Ihastuin Haruki Murakamiin luettuani alkuvuodesta hänen Norwegian Woodinsa. Sen jälkeen on ollut oikeastaan koko ajan vähän sellainen olo, ettei muuta haluaisikaan lukea kuin lisää Murakamia. Pohdiskelin hartaasti, mikä olisi seuraava Murakami johon tarttuisin, mutta kysymys ratkesi kuin itsestään kun antikvariaatissa vastaan tuli tämä elämänkerrallinen kirja, Mistä puhun kun puhun juoksemisesta.
Kirjan nimi voisi melkein yhtä hyvin olla Mistä puhun kun puhun kirjoittamisesta. Tai Mistä puhun kun puhun Murakamista. Juokseminen on toki kirjan pääteema ja kaiken läpi kulkeva punainen lanka, mutta sen ohella Murakami kertoo paljon kirjailijanurastaan, elämästään ja elämänasenteestaan. Murakamille juokseminen ei ole vain harrastus vaan olennainen osa häntä itseään, sitä millainen ihminen hänestä on vuosien kuluessa tullut - juoksijuus määrittää häntä yhtä lailla kuin kirjailijuus.
"On parempi elää täysillä selvät tavoitteet mielessään kuin kulkea sumussa, ja nähdäkseni juokseminen auttaa tähän. Äärimmäisiä ponnistuksia omissa rajoissa: se on juoksemisen olemus ja elämän vertauskuva - ja minulle myös kirjoittamisen metafora. Uskon monien juoksijoiden olevan samaa mieltä."
Ei tarvitse olla juoksija nauttiakseen Murakamin juoksukirjasta. Sanon tuon kokemuksen syvällä rintaäänellä, sillä en ole koskaan harrastanut juoksemista ja pidin tästä kirjasta tavattomasti. Ensinnäkin minua viehättävät yleensäkin tällaiset omaelämäkerralliset kirjat, joissa ei kerrota koko elämäntarinaa vaan valotetaan jotakin elämän nurkkausta tietyn teeman kautta. Toiseksi minua kiehtovat usein kuvaukset fyysisistä tai henkisistä ponnisteluista, joissa päämäärätietoisesti ajadutaan äärirajoille. On jotenkin innostavaa lukea siitä, kuinka pitkälle ihminen voi tarvittaessa venyä, ja millaista nautintoa itsensä ylittämisestä voi saada.
Eniten minua kirjassa ilahdutti se, että löysin siitä selvästi saman kirjallisen äänen, joka oli lumonnut minut Norwegian Woodissa. Vaikka kirjat ovat erilaisia, ne ovat selvästi lähtöisin samasta lähteestä. Niiden teksti on hiukan totista, pienimuotoista ja vakavailmeisen humoristista. Ja samaa ovat myös pienet havainnot jokapäiväisestä elämästä. Siitä kuinka syksyllä pilvet paksuuntuvat ja tuuli on kylmä ja terävä kuin vastateroitettu kirves. Tai kuinka hyvältä kylmä olut maistuu uuvuttavan maratonin jälkeen - vaikka ei koskaan niin hyvältä kuin se olut joka kangasteli mielessä juostessa. Tai kuinka juostessa tuntee olevansa itse tekemässään tyhjiössä, nostalgisessa hiljaisuudessa.
Varmasti tätä kirjaa lukeaa eri tavalla, jos harrastaa itse juoksemista. Mutta aivan kuten juokseminen on Murakamille elämän metafora, kertoo tämä kirjakin loppujen lopuksi enemmän elämästä yleensä kuin pelkästä juoksemisesta. Murakami kirjoittaa paljon vanhenemisesta, siitä millaisia muutoksia se tuo niin mieleen kuin ruumiiseenkin. Hän kirjoittaa tavoitteista ja saavutuksista ja epäonnistumisista. Hän kirjoittaa juoksemisen kautta kokemuksista, joihin on helppo löytää tarttumapintaa omasta elämästään vaikka ei olisi koskaan edes haaveissaan juossut maratonia.
Haruki Murakami: Mistä puhun kun puhun juoksemisesta (Hashiru Koto Ni Tsuite Kataru Toki Ni Boku No Kataru Koto, 2007)
Englannista suomentanut Jyrki Kiiskinen
Tammi, 2011
Kirjan ovat lukeneet myös Jum-Jum, Sanna, Penjami ja Zephyr.
