Aliarvostetun kirjan jälkeen kirjahaasteessa pitäisi nimetä yliarvostetuin kirja. On paljonkin suosittuja tai kehuttuja kirjoja, jotka eivät itselle kolahda, mutta yleensä kuitenkin tiedostaa, että kyse on mieltymyksistä ja makueroista. En esimerkiksi ole koskaan pahemmin perustanut Kafkasta, mutten silti menisi väittämään Kafkaa yliarvostetuksi, koska ymmärrän kyllä kirjojen ansiot vaikkeivat ne minua henkilökohtaisesti kosketakaan.
Mutta on myös kirjoja, joiden hyvyys jää jossain määrin hämärän peittoon, vaikka kuinka yrittäisi objektiivisesti ymmärtää. Yksi tällainen kirja on Umberto Econ Ruusun nimi. En pidä kirjoista, joista paistaa läpi kirjailijan tarve sivistää lukijaa ja esitellä oppineisuuttaan, ja Ruusun nimi on juuri tällaista historian ja kirjallisuudentutkimuksen faktojen loputonta vyörytystä. Lisäksi Ruusun nimeä vaivaa tämäntapaisten kirjojen toinen helmasynti, eli kirjailija ei kuitenkaan luota siihen, että hänen oppinut luentonsa kiinnostaisi lukijaa, ja hän ymppää mukaan seikkailun, arvoituksen tai muun jännittävän elementin. Ruusun nimessä ratkotaan murhaa, ja jos kirjan historiallinen puoli käy välillä pitkäveteiseksi, niin murhan ratkominen se vasta puisevaa onkin. Kaiken kruunaavat paperinmakuiset ja persoonattomat henkilöhahmot.
Vaikka kuinka yrittäisin ymmärtää, mikä tekee Ruusun nimestä modernin klassikon, en näe kirjassa mitään erityisen suuria kirjallisia ansioita. Se on epäilemättä uskottava ja totuudenmukainen historiankuvauksessaan ja täynnä kiinnostavaa faktatietoa, mutta romaanina se on aika keskinkertainen. Ja kuitenkin Ruusun nimi oli muistaakseni ainoa 1900-luvulla kirjotettu kirja, joka pääsi aikoinaan jollekin suomalaisten kirjallisuudentuntijoiden kaikkien aikojen parhaiden kirjojen listalle. Yliarvostettu, sanon minä.
***
Musiikkihaasteessa pitäisi esitellä kappale jonka sanat osaa ulkoa. Tämä taitaa olla haasteen ainoa kohta, jossa käsitellään lyriikoita, joten valitaan nyt joku kappale, jonka sanoitus koskettaa eityisen paljon - sen lisäksi että sen osaa ulkoa. Ultra Bran Kahdeksanvuotiaana. Koska samaistun kappaleeseen voimakkaaasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti