Kirjamessujen lukupiiri: Pirkko Saision Signaali

Helsingin kirjamessuilla järjestetään tänäkin vuonna lukupiirejä, joissa lukijat pääsevät kohtaamaan kirjailijan ja vaihtamaan ajatuksia tämän uutuusteoksesta. Minä osallistuin torstaina lukupiiriin, jossa käsiteltiin Pirkko Saision kirjaa Signaali. Keskustelun vetäjinä toimivat neljä naista, joiden lukupiiri on kokoontunut ja keskustellut kirjallisuudesta jo kymmenen vuoden ajan.

 Lukupiiriläiset ohjasivat keskustelua.

Signaali on omaelämäkerrallinen kokoelma novellinomaisia kirjoituksia. Kirjan kymmenen tarinaa ovat fragmentaarisia, pirstaleisia, ajassa ja paikassa harhailevia muisteloita. Lukupiiriä kiinnosti luonnollisesti se, missä määrin tarinat ovat totta – ovatko kirjoitukset faktaa vai fiktiota. Saisio kertoi, että kirjan tapahtumat ovat kyllä totta, mutta kirja on kuitenkin syntynyt muistojen vapaasta yhdistelystä. Hän sanoi myös, että fiktion todellisuus syntyy tunnistettavuudesta ja nauratti yleisöä toteamalla, että minä-muodossa on mukava kirjoittaa, koska silloin ei tarvitse välittää faktoista.

Lukupiirissä nostettiin esiin kirjan poikkitaiteellisuus: Signaalista löytyy paljon viittauksia esimerkiksi kuvataiteisiin ja musiikkiin. Saisio kertoi, että nämä viittaukset olivat tietoinen pyrkimys luoda kirjallisia hetkiä, joissa kaikki aistit ovat mukana. Keskustelun aikana tuotiinkin usein esiin kirjassa esiintyviä viittauksia väreihin, maalauksiin, veistoksiin ja myös se, kuinka kirja herätti lukijoissa aivan konkreettisia fyysisiä tuntemuksia.

Moniin lukijoihin oli tehnyt vaikutuksen myös Saision Mansikkapaikka-kirjoituksessa kuvaama "yliluonnollinen triptyykkikokemus" johon liittyy vahvasti Millet'n maalaus Iltakellot. Kokemusta kuvailtiin pysäyttäväksi, ja Saisio sai yleisöltä myös kehotuksen kirjoittaa jatkossa enemmänkin maalauksista.

Signaalin kirjoittamisesta

Signaalin teksti oli erään lukupiiriläisen mukaan hyvin vaivattoman tuntuista, ja hän kysyikin Saisiolta, oliko myös kirjoittaminen helppoa. Syntyivätkö kirjan tekstit vapaasti assosioiden? Saisio kertoi kirjoittamisen tosiaan sujuneen helposti. Tekstit olivat oikeastaan syntyneet Saision itselleen antamien kirjoitustehtävien pohjalta. Teatterikorkeakoulun pääsykokeita ohjatessaan Saisio oli huomannut, että hyviä ja spontaaneja tekstejä syntyy, kun kokelaat joutuvat kirjoittamaan nopeasti ja paineen alla. Tällaiset kirjoitukset ovat monesti paljon parempia kuin hiotut ja viimeistellyt tuotokset. Lisäksi Saisio oli toivonut, että joku antaisi hänellekin samantapaisia kirjoitustehtäviä kuin hän itse antoi pääsykokelaisille. Niinpä hän päätti keksiä itselleen hyviä otsikkoja ja kirjoittaa nopeasti niiden pohjalta.

 Pirkko Saisio ja kustantamon edustaja Touko Siltala.

Keskustelussa nostettiin esiin myös se, että kirjassa tapahtumien kuvauksen rinnalla kulkee koko ajan myös kirjoitusprosessin kuvaus. Saisio kertoi tämänkin olleen tietoinen ratkaisu, jolla hän pyrki tuomaan tekstin samaan hetkeen lukijan kanssa.

Samaistumisen kokemuksia

Moni keskustelija kertoi löytäneensä Signaalista samaistumispintaa omaan elämäänsä. Saision kirjalliset muistot saivat lukijat peilaamaan tekstiä omiin muistoihinsa ja kokemuksiinsa. Esimerkiksi Kaksoisolento-kirjoituksesta moni tuntui löytäneen jotakin tuttua ja tunnistettavaa. Tarinassa Saisio leikittelee entä jos -ajatuksella. Miten eri tavalla elämä olisi voinut mennä, jos olisin valinnut hiukan toisin? Tai onko kyse edes valinnasta – entä jos asiat olisivat vain kulkeneet hiukan eri tavalla? Olisinko silloin eri ihminen? Tarina on toisaalta hauska, toisaalta painajaismaisen ahdistava, ja siinä on selvästi tavoitettu jotakin sellaista, minkä moni meistä tunnistaa. Saisio itse kertoi pitävänsä juuri Kaksoisolentoa Signaalin onnistuneimpana tarinana.

Keskustelu lukupiirissä sujui luontevasti ja rattoisasti, ja puolitoistatuntinen kului hujauksessa. Lukupiiriläiset ohjasivat keskustelua, ja myös yleisö sai osallistua keskusteluun ja esittää kysymyksiä Saisiolle. Kritisointia kirjailija ei tässä lukupiirissä oikeastaan päässyt kuulemaan. Sen sijaan Signaali innosti keskustelijoita kertomaan omista muistoistaan ja moni halusi myös siteerata lempikohtiaan ja suosikkilausahduksiaan kirjasta. Signaali onkin hyvin siteerattava kirja, sellainen jota tekee jatkuvasti mieli lukea ääneen.

Kirjamessujen lukupiirit ovat mainio paikka kirjailijoiden ja lukijoiden kohtaamiselle. Messuilla on joka päivä kaksi lukupiiriä eli perjantaista sunnuntaihin lukupiireillään vielä kuusi kertaa. Tarkemmat tiedot lukupiireistä löydät täältä.