torstai 8. syyskuuta 2011

Evelyn Waugh: Mennyt maailma

Luin Evelyn Waugh'n Menneen maailman muutama vuosi sitten, ja aika pian lukemisen jälkeen tiesin että haluan lukea kirjan joskus uudestaan. Ei siksi että olisin pitänyt kirjasta niin paljon. Kirja oli minulle oikeastaan pieni pettymys: olin odottanut ihastuvani siihen, mutta niin ei käynytkään. Kuitenkin kirja jäi kummittelemaan mieleeni - jokin kirjan tunnelmassa ja omissa reaktiossani vaivasi minua. Loppujen lopuksi oli siis tartuttava kirjaan ja luettava se uudelleen.

Ja tällä kertaa tapahtui se mitä olin ensimmäisellä kerralla odottanut, ja kirja lumosi minut. Lukukokemus oli niin erilainen, että oli pakko miettiä, mistä muutos johtui. Yksi syy saattaa olla se, että ihastuin jo ensimmäisellä lukukerralla oikopäätä Sebastianin hahmoon. Kun Sebastian sitten kirjan puolivälissä poistuu tarinasta ja muuttuu pelkiksi maininnoiksi sivulauseissa, olin pettynyt. Olen luultavasti lukenut kirjaa odottaen malttamattomasti, koska Sebastian palaa kuvioihin, enkä ole kiinnittänyt huomiota siihen, mitä kirjassa varsinaisesti tapahtuu.

Toinen ensimmäistä lukukertaa häirinnyt asia on ehkä ollut se, että kirjan henkilöhahmot eivät ole kovin miellyttäviä ihmisiä. En missään nimessä ole sitä mieltä, että kirjoissa pitäisi kuvata vain mukavia ihmisiä. Päinvastoin: luen varsin mielelläni epäonnistuneista, ikävistä ja inhottavistakin persoonista. Joskus saattaa kuitenkin käydä niin, että hahmojen negatiiviset piirteet alkavat heijastua koko lukukokemukseen, eikä kirjasta pysty nauttimaan. Toisalle lukukerralla osasin varautua sekä Sebastianin tapaukseen että epämiellyttäviin henkilöihin, eivätkä ne enää haitanneet. Saatoin keskittyä kaikkeen muuhun - asioihin jotka tekevät Menneestä maailmasta niin kiehtovan kirjan.

Mennyt maailma on niin brittiläinen kirja, ettei sen brittiläisempi voi oikein ollakaan. On luokkayhteiskunta ja luokkaerojen aiheuttamat ristiriidat. On Oxford ja sen nokkelat, dekadentit opiskelijapojat. On tukahdutettuja intohimoja ja vaiettuja tunteita. On eksentrisiä henkilöhahmoja. Ja kaiken keskellä kartano, joka hallitsee taphtumia ja ihmisiä minne nämä menevätkin. Kartano, Brideshead, on symboli sille menneelle maailmalle, joka katoaa lopullisesti toisen maailmansodan myötä. 

Charles Ryderille, kirjan kertojaminälle Brideshead yhdistyy myös toiseen menneeseen maailmaan, nuoruuteen. Ryderin elämän onnellisinta aikaa oli opiskeluaikojen suhde Sebastian Flyteen. Sebastian vei hänet kotiinsa Bridesheadiin, ja siellä nuorukaiset viettivät joutilaan, onnellisen kesän. "En koskaan tuntenut eläväni yhtä täyteläisesti kuin ollessani Sebastianin ystävä", keski-ikäistyvä Ryder muistelee. Kaipuu nuoruuteen tai lapsuuteen, kaipuu entiseen elämään ja kyvyttömyys sopeutua muuttuvaan maailmaan koituu monen kirjan henkilön kohtaloksi: on vaikea elää nykyhetkessä, jos menneisyys määrittelee liiaksi elämää. Toiset yrittävät paeta elämää alkoholiin, toiset tyytyvät elämään harmaata, henkisesti kuollutta elämää.

