perjantai 5. heinäkuuta 2013

24h-lukumaraton on täällä taas!


Kirjapinot on kasattu ja kaapit täytetty erilaisilla herkuilla. Lukumaraton on valmis alkamaan.

Ensimmäisellä maratonilla viime vuonna halusin lukunautinnon lisäksi testata rajojani: kuinka paljon vuorokaudessa oikeastaan pystyy lukemaan. Tällä kertaa haluan keskittyä ennen kaikkea siihen nauttimiseen. En siis lähde tavoittelemaan vanhoja sivumääriä tai rikkomaan ennätyksiä. Aion lukea, fiilistellä ja heittäytyä kirjojen vietäväksi. Jos jossain välissä huvittaa tehdä jotakin muuta kuin lukea, sallin senkin itselleni. (Tällä hetkellä tosin tuntuu siltä, että haluaisin lukea kaikki lukupinossa odottavat kirjat...)

Aloitan maratonin 16.30. Ensimmäiseksi kirjaksi olen valinnut Kristina Carlsonin William N. päiväkirjan. Aurinko paistaa vielä hetken parvekkeellemme, joten aloittelen lukemista siellä.

Ihanaa! Tätä on odotettu!

Klo 18.10

Pidin Willliam N. päiväkirjasta valtavan paljon. Haikean hymyilyttävä kirja vanhasta erakosta, joka miettii: "Yksinäisyys ei ole apeaa eikä surullista, mutta joskus se on ikävää, ja minä päättelen tämän johtuvan seurasta, jossa olen yksin." Voi! Vaikka kirjan William N. on melkoinen mörökölli ja varmasti vaikea ihminen, oli tässä vanhassa jäkälätutkijassa jotakin hyvin sydämeenkäypää. Ja Carlsonin tekstistä pidin kovasti: yksinkertaista kauneutta ja viisautta.

William N. piti päiväkirjaansa Pariisissa, ja taidankin jatkaa ranskalaisissa tunnelmissa ja lukea seuraavaksi Simone de Beauvoirin Lempeän kuoleman, joka kertoo de Beauvoirin äidin kuolemasta. Pieni kirja, mutta epäilen sisällön olevan painavaa. 

Klo 20.30


Olen lukenut melkein koko de Beauvoirin suomennetun tuotannon – niin romaanit, muistelmat kuin myös Toisen sukupuolen – mutta Lempeä kuolema on saanut odotella lukemista tähän asti. Se (kuten suurin osa de Beauvoirin kirjoista) olisi löytynyt vanhempien kirjahyllystä,  kun nuorena ahmin Simonen kirjoja, mutta aihe taisi silloin tuntua ahdistavalta, enkä koskaan myöhemminkään tullut tarttuneeksi kirjaan. Mutta olen iloinen, että se on nyt luettu. Koska olen lukenut de Beauvoiria 14-vuotiaasta lähtien (jotkut kirjat useampaankin kertaan) hänen kirjailijaäänensä on minulle hyvin tuttu, ja Lempeää kuolemaa lukiessa tuntui kuin olisi tavannut vanhan tuttavan.
 
Vaikka de Beauvoir kuvaa äitinsä syöpää ja kuolinkamppailua kaunistelematta kuoleman julmuutta ja väkivaltaisuutta, kirjasta löytyi sitä otsikon lupaamaa lempeyttäkin. Simonen suhde äitiinsä ei ollut ongelmaton, mutta äidin sairaus ja kuoleman odottaminen tuntui lähentävän heitä. Ja vaikka äidin kuolinkamppailu oli usein kivulias ja täynnä pelkoa, siinäkin oli onnelliset hetkensä: voimakkaat elämänilon aallot, tutustuminen omaan itseensä, muodollisten kulissien katoaminen, tytärten lohduttava läsnäolo. Omalla tavallaan kirja oli jopa lohdullinen.

Lempeä kuolema oli vain 97 sivua pitkä, mutta luin sen varsin hitaasti. Aihe tuntui vaativan viipyilevyyttä. Tein myös pientä välipalaa: teetä, voileipiä ja mansikoita.

Maraton sujuu hyvin, mutta seuraavaksi haluaisin ehkä lukea jotakin kepeää, missä ei käsitellä yksinäistä vanhuutta tai kuolemaa.

Klo 23.15

En tiedä, mitä mieltä Tommi Melender olisi siitä, että kepeän lukemisen kaipuussani tartuin hänen esseekokoelmaansa Yhden hengen orgiat. Mutta tavallaan kirja kyllä on minusta kepeää (tai mukavaa tai hauskaa) luettavaa koska on hauska lukea kirjoituksia kirjoista. Toisaalta Melender kyllä kirjoittaa varsin painavaa asiaa, eikä kirjaa noin vain lukaista ohi mennen. Lukemisesta tekee hiukan haastavaa myös se, etten juurikaan tunne Melenderin käsittelemiä kirjailijoita. Tykkään kyllä tästä kovasti, ja kirjan pariin täytyy palata maratonin jälkeenkin, että voi paremmin perehtyä sem ajatuksiin.

Luin kirjaa noin kaksi kolmannesta mutta loput säästän myöhemmäksi, ettei tule esseeähkyä. Tähän mennessä olen päätynyt siihen, että Melender on nuori kapinallinen, romantikko, ehdottomuuteen taipuvainen ja rakastaa kirjoja ja kirjailijoita. Mutta vain tiettyjä kirjoja ja kirjailijoita.

Melenderin seurassa nautin lasin valkoviiniä kera keksien ja juustojen. Vielä ei ole aika mennä nukkumaan, joten taidan ottaa toisen lasin viiniä ja tarttua Love Storyyn.  

Klo 1.20 

Kepeydestä puheen ollen, Love Story jos mikä on kepeä. Sen traaginen loppukin on niin suloisen pehmeä, ettei sillä ole todellisuuden kanssa juurikaan tekemistä. Mutta eipä tämä kirja varmasti siihen pyrikään. Romantiikkaa ja nokkelaa sanailua ja viihdettä – ja aika viehättävää sellaista. Täydellistä lukemista keskiyön tunneille.

Nyt taidan pikku hiljaa siirtyä nukkumaan. Otan jonkun kirjan vielä hetkeksi lueskeltavaksi, ja aamulla maraton jatkuu.  

Kiitos kaikille kommenteista ja kannustuksesta!  

 Klo 11.00


Heräsin yhdeksän maissa, ja luin Melenderin esseet loppuun. Todella mielenkiintoinen kirja, jonka herättämiin ajatuksiin täytyy palata paremmin omassa postauksessa. Ajatuksia kirja nimittäin herätti. Kirjassa Melender ei vaikuttanut ihan niin jyrkältä ja provosoivalta kuin blogissaan (jota tosin seuraan aika satunnaissesti – ehkä blogikaan ei olisi niin ehdoton, jos sitä lukisi säännöllisesti), mutta oli kirjassakin vähän sellaista henkeä, että hyvää kirjallisuutta on se kirjallisuus josta juuri Melender sattuu pitämään. Mutta kukapa meistä ei ajattelisi niin...

Runon ja suven päivä on alkanut hiukan pilvisenä, mutta juuri nyt näyttäisi kirkastuvan. Runon päivä ohjasi aamun kirjavalintaani, joka oli Eeva Kilven Kuolinsiivous. Olen tänä vuonna pikku hiljaa lukenut Kilven runokokoelmaa Perhonen ylittää tien, ja ihastunut koko ajan enemmän hänen tapaansa ajatella ja kirjoittaa. Kuolinsiivous syvensi ihastusta. Se koostuu päiväkirja-ajatuksista vuosilta 1984-2011 ja sisältää mietteitä, runoja ja arkista elämää. Aivan ihana kirja, täynnä surua, elämäniloa, ikävää, viisautta, ahdistusta ja kauneutta. Täman kirjan pariin täytyy palata varmasti vielä monesti.

Maratonaikaa on vielä jäljellä viitisen tuntia, eli pari kirjaa ehtii vielä varmaan lukea. Seuraavaksi tekisi mieli tarttua joko Le Guiniin, Yoshimotoon tai Nousiaiseen.

Klo 13.45

Valitsin sitten Banana Yoshimoton Kitchenin luettavaksi. Vallan viehättävä kirja ja jotenkin ihastuttavan japanilainen kaikessa ilmavassa unenomaisuudessaan. Kirjassa oli kolme pientä tarinaa, joista varsinkin keskimmäisestä Täysikuusta pidin kovasti. Olen jotenkin päätynyt lukemaan maratonilla useita kirjoja, joissa kuolema on tavalla tai toisella läsnä – niin tässäkin. Se, miten kirjassa käsiteltiin kuolemaa, kaipuuta, nuoruutta (ja ruokaa) toi myös mieleeni Murakamin, mikä ei luonnollisesti ole huono asia.

