Merete Mazzarella: Silloin en koskaan ole yksin

Merete Mazzarella on yksi niistä lukemattomista kirjailijoista, jotka ovat roikkuneet lukulistallani ties kuinka kauan. Mazzarella on tullut tutuksi monista haastatteluista, joiden perusteella on muodostunut kuva viisaasta ja sanavalmiista naisesta, ja olen halunnut pitkään lukea erityisesti hänen omaelämäkerrallisia kirjojaan. Ensimmäiseksi Mazzarellakseni päätyi kuitenkin tämä kirjallisuutta ja lukemista käsittelevä kirja: se lähti mukaani eräällä noista ihanan hedelmällisistä kirjastoreissuista, joiden aikana silmä poimii jatkuvasti hyllyistä jotakin kiinnostavaa kotiin vietäväksi.

"Kirjallisuuspedagogien tehtävänä voi olla lukijoiden opastaminen laatukirjallisuuden pariin, mutta he tekvät viisaasti elleivät halveksi rakkautta vähemmän laadukkaaseen.
Eihän kukaan rakasta, ellei löydä jotain mikä tuntuu rakastamisen arvoiselta, jotain mille haluaa olla uskollinen. Siksi kirjallisuuspedagogien pitäisi mieluummin ryhtyä keskustelemaan siitä, mikä oikeastaan tekee jonkin asian rakastamisen arvoiseksi."

Silloin en koskaan ole yksin -kirjassa Mazzarella käsittelee kirjallisuutta, lukemista sekä lukijan ja kirjailijan rooleja. Hän pohdiskelee kirjailijan etiikkaa, kirjallisuuden ja todellisuuden välistä suhdetta, ja sitä mitä kirjallisuus voi opettaa meille elämästä. Kirja rönsyilee aiheesta toiseen, välillä melkein tajunnanvirtamaisesti erilaisia assosiaatioketjuja seuraillen, välillä pysähtyen pidemmäksi aikaa tarkastelemaan kiinnostavaa yksityiskohtaa, välillä vain heittäen ilmaan ajatuksen lukijan pohdittavaksi. Pidin todella paljon tästä Mazzarellan rupattelevasta kirjoitustyylistä, vaikka se toisaalta tarkoitti, että kirja pursuili kiinnostavia mietteitä, enkä tunne enää muistavani niistä puoliakaan. Uskonkin, että tämä voisi olla sellainen kirja jonka pariin voi palata kerta toisensa jälkeen, ja aina löytäisi jonkun uuden näkökulman kirjojen maailmaan.

Yksi kirjan keskeisistä teemoista on kirjallisuus keskusteluna. Se voi olla keskustelua kirjailijan ja lukijan välillä, mutta myös lukijan keskustelua todellisuuden ja itsensä kanssa. Taiteen ja kirjallisuuden tehtävä on Mazzarellan mukaan saada ihminen näkemään selkeästi, vastakohtana rutinoituneelle ja väsyneelle näkemiselle. Tässä mielessä kirjallisuus on eettistä ja moraalista toimintaa, mikä ei suinkaan tarkoita, että kirjailijat ihmisinä olisivat välttämättä moraaliltaan muita korkeammalla tasolla. Mazzarella kertookin kirjansa alkupuolella useita anekdootteja kirjailijoista, joiden moraalinen ryhti kiistämättä jättää toivomisen varaa.

Mazzarella pohtii useaan otteeseen myös kirjailijan vastuuta: mistä kirjailija saa kirjoittaa, kuinka paljon lähiympäristöään saa käyttää hyväkseen kirjoitusten materiaalina, ja onko kirjailijan motiiveilla merkitystä lopputulosta tarkasteltaessa: jos kirjailija kirjoittaa läheistensä yksityiselämästä, onko lopputuloksen kannalta merkitystä sillä, onko kirjailijan motiivina ollut henkilökohtainen kosto vai esimerkiksi porvarillisen elämäntavan kriittinen tarkastelu?

Pohdintojaan Mazzarella valottaa lukuisilla kirjallisen maailman esimerkeillä, Austenista Andersoniin ja Carpelanista Bret Easton Ellisiin. Jotkut kirjat ja kirjailijat olivat itselleni aivan tuntemattomia, ja sellaisten kohdalla yksityiskohtainen paneutuminen kirjan henkilöhahmojen motiiveihin ei luonnollisesti ollut ihan niin antoisaa kuin tuttujen kirjojen kohdalla. Sen sijaan pidin todella paljon Mazzarellan kirjaansa valitsemista runoista, ja siitä kuinka niitä käytettiin ajatusten havainnollistamiseen. Mazzarella kertoo myös esimerkkejä vetämistään kirjoittajakursseista sekä omasta kirjailijantyöstään. Erityisesti äidin kuolemaa käsittelevä Juhlista kotiin on paljon esillä, ja se alkoikin tämän kirjan myötä kiinnostaa entistä enemmän. Ihastuin tämän kirjan perusteella Mazzarellan ääneen ja elämänasenteeseen, ja haluan ehdottomasti päästä syventymään niihin oikein perusteellisesti.

Mazzarellan kirjallisien ajatusten parissa on viihtynyt myös Kirsi.

Osallistun kirjalla Underbara finlandssvenskar -haasteeseen, kategoriassa Sakprosa.

Merete Mazzarella: Silloin en koskaan ole yksin. Lukemisen taidosta (Där man aldrig är ensam. Om läsandets konst, 1999)
Suom. Kaarina Sonck
Kansi: Helena Kajander
Tammi, 1999