lauantai 30. kesäkuuta 2012

Lukumaratonin jälkitunnelmat

On maratonin yhteenvedon vuoro. Aivan ensimmäiseksi täytyy sanoa, että lukumaraton jopa ylitti odotukseni siinä mielessä, kuinka antoisa kokemus se oli. Olin etukäteenkin innoissani maratonista, mutta silti epäilin että saattaisin sen aikana tuntea väsymystä, pitkästymistä tai turhautumista. Mietin, olenko valinnut aivan vääränlaisia kirjoja, liian vähän kirjoja tai pelkästään "ihan hyviä" kirjoja. Mietin, meneekö maraton pelkäksi suorittamiseksi ja saako kirjoista massalukemalla mitään irti. Nyt maratonin jälkeen voin sanoa, etteivät mitkään uhkakuvat toteutuneet, sillä jaksoin aivan hyvin lukea koko suorituksen ajan, kirjavalikoima oli riittävä ja koin myös suuria elämyksiä

Maratonin aikana en juurikaan tuntenut väsymystä, mutta pian sen päätyttyä minut valtasi Suuri Uupumus. Tuntui, että olisin voinut mennä vaikka saman tien nukkumaan. Ihan kevyttä hommaa ei lukumaratoonaaminen siis ole. Nyt olo on kuitenkin oikein hyvä ja tyytyväinen. Tänään en varmaan enää lue mitään, mutta huomenna aion lukea ainakin Märta Tikkasta, koska haluan osallistua Jennin Märta Tikkanen -teemaviikonloppuun. Ajatus yhden kokonaisen kirjan lukemisesta huomenna ei tunnu lainkaan vastenmieliseltä, eli mitään lukuväsymystä en maratonista huolimatta tunne.

Luin Maratonin aikana kahdeksan kirjaa. Tässä vielä lista luetuista kirjoista sivumäärineen:

Francoise Sagan: Muuan hymy 171 s.
Juhani Aho: Papin tytär 119 s.
Johan Bargum: Syyskesä 124 s.
Katja Kallio: Elokuvamuisti 155 s.
Daniel Glattaeur: Kun pohjoistuuli puhaltaa 259 s.
Joel Haahtela: Naiset katsovat vastavaloon 199 s.
Eeva Tikka: Hidas intohimo 185 s.
Turkka Hautala: Kansalliskirja 112 s.

Yhteensä luin siis 1324 sivua. Jotain tällaista olin lukunopeuteni perusteella etukäteen aavistellutkin. Maratonin aikana huomasi kyllä selvästi ainakin sen, että lukunopeus vaihtelee todella paljon kirjasta riippuen. Mukana ei edes ollut yhtäkään kieleltään todella haastavaa kirjaa, vaan kaikki olivat varsin helppolukuisia. Esimerkiksi Tikan novelleja luin kuitenkin aika hitaasti: silloinkin kun luin useamman novellin putkeen, halusin yleensä pitää pienen mietiskelytauon novellien välillä. Elokuvamuisti ja Kun pohjoistuuli puhaltaa taas olivat hyvin nopealukuisia.

Ehkä yllättäenkin eri kirjat eivät juurikaan häirinneet toisiaan lukiessa, eivätkä nytkään tunnu sekoittuneen toisiinsa. Pieniä hämmennyksen hetkiä sattui oikeastaan vain silloin, kun kirjoissa esiintyi samoja teemoja tai ilmiöitä: esimerkiksi sekä Haahtelan että Tikan kirjoissa onnuttiin, ja sekä Tikalla että Hautalalla etsittiin pullonkorkkeja rannalta. Kirjat olivat kuitenkin yleisesti ottaen sen verran erilaisia, että pääsin mukavasti siirtymään tunnelmasta toiseen.

Elma Ilona kommentoi ennen maratonia, että listallani on kiitettävän paljon kotimaisia kirjoja. Tämä oli hauska huomio siinä mielessä, etten kirjoja valitessani ollut lainkaan miettinyt maa-aspektia. Mutta päädyin tosiaan lukemaan kuusi kotimaista kirjaa, yhden ranskalaisen ja yhden itävaltalaisen. Luin kolme 2000-luvun kirjaa - Bargum oli 1990-luvulta, Sagan 1950-luvulta ja Aho 1880-luvulta. Yleensä luen enemmän naisten kuin miesten kirjoittamia kirjoja, mutta maratonissa suhde oli miesten hyväksi 5/3.