Luin kirjaa parvekkeella, eväänä kirjaan sopivasti vihreää teetä. Aurinko paistoi ihanasti. Ja sitten alkoikin varoittamatta sataa lotisten. Kesä.

Vielä on aikaa yhdelle kirjalle. Lähdenkin siis valitsemaan sitä. Valinta on syytä tehdä huolella, jotta maraton päättyy sopivaan kirjaan!

Klo 16.30

 
Viimeiseksi maratonkirjaksi valitsin Ursula K. Le Guinin Maanpakolaisten planeetan. Rakastan Le Guinia, ja pidin tästäkin kirjasta kovasti. Aiheena tässä (kuten monessa muussa Le Guinin kirjassa) olivat päällimmäisenä ennakkoluulot ja muukalaisviha, ja myös ihmisten välinen kommunikaatio ja yhteys. Hieno pieni kirja, jossa oli myös aika suloinen rakkaustarina. Tähän oli hyvä lopettaa.

Viimeisen rupeaman aikana ukkosti ja satoi oikein kunnolla. (Sää on ollut kovin vaihteleva maratonin aikana.) Myös pieni nälkä yllätti, joten tein itselleni kesäisen herkkusalaatin. Nyt taitaa olla aika hiukan lepäillä ja varmaan myös syödä jotain tuhdimpaa. Kunhan olen hiukan palautunut, kirjoitan vielä pienen yhteenvedon maratonista. En itsekään vielä tiedä, kuinka paljon tarkalleen sivumäärällisesti luin, mutta ainakin luin erinomaisia kirjoja!

Kiitos seuraamisesta: jokainen kommentti on ilolla luettu, ja vastailen niihin myöhemmin. 

34 kommenttia:

  1. jeeeeeeÈ!! toivottavasti mulla on toimiva verkkoyhteys kotimatkalla ja pääsen livenä seuraamaan. Terkut Prahasta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna, kiva että ehdit sieltä maailmalta seuraamaan, vaikka ei ihan koko matkaa reaaliajassa.

      Poista
  2. Hauskaa maratonia! Hyvällä kirjalla aloitat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, Carlson oli tosiaan hyvä. Maratonin parhaita.

      Poista
  3. Mulla on Shieldsin kokoelma kesken, ja olen kyllä tykännyt - löytyy varmasti hyviä välipaloja maratonille! Carlsonia ja Pettersonia olen suunnitellut omaankin maratonpinooni, jonka kimppuun toivottavasti pääsen jossain vaiheessa lähiviikkoina... Nautinnollista maratonia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, Shieldin tai Pettersonin pariin en sitten ehtinyt, mutta Carlson oli hyvä ja sopi hyvin maratonille. Suosittelen.

      Poista
  4. Jään mielenkiinnolla seuraamaan mitä kaikkea ehdit lukea hyviä vaihtoehtoja ainakin olet valinnut! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suvi, hyviä kirjoja päädyin myös lukemaan. Kaikki olivat antoisia. :)

      Poista
  5. Kutkuttavan monta mielenkiintoista kirjaa noissa pinoissa. Jään seurailemaan. Mukavaa maratonia! :)

    VastaaPoista
  6. Hyvää lukumaratonia Liisa! Vielä tuosta Simone de Beauvoirista kyselisin. Olen lukenut vain Toisen sukupuolen. Mitä muuta olet lukenut häneltä ja mitä suosittelet? Vastaile, kun ehdit! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, ihanaa että kysyit. Olen vähän de Beauvoir-fani ja olen tosiaan lukenut häneltä melkein kaiken suomennetun. Kaunokirjoista Kutsuvieras on minusta ihana kirja, ja Mandariinit on myös todella hyvä. Lisäksi tykkään kovasti muistelmista, varsinkin parista kolmesta ensimmäisestä osasta: niitä suosittelen myös lämpimästi.

      Poista
  7. Minäkin olen lukenut aika paljon de Beauvoiria, mutta muistelmista vain ekan osan. Eikö niitä osia ole kamala määrä? :-D

    Hyvää lukumaratonia! Omani alkaa sunnuntaiaamuna. ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reeta, muistelmia on tosiaan monta osaa, enkä ole niitä kaikkia jaksanut ihan kannesta kanteen lukea. Niissä loppupuolen kirjoissa on aika paljon kuvauksia siitä, kuinka taas käytiin Sartren kanssa jossakin poliittisessa kokouksessa, mikä on ehkä vähän puuduttavaa luettavaa. Mutta ne ensimmäiset osat ovat minusta ihania.

