Kuka oli tämä nainen, joka taidehistoriassa on opittu tuntemaan nimellä Virginie? Edelfeltin ystävä, kuvanveistäjä Ville Vallgren on kertonut naisesta, jonka "kanssa Edelfeltin olisi pitänyt avioitua". Vallgrenin mukaan kyseessä oli rakastettava ja uskollinen nainen, johon Edelfelt oli syvästi rakastunut - avioliitto naisen kanssa olisi kuitenkin ollut epäsovinnainen, kenties mahdoton ratkaisu.
Anna Kortelainen yrittää kirjassaan selvittää Virginien tarinaa. Kortealaisen pitäisi viimeistellä väitöskirjaansa, mutta Virginie vaivaa hänen mieltään. Mistä Virginie saapui Pariisiin ja Edelfeltin elämään? Minne hän lähti suhteen loputtua? Mitä tapahtui parin kahdelle aviottomalle lapselle? Ja mikä oli Virginien oikea nimi?
Taiteilija ja muusa. Kuuluisa mies ja nimetön nainen. Maine ja unohdus. Näiden vastaparien ympärillä Edelfeltin ja Virginien tarina kietoutuu. Edelfeltin elämä on dokumentoitu kirjeiden, aikalaislausuntojen ja maalausten perusteella virallisiksi elämänkerroiksi.Virginien tapauksessa on mahdotonta selvittää edes hänen oikeaa nimeään. Kortelainen ilmaisee usein suuttumuksensa siitä, kuinka täydellisesti Virginie on kadonnut historian lehdiltä. Onko se tutkijan turhautumista tutkimuskohteen kadotessa tavoittamattomiin vai tuohtumusta Virginien kaltaisten naisten kohtalon vuoksi? Vai haikeutta ihmiselämän yleisen katoavaisuuden edessä?
Virginie on rakkaustarina. Taiteilijan ja mallin rakkaustarina, mutta myös tutkijan ja tutkimuskohteen välinen rakkaustarina. Kortelainen kuvaa innoittuneen tutkimusvaiheen herättämiä tunnelmia:
"Olotila muistuttaa kovasti rakastuneisuutta. Tunnen, että elämä on aamusta iltaan parhaimmillaan. Luen mielelläni kaikkea rakastettuun liittyvää, uutta, vanhaa uusin silmin. Tunnistan asioita kipeästi, iloisesti, mustasukkaisesti, uteliaasti. Itse asiassa Virginiessä on paljon salaista rakastettua."
Kortelaisen kirja on kiinnostava sekoitus matkakertomusta, tutkimusraporttia, historiankirjoitusta ja spekulointia. Kortelainen kuvailee pitkiä päiviä arkistoissa, joissa hän selaa syntymätodistuksia ja maastakarkotusraportteja - enimmäkseen tuloksetta. Hän kirjoittaa matkoista seuduille, joilla Virginie on kenties elänyt. Hän kirjoittaa taiteilijoiden, mallien ja prostituoitujen elämästä 1800-luvun lopun Pariisissa. Ja hän tarjoilee erilaisia ehdotuksia ja vaihtoehtoja Virginien tarinaksi. Lukijan tehtäväksi jää päätellä, mitkä teoriat ovat uskottavia ja mahdollisia.
Virginie! on suurimmaksi osaksi kiehtovaa luettavaa, ainakin tällaiselle lukijalle, jota vuosisadan vaihteen Pariisi ja sen taiteilijaelämä kiinnostavat loputtomasti. Myös naisen asemaa Kortelainen käsittelee mielenkiintoisesti: toisaalla ovat avioliitot "sopivien" naisten kanssa, toisaalla rakastajattaret ja prostituoidut. Kirja on myös hyvä kuvaus mikrohistorian tutkimustyöstä ja siitä, kuinka pienien vihjeiden perusteella historiaa usein joudutaan rakentamaan. Välillä teksti tosin käy pitkäveteiseksi, kun Kortelainen intoutuu luettelemaan liiankin yksityiskohtaisesti arkistolöytöjään. Toki luettelot aviottomista lapsista tukevat kuvaa tutkimustyön arjesta yksitoikkoisena puurtamisena, mutta syntyykö niistä luettavaa kirjallisuutta? Minusta ei, mutta luettelot oli toisaalta lukiessa helppo hypätä yli. Yleisesti ottaen Kortelainen kuitenkin kirjoittaa värikästi ja helppolukuista tekstiä, jonka henkilökohtainen sävy on myös virkistävä piirre verrattuna puolueettoman neutraaliin otteeseen pyrkivään historiankirjoitukseen.
Korkkaan tällä kirjalla Lurun Taiteilijaelämää-haasteen.
