Hesarin 2000-luvun parhaat romaanit -äänestys: minun ehdokkaani

 Kukkia kaikille kirjailijoille!

Helsingin Sanomien kulttuuritoimitus tekee juttusarjaa 2000-luvun parhaista kotimaisista romaaneista. Valintaan saavat osallistua paitsi kriitikot, myös ihan tavalliset lukijat. Äänestysaikaa on keskiviikkoon 29.5. klo 24 asti, eli vielä ehtii koota oman listansa, jos ei ole sitä vielä tehnyt. Äänestää voi täällä. Kymmenen eniten ääniä saanutta kirjaa esitellään tiistaisin, 4.6. alkaen.

Rakastan listoja, äänestyksiä ja kirjoja, joten aloin heti äänestyksestä kuultuani miettiä omaa listaani. Tehtävä ei ollut helppo. Tai oli se osittain, sillä listan kolme ensimmäistä kirjaa nousivat mieleeni lähes välittömästi, ja tiesin heti että ainakin niitä äänestäisin. Mutta sitten ne kaksi muuta – vaihtoehtoja oli niin paljon! Kahdella viimeisellä sijalla voisivat siis olla monet muutkin kirjat. (Harkitsin ainakin Itärannan Teemestarin kirjaa, Lundbergin Jäätä, Oksasen Puhdistusta, Kyrön Mielensäpahoittajaa, Pulkkisen Vierasta.) Lisäksi on vielä paljon sellaisia kirjoja, joiden epäilisin voivan olla listalla, jos olisin ne lukenut. Ja kirjoja, jotka voisivat yllättää ja päätyä listalle, jos vain ennakkoluuloistani huolimatta lukisin ne. Hyvät kirjat eivät onneksi maailmasta lopu, mutta näillä mennään nyt tässä äänestyksessä:

1. Monika Fagerholm: Amerikkalainen tyttö (2004)
Fagerholmilla on aivan omanlaisensa kertojaääni: se on haastava, mutta ah, niin palkitseva kun siihen pääsee sisälle. Fagerholmin maailma on outo, hauska, kamala ja kaunis. Nuorten tyttöjen kuvaajana Fagerholm on myös vertaansa vailla.

2. Rakel Liehu: Helene (2003)
Tosi ja kuviteltu sekoittuvat Helenessä täysin uskottavasti. Kirja tuo mieleen Oatesin upean Blondin siinä mielessä, että molemmat saavat pohtimaan faktan ja fiktion rajoja. Ehkä Helene ei ollut sellainen kuin kirjassa, mutta lukija uskoo, että hän olisi voinut olla. Kirja on myös hieno vanhuuden kuvaus.

3. Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi (2000)
Sinisalon kirjassa minuun teki erityisen suuren vaikutuksen se, kuinka siinä käytettiin hyväksi todellista ja sepitettyä intertekstuaalisuutta, totta ja tarua, myyttistä ja ajankohtaista tietoa. Tärkeä kirja aikana, jolloin medialukutaidon merkitys kasvaa koko ajan. Muita tärkeitä teemoja ovat esimerkiksi sukupuolisuus, valta ja ihmisen suhde luontoon. 

4. Kjell Westö: Missä kuljimme kerran (2006)
Vaikuttava kuvaus Suomesta ja Helsingistä 1900-luvun alkuvuosina. Runsaasta henkilögalleriasta huolimatta pääosaan nousevat aatteet, ilmiöt ja ajankuva.  

5. Maria Peura: On rakkautes ääretön (2001)
Peuran kirjassa ruma ja kaunis yhdistyvät tavalla, joka teki lukukokemuksesta harvinaisen fyysisen kokemuksen.