lauantai 3. marraskuuta 2012

Maria Peura: On rakkautes ääretön

"On se mahdollista. Varsinkin jos osaa taikoa niin kuin minä osaan. Taion ison vyyhdin kultalankaa ja neulan ja ompelen tiukoin pistoin huulet yhteen. Langanpäät jätän vapaasti roikkumaan, ja aina, kun ukki ja mummo meinaavat minulle raivostua, vedän langoista niin, että suupieleni vääntyvät hymyyn."


Kuusivuotias Saara on lähetetty mummolaan, koska oma koti on rikki vanhempien juomisen takia. Mutta mummon ja ukin luona Saaran maailma hajoaa vielä pahemmin, sillä ukki käyttää Saaraa seksuaalisesti hyväksi julmalla tavalla. Ukki hallitsee pelolla ja uhkauksilla paitsi Saaraa myös mummoa, josta ei siis ole Saaralle turvaksi. Saara pakenee todellisuutta mielikuvituksen maailmaan, mutta pelot ja vääristynyt maailma eivät jätä rauhaan sielläkään.

Maria peuran On rakkautes ääretön oli todella rankka lukukokemus. Lapsen tuska ja hätä on kuvattu niin raastavasti, etten aluksi pystynyt lukemaan kirjaa kuin kymmenisen sivua kerrallaan. Sen jälkeen oli aina pakko laskea kirja tauolle, koska olo oli fyysisesti niin huono. Kuvotti ja ahdisti. Mietin jopa kirjan jättämistä kesken, mutta päätin lukea vielä jonkin matkaa eteenpäin. Ja hyvä että luin, sillä raskaudestaan huolimatta kirja oli erittäin hyvä - ja loppujen lopuksi myös hieno selviytymistarina.

Vaikka kirja kuvaa insestiä tavalla, joka tulee melkein liian lähelle lukijaa, kirja ei tunnu kurjuudella mässäilevältä tai sensaatiohakuiselta. Peura kirjoittaa vähäeleisesti: lyhyet lauseet ja kappaleet ja tarkasti valitut sanat tekevät tekstistä ilmavaa, vaikka se on täynnä painavaa asiaa. Kerronnassa vaihtelevat lapsen kertojaääni, Tornionjokilaakson murteella kirjoitetut dialogit ja ukin lyhyet monologit. Vaikka arvostan sitä, että Peura on halunnut antaa äänen myös hyväksikäyttäjälle, en kokenut ukin puheenvuoroja aivan yhtä uskottaviksi kuin muuta kirjaa. Tämä ei välttämättä ole Peuran vika - ehkä en vain itse suostunut menemään pedofiilin pään sisälle.

"Kiipeän ketterästi kuin karhu. En pelkää. En muista pelätä. Ei ole väliä, vaikka putoaisinkin. Maa ottaisi minut vastaan. Maa rakastaa minua. Maa ei koskaan petä minua."

Mielikuvitusjaksot, joista en yleisesti ottaen kovin usein kirjallisuudessa nauti, toimivat tässä kirjassa hyvin. Ne tuntuvat välttämättömältä osalta Saaran maailmaa, toimien paitsi piilopaikkana ja selviytymiskeinona, myös tytön pahan olon heijastajana. Peura ei erehdy tekemään Saarasta virheetöntä  ja viatonta lasta vaan näyttää, kuinka vääristynyt lapsuus purkautuu välillä myös Saarassa ilkeytenä ja pahana olona. Saaran henkilöhahmo on hienosti kuvattu, ja lukijana tälle toivoo turvaa ja valoa koko sydämestään. Ja samalla toivoo, että tosielämän Saarat saisivat elämäänsä sen aikuisen, joka huomaa lapsen hädän.

Hieno, vaikka ei helppo kirja, joka koskettaa ja jää mieleen.

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös Suketus, Sanna ja Helmi-Maaria Pisara.

Osallistun kirjalla Kuusi kovaa kotimaista -haasteeseen.

