Toisella viikolla kirjahaasteessa haussa on
kirja jonka olen lukenut yli kolme kertaa.
Koska luen kirjoja ahkerasti uudestaan, olen lukenut monetkin kirjat yli kolmeen kertaaan. Tulkitsen siis kysymyksessä haettavan eniten luettua kirjaa. Luulen, että eniten lukukertoja on kertynyt Montgomeryn Anna-sarjalle, jonka luin lapsena käsittämättömän monta kertaa, ja aikuisenakin olen lukenut sen säännöllisesti muutaman vuoden välein. Ja silti kirjojen lumo on säilynyt.
Musiikkihaasteessa pitäisi puolestaan nimetä inhokkikappale. Tätä kysymystä voisi lähestyä monesta kulmasta. Valitako joku päivän hitti, joka ärsyttää vai suosikkibändin epäonnistunut tuotos. Vai musiikkigenre jota inhoaa.
Musiikissa minua ärsyttää ehkä eniten harmittomuus: sellainen kevyesti-keskellä-päivää -musiikki, jota voi huoletta soittaa radiossa ja illanistujaisissa taustamusiikkina. Kun mietin esimerkkejä tällaisesta musiikista, mieleeni tuli eräs kappale, jota tiedän monen suorastaan rakastavan, joten toivon ettei kukaan kauheasti loukkaannu valinnastani. Kyseessä on Deep Blue Somethingin Breakfast At Tiffanys. Tämä kappale on minusta täysin tyhjänpäiväistä rallattelua, eikä se kosketa minua millään tavalla. Lisäksi 90-luvulla oli mahdotonta avata radiota kuulematta tätä kappaletta joka kanavalta: olen siis saanut tästä yliannostuksen loppuelämäkseni. Toiset tämä kappale ehkä saa nostagisiksi, iloisiksi tai laulamaan onnellisesti mukana: heille minun inhokkikappaleeni onkin lemmikkikappale.
Minä inhoan musiikissa ihan samaa, mitäänsanomattomuutta. Genrellä ei ole väliä, melkein kaikesta löytyy mieleistä ja epämieluisaa musiikkia.
VastaaPoistaTuon Deep Blue Somethingin kappaleen muistin nyt sinun linkittämäsi videon myötä. Se on tosiaan aika mitäänsanomaton, tuo toki muistikuvia 90-l opiskeluvuosilta.
Bo Carpelanin Axel ja Virginia Woolfin Mrs. Dalloway on tullut luettua enempi kuin viisi kertaa...
VastaaPoistaTällainen musiikki on jotain pitkän automatkan musiikkia, kun grooven asema ei enää kuulu;-)
Katja: minulla tuo Breakfast At Tiffanys ei jostain syystä toimi edes nostalgiamielessä - siihen ei oikein liity mitään muistoja tai tunnelmia. Se on minulle vain yksinkertaisesti merkityksetön kappale.
VastaaPoistaLeena: minä olen lukenut Mrs. Dallowayn pari kertaa, mutta henkilökohtaisesti tärkein Woolfin kirjoista minulle on Elettyjä hetkiä. Tai Oma huone.