perjantai 10. elokuuta 2012

Elämäni elokuvien Top10

Ison-Britannian elokuvainstituutti julkaisee Sight & Sound -lehdessään kerran kymmenessä vuodessa maailman parhaan elokuvan äänestyksen tulokset. Tämän vuoden äänestyksessä Hitchcockin Vertigo onnistui pudottamaan ykköspallilta kestovoittaja Citizen Kanen. Sekä Vertigo että Citizen Kane ovat minustakin upeita elokuvia, ja ne ovat epäilemättä menestyksensä ansainneet. Sight & Soundin äänestystuloksissa ei muuten ole mitään erityisen yllättävää, mikä on tietysti ymmärrettävää: taiteen kaanoneita ei noin vain muuteta.
 
Keskivertoelokuvissakävijän tai innokkaankin filmihullun parhaiden elokuvien lista näyttää luultavasti erilaiselta kuin yli 800 asiantuntijan kollektiivinen mielipide. Henkilökohtaiset listat ovat todennäköisesti myös persoonallisempia. Äänestystulosten innoittamana oman suosikkielokuvien listansa on kirjabloggaajista tehnyt ainakin jaana, joka toivoi näkevänsä myös bloggaajakollegoiden listoja. Elokuvien ystävänä tartuin tietysti innolla haasteeseen.

Filmihulluuteni oli voimakkaimmillaan joskus parikymppisenä. Silloin kävin parhaimmillani (pahimmillani?) elokuvissa jopa 180 kertaa vuodessa. Elokuva-arkiston upottavan pehmeillä penkeillä tuli istuttua joskus kahdessakin näytöksessä saman päivän aikana, ja uutuuselokuvankin saatoin käydä katsomassa kolme tai neljä kertaa. Ja vaikka en nykyään katso elokuvia läheskään tuolla tahdilla, rakkauteni elokuvaa kohtaan ei ole kadonnut minnekään. Rakkaita, tärkeitä ja parhaita elokuvia on suunnattoman paljon, ja kymmenen parhaan elokuvan valinta on lähes mahdoton tehtävä. Mutta tällä kertaa listalle päätyivät nämä filmit:

Robert Wise: The Sound of Music. Lapsuuteni suurin elokuvasuosikki. Tämä käytiin ystävän kanssa katsomassa aina, kun joku Helsingin elokuvateatteri sitä esitti. Elokuvan puolivälissä oli väliaika, jonka aikana huokailtiin elokuvan ihanuutta ja laulettiin lauluja. Ystäväkirjoihin kirjoitettiin lempinäyttelijän kohdalle Julie Adrews ja lempikukan kohdalle edelweiss.

Howard Hawks: Herrat pitävät vaaleaveriköistä. Olen käyttänyt aika monta tuntia elämästäni Marilyn Monroen elokuvien katsomiseen. Ei ole mitään värisyttävämmin ihanampaa kuin Marilyn laulamassa Diamonds Are a Girl's Best Friend.

Francois Truffaut: 400 kepposta. Tätä elokuvaa voi syyttää filmihulludestani. Olin toki aikaisemminkin rakastanut tiettyjä elokuvia, mutta Truffaut avasi silmäni sille, että elokuvat ovat paljon muutakin kuin kauniita kuvia ja hienoja tarinoita: ne ovat taidetta ja elämää suurempia elämyksiä. Näin elokuvan televisiosta ehkä 16-vuotiaana, eikä maailma ollut sen jälkeen entisellään.

Leos Carax: Pont-Neufin rakastavaiset. Pariisi, hullua rakkautta ja Juliette Binoche.

Jane Campion: Piano. Muistan, kun kävin katsomassa tätä neljättä kertaa, ja itkin melkein koko elokuvan ajan, koska se on vain niin pakahduttavan kaunis ja koskettava.

Matti Kassila: Komisario Palmun erehdys. Tai Kaasua, komisario Palmu! Molemmat ovat täynnä mahtavia roolisuorituksia, kuolemattomia repliikkejä (Tämähän maistuu aivan...mantelilta!) ja ihastuttavaa ajankuvaa. En koskaan kyllästy näihin.

Michael Powell ja Emeric Pressburger: Punaiset kengät. Ihana ja julma Technicolor-satu. Ylidramaattinen, unenomainen, tyylitelty, kohtalonomainen, traaginen, ihana. 

Richard Linklater: Rakkautta ennen aamua. Romantiikan huippu. Julie Delpy ja Ethan Hawke tapaavat, puhuvat ja rakastuvat. Koko elokuva on oikeastaan pelkkää dialogia, ja se riittää. Olen nähnyt tämän lukemattomia kertoja, ja silti odotan aina jokaista repliikkiä, katsetta ja hymyä yhtä innokkaasti.

Ang Lee: Brokeback Mountain. Mikään elokuva ei ollut aikoihin ravisuttanut niin paljon kuin tämä elokuva onnistui tekemään. Kuinka voisi vastustaa tämän elokuvan onnetonta rakkaustarinaa, surullisia ihmiskohtaloita tai alakuloisena vellovaa musiikkia. Tai Sitä Suudelmaa.

Sean Penn: Erämaan armoille. Ihastuin tämän elokuvan erämaaromantiikkaan ja päähenkilön epärealistiseen idealismiin. Vaikka unelmalla on traaginen loppu, sen tavoittelussa on suurta kauneutta.

16 kommenttia:

  1. Mukava lista, olen tosin nähnyt ja pidän seuraavista

    Jane Campion: Piano. M

    Matti Kassila: Komisario Palmun erehdys.

    VastaaPoista
  2. Sinulle on palkinto blogissani :)

    http://suviolga.livejournal.com/45193.html

    ps. Sound of Music on ihana. Siitä on vain ihan liian kauan kun näin sen viimeksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis tunnustuksesta :)

      Jossain vaiheessa Sound of Music näytettiin televisiossa aina joulun aikaan, mutta nyt sitä ei ole taidettu muutamaan vuoteen esittää missään.

      Poista
  3. Ihana leffapostaus! Kamalaa, minä en ole vieläkään nähnyt Herrat pitävät vaaleaveriköistä, pitäisiköhän korjata? Sound of Music ja Julie Andrews ovat aina <3 ja sama Rakkautta ennen aamua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Oli aika ihanaa kirjoittaa elokuvista. Ja Herrat pitävät vaaleaveriköistä ehdottomasti katsottavien listalle!

      Poista
  4. Hyvä lista, Punaiset kengät oli omassakin kärkikymmenikössä ja Herrat pitävät vaaleaveriköistä olisi myös siellä jos en jo toista Hawksia olisi sinne laittanut...Ja Sound of Musicista ja Palmuista toki pidän myös (Kassila on muutenkin vanhemmista suomalaisisa ykkösohjaaja), ja pari muuta jotka olen antanut itselleni kehua ja jotka pitäisi kyllä nähdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hawksilta olisin minäkin voinut valita pari muutakin elokuvaa, ja samoin Powellilta ja Pressburgerilta (A Matter of Life And Death oli vahva ehdokas).

      Sinun listaltasi olen nähnyt kahdeksan elokuvaa ja kaikista enemmän tai vähemmän pitänyt. (Tosin Takaikkuna ei ole jostain syystä Hitchcockin elokuvista suosikkejani: todella moni muu ajaa sen ohi omalla listallani.)

      Poista
  5. Hyvä lista, ihania elokuvia muun muassa Piano, Pont-Neufin rakastavaiset, jonka aikoinaan kävin katsomassa pariin kertaan muutaman päivän sisällä, Palmut ovat myös mahtavia.

    Kiva kun tartuit tähän. Minulle on käynyt samalla tavalla kuin sinulla. Vaikka en enää yhtä usein pääse (tai en jaksa lähteä) elokuvateattereihin kuin ennen, niin silti elokuvat ovat suuria elämyksen antajia. Itse asiassa ihmettelen aina kun olen leffasta lähtenyt, että miksi ihmeessä en käy useammin. No, ehkä kun taas palaan Suomeen on paremmin aikaa paneutua tähänkin harrastukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä oli ihana miettiä :)

      Itsekin usein päätän elokuvissa käytyäni, että alan taas käydä useammin, mutta jotenkin se lähteminen on nykyään muka niin paljon vaikeampaa kuin nuorempana. Onneksi kirjoja voi sentään lukea kotisohvallakin :)

      Poista
  6. Mukava postaus :) Saa ajattelemaan omia leffasuosikkeja ja kaivelemaan dvd-hyllyä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Minunkin on aina pakko alkaa miettiä omia lemppareita, kun näen jonkun muun suosikkilistoja.

      Poista
  7. Liisa, pari vuotta tekemäni lista on nyt oikeassa palkissani. Minulla on siellä myös Vertigo...

    Sinun kanssasi sama oli vain Brokeback Mountain, joka saattaa vaihtua brittiläiseen Vuosi elämästä -leffaan, mutta harkitsen vielä;-)

    Listasi on kiinnostava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena :) Käyn katsastamassa sinun listasi - kiinnostavaa. Vertigo on kyllä upea elokuva.

      Poista
  8. Oli hauskaa tsekata listasi, ja oikeassa olit, listasi on paljon persoonallisempi kuin nuo yleiset elokuvalistat, joissa pyörii aina ne samat pakolliset leffat. Näissä valinnoissa oli vähän tunnettakin mukana:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelkkään järkeen perustuvat mielipiteet tuppaavat olemaan vähän kuivia - kyllä tunnettakin pitää olla mukana :)

      Poista