Lukumaratonin summausta

Maratoonari on päässyt maaliin väsyneenä mutta onnellisena. Myös tämä elämäni toinen lukumaraton oli ihana kokemus, ja olen varma ettei maratoonaaminen jää tähän. On mahtavaa omistaa vuorokausi (lähes) pelkälle lukemiselle, kulkea kirjasta kirjaan pysähtymättä, unohtaa muu maailma.

Nyt kun takana on jo kaksi maratonia, voin jonkin verran vertailla kokemuksia, mutta kerrotaan ensin tilastofaktat. Luin yhteensä seitsemän kirjaa ja 1033 sivua. Ja kirjathan olivat:

Kristina Carlson: William N. päiväkirja, 153 s.
Simone de Beauvoir: Lempeä kuolema, 97 s.
Erich Segal: Love Story, 154 s.
Tommi Melender: Yhden hengen orgiat, 172 s.
Eeva Kilpi: Kuolinsiivous, 117 s.
Banana Yoshimoto: Kitchen, 172 s.
Ursula K. Le Guin: Maanpakolaisten planeetta, 166 s.

Ensimmäisellä maratonilla luin kahdeksan kirjaa ja 1324 sivua. Osaksi ero selittyy sillä, että ensimmäisellä maratonilla minulla oli useampi varsin väljästi taitettu kirja. Suurempi ero kuitenkin oli se, että otin maratonin tällä kertaa rennommin. Pidin enemmän pikku taukoja, valitsin kirjoja tuumiskelevammin ja nukuinkin vähän pidemmät yöunet. Lisäksi otin valokuvia kirjoista (ja eväistä!), mitä en viimeksi tehnyt. Hiukan jännitti, kun aloin laskea sivumääriä, pääsisinkö yli 1000 sivun (jota ilmeisesti pidän jonkinlaisena tavoitemääränä), ja niukasti pääsin. Rennommallakin otteella ehtii siis lukea melkoisesti. Viimeksi muistan myös olleeni maratonin jälkeen pari tuntia aivan puhki, mutta nyt olen ollut pikemminkin raukean väsynyt.

Yksi mukavimmista asioista maratonilla on lukuvalintojen tekeminen suorituksen aikana. Siinä voi yllättää itsensäkin: vaikka tälläkin kertaa olin etukäteen aavistellut, mitä kirjoja ainakin tulisin lukemaan, eivät ennakkoaavistelut nytkään pitäneet läheskään joka kirjan kohdalla paikkaansa. Viimeksi luettu kirja vaikuttaa kuitenkin aina siihen, mitä seuraavaksi tekee mieli lukea, ja tilanne elää koko ajan. Kirjojen välille syntyy myös odottamattomia siltoja: nyt hyomasin jo maratonin aikana, että kuolema oli aiheena vahvasti läsnä useimmissa kirjoissa. En ollut todellakaan valinnut kirjoja alunperin tällä periaatteella, ja oli aika jännittävää huomata yhden teeman nousevan niin vahvasti esiin.

Pidin kovasti oikeastaan kaikista tämä maratonin kirjoista. Segalin Love Story ei toki ole mikään kirjallisuuden mestariteos, mutta omalla tavallaan se oli viehättävä, ja sopi juuri omalle paikalleen maratonissa erinomaisesti. Kaikkein eniten pidin Carlsonista, de Beauvoirista ja Kilvestä.

Tiedän, että moni aikoo vielä tänä kesänä maratoonata, joten annan vielä muutaman konkarin vinkin:

- Kokoa riittävästi kirjavaihtoehtoja maratonia varten. Kirjojen valitseminen lukupinosta on hauskaa, vaikka harmittaisikin, kun kaikkea ei ehdi millään lukea.

- Panosta eväisiin! Ainakin jos olet herkutteluun taipuvainen. Mutta maratonin aikana tulee oikeasti nälkä, joten tankkaus on tärkeää jaksamisen kannalta.

- Vaihda lukupaikkoja ja -asentoja. Maratonin aikana jäykistyy väistämättä, mutta pieni liikkuminen ja venyttely virkistää niin kehoa kuin mieltäkin!

- Uuden kirjan alussa voi esiintyä pieniä keskittymisvaikeuksia. Älä hätäile, vaan lue rauhallisesti eteenpäin. Kirja lähtee kyllä rullaamaan.

-Valitse erilaisia kirjoja. Faktaa, fiktiota, novelleja, esseitä, vakavaa ja kevyttä. Vaihtelu tekee hyvää!

- Älä vilkuile liikaa kelloa.

- Nauti!