torstai 30. toukokuuta 2013

Joonas Konstig: Totuus naisista


"Naiset ne valitsivat miehen. Niillä oli valta valita sellaisia miehiä kuin haluavat. Joten ne saivat juuri sellaisen miehen kuin ansaitsivat. Ja koska ne synnyttivät poikalapset, tulevat miehet, näistä pojista kasvoi juuri sellaisia samanlaisia miehiä kuin naiset olivat halunneet. Halusivat. Ne väittivät haluavansa kilttejä kunnon miehiä, mutta eivät ne harrastaneet niiden kanssa biologian luokan – 
Se oli siis vale. Vale, jota ne kertoivat miehille, ehkä itselleenkin. Mitä kaikkia himoja niillä mahtoi ollakaan, joita ne eivät kertoneet? Kuinka paljon, kuinka vahvoja?  Eivät naiset niitä tunnustaneet. Siis ainakaan sellainen nainen, joka haluaa olla kunniallinen ja joka haluaa kiltin, herkkäuskoisen miehen huolehtimaan sen lapsista."

Tapani Koskikari yrittää ymmärtää naisia. Naisia yleensä ja erityisesti oman elämänsä naisia, vaimoa ja kahta tytärtä. Tiina-vaimo on muuttunut viime aikoina etäisemmäksi ja tuntuu kuuntelevan Tapanin ajatuksia vain velvollisuudentunnosta naistenlehden lukemisen lomassa. Vanhempi tytär Ronja tekee isänmurhaa pukeutumalla säkkimäisiin villapaitoihin ja osallistumalla lutkamarssiin, jossa naiset Tapanin tulkinnan mukaan julistavat olevansa huoria ja ylpeitä siitä. Ja nuorempi tytär Roosa on ottanut kasvoilleen teini-ikäisen tunteettoman naamion ja tapailee poikaa, joka ei vastaa yhtäkään Tapanin mielessään kuvittelemaa vävykandidaattia.

Kirjassa jäljitetään totuutta naisista monella eri tasolla. Tapani yrittää selvittää, liittyykö vaimon menneisyyteen jotakin salattua – onko heidän yhteisessä tarinassaan mukana valhetta? Ja mikä on totuus tyttäristä ja maailmasta, jossa he elävät? Hämmennys ajaa Tapanin pohtimaan myös naiseuden salaisuutta yleisemmällä tasolla. Hän on mies, joka uskoo faktoihin ja matemaattisiin selitysmalleihin, joten täytyyhän sukupuoltenkin mysteerin olla kuvattavissa yksinkertaisella graafisella kuviolla.

Tarinaa seurataan Tapanin ja Roosan näkökulmista. Siinä missä Tapanin näkökulma vie lukijan Tapanin pään sisälle, seuraamaan ajatuksia, muistoja ja mielipiteitä, Roosan elämää katsotaan ulkoapäin, keskittyen sanoihin, tekoihin ja muuhun ulkoiseen. Se, mitä teinin naamion takana tapahtuu, jää lukijan tulkittavaksi. Ratkaisu on minusta hieno: ensinnäkin se tekee Roosan  sisäisestä maailmasta lukijalle samantapaisen arvoituksen kuin Tapanille; ja toiseksi se kuvastaa hyvin sitä, kuinka eksyksissä teininä voi tunteidensa kanssa olla. Vaikka oma minä on muutoksessa ja maailma tuntuu muuttuvan siinä rinnalla uudeksi ja vieraaksi, ja vaikka sisällä myllertävät suuret tunteet, suuri osa niistä piilotetaan niin muilta kuin itseltäkin. Ulospäin asiat ovat vain vähän ihanaa ja vittu niin siistii.

Vaikka olen samaa mieltä usean muun lukijan kanssa siitä, että Roosa kavereineen muistuttaa usein teoiltaan ja puheenparreltaan enemmän yläkoululaista kuin lukion toisluokkalaista, on Konstigin piirtämä kuva nuoruudesta silti häkellyttävän osuva. (Ja se puheenparsi on juuri niin nerokasta kuin on sanottukin.) Vaikka ei olisikaan ollut  kovien kimmojen porukoissa ja kokeillut rajojaan, voi tunnistaa epävarmuuden, joukkoon kuulumisen tarpeen ja toisaalta halun olla erityinen. Ja kun Tapani päätyy pohdinnoissan miesasiamiesten mallin mukaisesti siihen, että naisella on parisuhteessa valta valita ja murrosikäisen naisen markkina-arvo on mittaamaton, näyttää Konstig meille toisaalla Roosan ja muut teinitytöt, jotka ovat valmiit sietämään pojilta ja miehiltä melkein mitä vain saadakseen hyväksyntää ja rakkautta.