Yksikään lukemistani kirjoista ei ollut huono, mutta vähiten taisin pitää Haahtelasta ja Hautalasta. Sen sijaan Aho ja Kallio olivat ihania, ja pidin kovasti myös Tikasta, Saganista ja Bargumista. Glattaeur oli myös mukava ja sopi maratoniin aivan loistavasti. Etukäteen olin aika varma, että lukisin valitsemistani kirjoista melko varmasti Blomqvistin Luodon meressä ja Haurun novellikokoelman, ja että Aho jäisi lukematta, mutta nämä veikkaukset menivät pieleen. Saganin, Bargumin ja Kallion lukemista olin oikein fiilistellyt etukäteen, ja ne olivatkin kaikki erinomaisia kokemuksia.

Etukäteen olin fiilistellyt myös maratoneväitä, ja täytyy sanoa että nautin niistäkin suunnattomasti. En suinkaan napostellut jotakin koko maratonin ajan, mutta oli ihana tietää, että voisi aina halutessaan käydä hakemassa jotakin hyvää suuhunpantavaa. Olin myös iloinen siitä, että pystyin lukemaan osan ajasta parvekkeella: maratoniin tuli siten ihana kesäisen huoleton tunnelma. Parhaimman lukuflown koin ehdottomasti perjantai-illan aikana, jossakin Ahon, Bargumin ja Kallion tunnelmissa. Lauantaina olin selvästi väsyneempi, mutta ei lukeminen silloinkaan siis missään nimessä puurtamista ollut.

Summa summarum: lukumaraton oli hieno kokemus ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille joita se vähänkään houkuttaa. Voisin vallan hyvin kokeilla tätä toistekin - ja hyvin todennäköisesti kokeilenkin!

18 kommenttia:

  1. Onnea maratoonarille! Hienon yhteenvedon kirjoitit. Olen niin iloinen, että pidit Ahosta niin kovasti, ja Bargumistakin. Ja pieni nyyh, etteivät H-sukunimiset herrat olleet täysin makuusi, vaikka onneksi heidänkään kirjansa eivät olleet huonoja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja :)

      Aho pääsi kyllä suorastaan yllättämään - en yhtään odottanut että pitäisin siitä niin kovasti. Luen varmaan lähiaikoina myös Papin rouvan, koska minulla on kirjoista lainassa yhteisnide.

      Haahtelalle annan todennäköisesti toisenkin mahdollisuuden vakuuttaa minut: ehkä maraton ei ollut kirjalle ihan paras tilanne, varsinkaan kun luin kirjan suorituksen loppupuolella.

      Poista
  2. Ihanaa! Oli kiva seurata tätä ja tunnelma tuli läpi... hienoa että tämä oli hyvä kokemus. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli tosiaan minusta aivan hurjan hauskaa, ja ihanaa jos onnistuin välittämään tunnelmat myös muille :)

      Poista
  3. Mie haluaisin tehdä tämän haasteen vielä uudelleen, ehkä nyt keskittyisin paremmin raportoimaan myös lukuherkkuja. :D

    Onnea haasteen suorittamisesta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna!

      Minustakin tosiaan tuntuu, ettei tämä varmaan jää vain yhden kerran kokeiluksi - sen verran hauskaa maratoonaaminen oli. Sinullahan oli vielä se, ettei maratonin ajoitus ollut paras mahdollinen: seuraavalla kerralla voisit kokeilla sitä iltapäivällä aloittamista :)

      Joistakin kirjoista tuntui, että olisi ollut heti vaikka kuinka paljon sanottavaa, mutta yritin hillitä itseäni, koska aikaa piti kuitenkin antaa nimenomaan lukemiselle.

      Poista
  4. Minun täytyy käydä lukemassa vielä maratonpostauksesi loppuosa, mutta ihan mahtavia kirjoja olet kyllä lukenut! Tikkahan on suursuosikkini, mutten ole tainnut lukea tuota Hidasta intohimoa. Yleisesti ottaen olen pitänyt häneltä enemmän vanhoista, 1970- ja 1980-luvun teoksista.

    Ja Kallion Elokuvamuisti on tosiaan ihana kirja, suosikkejani ovat myös Aho ja Bargum - sekä tietty Haahtela, mutta annetaan tuo vähemmän pitäminen nyt sinulle anteeksi. :) Hautalan Kansalliskirjasta en minäkään niin syttynyt.

