Kesäkuussa, täällä jossain
puhukaa nyt!
vielä eivät ole ummet lammet
jäässä vaikka
joka juhannus talvi
tulee
samaan aikaan
läpinäkyvä lumi
tarttuu tukkaan
itikka litistyy
lammikoksi jäätyy
reiteen akka
punastuu ukon
odottamattomasta
hyvyydestä
hetkeen ei haittaa helle halla
naapurin menestys
(Kari Hotakainen, kokoelmasta Hot, WSOY, 1987)
Luin parikymppisenä ahkerasti Kari Hotakaisen runoja ihastuttuani ikihyväksi hänen esikoisromaaniinsa Buster Keaton: Elämä ja teot. Luin kolme seuraavaakin romaania, mutta ne eivät oikein kolahtaneet, ja Hotakainen unohtui lukulistaltani. Pidän Buster Keatonia edelleen yhtenä maailman herkullisimmista kirjoista, ja aina välillä kaivan Hotakaisen runot esiin ja luen muutaman sieltä täältä. Olen aina toivonut että Hotakaisen runot olisivat tunnetumpia, koska ne ovat minusta hyvin hauskoja, oivaltavia, välillä synkkiä, välillä helliä. Hotakaisen töksäyttelevän leikittelevä kieli on minusta parhaimmillaan juuri runoissa, mutta ehkä jonain päivänä pitäisi kokeilla uudempia romaanejakin. Juoksuhaudantietä tai Ihmisen osaa, ehkä.
Avaan tällä runolla omalta osaltani Jennin mainion runohaasteen. Lupaan laittaa tänne runoja säännöllisen epäsäännöllisesti. En aseta mitään tarkkoja julkaisuaikatauluja, ettei runojen etsimisestä tulisi vahingossakaan pakkopullaa - menen tunnelman mukaan, kuten runojen lukemisen kanssa muutenkin.
Olipa kiva päivän piristys tämä runo.Olen lukenut Hotakaisen proosaa, mutta en yhtään runoa ennen tätä. Pidän Hotakaisen kuivahkosta ja kuten sinäkin sanoit töksäyttelevästä kielestä ja se näköjään toimii myös runoissa. Pitää lukea lisää!
VastaaPoistajaana: kiva että piristi :) Suosittelen ehdottomasti tutustumaan Hotakaisen runoihin. Jos pidät Hotakaisen kielestä, runot varmasti uppoavat.
VastaaPoista