En luultavasti olisi tarttunut tähän kirjaan kirjastossa ainakaan kannen perusteella. Se lupailee minusta jotakin hidastempoista, vähäeleistä - ehkä hivenen pitkästyttävää. Taivaan ja maan väliltä ei ollut mitään noista. Se pursusi tapahtumia ja dramatiikkaa ja tunteita - kirjassa oli jotakin sellaista runsautta ja värikkyyttä, jonka ainakin minä liitän mielikuvissani Italiaan.
Kirjan päähenkilöt eivät ole ainakaan ensisilmäyksellä kovinkaan sympaattisia. He ovat väkivaltaisia, alkoholisoituneita ja katkeria. Keskiössä ovat isä ja poika, Rino ja Cristiano Zena. Rino on satunnaisilla töillä elävä, väkivaltaisuuteen taipuvainen uusnatsi ja 13-vuotiaan Cristianon yksinhuoltaja. Rinolle valtio ja maahanmuuttajat ovat vihollisia, naiset lutkia ja Hitler sankari. Pojastaan Rino yrittää kasvattaa kovaa ja taipumatonta, sillä Rino tietää etteivät heikot selviä tässä maailmassa.
"Cristianoa alkoi etoa. Hän ei voinut uskoa korviaan. "Sinä vain pelleilet, vai mitä?"
"Kaikkea muuta. Tällaisia välikohtauksia ei pidä painaa villaisella. On vastattava heti toisen iskuun. Ja kuten Raamattu sanoo, seitsemän kertaa kovempaa."
"Pitääkö meidän tehdä se nyt?"
"Älä vain väitä että haluat, että otsaasi lyödään luuserin leima. Sellaisen joka pysyy hiljaa...Tällaiset jutut on hoidettava loppuun saman tien.""
Rinon ja Cristianon lisäksi mukana ovat Rinon kaksi ystävää, samanlaisia elämän kaltevalla tasolla hoippujia kuin Rinokin. Yhdessä he päättävät muuttaa elämänsä suunnan eräänä yönä, jolloin myrsky peittää kaupungin alleen. Elämä muuttuukin kaikkien kohdalla ratkaisevalla tavalla, ja samalla jokaisesta paljastuu odottamattomia piirteitä. Kuka saa kantaakseen raskaimman taakan, kuka uhrautuu toisten puolesta, kuka pakenee vastuuta, kuka sortuu ja kuinka sattuma puuttuu peliin? Ammaniti osaa kirjoittaa koukuttavasti, ja varsinkin myrsky-yön tapahtumista lähtien kirjaa oli suorastaan pakko lukea ahmimalla. Koukuttavuus ei kuitenkaan synny vain yllättävistä juonenkäänteistä, vaan erityisesti henkilöiden sisäisestä liikehdinnästä. Ammaniti järkyttää henkilöidensä teoilla, mutta myös sillä miten he itse nämä teot kokevat ja tulkitsevat.
Taivaan ja maan väliltä ei ollut kaikkein miellyttävin lukukokemus, sillä jotkut tapahtumat olivat aidosti järkyttäviä ja vastenmielisiä. Ammaniti kuitenkin kirjoittaa taitavasti ja ennen kaikkea saa ajattelemaan: lukiessani tarkkailin koko ajan myös omia reaktioitani ja kirjan herättämiä ajatuksia, en ainoastaan uppoutunut tarinaan. Tämä ei ole sellainen kirja johon ihastutaan, mutta mielenkiintoinen ja ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja kyllä.
Kirjan on lukenut myös Valkoinen kirahvi, joka kiinnitti myös huomiota kannen ja sisällön väliseen epäsuhtaan.
Osallistun kirjalla Ikkunat auki Eurooppaan -haasteeseen.
Niccolò Ammaniti: Taivaan ja maan väliltä (Come Dio comanda, 2006)
Suom. Leena Taavitsainen-Petäjä
Otava, 2008
Kiinnostava kirjoitus kirjasta, jonka ahmaisin ihan uskomattomaa vauhtia. Minuun juonivyörytys kyllä puri uskomattoman hyvin. Karmiva, ällöttävä ja silti on luettava loppuun. Oletko lukenut Ammanitilta Minä en pelkää? Sitä suosittelen myöskin!
