska pohjimmiltaan tässä kirjassa on kyse niin paljosta muustakin kuin vain yhdestä yhtyeestä.

Tämä on rakkaustarina.

Sanoitukset ja niiden merkitykset nousevat kirjassa voimakkaasti esille. Sanoitusten kautta Linkola pohtii paitsi Kentin ja sanoittaja Joakim Bergin kehitystä, myös itseään, omia virheitään, unelmiaan ja tunteitaan. Näistä peilauksista syntyy kirjan samaistuttavuus: ne kuljettavat lukijan lähemmäksi Kentiä, mutta ennen kaikkea ne kertovat siitä, millaista on olla fani, millaista on rakastaa musiikkia ja sanoja, millaista on etsiä itseään taiteen kautta.

"Muistin kirkkaasti, miten Kent antoi minulle täysin uudenlaisen käsityksen itsestäni, aluksi vieraudessaan kiehtovan, lopuksi tuttuudessaan niin oman, etten erottanut enää, mikä osa minusta oli musiikin synnyttämää."

Lue tämä kirja, jos olet joskus löytänyt itsesi Kentin kappaleista. Lue, jos olet kasvanut aikuiseksi musiikkia kuunnellen. Lue, jos Kent on kulkenut mukanasi yhden levyn verran tai koko uransa ajan. Lue, jos sinusta tuntuu, että onnettomat rakkauslaulut ovat pilanneet elämäsi. Tai pelastaneet sen. Lue, jos tiedät, millaista on olla fani.

Hannu Linkola: Du & Jag Kent. Rakkaus kuin laulut  joita kuulemme.
Kansi: Tuomo Parikka
Kuvat: Tomi Palsa
S&S, 2017

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti