torstai 23. helmikuuta 2012

Kate Chopin: Herääminen


Bongasin Heräämisen lukulistalleni Sinisen linnan kirjaston Marian jutusta: Maria kehui kirjan kauneutta, vähäeleisyyttä ja ajattomuutta ja kertoi myös Heräämisen aiheuttaneen rohkeudellaan pienoisen skandaalin ilmestyessään Yhdysvalloissa vuonna 1899. Kirja ei ollut minulle ennalta tuttu, mutta tuo kauneuden ja tietynlaisen radikaaliuden yhdistelmä kuulosti kiehtovalta, ja päätin että Heräämisen haluan lukea.

Kirja osoittautuikin todelliseksi helmeksi. Heräämisellä on pituutta alle 200 sivua, sen tarina on hyvin yksinkertainen ja yksinkertaisesti kerrottu, mutta sen tunnelmassa on jotakin todella lumoavaa. Se käsittelee tyvenen pintansa alla suuria aiheita, erityisesti oman identiteetin löytämistä: Kuka minä olen? Mitä haluan elämältä? Elänkö itseäni vai muita varten? On myös helppo nähdä, miksi Heräämistä pidetään varhaisena feministisenä klassikkona, sillä se nostaa esiin myös naisen oikeuden omaan tilaan, omaan elämään ja omaan seksuaalisuuteen.

"Onko hän", tiedusteli tohtori hymyillen, "onko hän seurustellut viime aikoina näennäisälyllisten naisten, ylihenkevien yli-ihmisten kanssa? Minun vaimoni on kertonut minulle heistä?"
"Siinäpä se", sanoi herra Pontellier, "hän ei ole seurustellut kenenkään kanssa. Hän on lopettanut tiistaivastaanottonsa, luopunut kaikista tuttavista ja juoksentelee yksin ympäriinsä, murjottaa raitiovaunuissa, saapuu kotiin vasta pimeän tultua. Minähän sanoin, että hän on omituinen. Minä en pidä siitä. Se huolestuttaa minua."

Näin keskustelevat Edna Pontellierista tämän aviomies ja perhelääkäri Ednan omituisen käyttäytymisen huolestuttamina. Edna on ollut hyvä ja kuuliainen vaimo miehelleen, johon hän on kiintynyt ilman intohimoa tai ylenmääräistä tai kuvitteellista lämpöä. Eräänä kesänä kuitenkin tapahtuu jotakin, mikä herättää Ednan horroksesta ja saa tämän pohtimaan itseään ja ohitse lipuvaa elämäänsä. Onko syynä muutokseen nuori ja viehättävä Robert Lebrun vai ruman Mademoiselle Reiszin taiturimainen pianonsoitto vai meren aistillinen kosketus uimataidon vihdoin oppineen Ednan iholla? Joka tapauksessa Ednassa syttyy aivan uudenlaisia ajatuksia ja tuntemuksia, ja hän päättää alkaa elää oman mielensä mukaan.

"Tämä on niin syrjässä, raitiovaunuiltakin hyvän matkaa. Minä en kuitenkaan pane pahakseni kävelyä. Minä säälin naisia, jotka eivät välitä kävellä, he menettävät paljon, niin paljon pieniä pilkahduksia elämästä. Me naiset opimme niin vähän elämästä muutenkin."

Ednan kapinointi saattaa nykylukijasta tuntua osittain liikuttavan kesyltä: hän sanoo aviomiehelleen suoraan mitä ajattelee, tekee kävelyretkiä, luopuu muodollisista seurapiirivierailuista. Mutta esimerkiksi seksuaalisuus ja äitiys nousevat Chopinin käsittelyssä esiin hämmästyttävän ajattomina ja yleispätevinä aiheina. Herääminen tarjoaa erinomaisia lähtökohtia pohdiskeluille naisen roolista ja siitä, missä määrin naisellisuus ja naisen seksuaalisuus edelleen ovat sidoksissa äitiyteen.

Kaiken muun lisäksi Herääminen kertoo kiehtovasti 1800-luvun viimeisistä vuosista USA:n etelävaltiossa. Maailmasta, jossa perinteiset sukupuoliroolit kukoistavat, sovinnaistavat hallitsevat seurapiirejä ja mustat palvelijat mahdollistavat yläluokan joutilaan elämän. Vaikka Heräämisen yleissävy on hiukan surumielinen, Chopin väläyttelee myös ironiaa ja huumoria kuvatessaan yhteisönsä tapoja, esimerkiksi sitä kuinka pieni palvelustyttö istuu lattialla painelemassa ompelukoneen poljinta, jotta emäntä voisi ommella vaarantamatta terveyttään.

Marian lisäksi Heräämisen on lukenut ainakin Sara. Kannattaa lukea myös Saran jutun kommentit, joissa on mielenkiintoista keskustelua kirjan teemoista.

Osallistun kirjalla So American -haasteeseen, kategorioissa American Realism ja Southern Fiction. Osavaltiosta valloitan Louisianan.

Kate Chopin: Herääminen (The Awakening, 1899)
Suom. Raija Larvala
Faros, 2009

6 kommenttia:

  1. Ihanaa, että luit tämän, ja vaikutuit - tämä kirja on tosiaan helmi!

    Kaunis kuvakin kauniista kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä ihana kirja, ja myös herätti paljon ajatuksia. Hieno pieni kirja, ja juuri minun makuni mukainen :)

      Poista
  2. Hei Liisa ja hienosti kirjoitit Heräämisestä! Tämä oli minun viime vuoden lukukokemuksistani yksi parhaimmista. Kiitos linkityksestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara. Luulen että tämä on sellainen kirja joka jää mieleen pitkäksi aikaa, ja jonka arvo saattaa vain kasvaa ajan kuluessa.

      Poista
  3. Voi apua, olen melkein mustasukkainen, kun sait lukea tämän. Kirja kiinnostaa todella paljon tyylilajiltaan, teemoiltaan, aikakaudeltaan, ympäristöltään... Ja Merete Mazzarellan Uskottomuuden houkutus tätä teosta myös käsiteltiin todella mielenkiintoisesti. Tänä vuonna aion lukea tämän myös itse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kyllä suositella tätä varauksetta. Minulle Herääminen oli paitsi hyvin kiinnostava kirja, myös tunnelmaltaan sellainen jonka parissa halusi oikein nautiskella. Tarinahan tässä ei ole mikään maailmaamullistava, mutta kerronta ja sisältö vakuuttavat.

      Poista