Vivian Gornick kävelee äitinsä kanssa New Yorkin kaduilla puhuen ja muistellen menneitä aikoja. Kuulostaa kenties herttaiselta, mutta on todellisuudessa jotain ihan muuta. "Suhteeni äitiini ei ole hyvä", Gornick toteaa ykskantaan muistelmateoksensa ensisivuilla. Suhde on kiihkeä, raivoisa, uupunut, itseään toistava. Ja kuitenkin äiti ja tytär kävelevät ja puhuvat. Menneisyyden muisteleminen toimii yhdistävänä tekijänä naisten välillä, eikä Vivian koskaan kyllästy kuulemaan esimerkiksi tarinaa siitä, kuinka äiti hankki itselleen työpaikan Vivianin ollessa lapsi. (Äiti jätti työn kahdeksan kuukauden jälkeen, koska Vivianin isä "oli surkeana" vaimon työpaikan takia.)
Toisissamme kiinni kuvaa äidin ja tyttären monimutkaisen suhteen lisäksi Vivianin matkaa lapsuudesta aikuisuuteen. Kirja etenee sirpalemaisina palasina nykyhetken kävelyretkistä menneisyyden muistoihin. Aluksi palaset tuntuvat irrallisilta, mutta vähitellen alkaa muodostua tarkempi kuva. Kerrostalo Bronxissa, talo täynnä naisia (ainakin Vivianin muistoissa), "kokonaan juutalainen talo". Vivianin lapsuutta ja nuoruutta hallinneet naiset, kaksi kilpailevaa voimaa: äiti ja naapurin Nettie. Vivianin halu kirjoittaa, oman sisäisen tilan löytyminen. Rakkaus, työ, elämä.
Gornick kirjoittaa tarkasti ja terävästi. Kohtaukset ovat usein kuin välähdyksiä eletystä elämästä, pieniä hetkiä, joiden syitä ja seurauksia ei välttämättä avata lukijalle. Rivien väliin jää paljon tulkittavaa. Jotkut välähdykset kuvaavat elämän käänteentekeviä hetkiä, toiset arkisia rutiineja – jotkut ovat pieniä tunnelmapaloja. Välähdykset täydentävät toisiaan, mutta niissä on myös satunnaisuutta ja irrallisuutta. Ehkä juuri tästä syystä kirja tuntuu niin elävältä: kyse on muistoista, ei tarinasta. Me muistamme jotkut asiat ja unohdamme toiset – lataamme mielessämme tietyt hetket täyteen merkityksiä ja annamme toisten hetkien lipua ohi.
Toisissamme kiinni kutsuu minua jo nyt palaamaan seuraansa. Kulkemaan kaupungin katuja, kumartumaan keittiön ikkunasta seuraamaan naapuruston elämää, miettimään naisen elämää ja sen rajoja. Jään miettimään Viviania ja hänen äitiään – heidän vihaansa ja rakkauttaan – pitkäksi aikaa.
Muissa blogeissa: Kirsin Book Club, Tuijata, Kirjasähkökäyrä, Kulttuuri kukoistaa.