Konstigin kirja sai aivoni surraamaan tavalla, jota en ollenkaan odottanut kirjaan tarttuessani. Henkilöhahmot ja heidän ajatuksensa olivat monella tavoin tunnistettavia ja liikuttavia, mutta tunnistettavia myös ärsyttävyydessään. Teki mieli väitellä heidän kanssaan, ja kenties myös kirjailijan kanssa, koska mietin lukiessani paljon myös sitä, mitä mieltä Konstig itse on kirjansa totuuksista. Se, mitä kirja sanoo nuoruudesta ja vanhemmudesta ja sukupuolien välisistä suhteista oli tuttua, haastavaa, ärsyttävää ja kiinnostavaa. Tällaisia keskusteluja ajassamme käydään.

Loppupuolella kirjan juoneen tuli minun makuuni hiukan liikaa vauhtia ja kierroksia, sillä vaikka näin voi käydä kenelle tahansa lukijana minua kuitenkin useammin kiinnostavat pienemmät tapahtumat. Ja vaikka mitä tahansa voikin tapahtua, kuka tahansa ei ehkä voi tehdä mitä tahansa: jotkut henkilöhahmojen teot eivät olleet täysin uskottavia. Lisäksi kierrosten jälkeen loppu tuntui liiankin seesteiseltä. Vai oliko se sittenkään niin seesteinen? Pinnalta kyllä, mutta ehkä tässäkin tapauksessa totuus on enemmän kuin pinnalta katsoen luulisi.

Totuutta naisista on luettu kirjablogeissa paljon, ja linkitän tähän nyt vain muutaman, hieman erilaisia ajatuksia esiin nostavan jutun, joista löytyy myös linkkejä muihin arvioihin. Lue, mitä kirjasta pitivät Katja, Mari A., Erja ja Minna.

Joonas Konstig: Totuus naisista
Kansi: Tuomo Parikka
Gummerus, 2013

27 kommenttia:

  1. Pidin tästä kirjasta todella paljon. Kieli on kohdillaan ja tarina koukuttaa. Nuorten maailma on kuvattu kiehtovasti ja ärsyttävästi, kuulin puheen monesti mielessäni sitä lukiessani. Jotenkin tässä on kaikki kohdillaan. Hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suketus, minäkin pidin kovasti. Minusta on aina hienoa, kun kirja houkuttelee keskusteluun kanssaan, oli sitten kyse faktasta tai fiktiosta, ja tätä kirjaa lukiessa tosiaan kävin kiivasta sisäistä dialogia. :)

      Poista
  2. Minäkin pidin paljon. Pidin jopa niistä ehkä liioistakin kierroksista, joita Konstig kirjansa loppuun lataa ja siten myös siitä ihan lopusta. Hyvin kirjoitettu, otteessaan pitävä, vaikuttava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, tämä oli kyllä hieno, ja ne kierroksetkaan eivät sinänsä ole toki mikään vika, vaikka eivät minua henkilökohtaisesti viehättäneetkään. Enemmän siis minun ongelmani kuin kirjan. :) Kirja tosiaan tempaisi mukaansa, ja pyöri päässä myös lukemisten välillä.

      Poista
  3. Grr jouduin juuri jättämään tämän kirjan kirjastoon, kun lainaraja tuli vastaan. Vaikuttaa mielenkiintoiselta joskin en uskalla hyvin tarkkaan näitä esittelyjä vielä lukea, että säilyy uutuudenviehätys :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, minä taas jouduin lukeamaan ja bloggaamaan tästä aika tiiviillä tahdilla, koska kirjaston eräpäivä kolkuttaa.

      Poista
  4. Tämä kirja on hiipinyt salakavalasti jollekin päänsisäiselle lukulistalle, mutta katsotaan milloin se pääsee lukuun asti. Nuo kierrokset vähän minua arveluttavat, sillä minäkin pidän vähäeleisimmistä tapahtumista. Mutta ehkä ne kestää, jos kaikki muu on ok.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, minä ainakin pystyin antamaan ne kierrokset anteeksi, koska kirjassa oli muuten niin paljon hienoa. :) Eivätkä ne kierrokset suinkaan pahimmasta päästä muutenkaan ole.

