Pieniä kirjallisia paloja Oxfordista ja Lontoosta

Vietin viime viikon lomaillen Lontoossa, ja yhden päivän ajan myös Oxfordissa. Tässä jutussa tarjoilen makupaloja niiltä matkan osuuksilta, jotka sivuavat kirjallisuutta. Kaikenlaista muutakin tuli matkalla toki koettua, mutta keskitytään nyt blogin teeman mukaisesti kirjallisiin  kohteisiin.

Oi, Oxford. Tämä oli toinen kerta, kun kävin kaupungissa, ja rakastuin taas sen kauneuteen ja siihen, kuinka  kaduilla kävellessään tuntee historian lehtien havisevan ympärillään. Voitin korkeanpaikankammoni ja nousin katsomaan kaupunkia kirkon tornista. Ja muistelin Dorothy L. Sayersin Juhlaillan kohtausta, jossa Peter Wimsey ja Harriet Vane katselevat Oxfordia Radcliffe Cameran parvekkeelta:

"Heidän alapuolellaan kohosi New College jyhkeänä, mustana, harmaana kuin linnoitus, ja mustia lintuja kaarteli sen kellotornin säleiköiden tienoilla; siinä oli Queens ja sen vihreä kuparikupoli; ja etelään tähytessä näkyi Magdalen, keltaisena, hoikkana, tuo lilja tornien joukossa [...]; oli suippoa ja kulmikasta tornia, suurta ja pientä neliöpihaa; kaikki Oxford kohosi heidän jalkainsa juuressa kantaen eläviä lehviään ja aikaa uhmaavaa kiveään kaukaisten sinisten kukkuloiden suojassa."

Niin, Sayers. Rakastuin Oxfordiin jo ennen kuin olin itse käynyt kaupungissa, ja syynä oli Sayersin Juhlailta, ylistyslaulu Oxfordille. Kuljen Oxfordissa väistämättä Peter Wimseyn jalanjäljillä, ja tällä matkalla pääsin myös kurkistamaan Wimseyn collegeen, Ballioliin. (Jopa collegen opaslehtinen mainitsi, että kuuluisin siellä opiskellut fiktiivinen henkilö on herrasmiesetsivä lordi Peter Wimsey. Tämä tietysti riemastutti fanityttöä.)

Kirjailijoista Balliolissa ovat opiskelleet mm. Graham Greene, Robertson Davies, Aldoys Huxley ja Chris Cleave.

Upeassa New Collegessa puolestaan ovat opiskelleet esimerkiksi John Fowles, John Galsworthy ja Naomi Wolf.

New Collegessa on myös kuvattu Harry Potter -elokuvia. Tämä ilahdutti erityisesti matkaseuralaista.

 

Yliopiston kirjastossa Bodleyssa emme käyneet sisällä, mutta hieno ja vaikuttava se on ulkoapäinkin katsottuna.

Lontoossa kävimme Highgaten hautausmaalla, josta bongasimme Douglas Adamsin haudan.

Sherlock Holmes -museo oli myös pakollinen vierailukohde - olenhan nuoruudessani suorastaan ahminut Holmes -tarinoita.

Holmes-museo oli todella kivasti toteutettu. Suosittelen käymään ihan tunnelman vuoksi, vaikkei Sherlock niin kiinnostaisikaan.

Ja tokihan matkalla tuli käytyä myös kirjakaupassa, josta mukaan lähti matkamuistoksi pari kirjaa. Matkan teemaan sopivasti Sayersin Strong Poison (jota en ole aikaisemmin lukenutkaan englanniksi), sekä Tom Stoppardin näytelmä Rosencrantz ja Guildenstern ovat kuolleet, jonka elokuvaversiota rakastan. Kirjat varmasti muistuttavat aina tästä ihanasta matkasta.