torstai 16. lokakuuta 2014

Edita Morris: Hiroshiman kukat


"Ah, Hirosimassa on paljon asioita, joita en halua teidän käsittävän, rakas Sam-san! Äkkiä tunnen olevani sata vuotta vahempi kuin te. Te olette niin viaton; te ette ole nähnyt meidän muuriemme, meidän puolusttusjärjestelmämme taakse. Teidän itsenne vuoksi toivon, että lähdette Hirosimasta tietämättä sen enempää kuin muutkaan siitä, mitä muuriemme takana on."

Edita Morrisin Hiroshiman kukat kertoo yhden hiroshimalaisen perheen elämästä 14 vuotta atomipommin jälkeen. Kaupunki on jälleenrakennettu ja ihmiset elävät elämäänsä, mutta pommin vaikutukset tuntuvat edelleen lukemattomin tavoin heidän arjessaan. Jotkut ovat vammautuneet pysyvästi, toiset sairastuvat vasta monta vuotta myöhemmin tappavaan säteilytautiin. Pommin uhreja vieroksutaan ja pelätään, he ovat monen silmissä toisen luokan kansalaisia.

Kolmekymppisen Jukan perheessä kaikki ovat tavalla tai toisella pommin uhreja. Juka itse peittää vaatteilla rumat arpensa, ja hän haluaa kaikin keinoin peittää perheensä tarinan myös nuorelta amerikkalaiselta vuokralaiseltaan Samilta. Sam on hyväntahtoinen nuori mies ja viattoman sokea hiroshimalaisten menneisyydelle. Ystävystyminen Jukan kanssa avaa kuitenkin Samin silmät huomaamaan, mitä kaupungin ihmisille oikein on tapahtunut.

Hiroshiman kukat on tunnelmaltaan surumielinen ja vakava, mutta kirja ei kuitenkaan ole synkkä tai lohduton. Ihmisten arki jatkuu hirveiden, sietämättömien tapahtumien jälkeenkin, ja arkeen mahtuu edelleen paljon iloa ja toivoa. Silmiä ei kuitenkaan saa sulkea eikä menneisyyttä saa unohtaa. Morrisin kirja ei syytä tai syyllistä, mutta se vetoaa lukijaansa: muistakaa tämä ja kertokaa muillekin.

Kirjan ovat lukeneet myös Sara, Jenni, Auringon Palvoja ja Miia

Edita Morris: Hiroshiman kukat (The Flowers of Hiroshima, 1959)
Suom. Juhani Jaskari
WSOY, 1961

6 kommenttia:

  1. Tämä osuisi hyvin yhteen juuri lukemani Kazuo Ishiguron juuri näitä samoja teemoja käsittelevän Silmissä siintävät vuoret- romaanin kanssa. Kiitos tästä, Pistin nimen korvan taa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, minä en ole tuota Ishiguroa lukenut, joten pistänpä itse sen korvan taakse. Varsinkin, kun kaikista lukemistani Ishiguron kirjoista olen kovasti pitänyt.

      Poista
  2. Minulta puuttuu tuo kirja, minulla on vain Hiroshiman kylvö. Pitäisi etsiä tuokin, olisi kumpikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, toivotaan että kirja löytyy. :) Täytyy minunkin etsiä tuo Hiroshiman kylvö luettavaksi.

      Poista
  3. Minuun tämä kirja teki lähtemättömän vaikutuksen, kun luin sen nuorena tyttönä. Sarjaan kuuluu toinenkin: Hiroshiman kylvö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katveita, voi kuvitella että tämä kirja on varsinkin nuorena luettuna ikimuistoinen. Ja kyllä kirja teki näin vanhemmalla iälläkin luettuna vaikutuksen.

      Poista