Seitsemäs viikko musiikkia ja kirjoja

Seitsemännen viikon kirja-aiheinen kysymys aiheutti minulle kovasti päänvaivaa. Mikä ihme voisi olla aliarvostetuin kirja? Ja miten tätä kysymystä edes pitäisi lähestyä? Kenen mielipiteistä puhutaan: kriitikoiden, suuren yleisön vai yksittäisen lukijan? Onko aliarvostettu kirja yleisön rakastama mutta kriitikoiden halveksima teos? Vai loistoarvostelut saanut kirja, jota yleisö ei ole ottanut omakseen?

Yleisesti ottaen voisi sanoa, että esimerkiksi tietyt genret ovat aliarvostettuja. Dekkarit, scifi, chick lit, tyttökirjat. Toisaalta nämä kirjat nauttivat suurta arvostusta alan harrastajien parissa. Luulisin myös, että ns. viihdekirjallisuuden arvostus on koko ajan nousussa. Taiteen ja viihteen raja hämärtyy, viihteestä kirjoitetaan tutkimuksia, ja alalla on jo omat klassikkonsa.

Pieni feministi minussa on sitä mieltä, että naiskirjailijoita arvostetaan edelleen miehiä vähemmän. En puhu mistään räikeistä eroista, mutta aina välillä esiin nousee pieniä eroja, kuten tämä Valkoisen kirahvin bongaama juttu mieskirjailijoista päivänpolitiikan tulkkeina. Tai se, että miehet lukevat enemmän mieskirjailijoita, kun taas naiset lukevat tasaisemmin molempia sukupuolia.

Näitä asioita pähkäiltyäni päädyin valitsemaan naiskirjailijan scifi-kirjan, joka on käsittääkseni kyllä scifi-piireissä erittäin arvostettu ja palkittu teos, mutta jota ei taideta yleisesti tuntea kauhean hyvin. Kyseessä on Ursula K. Le Guinin Osattomien planeetta. Minä pidän tästä kirjasta valtavan paljon, ja soisin sen tavoittavan sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät normaalisti lue scifiä. Osattomien planeetta on pohdiskeleva kirja yhteiskuntamuodoista, kielestä, vapaudesta ja sukupuolirooleista. Scifiä pidetään usein kylmänä ja teknisenä kirjallisuuden lajina, mutta Le Guin on äärimmäisen humaani ja lämminhenkinen kirjailija. Hänen kuvaamansa maailmat ja henkilöt saattavat joskus olla kylmiä, mutta teemat ja kirjojen henki ovat lempeitä ja ymmärtäväisiä.

***

Musiikkihaasteessa etsitään laulua, joka muistuttaa jostakin tapahtumasta. Valitsin kappaleen, josta muistan aina ystäväni häät, joita vietettiin kauniina kesäkuun päivänä muutama vuosi sitten. Ilta alkoi jo hämärtyä ja osa juhlavieraista oli jo lähtenyt, kun me muut vielä söimme, joimme, rupattelimme ja kuuntelimme hääparin suosikkikappaleita. Jotkut kappaleet innoittivat meidät yhteislauluun ja -tanssiin, ja erityisesti mieleeni on painunut se hetki, kun tämä kappale soi. Aivan mahtavan hauskat häät, joita on muisteltu monesti jälkeenpäin.