24h-lukumaraton on täällä taas!

Kirjapinot on kasattu ja kaapit täytetty erilaisilla herkuilla. Lukumaraton on valmis alkamaan.

Ensimmäisellä maratonilla viime vuonna halusin lukunautinnon lisäksi testata rajojani: kuinka paljon vuorokaudessa oikeastaan pystyy lukemaan. Tällä kertaa haluan keskittyä ennen kaikkea siihen nauttimiseen. En siis lähde tavoittelemaan vanhoja sivumääriä tai rikkomaan ennätyksiä. Aion lukea, fiilistellä ja heittäytyä kirjojen vietäväksi. Jos jossain välissä huvittaa tehdä jotakin muuta kuin lukea, sallin senkin itselleni. (Tällä hetkellä tosin tuntuu siltä, että haluaisin lukea kaikki lukupinossa odottavat kirjat...)

Aloitan maratonin 16.30. Ensimmäiseksi kirjaksi olen valinnut Kristina Carlsonin William N. päiväkirjan. Aurinko paistaa vielä hetken parvekkeellemme, joten aloittelen lukemista siellä.

Ihanaa! Tätä on odotettu!

Klo 18.10

Pidin Willliam N. päiväkirjasta valtavan paljon. Haikean hymyilyttävä kirja vanhasta erakosta, joka miettii: "Yksinäisyys ei ole apeaa eikä surullista, mutta joskus se on ikävää, ja minä päättelen tämän johtuvan seurasta, jossa olen yksin." Voi! Vaikka kirjan William N. on melkoinen mörökölli ja varmasti vaikea ihminen, oli tässä vanhassa jäkälätutkijassa jotakin hyvin sydämeenkäypää. Ja Carlsonin tekstistä pidin kovasti: yksinkertaista kauneutta ja viisautta.

William N. piti päiväkirjaansa Pariisissa, ja taidankin jatkaa ranskalaisissa tunnelmissa ja lukea seuraavaksi Simone de Beauvoirin Lempeän kuoleman, joka kertoo de Beauvoirin äidin kuolemasta. Pieni kirja, mutta epäilen sisällön olevan painavaa. 

Klo 20.30

Olen lukenut melkein koko de Beauvoirin suomennetun tuotannon – niin romaanit, muistelmat kuin myös Toisen sukupuolen – mutta Lempeä kuolema on saanut odotella lukemista tähän asti. Se (kuten suurin osa de Beauvoirin kirjoista) olisi löytynyt vanhempien kirjahyllystä,  kun nuorena ahmin Simonen kirjoja, mutta aihe taisi silloin tuntua ahdistavalta, enkä koskaan myöhemminkään tullut tarttuneeksi kirjaan. Mutta olen iloinen, että se on nyt luettu. Koska olen lukenut de Beauvoiria 14-vuotiaasta lähtien (jotkut kirjat useampaankin kertaan) hänen kirjailijaäänensä on minulle hyvin tuttu, ja Lempeää kuolemaa lukiessa tuntui kuin olisi tavannut vanhan tuttavan.
 
Vaikka de Beauvoir kuvaa äitinsä syöpää ja kuolinkamppailua kaunistelematta kuoleman julmuutta ja väkivaltaisuutta, kirjasta löytyi sitä otsikon lupaamaa lempeyttäkin. Simonen suhde äitiinsä ei ollut ongelmaton, mutta äidin sairaus ja kuoleman odottaminen tuntui lähentävän heitä. Ja vaikka äidin kuolinkamppailu oli usein kivulias ja täynnä pelkoa, siinäkin oli onnelliset hetkensä: voimakkaat elämänilon aallot, tutustuminen omaan itseensä, muodollisten kulissien katoaminen, tytärten lohduttava läsnäolo. Omalla tavallaan kirja oli jopa lohdullinen.

Lempeä kuolema oli vain 97 sivua pitkä, mutta luin sen varsin hitaasti. Aihe tuntui vaativan viipyilevyyttä. Tein myös pientä välipalaa: teetä, voileipiä ja mansikoita.

Maraton sujuu hyvin, mutta seuraavaksi haluaisin ehkä lukea jotakin kepeää, missä ei käsitellä yksinäistä vanhuutta tai kuolemaa.

Klo 23.15

En tiedä, mitä mieltä Tommi Melender olisi siitä, että kepeän lukemisen kaipuussani tartuin hänen esseekokoelmaansa Yhden hengen orgiat. Mutta tavallaan kirja kyllä on minusta kepeää (tai mukavaa tai hauskaa) luettavaa koska on hauska lukea kirjoituksia kirjoista. Toisaalta Melender kyllä kirjoittaa varsin painavaa asiaa, eikä kirjaa noin vain lukaista ohi mennen. Lukemisesta tekee hiukan haastavaa myös se, etten juurikaan tunne Melenderin käsittelemiä kirjailijoita. Tykkään kyllä tästä kovasti, ja kirjan pariin täytyy palata maratonin jälkeenkin, että voi paremmin perehtyä sem ajatuksiin.

Luin kirjaa noin kaksi kolmannesta mutta loput säästän myöhemmäksi, ettei tule esseeähkyä. Tähän mennessä olen päätynyt siihen, että Melender on nuori kapinallinen, romantikko, ehdottomuuteen taipuvainen ja rakastaa kirjoja ja kirjailijoita. Mutta vain tiettyjä kirjoja ja kirjailijoita.

