Uuden Kramppeja ja nyrjähdyksiä -albumin lukeminen tuntuu aina siltä kuin tapaisi vanhoja rakkaita ystäviään pitkästä aikaa. Edellisestä tapaamisesta on aikaa, mutta juttua voi jatkaa heti siitä, mihin viimeksi jäätiin. Onhan takana pitkä yhteinen historia ja paljon hyviä muistoja.
Tässä uudessa albumissa päähenkilöiden elämä on suurimmaksi osaksi aikuisen onnellista ja seestynyttä. "Elämä on mukavaa", toteaa Esko, johon Risto: "Eikä siihen ole paljon lisäämistä. Onnen tavoittelu on kiinnostavaa. Onni ei." Miehet päättävätkin näin ollen spekuloida aiheesta futismaajoukkueen EM-karsintaottelut. Urheilu ja musiikki ovat siis edelleen tärkeitä peruspilareita Kramppien maailmassa.
Esko on parantunut masennuksesta ja virittelee uutta romanssia. Hän ei edelleenkään kuulu Facebookiin eikä pidä blogia yksityisasioistaan: niihinhän tuhlautuisi hyvää lenkkeilyaikaa! Risto ja Tanja odottavat esikoistaan ja miettivät tuleeko lapsesta hirmuhallitsija vai valistunut yksinvaltias. Ainokin on mukana, mutta enemmän sivuhenkilönä.
Kramppien tarinat ovat kuin pieniä tosielämän palasia. Harvemmin tapahtuu mitään dramaattista tai erikoista: henkilöt kävelevät kaupungilla keskustellen maahanmuuttokritiikistä (Oikein kolmiosainen yhdyssana!), seurustelun säännöistä ja siitä miksi kauniit naiset ovat musikaalisempia kuin tavalliset. Puheenaiheet ja repliikit ovat sellaisia, että ne voisi vallan hyvin kuulla omassa ystäväpiirissäänkin – ja luultavasti on kuullutkin. Ja juuri siinä piileekin niiden viehätys.
Christer Nuutisen piirrosjälki on yhtä ihastuttavaa kuin aina ennenkin. Kuvia jaksaa tuijotella loputtomiin etsien pieniä yksityiskohtia: putoavia syksyn lehtiä, mökkimaisemassa piilevää kettua, Eskon vinyylisoitinta ja kaupungin ohikulkijoiden ilmeitä.
Tuttuun tapaan mukana on myös käsikirjoittaja Kallion kommentteja, jotka ovat myös aivan mainioita. Niissä saatetaan paljastaa, mistä strippi on saanut innoituksensa, mitkä ovat käsikirjoittajan suosikkijaksoja tai kommentoida henkilöiden mietteitä. Esimerkiksi Salaattipäivä-jaksoa Kallio kommentoi näin: "Jos yhteistuumainen ruuanlaitto onnistuu orastavassa suhteessa muutkin puuhat luontuvat luultavasti mukavasti. Viimeisiään vetelevässä liitossa keittiössä puuhastelu saattaa olla viimeinen asia, joka lakkaa toimimasta." Samanlaisen elämänviisauden saattaisi tietysti tarjoilla myös joku Kramppien henkilöhahmoista.
Pauli Kallio (teksti) ja Christer Nuutinen (kuvitus): Kramppeja ja nyrjähdyksiä. Viidakon vaarat
Arktinen Banaani, 2013
Parasta sarjakuvaa! Näihin ei kyllästy ikinä. ♥ Vanhimmat albumit olen lukenut varmasti toistakymmentä kertaa, uudet tulevat hyvää vauhtia perässä. Kaiken lisäksi tekijätkin ovat huipputyyppejä (mitäpä muuta voisivat ollakaan). Käsikirjoittaja asioi samassa ruokakaupassa kuin minä.