Maria Peura: On rakkautes ääretön, 2001
Kansi: Laura Lyytinen
Tammi, 2011

16 kommenttia:

  1. Minä pelkään tätä kirjaa. Haluaisin lukea kirjan ja Peuraa muutenkin, mutta en uskalla. Pelkään, että olen liian herkkä pienen Saaran tarinalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, tämä oli kyllä minullekin todella rankka lukukokemus, eli kehotan kuuntelemaan omia vaistoja. Minulle jäi kirjasta loppujen lopuksi enemmän hyvä kuin paha olo, mutta suuri osa kirjasta oli äärirajoilla lukemista. Mutta kirja oli hieno, eli siinä mielessä kehotan tietysti lukemaan :)

      Poista
    2. Minusta tuntuu samalta kuin Katjasta. Itse asiassa vuosia sitten aloittelinkin, mutta oli niin karmiva alkukin, että jätin kesken. Mutta ehkä olisin kypsynyt tälle? Olenhan minä lukenut seksuaalisesta väkivallasta aika paljon...

      Poista
    3. Alkupuoli oli ainakin minusta kirjassa kaikkein rankinta luettavaa. Kannattaa kokeilla uudestaan, jos kirja vielä kiinnostaa, vaikka karmea tämä kirja varmaan on joka tapauksessa.

      Poista
  2. Mukavaa, että pidit tästä. Saaran tarina on kamala, mutta Peura kertoo sen tarpeeksi pehmeästi. Katja, koeta uskaltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä vaikuttava kirja, ja olen tyytyväinen että jatkoin lukemista.

      Poista
  3. Vakuuttava arvio. Minäkin olen ollut kiinnostunut tästä kirjasta ja arkaillut sen kanssa, mutta ehkä kuitenkin uskallan... Kirja kuulostaa paitsi julmalta myös hienolta, ja olisi kiinnostavaa peilata sitä Peuran supermielenkiintoiseen Antaumuksella keskeneräinen -kirjoittamiskirjaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, minua kiinnostaa todella paljon tuo Antaumuksella keskeneräinen, mutta halusin ensin lukea Peuralta jotain muuta. Nyt Antaumuksella houkuttelee vielä entistä enemmän.

      Julma ja hieno - sitä tämä tosiaan oli.

      Poista
  4. Hienosti arvioit kirjaa. Olen myös tietoisesti vältellyt lukemista aiheen rankkuuden takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli oikeastaan jopa vaikeampi lukukokemus kuin odotin. Harvoin kirja aiheuttaa niin voimakasta fyysistä pahoinvointia kuin tämä. Mutta vaikuttava ja hieno kokemus, silti ja siksi.

      Poista
  5. Mukavaa, että luit tämän ja pidit tästä. Minuunkin kirja teki vaikutuksen. Rankka, mutta mieleenpainuva kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, tätä kirjaa ei varmasti kovin nopeasti unohda - sen verran voimakas kokemus tämä oli.

      Poista
  6. Tulipa heti elävästi mieleen tämä lukukokemus, se oli rankka, ällöttävä ja vaikuttava. Huh. En ole vielä tarttunut muihin Peuran teoksiin, mutta aion. Hänellä on voimakas ja taidokas ääni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suketus, kirja oli juuri tuollainen. Ja lisäksi vielä loppujen lopuksi kaunis ja koskettava.

      Peuraa täytyy lukea lisää, ja tosiaan ainakin tuo Antaumuksella keskeneräinen on lukulistalla.

      Poista
  7. Minä olen lukenut tämän. Tai ahminut. Oli pakko lukea kirja nopeasti saman päivän aikana, jotta pääsisin kirjasta eroon. Enkä sitten kuitenkaan päässyt, kun se jäi mieleen niin tiukasti. Ihan kamala kirja. Muistaakseni kauniskin, mutta kokemuksena ihan kamalan kamala. Eli ilmeisen onnistunut kirja, koska en osaa ajatella tätä kirjana ollenkaan. Todella vaikuttava ja itkettävä lukukokemus.

    Vaikka kirja on arvokas, en silti suosittele niille, joita epäilyttää. Saattaa olla liian rankka. Ainakin minulle oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla oli siis päinvastainen kokemus kuin minulla: minun oli pakko lukea hitaasti. Kirjan lopun luin kyllä nopeasti, koska oli pakko saada tietää, selviääkö Saara.

      Hieno kirja, mutta ei todellakaan päästä lukijaa helpolla.

      Poista