Evelyn Waugh: Mennyt maailma

Luin Evelyn Waugh'n Menneen maailman muutama vuosi sitten, ja aika pian lukemisen jälkeen tiesin että haluan lukea kirjan joskus uudestaan. Ei siksi että olisin pitänyt kirjasta niin paljon. Kirja oli minulle oikeastaan pieni pettymys: olin odottanut ihastuvani siihen, mutta niin ei käynytkään. Kuitenkin kirja jäi kummittelemaan mieleeni - jokin kirjan tunnelmassa ja omissa reaktiossani vaivasi minua. Loppujen lopuksi oli siis tartuttava kirjaan ja luettava se uudelleen.

Ja tällä kertaa tapahtui se mitä olin ensimmäisellä kerralla odottanut, ja kirja lumosi minut. Lukukokemus oli niin erilainen, että oli pakko miettiä, mistä muutos johtui. Yksi syy saattaa olla se, että ihastuin jo ensimmäisellä lukukerralla oikopäätä Sebastianin hahmoon. Kun Sebastian sitten kirjan puolivälissä poistuu tarinasta ja muuttuu pelkiksi maininnoiksi sivulauseissa, olin pettynyt. Olen luultavasti lukenut kirjaa odottaen malttamattomasti, koska Sebastian palaa kuvioihin, enkä ole kiinnittänyt huomiota siihen, mitä kirjassa varsinaisesti tapahtuu.

Toinen ensimmäistä lukukertaa häirinnyt asia on ehkä ollut se, että kirjan henkilöhahmot eivät ole kovin miellyttäviä ihmisiä. En missään nimessä ole sitä mieltä, että kirjoissa pitäisi kuvata vain mukavia ihmisiä. Päinvastoin: luen varsin mielelläni epäonnistuneista, ikävistä ja inhottavistakin persoonista. Joskus saattaa kuitenkin käydä niin, että hahmojen negatiiviset piirteet alkavat heijastua koko lukukokemukseen, eikä kirjasta pysty nauttimaan. Toisalle lukukerralla osasin varautua sekä Sebastianin tapaukseen että epämiellyttäviin henkilöihin, eivätkä ne enää haitanneet. Saatoin keskittyä kaikkeen muuhun - asioihin jotka tekevät Menneestä maailmasta niin kiehtovan kirjan.

Mennyt maailma on niin brittiläinen kirja, ettei sen brittiläisempi voi oikein ollakaan. On luokkayhteiskunta ja luokkaerojen aiheuttamat ristiriidat. On Oxford ja sen nokkelat, dekadentit opiskelijapojat. On tukahdutettuja intohimoja ja vaiettuja tunteita. On eksentrisiä henkilöhahmoja. Ja kaiken keskellä kartano, joka hallitsee taphtumia ja ihmisiä minne nämä menevätkin. Kartano, Brideshead, on symboli sille menneelle maailmalle, joka katoaa lopullisesti toisen maailmansodan myötä. 

Charles Ryderille, kirjan kertojaminälle Brideshead yhdistyy myös toiseen menneeseen maailmaan, nuoruuteen. Ryderin elämän onnellisinta aikaa oli opiskeluaikojen suhde Sebastian Flyteen. Sebastian vei hänet kotiinsa Bridesheadiin, ja siellä nuorukaiset viettivät joutilaan, onnellisen kesän. "En koskaan tuntenut eläväni yhtä täyteläisesti kuin ollessani Sebastianin ystävä", keski-ikäistyvä Ryder muistelee. Kaipuu nuoruuteen tai lapsuuteen, kaipuu entiseen elämään ja kyvyttömyys sopeutua muuttuvaan maailmaan koituu monen kirjan henkilön kohtaloksi: on vaikea elää nykyhetkessä, jos menneisyys määrittelee liiaksi elämää. Toiset yrittävät paeta elämää alkoholiin, toiset tyytyvät elämään harmaata, henkisesti kuollutta elämää.

Charlesin ja Sebastianin suhde on yksi kirjan keskustelluimmista teemoista. Onko kyseessä erittäin läheinen ystävyys vai rakkaussuhde? Onko mahdollinen rakkaussuhde platoninen vai fyysinen? Minulla on asiasta toki oma näkemykseni, mutta kirjan kiehtovuutta lisää se, että tämänkin asian voi tulkita monella eri tavalla. Ihmissuhteet, ihmisten tunteet ja motiivit ilmaistaan kirjassa usein epäsuorasti ja moniselitteisesti. Lukija saa lukea rivien välistä ja tehdä omat johtopäätöksensä.

Ja uskonto - se on kirjassa jatkuvasti läsnä. "Puhutaanko teidän perheessänne koko ajan uskonnosta?", maallinen Ryder kysyy Flyten perheen tyttäreltä. Onko uskonto syyllisyyden ja synnintunteineen yksi Flyten perheen onnettomuuksista? Vai ovatko usko ja armo loppujen lopuksi ainoa pelastuksen mahdollisuus? 

Nyt toisella lukukerralla löysin Menneestä maailmasta äärettömän rikkaan ja lumoavan maailman. Olen tässä kirjoituksessa vain hieman raapaissut kirjan pintaa: mielessäni olen miettinyt henkilöhahmoja ja teemoja paljon, ja kirja on tullut sen myötä vielä tärkeämmäksi. Tiedän, että tulen palaamaan Menneen maailman pariin vielä kolmannenkin kerran.

Luin kirjan osana Totally British -haastetta, ja Modern Men Writers -kategoriaa.

Evelyn Waugh: Mennyt maailma (Brideshead Revisited, 1945)

Suom. Pentti Lehtinen

Otava, 2009