Kultaisella 90-luvulla kävin Taiteiden yössä joka vuosi, ja kiersin tapahtumia nuoruuden innolla koko illan. Sitten tapahtuma paisui ja alkoholisoitui (ja minä vanhenin) enkä jaksanut enää käydä tapahtumassa kuin satunnaisesti. Tänä vuonna päätin lähestyä tapahtumaa hiukan eri kantilta: ei tarvitse lähteä keskustan tungokseen, koska Taiteiden yö on levittäytynyt kotikulmillekin. Vallilan kirjaston ohjelma vaikutti mielenkiintoiselta, joten päätin käydä katsastamassa tarjonnan.
Kun tulin paikalle alkamassa oli juuri Runokaraoke, jossa kuka tahansa sai käydä lausumassa valitsemiaan runoja. En ollut itse varautunut runonlausuntaan, joten tyydyin vain kuuntelemiseen. Kuulimme mm. Sirkka Turkkaa ja Viljo Kajavaa sekä Kirsi Kunnasta - viimeksimainitulle lupailtiin järjestää myös aivan oma karaoke.
Ennen illan kirjailijavierasta esiintyi Sakilaiset-yhtye, jonka Helsinki-aiheiset kupletit olivatkin varsin hauskaa kuultavaa. Ehdin käydä myös tutustumassa taidenäyttelyn avajaisiin ja kierrätyskirjamyyntiin, josta ei tällä kertaa kuitenkaan tarttunut mitään mukaan.
Virkistin itseäni teekupillisella ja sitten olikin vuorossa illan kirjailija eli Riikka Pulkkinen. Puolentoista tunnin aikana Pulkkinen ehti puhua moninaisia kauniilla kielellään. Kyllä, Pulkkisen kieli on kaunista ja polveilevaa myös oikeassa elämässä. Hän on myös hyvin sympaattisen oloinen ja hauskakin, hiukan itseironisella tavalla.
Pulkkinen kertoili ainakin kirjoitusprosessistaan, filosofiasta ja tärkeimmistä teemoistaan, kuolemasta ja rakkaudesta. Luonnollisesti esille nostettiin myös päivänpolttava kysymys perinteisen kirjan tulevaisuudesta. Pulkkinen kertoi vastustaneensa pitkään sähkökirjoja pontevasti, mutta tutustuttuaan niihin paremmin hän oli pehmentänyt näkemyksiään: sivun kääntäminen voi olla kiehtovaa sähkökirjassakin. Pulkkinen ei yleisesti ottaen tuntunut olevan huolissaan perinteisen kirjan puolesta, eikä varsinkaan tarinankerronnan puolesta: pitkät, eeppisetkin kertomukset ovat hänen mukaansa tänä päivänä kustantamoissa erityisen haluttua tavaraa.
Myös yleisö sai esittää kysymyksiä, ja minä kysyin - tietysti - kirjablogeista: tunteeko Pulkkinen blogeja, ja miten blogeihin yleensä kirjallisuuspiireissä suhtaudutaan. Pulkkinen kertoi löytäneensä kirjablogit vasta hiljattain ja ilahtuneensa siitä, kuinka korkeatasoista keskustelua blogeissa käydään. Totta-kirjan ilmestyessä kustannustoimittaja oli lähettänyt Pulkkiselle joitakin linkkejä blogiarvosteluihin, lähinnä positiivisiin, koska kirjan ilmestymisen aikoihin Pulkkinen ei pysty lukemaan negatiivisia arviointeja. Hämmennyin hieman kun Pulkkinen heitti pallon minulle ja pyysi suosittelemaan joitakin hyviä blogeja - mainitsin Katjan ja Jennin blogit, ja Lumiomenaa Pulkkinen onkin kuulemma lukenut. Hän kertoi myös, että kustantamoissa kirjablogien merkitys ehdottomasti huomioidaan ja blogeja arvostetaan.
Kaikenkaikkiaan ilta oli hyvin antoisa. Yleisöä ei ollut tungokseksi asti, mutta tunnelma oli lämmin ja kodikas. Ensi vuonna ehkä uudestaan.
Kuulostaapas mukavalta! Olen kateudesta vihertävä - mutta kiitollinen raportista :-)
VastaaPoistaRunokaraoke kuulostaa hauskalta!
VastaaPoistaJa voi miten mukavaa olisikin ollut päästä livenä kuuntelemaan Pulkkista, ihmistä kahden upean kirjan "takana".
Onpa ollut kaikkinensa ihana ilta. Hieman (hyvällä tavalla) kateellisenakin luin kirjoitustasi, sillä vaikka asun vain muutaman kymmenen kilometriä Helsingistä pohjoiseen, en päässyt koko Taiteiden yöhön ja tuo Vallilan tapahtuma kuulosti hauskalta ja viehättävältä.
VastaaPoistaJa oi, Riikka Pulkkinen. Hänestä on tulossa suosikkikirjailijani (rakastan Tottaa), joten onpa aika ihana kuulla, että hän tietää blogini.
:)
Tosi kivalta kuulostava ilta, ja hienoa, että nostit kirjablogit esiin. Upeaa myös, että Pulkkinen oli ensinnäkin saanut vinkkejä blogeista kustantajaltaan ja toisekseen tiesi Katjan blogin!
VastaaPoistaBooksy: ilta oli oikeasti todella mukava. Hienoa jos tunnelma välittyi lukijoillekin :)
VastaaPoistaSusa: runokaraoke oli tosiaan hauska. Ensi kerralla ehkä uskaltaudun itsekin lausumaan. Ja Riikka Pulkkinen oli kyllä aika ihana "livenä".
Katja: minä opin tästä tapahtumasta nyt sen, että Taiteiden yönä kannatta seurata myös näitä keskustan ulkopuolella olevia tapahtumia. Voi löytää tällaisia helmiä. Vallilan kirjastossa olisi itse asiassa ollut viime vuonnakin samantapainen tilaisuus, mutta silloin en itse ollut Helsingissä.
Minä en ole vieläkään lukenut Tottaa, vaikka sen piti olla kesälomakirjani. Rajasta pidin todella paljon, ja tämän tapahtuman perusteella ihastuin kyllä Pulkkiseen persoonanakin.
Karoliina: minustakin oli hienoa kuulla että kustantamoissa todellakin seurataan blogeja. Ja oli jotenkin hirveän mukavaa kuulla, että Pulkkinen on lukenut Katjan blogia :)
Mun piti tulla sinne kanssa, kun bongasin Vallilan kirjastossa käydessäni tuon Pulkkisen nimen. Perjantaina oltiin kuitenkin niin väsyneitä, että päätin tällä(kin) kertaa mennä sinne, missä oli lapsille puuhaa.
VastaaPoistaMari: minäkin olin perjantaina vähän väsynyt, mutta kun kirjasto on ihan naapurissa niin tuli sitten kuitenkin onneksi lähdettyä.
VastaaPoista