Anna Kortelainen: Virginie! Albert Edelfeltin rakastajattaren tarina, 2002
Tammi, 2003
Kirjoitit kirjasta oivaltavasti ja hyvin analysoiden Kortelaisen työtä ja turhautumista sen edessä, että mitään ei löydy, mikään ei aukene.
VastaaPoistaMinulla on jotenkin kaksitahoinen suhtauminen Kortelaiseen. Toisaalta kunnioitan häntä, sillä hän on hyvin määrätietoisesti taistellut paikkansa akateemisena tutkijana julkisuuteen ja saanut paljon näkyvyyttä tutkimuksilleen. Mutta ehkä se on myös tämä sama puoli, joka välillä saa hänet tuntumaan rasittavalta päällepäsmäriltä. Siitä huolimatta tartun aina mielenkiinnolla hänen kirjoihinsa. Erityisesti pidin hänen L.Onerva tutkielmastaan "Naisen tie". Suosittelen!
Minä muistan pitäneeni tästä kirjasta kovasti aikoinaan, onhan siinä Pariisi ja jännittävä ongelma. Kommentoit mielenkiintoisesti Kortelaisen tyyliä ja koko kirjaa, tekisi mieli lukea tämä uudelleen.
VastaaPoistaMielenkiintoinen arvostelu, joka sai minut kiinnostumaan tästä kirjasta. Kiitos siitä:)
VastaaPoistaKiva lukea Virginiestä! Luin kirjan sen ilmestyttyä ja pidin kovasti kirjan sekoituksesta taidetta ja salapoliisintyötä, kurinalaista tutkimusta ja mielikuvituksekasta spekulaatiota.
VastaaPoistaMinulla on Jaanan tavoin vähän kaksijakoinen suhtautuminen Kortelaisen tyyliin. Joskus hänen tekstinsä tuntuu jotenkin vähän itsekorosteiselta, vaikka sinänsä arvostan tutkijoita, jotka eivät anna työnsä hautautua akateemisiin kammioihin vaan etsivät aktiivisesti populaarimpiakin kanavia tehdä työtään näkyväksi.
jaana: ymmärrän mitä tarkoitat tuolla kaksijakoisella suhtautumisella. Minussakin Kortelainen ja hänen tekstinsä herättävät vähän ristiriitaisia tunteita, mutta kallistun kuitenkin ehdottomasti positiiviselle puolelle.
VastaaPoistaOlen tämän kirjan lisäksi lukenut Kortelaiselta vain sen hysteriakirjan, Levoton nainen, mutta laitan nyt Naisen tien korvan taakse - kiitos vinkistä :)
linnea: minä pidin tästä kirjasta jopa enemmän kuin etukäteen oletin. Oli yllättävän mukavaa lukea, kuinka Kortelainen vain siemailee viiniä katukahvilassa ja miettii tutkimusongelmaansa.
Susa: olepa hyvä :) Suosittelen tutustumaan.
Luru: minun on ollut vaikka kuinka pitkään tarkoitus lukea tämä kirja, ja nyt haasteesi myötä sain syyn tarttua siihen :) Kortelaisessa on kieltämättä ne ärsyttävätkin puolensa, mutta eipä hän sitten ainakaan ole kuivakkaan tylsä tyyppi.
Hei Liisa, pidin myös tästä kirjasta ja pidän myös Kortelaisen tyylistä. Nimenomaan Kortelaisen kuvaama tutkimussalapoliisityö oli kiehtovaa luettavaa Virginiessa ja en muista ollenkaan tylsistyneeni. Levoton nainen oli minusta vielä parempi ja olihan se järkyttäväkin. Naisen tie on ollut pitkään kirjahyllyssäni vielä lukemattomana. Häneltähän on ilmestynyt joku uusikin kirja, mutta en muista nimeä?
VastaaPoistaSara: tarkoitatko Eri kivaa! -kirjaa, joka tehtiin Ateneumin Kaupungin naiset -näyttelyyn liittyen? Se vaikuttaa myös kiinnostavalta.
VastaaPoistaLevottomasta naisesta minäkin pidin todella paljon. Erittäin vaikuttava lukukokemus.
Tämä on tosi kiva kirja! Minäkin jotenkin fanitan edellisen vuosisadan vaihteen Pariisia, belle epoqueta ja suomalaistaiteilijoiden yhteisöä. Lisäksi olen omissa opinnoissani aikoinaan keskittynyt paljon mikrohistoriaan, joten tämä oli siksikin hieno lukukokemus.
VastaaPoistaKaroliina: se on kyllä kiehtova aikakausi. Yksi suosikkikirjojani on Riitta Konttisen Suomalaisia naistaiteilijoita 1880-luvulta, jossa on myös ihanasti kuvailtu naisten opiskeluaikoja Pariisissa. Naistateilijoiden Pariisi on siihen aikaan luultavasti ollut hiukan erilainen kuin miesten Pariisi...
VastaaPoista