Toinen kohtaaminen Vuosisadan rakkaustarinan kanssa parikymmentä vuotta myöhemmin. En malttaisi laskea kirjaa kädestäni. Luen järkyttyneenä, surullisena, vihaisena - ja silti ihaillen Tikkasen kielen selkeää kirkkautta. Tikkasen runot ovat yksinkertaisia ja helppolukuisia, vaikka aihe on raskas. Moni teksti voisi yhtä hyvin olla suorasanaista kerrontaa, mutta tietyt sanavalinnat, toistot ja rivijaot tuovat kieleen runon soinnin ja rytmin.
Vuosisadan rakkaustarina perustuu pitkälti Märtan avioliittoon Henrik Tikkasen kanssa. Se on kuvaus elämästä alkoholistin kanssa: elämästä jota jaksottavat miehen säännölliset juomakaudet. Se on myös kuvaus taiteilijaliitosta, jossa miehen taide käy aina naisen taiteen edellä. Ja se on kuvaus perheestä, jossa lapset pelkäävät, lohduttavat ja hoivaavat. Nämä lapsia käsittelevät kohdat olivat ehkä surullisinta luettavaa.
Muutamia vuosia vielä
ja hän kasvaa neljäkymmentä senttiä
ja hartiat levenevät
joka päivä
Pian hänen voimansa
ovat saaneet kiinni
sen vastuun mitä hän jo kauan
on kantanut
Kirja on jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäinen keskittyy alkoholismiin; toinen käsittelee parisuhdetta, rakkautta ja rakkauden katoamista; kolmas osa on naisen oman äänen ja oman arvon löytämistä. Tikkasen kuvaama parisuhde ei ole mikään kahden tasa-arvoisen yksilön liitto. Se on suhde jossa mies juo, pettää, säälii itseään ja väheksyy naista, mutta korottaa rakkauden ja naisen silti jalustalle. Naisen tehtävä on ihailla, hoivata ja kestää.
Kenties tosiaan
sinun mielestäsi
vapaus ei voi olla
minulle
tärkeä asia
Mutta sehän johtuu vain
sinun äärettömästä rakkaudestasi
Miksi minä en arvosta
sinun rakkauttasi?
Läpi kirjan on pakko miettiä kysymystä, jonka Tikkanen itsekin esittää heti ensimmäisessä runossa. Miksi hän ei lähtenyt? Kuten aina, syitä on epäilemättä monia, ja yksi syy luultavasti on kaikesta huolimatta rakkaus. Rakkaus joka tuntuu välillä kuolleen - eikä syynä ole yksin alkoholismi, vaan myös suhteen epätasa-arvoisuus, kyvyttömyys kommunikaatioon ja toisen kuuntelemiseen.
Kuinka hitaasti minun on puhuttava
että kuulisit
nyt on jo todella kiire
jos aiomme jäädä henkiin
Vuosisadan rakkaustarina kuitataan ehkä liian usein vain alkoholismikuvauksena tai vain avainromaanina. Mielestäni se on varsin yleispätevä kirja parisuhteesta ja tasa-arvosta. Kirjan takakansiteksti toteaa, ettei yksikään aikuinen ihminen saisi jättää kirjaa lukematta, ja kerrankin moisiin ylisanoihin on helppo yhtyä. Vuosisadan rakkaustarina on hieno, hieno kirja, joka ravistelee ja pysäyttää. En kuitenkaan suosittele romantiikannälkäisille.
Märta Tikkanen: Vuosisadan rakkaustarina (Århundradets kärkekssaga, 1978)
Suom. Eila Pennanen
Tammi, 2010
Tämä on ainoa lukemani Märtä Tikkasen kirja ja kuten kuvailut, se on väkevä teos. Niin koskettava, kouriintuntuva, aito - ja kyllä se avainromaanikin on.
VastaaPoistaLiisa, Märta Tikkanen esitti tätä tai peräti luki tämän vuosia sitten televisiossa. Tuskin hengitin kuunnellessani jähmettyneenä kauhupatsaana: Sehän oli minun silloista elämääni!