Charlesin ja Sebastianin suhde on yksi kirjan keskustelluimmista teemoista. Onko kyseessä erittäin läheinen ystävyys vai rakkaussuhde? Onko mahdollinen rakkaussuhde platoninen vai fyysinen? Minulla on asiasta toki oma näkemykseni, mutta kirjan kiehtovuutta lisää se, että tämänkin asian voi tulkita monella eri tavalla. Ihmissuhteet, ihmisten tunteet ja motiivit ilmaistaan kirjassa usein epäsuorasti ja moniselitteisesti. Lukija saa lukea rivien välistä ja tehdä omat johtopäätöksensä.

Ja uskonto - se on kirjassa jatkuvasti läsnä. "Puhutaanko teidän perheessänne koko ajan uskonnosta?", maallinen Ryder kysyy Flyten perheen tyttäreltä. Onko uskonto syyllisyyden ja synnintunteineen yksi Flyten perheen onnettomuuksista? Vai ovatko usko ja armo loppujen lopuksi ainoa pelastuksen mahdollisuus? 

Nyt toisella lukukerralla löysin Menneestä maailmasta äärettömän rikkaan ja lumoavan maailman. Olen tässä kirjoituksessa vain hieman raapaissut kirjan pintaa: mielessäni olen miettinyt henkilöhahmoja ja teemoja paljon, ja kirja on tullut sen myötä vielä tärkeämmäksi. Tiedän, että tulen palaamaan Menneen maailman pariin vielä kolmannenkin kerran.

Luin kirjan osana Totally British -haastetta, ja Modern Men Writers -kategoriaa.


Evelyn Waugh: Mennyt maailma (Brideshead Revisited, 1945)
Suom. Pentti Lehtinen
Otava, 2009

13 kommenttia:

  1. Pitäisi lukea kirja, olen nähnyt tämän vain TV-sarjana (Jeremy Irons ja kumppanit) ja pidin siitä ihan älyttömästi.

    VastaaPoista
  2. Tämä pitäisi ehdottomasti lukea. Rakastan brittiläistä ajankuvaa, luokkayhteiskunnan kuvausta ja kaikkea. :)

    VastaaPoista
  3. Aah, voi että! Ostin tämän kesällä Fiskarsista - viimeinkin - ja enää pitäisi saada se luettua. Olen ostanut myös aikaa sitten kaikkien kehuman, Jaanankin mainitseman, tv-sarjan dvd-boksina, mutta sekin on vielä katsomatta. Molempia haluaisin säästellä johonkin rauhalliseen hetkeen tai elämäntilanteeseen.

    Mitfordin tyttöjä lukiessa kiinnostus vielä kasvoi, kun Waugh seurueineen esiintyi kirjan sivuilla. Jos en nyt muuten ihan väärin muista, tämä oli Lurun luvut -blogin taidekirjahaasteen kirjalistassakin? Sanon tämän nyt tietämättä tai muistamatta, kertooko kirja lainkaan taiteesta..

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommenteista :) Olisi hauskaa lukea tästä kirjasta muiden mietteitä - toivottavasti joku teistä innostuu lukemaan Menneen maailman.

    jaana: TV-sarja taitaa ainakin Suomessa olla tunnetumpi kuin kirja. Minäkin näin tässä lukukertojen välissä osan siitä sarjasta, ja haluaisin nähdä sen kokonaan, koska hyvältä vaikutti.

    Mutta kirja kyllä kannattaa ehdottomasti myös lukea.

    Katja: tämä on tosiaan aivan ihanan brittiläinen kirja :) Ajattelin muuten, että seuraavalla kerralla haluan ehdottomasti lukea tämän englanniksi, koska suomennos oli ehkä hiukan vanhahtava. Ja olen joitakin pätkiä netistä lukenutkin, ja Waugh'n englanninkielen käyttö vaikuttaa aika herkulliselta.

    Karoliina: minä olen tosiaan nähnyt TV-sarjasta vain osan, mutta näkemiäni perusteella sanoisin että erityisesti sarja vaatii juuri sellaista rauhallista, tunnelmallista hiljentymistä.