Kiva että tykkäsit tästä. Minäkin pidin hurjan paljon ja sain lisätsemppiä juoksuharrastukseen:) Ja parasta tässä on melkein se, kuinka paljon Murakami kertoo itsestään:)
VastaaPoistaEn ihmettele että kirja innosti juoksemisessa, koska minunkin alkoi melkein tehdä mieli lenkille vaikka en tosiaan juoksemista edes harrasta ;)
PoistaJa minustakin oli hienoa päästä kurkistamaan Murakamin elämään.
Olipa kiva lukea tämä arviosi nyt, kun olen loppusuoralla Norwegian Woodin kanssa. Mistä puhun kun puhun juoksemisesta oli itse asiassa ensikokemukseni Murakamista, lainasin sen kirjastosta viime kesänä ja luin jonkin matkaa ja pidin, mutta sitten uutuuden eräpäivä hengitti niskaan ja kirja palautui vain osittain luettuna kirjastoon.
VastaaPoistaMinäkään en ole harrastanut juoksemista enkä ole varsinaisesti kiinnostunut lukemaan aiheesta, mutta Murakami kirjoittaa tässä onneksi paljon muustakin, joten pitänee lainata kirja uudelleen joskus :)
Huomasinkin että sinulta oli tullut juttu Norwegian Woodista. Riennän pian lukemaan sen :)
PoistaTuskinpa minäkään jaksaisin lukea kirjaa pelkästä juoksemisesta (vaikka jotkut varmaan onnistuisivat tekemään sellaisenkin tarpeeksi kiinnostavasti) mutta tämähän onkin tosiaan enemmän yleinen muistelmateos.
Kahden uskomattoman hienon Murakami-kokemuksen (Kafkan ja Norwegian Woodin) jälkeen haluan lukea häneltä kaiken, ja tämän aion tosiaan lukea englanniksi, koska sattui löytymään (divarista niin ikään). Hienoa kuulla, että nautit kirjasta ja että siinä on kyse paljon muustakin kuin juoksemisesta. Itse olen kyllä potentiaalinen juoksija, yleensä keväisin innostun käymään lenkillä mutta jossain vaiheessa kesää se sitten jää. Tänä keväänä voisinkin yrittää saada lisäpotkua tästä!
VastaaPoistaMinäkin luulen, että haluan lukea Murakamilta kaiken - siltä ainakin tällä hetkellä tuntuu. Tämä kirja oli sopiva Murakami-välipala, mutta ei tyydyttänyt Murakami-nälkää :) Eli varmaan pian haluan lukea seuraavan.
PoistaTämä teos kiinnostaa, itse käyn lenkillä ja tunnen urheilijoita ja (himo)lenkkelijöitä, itsekin yritän päästä kisakuntoon elokuuksi hölkkäsarjaan :)
VastaaPoistaTämä kirja tosiaan sopisi varmasti hyvin tsemppaamaan kisakuntoon pääsemisessä. On tämä sen verran innostava.
PoistaMinäkin kuulun Murakamiin ihastuineisiin. Olen lukenut vain Kafkan rannalla sekä Norwegian Woodin, mutta voin jo julistaa Murakamin yhdeksi lempikirjailijakseni. Aion siis ehdottomasti lukea tämänkin, mutta sitä ennen varmaan luen Suuren lammasseikkailun, koska se odottaa jo kirjahyllyssäni.
VastaaPoista(Minä olen entinen juoksija, nykyinen wanna-be-hölkkääjä :))
Minä haluaisin varmaan seuraavaksi lukea Kafkan tai Lammasseikkailun, että pääsisin tutustumaan siihen kummallisempaan Murakamiin. Ja jos seuraava kirjakin on yhtä ihastuttava kuin kaksi ensimmäistä, voin minäkin huoletta mainita Murakamin lempikirjailijakseni. En ihan uskalla vielä, kun nämä lukemani kirjat eivät kai kuitenkaan ole sitä Murakamin ihan ominta tyyliä.
PoistaMinä olen vain kävelijä, mutta löysin silti tästä kirjasta hirveän paljon samaistuttavaa :)