VastaaPoistaEhkä juuri tämän ansiosta sain voimaa jättää erään avioliiton taakseni ja hypätä pimeään löytääkseni valon eli aivan toisenlaisen elämän. Rohkeat irtiotot ovat joskus pelon väärti.
Mielenkiintoista Tikkasten suhteessa oli juuri Henrikin eräänlainen rakkaudella ja kirjoittamiseen rohkaisemisella alistaminen ainakin Kaksin teoksen ja tuon sinun yhden lainaamasi runon perusteella. Kun Märta vaati omaa tilaa tai kyseenalaisti Henrikin motiiveja tämä oli ikään kuin hämmästynyt: "minähän rakastan sinua" tai "enkö ole aina rohkaissut sinua kirjoittamaan".
VastaaPoistaPitäisi lukea tämä myös, tosin hieman vierastan tuota runomittaa. Toimisi ehkä luettuna, kuten Leena tuossa edellä toi esiin.
Ei kannata vierastaa tätä runomitan takia: olen lukenut kirjan enkä lukiessani edes ajatellut, että se oli runomittainen, teksi siis aukeaa helposti ja kirja on ohut. Sen vaikutus sen sijaan ei ole ollenkaan ohut, sillä muistan kirjan selvästi vielä vuosia sen lukemisen jälkeen, eikä se ole minulle ollenkaan tavallista.
VastaaPoistaKiitos arviosta!
Kiitos arviosta! Aion lukea sekä tämä että Kaksin, joskus.
VastaaPoistaKatja: minä olen lukenut Tikkaselta tätä ennen vain yhden kirjan (Miestä ei voi raiskata), mutta tämä kirja teki nyt niin suuren vaikutuksen, että haluan ehdottomasti lukea lisää.
VastaaPoistaLeena: hienoa että sinulla on ollut rohkeutta tuohon päätökseen. Ja kokemuksesi Tikkasen teoksesta on lisäksi hyvä esimerkki siitä, kuinka taide voi oikeasti vaikuttaa elämään :)
jaana: olen Jennin kanssa samaa mieltä siitä, ettei runomuotoa oikeastaan edes huomaa tätä lukiessa. Minä luinkin tätä enemmän kuin romaania, vaikka välillä palasin lukemaan uudelleen yksittäisiä runoja.
Jenni: luulisin että minäkin tulen muistamaan tämän kirjan hyvin voimakkaasti, koska lukukokemus oli niin intensiivinen. Jouduin välillä aivan pysähtymään hengittelemään, kun joku kohta jysähti niin voimakkasti tajuntaan.
Maria: minä haluan myös ehdottomasti lukea Kaksin-kirjan. Ja tasapuolisuuden nimissä myös jotain Henrik Tikkaselta.
Oi voi, katselin tämän selkämystä juuri kirjastossa, mutta jätin kuitenkin hyllyyn, kun luettavaa on muutenkin niin paljon. Nyt harmittaa etten lainannut! :) Kuulostaa koskettavalta kirjalta.
VastaaPoistaKiitos kiinnostavasta tekstistä. Tämä ja Kaksin ovat minunkin listallani tulossa, tulossa...
VastaaPoistaIhana kirjoitus! Kaksi oli minulle todella voimakas lukukokemus, ja nyt tämä odottaa jo omana kirjahyllyssä. Täytyy lukea tämä ihan pian!
VastaaPoistaLuru: tämän kirjan voi halutessaan lukea hyvin nopeasti, eli tämä ei sikäli hirveästi kuormita luettavien kirjojen kasaa :) Toki tätä voi lukea hitaammin, runokirjamaisemminkin, mutta ainakaan itse en malttanut.
VastaaPoistaPaula: luettavien kirjojen lista ei jostain syystä koskaan lyhene. Ja luettu kirja johtaa usein moneen uuteen kiinnostavaan kirjaan: minäkin haluan nyt lukea Kahden tämän kirjan takia.
Karoliina: kiitos :) Tämän tekstin kirjoittaminen oli itse asiassa aika haastavaa, koska tuntui etten pysty tekemään oikeutta kirjan hienoudelle. Odotukset ovat nyt korkealla Kahden suhteen.