    En ainakaan nopealla selauksella löytänyt tätä Lurun haasteesta. Kirjassa käsitellään kyllä maalaustaidetta , mutta se on kuitenkin sen verran pienessä osassa etten ehkä itse laskisi tätä Taiteilijaelämää -haasteeseen.

    VastaaPoista
  5. Liisa, usko tai älä, kun soitin äidille eilen pitkää viikkopuhelua (asumme satojen kilometrien päässä toisistamme), me muistelimme Mennyt maailma tv-sarjaa. Minä pidin tästä ihan mielettömästi! Miten minusta tuntuu, että se on lähetetty kahdesti ja olisin sen myös kahdesti katsonut...

    Kirja olisi pitänyt lukea ensin ja sitten filmi...

    VastaaPoista
  6. Tv-sarjan minäkin olen nähnyt ja se on upea! Minulla on se myös DVD-pakettina, kun joskus haluan taas siihen syventyä. Luin kirjankin kauan sitten, mutta se ei ollut sama asia, kun olin siis nähnyt sen ensin. Kirja on hyllyssäni ja olisi kyllä kiinnostavaa lukea se nyt, koska nyt kiinnittäisin itsekin eri tavalla huomiota tekstiin. Mutta silti näkisin aina Charles Ryderin Jeremy Ironsina ja Sebastianin Anthony Andrewsina!

    VastaaPoista
  7. Leena: sarja tuli uusintana ainakin ihan pari vuotta sitten. Silloin näin itsekin osan jaksoista ja haluaisin tosiaan nähdä koko sarjankin. Yleensä minustakin on parempi lukea kirja ensin, mutta joskus elokuvan tai sarjan avulla voi myös löytää kirjahelmiä. Esimerkiksi Tunnit on minulle tällainen tapaus, ja rakastan sekä kirjaa että elokuvaa.

    Sara: miespääosan esittäjät on kyllä roolitettu sarjaan aivan erinomaisesti! Sen sijaan Julia on mielikuvissani erilainen kuin sarjassa.

    Nyt kun kirja avautui minulle aivan eri tavalla kuin ensimmäisellä kerralla, minustakin olisi ihanaa katsoa sarjakin oikein ajatuksella. Ehkä voisin jopa hankkia sen itselleni DVD:nä...

    VastaaPoista
  8. Tämä oli hyvä arvio. Itse arvioin kirjan 20.8.12

    http://joklaaja.blogspot.com/2011/08/evelyn-waugh-mennyt-maailma.html

    Teos oli mestarillinen, mutta minua ärsytti nynny-Charles varsin paljon, mikä oli hyvin kuvattu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Ja kiitos linkistä, käyn lukemassa.

      Kirjassa oli montakin aika epämiellyttävää hankilöä, mutta erinomaisesti kuvattuna.

      Poista
  9. Luen juuri kirjaa Brideshead Revisited ensimmäistä kertaa ja pari sivua vielä jäljellä. Olen nähnyt molemmat tv- ja elokuvaversiot moneen kertaan. Mutta kirja on paljon parempi.

    Oxfordin kuvaukset ovat loistavia - vanhaa englantia, ihanaa sanastoa battles, gown ym.

    Kirjan ydinajatus on Sebastianin ja Julian uskonnollinen etsintä, jota Charles ei ymmärrä. Charles kuuluu väärään yhteiskuntaluokkaan ja uskonnolliset symbolit jäävät avautumatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! TV-sarja on minusta todella onnistunut, mutta kyllä kirja on vielä parempi. Elokuvaversiota en oikeastaan edes halua nähdä.

      Minäkin haluan lukea kirjan englanniksi, kun seuraavan kerran siihen tartun.

      Poista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ideanus, suosittelen Mennyttä maailmaa erittäin vahvasti. Waugh'lta olen lukenut sen lisäksi yhden toisen kirjan, joka oli kiinnostava, mutta kyllä Mennyt maailma varmasti on Waugh'n tuotannosta Se Kirja, joka erityisesti kannattaa lukea.

      Poista