VastaaPoistaTämä oli ensimmäinen Ammanitini, mutta voisin kyllä hyvin lukea lisääkin, koska kirja oli ehdottomasti vaikuttava. Ja välillä oli tosiaan sellainen olo, että täytyy lukea eteenpäin vaikka tekee pahaa.
PoistaKiitos tästä! Minä luin vuosi sitten Ammanitin Juhla alkakoon -romaanin. Suhtauduin siihen etukäteen epäillen, mutta kirja oli ensinnäkin ihan erilainen kuin kuvittelin ja toisekseen ahmin sen todella nopeasti, vaikken olevinaan hirveästi pitänyt siitä. :) Ei se silti ollut missään nimessä mitään perusviihdettä.
VastaaPoistaOlen päättänyt lukea tämän Taivaan ja maan väliltä, ja se onkin hyllyssäni odottamassa. Haluaisin lukea myös tuon VK:n suositteleman Minä en pelkää, joka on kai Ammanitin arvostetuin tai ainakin suosituin teos.
Minäkin mietin lukiessani aika usein, pidänkö kirjasta ja onko se hyvä, mutta pakko oli lukea eteenpäin. Mutta erityisesti minut tosiaan vakuutti se, että kirja pakotti ajattelemaan, eli se ei vain viihdyttänyt juonenkäänteillään.
PoistaKyllä tämä minut siinä määrin vakuutti, että kiinnostaisi lukea ainakin toinen kirja Ammanitilta.
Olen iloinen, että luit tämän, vaikka ei tästä ihan kaikkien aikojen suosikkikirjaasi tullutkaan :) Valkoisen kirahvin tavoin suosittelen vielä tuota Minä en pelkää, mikäli Ammaniti vielä kiinnostaa. Kansikuva on tosiaan sisällön kanssa ristiriidassa tosi pahasti!
VastaaPoistaMinäkin olen tyytyväinen siitä, että luin tämän. Ei kaikkien kirjojen tarvitsekaan olla sellaisia että niihin rakastuisi, ja tämä oli monella tavalla hyvä lukukokemus, kiinnostava ja ravisteleva. Ja Ammaniti tosiaan kiinnostaa edelleen.
PoistaKiitos suosituksesta :)
Minua tämä kirja kiinnostaa kovasti. Tai mikä tahansa Ammanitin teos. Minulla on useita syitä olla kiinnostunut Italiasta ja italialaista kirjallisuutta ei tosiaankaan ole liikaa suomennettu. Pitää alkaa ihan googletella, että mikä Ammanitin kirja voisi tulla eniten omalle "mukavuusalueelleni". :)
VastaaPoistaTämä kirja ei ollut ehkä ihan täysin minun mukavuusalueellani, mutta ei mennyt liian kauskaan siitä.
PoistaItalialaista kirjallisuutta ei tosiaan tule kovin usein vastaan, ainakaan etsimättä. Englantilaiseen ja amerikkalaiseen kirjallisuuteen törmää etsimättäkin, mutta kannattaa selvästi myös nähdä vähän vaivaa löytääkseen muutakin :)
Minulla on tämä hyllyssä odottamassa lukemista. Kiitos mielenkiintoisesta arviosta:)
VastaaPoistaMinäkin olen lukenut todella vähän italialaista, Calvinokin on vielä lukematta!
Pidin itse asiassa loppujen lopuksi tästä Ammanitista enemmän kuin Calvinosta, josta en ole oikein saanut otetta parista yrityksestä huolimatta. Suosittelen kyllä lukemaan tämän.
PoistaMuistelen, että viime kesän Adlibriksen alessa olisi ollut mm. tämä ja pitkään mietin, tilaanko. En siis tilannut, mutta ajatus tämän lukemisesta on jäänyt kyllä kytemään mieleen :)
VastaaPoistaKyllä tämä kirja kannattaa pitää mielessä vastaisuudessakin : Lukemisen arvoinen kirja, ehdottomasti.
Poista