VastaaPoistaPekka, sama juttu, olen lukenut varsinkin ne vanhimmat ihan älyttömän monta kertaa, eikä kyllästymisestä ole merkkiäkään. Nämä ovat vain niin täynnä lämpöä ja hiljaista viisautta.
PoistaEnkä tosiaan voisi kuvitella, että Kallio ja Nuutinen olisivat mitään muuta kuin mahtavia tyyppejä. :)
Aaa, ihanaa, odotin milloin joku kirjoittaa tästä (itse en taaskaan ole ehtinyt). Krampit on parhaita. Mäkin olen lukenut vanhimmat krampit ihan puhki, mutta silti niihin aina palaa... Ja tämä uusin on kanssa ihana. :)
VastaaPoistaSonja, minustakin tämä uusin oli ihana, ehkä jopa hiukkasen ihanampi kuin pari edellistä albumia. Mutta kaikki Krampit ovat siis toki ihania ja parhaita. :)
PoistaJaaha, pitäisi varmaan tutustua tähänkin. Luen tosi tosi vähän sarjakuvia, mutta usein nämä blogeissa näkyvät arviot saavat innostumaan ja kiinnostumaan. Niin tämäkin.
VastaaPoistaSuketus, minäkään en mitenkään kauheasti sarjakuvia lue, mutta Krampit ovat suursuosikkejani. Suosittelen lämpimästi. Kramppeihin voi periaatteessa hypätä mukaan mistä albumista tahansa, mutta varhaisemmista kuitenkin ehkä aloittaisin tutustumisen.
PoistaOi, uusi Kramppeja ja nyrjähdyksiä! Ihanaa! Tykkäsin näistä valtavasti silloin… joskus kauan sitten.
VastaaPoistaReeta, Krampit ovat tosiaan kulkeneet minunkin matkassani kauan. Tässä uudessa albumissa on muuten Suomen Kuvalehden päätoimittajan esipuhe, jossa hän kirjoittaa mm. siitä, kuinka Krampit on monelle suorastaan sukupolvikokemus.
PoistaVai Kramppeja on taas ilmestynyt, hmm olen ihan pari vuotta jäljessä. Pidinkin Nuutisen piirroksista enemmän näissä sarjiksissa, pitääpäs lainata tämän vuosituhannen teokset ja kokeilla vieläkö uudetkin toimivat. Vähän muutenkin jäänyt sarjisten luku vähälle viime vuosina, voisinpa ottaa korjausliikkeen.
VastaaPoistaBleue, minulle Nuutinen on se ainoa oikea Kramppi-kuvittaja, vaikka muutkin aivan kelpo taiteilijoita ovat. Kukaan muu ei vain ole tavoittanut sitä naivin realistista tyyliä, joka tekee Krampeista niin ihanan.
PoistaKramppeja ja nyrjähdyksiä on minulle tuttu lähinnä siipan kautta, itse luin vain muutamia hajanaisia strippejä ja sitten sen Kukkakauppiaan onnenpäivän. Ehkäpä pitäisi tutustua tähän sarjaan nyt ihan kunnolla ja lainata albumit kirjastosta. Nuutisen tyylistä pidän kyllä jo kovasti eli se puoli on hoidossa. :)
VastaaPoistaLinnea, tutustu! Kannattaa mahdollisuuksien mukaan edetä suurinpiirtein aikajärjestyksessä, koska nämä sarjakuvahahmot vanhenevat ja kehittyvät ja myös ihmissuhteet muuttuvat ajan kuluessa.
PoistaIkävä juttu, kun Kramppien saagan eräs kulminaatiopiste, Eskon ja Ainon ero, ei saanut arvoistaan ilmiasua. Rohkenisinko ehdottaa uudistettua painosta!
VastaaPoistaIkävä juttu, kun Kramppien saagan eräs kulminaatiopiste, Eskon ja Ainon ero, ei saanut arvoistaan ilmiasua. Rohkenisinko ehdottaa uudistettua painosta!
VastaaPoista