      Poista
  8. Niin ihanat eväätkin sinulla! Ehdin lukea noita Melenderin esseitä jonkin matkaa ennen kuin kirja piti palauttaa kirjastoon, ja tykkäsin minäkin. Antoisaa maratoninjatkoa; kurkkailen taas huomenna kuulumisiasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, eväät ovat olennainen osa maratonia, ainakin tällaiselle herkkuhiirulaiselle kuin minä. :) Melender oli kyllä erittäin mielenkiintoinen.

      Poista
  9. Ei toiminut netti, mut heti kotiin päästyäni tulin lukemaan kuulumisesi. :)
    Melenderin esseitä aion lukea miekin, vaikka joskus hänen ehdottomuutensa blogiteksteissä väsyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna, minusta Melender oli tosiaan tässä kirjassa vähän vähemmän ehdoton kuin joissakin blogijutuissa. Mikä on varmaan ihan luonnollista, koska varmaan kirjatekstiä puntaroidaan paljon huolellisemmin kuin blogijuttuja.

      Poista
  10. Missasin "livelähetyksen", mutta tulin nöin jälkikäteen lukemaan maratonkuulumisesi. De Beauvoiria en ole lukenut, mutta kuvauksesi perusteella saattaisi kiinnostaa kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, suosittelen kyllä de Beauvoiria lämpimästi. :)

      Poista
  11. Joko olet hereillä? Terveisin innokas!

    VastaaPoista
  12. Ihanan näköisiä voileipiä ja myös kirjakattaus kuulostaa hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salla, kiitos. Sekä eväät että kirjat menivät kyllä nappiin, täytyy sanoa.

      Poista
  13. Kas, sinulla on Kirjablogikirjakin tuolla muiden välissä. :) Minun pitää vielä odottaa sitä kirjastosta, eivät ole vieläkään saaneet ja jonossa jo seitsemän (minä muistaakseni neljäntenä). Melenderin kirjat ovat tässä parin viikon ajan olleet lähikirjastoni näyttelyssä.

    Sinulla on muuten samanlainen Taika-muki kuin minulle! Tuo mustavalkoinen sarja on kaunein tähän mennessä tulleista variaatioista. Nyt alkaa kyllä itseänikin houkuttamaan entistä enemmän tuo maraton. Pitää muistaa varata hyvää ruokaa lukemisen väleihin tai sitten hankkia sellaista sytävää, joka onnistuu yhdelläkin kädellä - kirjan olless toisessa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nafisan, Kirjablogikirja ei sitten tuntunutkaan sopivan maratonille, mutta enköhän lue sen lähiaikoina.

      Minustakin nimenomaan mustavalkoiset Taika-astiat ovat kauneimpia. Maratonilla on hyvä olla kaikenlaista helppoa syötävää, koska lukemista ei välttämättä tee mieli keskeyttää silloin kun nälkä iskee. :)

      Poista
  14. Kiinnitin eniten huomiota eväisiisi. Kyllä pitää kunnolla tankata maratonissa! Huomioin myös kirjallisuusaiheisen mukisi, hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, kiitos, minäkin pidän tuosta mukista kovasti. :)

      Poista
  15. Hyvä, Liisa! Nyt vasta ehdin maratoniasi seuraamaan. Kiinnostavia kirjoja, hyviä eväitä ja innostavaa kaiken kaikkiaan. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja. Ihanaa että seurasit. <3

      Poista
  16. Hehe, Melenderiä kevennykseksi... William N. on juuri tuollainen kun kerrot, sydämeenkäypä! Eikö ole jännä, miten joku aihe alkaa toistua lukemisissa aivan ei-tarkoituksella, kuten sinulla tässä kuolema (minullakin oli sama teema jossain vaiheessa ja olin jo aika huolestunut, mitä se tarkoittaa - kunnes tajusin, että se on sentään perusaihe, rakkauden ohella). Maraton on kiva idea vaikken ole itse vielä saanut aikaiseksi sellaista - mutta jonain päivänä aion, vaikuttaa erinomaiselta tavalta viettää vapaapäivää. Hyvää viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, eikös sitä tosiaan niin sanota, että on vain kaksi aihetta: rakkaus ja kuolema. Minulle sattui nyt aika paljon kuolemaa, mutta oli siellä ripaus rakkauttakin mukana. Ehkä seuraavaksi pidän romantiikka-maratonin. ;)

      Poista
  17. Hyvin vaikuttaa maraton menneen. Maistuvalta näyttävät eväät sinulla on myös ollut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annami, maraton oli kyllä kertakaikkiaan mahtava kokemus. :)

      Poista