Tove Jansson & Tuulikki Pietilä: Haru, eräs saari

"Me uneksimme siitä, miltä mökki näyttäisi. Huoneessa olisi neljä ikkunaa, yksi joka seinällä. Kaakossa annoimme tilaa suurille myrskyille jotka raivoavat saaren poikki, idässä kuu saa peilailla laguunissa ja lännessä on kallioseinämä jossa kasvaa sammalta ja kallioimarretta. Pohjoiseen on voitava tähystää jotta näkisi mitä on tulossa ja ehtisi totutella."

Tove Jansson ilmoitti jo hyvin pienenä haluavansa Kummelskärin majakanvartijaksi. Kummelskärille Tove ei koskaan päässyt asumaan, mutta unelma omasta saaresta eli sitkeästi. Tove vuokrasi puolisonsa Tuulikki Pietilän kanssa ensin Bredskärin saaren, mutta ajan kuluessa he alkoivat kaivata vielä rauhallisempaa ja yksinäisempää saarta. Löytyi Klovharun, kahteen osaan haljennut luoto.

Haru, eräs saari kertoo Toven, Tuulikin ja Harun tarinan. Se kuvaa puolisalaisia rakennusvaiheita: rakennuslupaa ei ollut, mutta Brunström-niminen kalastaja neuvoi että rakennusta ei voi purkaa, jos se on pystytetty kattohirteen asti. Brunström oli ennenkin rakentanut luvattomia tönöjä, "jollei muuten niin ärsyttääkseen joitain naapureita, esimerkiksi pernajalaisia tai pellinkiläisiä". Tove ja Tuulikki luottivat  Brunströmiin välittömästi. Siispä rakentaminen aloitettiin, ja Klovahrulle nousi pieni mökki, jossa Tove ja Tooti asuivat melkein 30 kesää.

Omalla jäjittelemättömällä tyylillään Tove kuvaa syysmyrskyjä ja jäiden lähtöä, kalastamista ja puiden sahaamista. Saaren herruudesta taistellaan lokkien kanssa, ja ajan kuluksi kehitetään kaikenlaisia projekteja. Kaunista poukamaa yritetään raivata tyhjäksi kivistä, ja vanhoista taidelehdistä tehdään kukkamultaa. Yleensä meri ja luonto tekevät projektit tyhjiksi, mutta naisilla tuntuu silti olevan hurmaavan hauskaa.

Tunnelmaa luovat paitsi Toven sanat, myös Tuulikin grafiikantyöt, joilla kirja on kuvitettu. Kuvissa voi nähdä kallioiden lämmön, öisen meren mustuuden ja tuulen puhalluksen. Kirjaa lukiessa herääkin väistämättä saaristolaiskuume. Kuinka ihanaa elämää, ja kuinka hurjaa! On vesipatsaita, myrskyjä ja raitiovaunun kokoisia jäälohkareita. Ja on pieni mökki, jonka ikkunoista kajastaa pimeällä valoa ja jossa kaksi ihmistä istuu pöydän ääressä puuhailemassa omiaan. Saarielämän lisäksi kirja kuvaa viehättävästi myös pitkää parisuhdetta, jossa ollaan eletty yhdessä niin kauan, että välillä voidaan huoletta myös ikävystyä toisen seurassa. Tove kuvaa parisuhdetta samaan tapaan kuin merta tai saarta, kauniisti ja lämpimästi mutta vailla mitään imelyyttä. Ja pieni ilkikurinen hymy suupielissä karehtien.

Kirjan ovat lukeet myös Sara, Jenni, Maija, Katri ja Mia.

Tove Jansson: Haru, eräs saari (Anteckningar från en ö)
Kuvat: Tuulikki Pietilä
Suom. Liisa Ryömä
Kansi/kannen kuva: Jukka Aalto/Signe Hammarsten-Jansson
WSOY, 1996