Melenderin seurassa nautin lasin valkoviiniä kera keksien ja juustojen. Vielä ei ole aika mennä nukkumaan, joten taidan ottaa toisen lasin viiniä ja tarttua Love Storyyn.  

Klo 1.20 

Kepeydestä puheen ollen, Love Story jos mikä on kepeä. Sen traaginen loppukin on niin suloisen pehmeä, ettei sillä ole todellisuuden kanssa juurikaan tekemistä. Mutta eipä tämä kirja varmasti siihen pyrikään. Romantiikkaa ja nokkelaa sanailua ja viihdettä – ja aika viehättävää sellaista. Täydellistä lukemista keskiyön tunneille.

Nyt taidan pikku hiljaa siirtyä nukkumaan. Otan jonkun kirjan vielä hetkeksi lueskeltavaksi, ja aamulla maraton jatkuu.  

Kiitos kaikille kommenteista ja kannustuksesta!  

 Klo 11.00

 

Heräsin yhdeksän maissa, ja luin Melenderin esseet loppuun. Todella mielenkiintoinen kirja, jonka herättämiin ajatuksiin täytyy palata paremmin omassa postauksessa. Ajatuksia kirja nimittäin herätti. Kirjassa Melender ei vaikuttanut ihan niin jyrkältä ja provosoivalta kuin blogissaan (jota tosin seuraan aika satunnaissesti – ehkä blogikaan ei olisi niin ehdoton, jos sitä lukisi säännöllisesti), mutta oli kirjassakin vähän sellaista henkeä, että hyvää kirjallisuutta on se kirjallisuus josta juuri Melender sattuu pitämään. Mutta kukapa meistä ei ajattelisi niin...

Runon ja suven päivä on alkanut hiukan pilvisenä, mutta juuri nyt näyttäisi kirkastuvan. Runon päivä ohjasi aamun kirjavalintaani, joka oli Eeva Kilven Kuolinsiivous. Olen tänä vuonna pikku hiljaa lukenut Kilven runokokoelmaa Perhonen ylittää tien, ja ihastunut koko ajan enemmän hänen tapaansa ajatella ja kirjoittaa. Kuolinsiivous syvensi ihastusta. Se koostuu päiväkirja-ajatuksista vuosilta 1984-2011 ja sisältää mietteitä, runoja ja arkista elämää. Aivan ihana kirja, täynnä surua, elämäniloa, ikävää, viisautta, ahdistusta ja kauneutta. Täman kirjan pariin täytyy palata varmasti vielä monesti.

Maratonaikaa on vielä jäljellä viitisen tuntia, eli pari kirjaa ehtii vielä varmaan lukea. Seuraavaksi tekisi mieli tarttua joko Le Guiniin, Yoshimotoon tai Nousiaiseen.

Klo 13.45

Valitsin sitten Banana Yoshimoton Kitchenin luettavaksi. Vallan viehättävä kirja ja jotenkin ihastuttavan japanilainen kaikessa ilmavassa unenomaisuudessaan. Kirjassa oli kolme pientä tarinaa, joista varsinkin keskimmäisestä Täysikuusta pidin kovasti. Olen jotenkin päätynyt lukemaan maratonilla useita kirjoja, joissa kuolema on tavalla tai toisella läsnä – niin tässäkin. Se, miten kirjassa käsiteltiin kuolemaa, kaipuuta, nuoruutta (ja ruokaa) toi myös mieleeni Murakamin, mikä ei luonnollisesti ole huono asia.

Luin kirjaa parvekkeella, eväänä kirjaan sopivasti vihreää teetä. Aurinko paistoi ihanasti. Ja sitten alkoikin varoittamatta sataa lotisten. Kesä.

Vielä on aikaa yhdelle kirjalle. Lähdenkin siis valitsemaan sitä. Valinta on syytä tehdä huolella, jotta maraton päättyy sopivaan kirjaan!

Klo 16.30

 

Viimeiseksi maratonkirjaksi valitsin Ursula K. Le Guinin Maanpakolaisten planeetan. Rakastan Le Guinia, ja pidin tästäkin kirjasta kovasti. Aiheena tässä (kuten monessa muussa Le Guinin kirjassa) olivat päällimmäisenä ennakkoluulot ja muukalaisviha, ja myös ihmisten välinen kommunikaatio ja yhteys. Hieno pieni kirja, jossa oli myös aika suloinen rakkaustarina. Tähän oli hyvä lopettaa.

Viimeisen rupeaman aikana ukkosti ja satoi oikein kunnolla. (Sää on ollut kovin vaihteleva maratonin aikana.) Myös pieni nälkä yllätti, joten tein itselleni kesäisen herkkusalaatin. Nyt taitaa olla aika hiukan lepäillä ja varmaan myös syödä jotain tuhdimpaa. Kunhan olen hiukan palautunut, kirjoitan vielä pienen yhteenvedon maratonista. En itsekään vielä tiedä, kuinka paljon tarkalleen sivumäärällisesti luin, mutta ainakin luin erinomaisia kirjoja!

Kiitos seuraamisesta: jokainen kommentti on ilolla luettu, ja vastailen niihin myöhemmin.