      Poista
  5. Sellainen pieni kysymys muuten vielä, joka nyt tuli mieleeni: Onko tämä sinun (teidän, muut kirjan lukeneet) mielestä suunnattu enemmän nais- vai mieslukijoille? Kummat tätä enemmän lukevat? Lähinnä mietin, olisko tämä miehelleni hyvä synttärilahja( heh, olisiko oma lehmä ojassa?).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä näkisin helposti miehenkin tätä lukemassa. Ja olisikin mielenkiintoista kuulla kirjasta joku miehinenkin näkemys. Kiinnittyykö huomio eri asioihin, avautuuko teinitytön maailma, löytyykö totuus naisista... :)

      Poista
    2. Ehkä kokeilen tätä miehelleni. Meillä kun on tuo teinityttökin talossa, niin ehkä hän pystyy jollain tasolla samaistumaan tähän kirjaan :)

      Poista
  6. No johan, Konstig kuulostaa teksti tekstiltä kiinnostavammalta. Minä mietin juuri sukupuoliasioita Björkin Pojan parissa, joka sekin on kiinnostava vaikkakin surullinen. Aihe on ehdottoman kiinnostava ja hienolta kuulostaa tämäkin. Pitänee nyt vihdoin varata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, kyllähän sinunkin täytyy lukea tämä ja kertoa, kuulostavatko teinit oikeasti lukiolaisilta. :) Ja kyllä muistakin syistä.

      Poista
  7. Ai että, olipa hyvä arvio Liisa! Erityisesti tuo Tapanin totuuden ja toisaalta teinityttöjen kokemuksen vertaaminen on loistava ja aika kipeää tekeväkin huomio.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Amma. :) Kirjassa oli kyllä mahtavasti materiaalia ajatuksille, eikä asioita selitetty liikaa auki - tykkäsin!

      Poista
  8. Olen samaa mieltä, todella osuvasti kirjoitat tästä. Osaisinpa itsekin.
    Luin tämän jonkin aikaa sitten, ja pidin yllättävän paljon. Aivan suositeltava. Jostain syystä välillä vain tuli tunne, että nuorista annettiin hieman yksipuolinen kuva. Itsellä heräsi ärsytys: "Ei me kaikki olla tuollasia."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marika, tosiaan, kirjassa kuvattiin tietynlaisia nuoria. Minäkään en ollut nuorena Roosan ja kavereidensa kaltainen, mutta löysin silti tuttuja tunteita omastakin nuoruudestani.

      Poista
  9. Hyvä postaus! Luulen, että isätkin kiinnostuisivat tästä, jos heidät saisi kirjan lukemaan. Oman prinsessan kanssa toimimisen aiheuttama hämmennys olisi varmaan tuttua. Pidin myös kovasti, vahva ja miehekäs tarina. Ehdottomasti enemmän miehen totuus kuin naisen tai tytön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, kiitos. :) Miesten totuuksia tässä tosiaan esitellään, mutta naisenkin kokemus kulkee (onneksi) mukana siellä rivien välissä. Ja minäkin uskon, että miehet ja varsinkin isät pitäisivät kirjasta.

      Poista
  10. Luin sen juuri ja on siis tuoreessa muistissa. Olin häkeltynyt sen todenmukaisuudesta, samassa perheessä elävien ihmisten kuin eri maailmoissa asuvista perheenjäsenistä. Mitä muuta yhteistä heillä olikaan kuin tämä jokaisen oma maailma, joka erosi toisista niin perusteellisesti, ettei ollut edes yhteistä kieltä.

    Hyvä lukukokemus joka tapauksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisu, noinhan se taitaa usein perheissä mennä, varsinkin tuossa elämänvaiheessa, kun lapset tekevät eroa vanhemmistaan, henkisesti ja konkreettisesti. Perhe-elämän(kin) kuvauksena kirja oli uskottava.

      Poista
  11. Minä en oikein syttynyt tälle, mutta hienosti kirjoitat kirjasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, muistinkin että joku ei ollut tähän ihastunut, mutta en löytänyt juttuasi googletellessani. Kävin nyt lukemassa sen, ja ymmärrän hyvin, että kirjan voi noinkin kokea. Hyviä pohdisntoja olit ainakin kirjasta saanut irti!

      Poista
  12. Tämä on niitä kirjoja, joita en alun perin edes harkinnut luettavaksi, mutta juttu jutulta tuntuu että ehkä sittenkin pitäisi... Kiehtovasti kuvattu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Booksy, minäkään en itse asiassa ollut aluksi erityisen kiinnostunut tästä, mutta jossain vaiheessa sitten kuitenkin laitoin kirjan varaukseen kirjastosta. Ehkä se sysäys tuli kehutusta teinidialogista, joka olikin sitten vakuuttavaa.

      Poista
  13. Aika paljon samoja ajatuksia tästä kirjasta heräsi. Puit hyvin sanoiksi.

    VastaaPoista