tiistai 10. syyskuuta 2013

Leena Rantanen: Puolen tunnin loma


"Heillä näytti olevan sama maku. He antoivat toisilleen nipun vinkkejä, mies kirjoitti ne huolellisesti muistikirjaansa.
Kyllä, nainen antoi miehen jos ei nyt kantaa niin kuljettaa hänet, ei alas vaan toisiin maailmoihin, missä sielläkin oli kirjoja."

Puolen tunnin loma on pieni kirjanen, joka koostuu pienistä novellintapaisista tarinoista. Varsinaisia novelleja jutut eivät ehkä ole, sillä useimmat niistä ovat vain sivun tai parin mittaisia – pisin taitaa olla neljän sivun pituinen. Ei ehkä ole niin väliä, miksi näitä tarinoita kutsuu, mutta jännittävää on huomata, että yhdellekin sivulle voi rakentaa draaman kaaren.

Kaikki kirjan kertomukset kertovat hetkistä, joissa ihmiset kohtaavat ja ihastuvat. Kohtaaminen voi tapahtua melkeinpä missä vain: kirjakaupassa, metrossa, puistossa, luennolla, hautausmaalla. Joissakin tarinoissa polut kohtaavat useampaan kertaan, ennen kuin uskalletaan ottaa ratkaiseva askel kohti rakastumista; toisissa hetkeen tartutaan välittömästi, yhden merkitsevän katseen jälkeen. Tärkeintä on kuitenkin uskaltaa, ojentaa käsi, ehdottaa yhteistä taivalta. Tarinoissa ei kerrota, mitä ihastuksen ensi hetken jälkeen tapahtuu, eikä aina sitäkään, tarttuuko toinen osapuoli tarjoukseen. Lukija saa kuvitella kertomusten jatkot.

Rantasen kirja oli jotenkin äärettömän sympaattinen ja suloinen. Vaikka kaikki tarinat varioivat samaa teemaa, niitä jaksoi vallan hyvin seurata. Tunnelma oli kepeä ja leikittelevä: kirjassa oli samanlainen tunnelma kuin raukeassa vapaapäivässä, jonka aikana voi unohtua katukahvilaan lueskelemaan ja katselemaan ihmisiä. Huoleton, mutta myös aavistuksen melankolinen.

Kirjan takakannessa kerrotaan Rantasen asuvan Pariisissa, ja jotain hyvin ranskalaista näihin tarinoihin on kieltämättä tarttunut. Suosittelenkin siis romantikoille, haaveilijoille ja frankofiileille.

Myös Mari A. on lukenut kirjan.

Leena Rantanen: Puolen tunnin loma
Kannen kuva: Leena Rantanen
Like, 2008

4 kommenttia:

  1. Kuulostaa jotenkin... mielettömän sympaattiselta. Vaikken rakkaustarinoista oikein yleensä innostu, ja lyhytproosasta vielä vähemmän, sait tämän kuulostamaan oikealta hyvän mielen kirjalta. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Booksy, tämä oli kyllä nimenomaan hyvän mielen kirja. Ja rakkaustarinoina nämä olivat sikäli hauskoja, että keskittyivät ihan vain siihen ensi-ihastukseen: lukija voi ehkä testailla omaa romanttisuuttaan/kyynisyyttään miettimällä, miten tarinat jatkuisivat. :)

      Poista
  2. Tää on ihana kirja, johon liittyy myös ihana muisto. Sain sen aikoinaan lahjaksi äidiltäni raskauden loppuviikoille. Sain luvan lukea yhden tarinan päivässä, jotta odotus sujuisi nopeammin. ;-)

    Rantasen "Ohikulkijoita" on vieläkin koskettavampi. Suosittelen!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reeta, voi miten ihana kirjamuisto! Ja voisin hyvin lukea lisää Rantasta, joten laitan Ohikulkijoita korvan taakse.

      Poista