Iris Murdoch: Kello

"Toby seisoi jonkin aikaa paikallaan ja katseli. Hän mietti mitä mahtaisi tapahtua, jos hänet löydettäisiin; hänen kuvitelmansa vaihtelivat kirkuen häntä pakoon juoksevista nunnista nunniin, jotka ryntäisivät hänen kimppuunsa kuin bakkantit. Hän ei tiennyt, kumpi mielikuva oli pelottavampi, tai, kuten hän hämmästyksekseen havaitsi pohtivansa, kumpi oli miellyttävämpi. Seisoessaan siinä paikan hermoja raastavassa äänettömyydessä hän alkoi vähitellen tuntea yhä suurempaa inhoa ajatellessaan mitä oli tehnyt."

Toby on nuorukainen, joka odottaa ensimmäisen Oxford-vuotensa alkamista. Michael on opettaja, joka on aikoinaan haaveillut papinurasta mutta luopunut unelmastaan kun hänen suhteensa kuolupoikaan paljastui. Dora on nuori vaimo, joka on juuri päättänyt palata takaisin dominoivan ja aggressiivisen miehensä luokse. Näiden kolmen tiet kohtaavat Imberissä, maallikkoyhteisössä joka on perustettu benediktiiniläisluostarin yhteyteen. Maallikkoyhteisö toimii yhteistyössä luostarin kanssa, ja sen jäsenet pyrkivät elämään yksinkertaista ja hengellisiä arvoja korostavaa elämää, työntekoon ja uskonnollisiin harjoituksiin keskittyen. Yhteisön rauha kuitenkin järkkyy, kun vaietut salaisuudet, salassa punotut juonet ja ihmisten väliset kemiat alkavat vähä vähältä purkautua.

Iris Murdoch luo kirjoissaan aivan omanlaisen maailman. Näin uskallan sanoa luettuani kaksi hänen kirjaansa: keväällä lukemani Hyvä oppilas ja tämä Kello ovat selvästi tunnistettavissa saman kirjailijan tuotoksiksi. Vaikka kirjoissa ei varsinaisesti tapahdu mitään yliluonnollista, on niiden tunnelmassa jotakin hiukan epätodellista, hiukan unenomaista. Uskonto ja moraalikysymykset näyttelevät tärkeää osaa molemmissa kirjoissa, ja yhteistä kirjoille ovat myös risteilevät ihmissuhteet, seksuaalisuus, syyllisyys ja salaperäiset, maailmasta eristetyt yhteisöt.

Kello on Hyvää oppilasta tiiviimpi, niin sivumäärältään kuin rakenteeltaankin. Kellossa henkilöiden elämää taustoitetaan jonkin verran, mutta periaatteessa kirjan tapahtumat sijoittuvat ajallisesti ja paikallisesti hyvin pienen marginaalin sisälle. Tämä tekee kirjan tunnelmasta hyvin tiiviin ja ajoittain jopa painostavan. Tapahtumia tarkastellaan vuorotellen Tobyn, Doran ja Michaelin näkökulmasta - muut yhteisön jäsenet nähdään aina ulkopuolelta, ja he jäävät osittain arvoituksellisiksi hahmoiksi.

Kirjan kolme päähenkilöä ovat kukin omalla tavallaan eksyksissä elämässään. Michaelia painavat hengellisten ja ruumiillisten taipumusten ristiriitaisuudet; Tobyn nuoruus ja idealistisuus joutuvat törmäyskurssille todellisuuden kanssa; Dora kamppailee löytääkseen oman tahtonsa aviomiehen ja yhteisön painostuksen alla. Murdoch ei peittele henkilöhahmojensa virheitä ja erehdyksiä eikä kuvaa heitä varsinaisesti sympaattisiksi: silti lukija kiintyy heihin pikkuhiljaa. Lopullisia ratkaisuja henkilöille tai lukijalle ei tarjota, mutta jonkinlainen sovituksen teema tuntuisi kuitenkin olevan tärkeä.

Olen nauttinut kovasti molempien Murdochien lukemisesta, ja viihdyn hyvin Murdochin omalaatuisissa, mystistä ja maailmallista yhdistävissä maisemissa. Kello oli vielä Hyvää oppilastakin nautinnollisempi lukukokemus, koska siinä ei ollut jälkimmäistä ajoittain vaivannutta tyhjäkäyntiä ja toistoa, ja sen henkilöhahmot tulivat jotenkin enemmän iholle. Aion ehdottomasti jatkaa Murdochin lukemista, ja ainakin Meri, meri taitaa löytää jossain vaiheessa tiensä luettavien kirjojen pinoon.

Osallistun kirjalla Ikkunat auki Eurooppaan -haasteeseen.

Iris Murdoch: Kello (The Bell, 1958)
Suom. Mikko Kilpi
WSOY, 1961