    Olen kanssasi samoilla linjoilla siinä, että maratoonaaminen oli hirveän hauskaa ja paljon kevyempää kuin olin kuvitellut. Ja muista silloin lukemani kirjat kyllä tosi hyvin edelleen, joten mitään yliahmimista sisällön kustannuksella ei minullakaan tapahtunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tosiaan suorastaan yllätyin siitä, että maratoonaaminen oli vielä hauskempaa kuin olin odottanut, vaikka esimerkiksi sinunkin positiiviset kokemuksesi olin lukenut :)

      Tikalta oli lähikirjastossa aika suppea valikoima, eli tuo kirja valikoitui ihan sen perusteella. Aikaisemmin en ole Tikkaa tosiaan lukenut, mutta nyt haluan ehdottomasti tutustua siihen vanhempaankin tuotantoon.

      Hyvä että saan Haahtela-kokemukseni anteeksi. On aina niin pelottavaa kritisoida jotakin blogistanian suusuosikkia ;)

      Poista
  5. Onpa mukava kuulla, että lukumaraton oli positiivinen kokemus. Ehkä minäkin vielä joskus uskaltaudun. Hienoa, että jaksoit pinnistellä ja vielä nautitkin maratonista.

    Tikka on minunkin mielestäni kiinnostava ja hyvä kirjailija. Myös Bargumista olen tykännyt, tosin olen lukenut vain uusimman. Aho piti aikoinaan pakkolukea jotakin kurssia varten enkä silloin oikein innostunut. Pitäisi antaa hänelle vielä uusi mahdollisuus, kuten myös Hautalalle. Mulla on Haahtelaan ristiriitainen suhde, sillä pidän kyllä hänen tyylistään, mutten ole varauksettomasti hänen kirjoihinsa ihastunut (ole tosin lukenut vain Lumipäivänkirjan ja Traumbachin). Kallioon asenteeni on varauksellinen, ehkä ihan syyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tätä kannattaa ehdottomasti kokeilla. Minä tosiaan pelkäsin että meneekö suorittamiseksi, mutta ei mennyt - oli kivaa :)

      Pakkolukeminen ei yleensä olekaan nautinnolista, mutta onneksi en kokenut tätä sellaiseksi. Ahoa pelkäsin etukäteen, mutta ihastuin. Ja Kallioon minäkin suhtauduin nihkeästi, mutta ainakin tuo Elokuvamuisti oli i-ha-na!

      Poista
  6. Hyvä kooste kokemuksistasi. Minun täytyy täällä hieman myhäillä sille, ettet oikein syttynyt Haahtelalle. Nyt en tunne itseäni niin yksinäiseksi sillä alueella. Olen lukenut aika monta hänen kirjoistaan, mutta yksikään ei ole kunnolla sytyttänyt.

    Ihanat herkut varmasti tekivät maratoonista vielä paremman kokemuksen, sait sekä ruumiin että sielun ravintoa parhaasta päästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, minuakin aina ilahduttaa jos joku ei innostu esimerkiksi McEwanista tai Hustvedtista, koska tunnen usein itseni heidän suhteen yksinäiseksi :)

      Minusta lukukokemus paranee aina hyvällä ruualla, ja vastaavasti hyvä ruoka vaatii aina joko hyvää seuraa tai hyvän kirjan.

      Poista
  7. Hauskaa, että sinullakin oli mukava maraton! Minullekin maratonlukeminen oli vielä ennakoimaanikin antoisampi kokemus. Tosin kävi niin, että vaikkei maraton tuntunut yhtään puuduttavalta sen aikana tai jälkeenkään, se näköjään tyydytti lukuhaluni kokonaan vähäksi aikaa - en ole lukenut mitään kahteen viikkoon maratonin jälkeen. :) Minäkin luin maratonilla Kallion Elokuvamuistin. Tykkäsin, ja se oli kiva välipalakirja romaanien väliin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukukiintiösi tuli siis täyteen :) Joku taas muistaakseni oli maratonin jälkeen lukenut tavallista enemmän - saa nähdä miten minun käy.

      Elokuvamuisti oli ihana, ja lueskelen sen varmaan ainakin osittain uudelleenkin - se kun oli niin nopealukuinenkin.

      Poista
  8. Mainion kuuloinen kokemus! Ja toki tiedän omasta kokemuksesta, että mainiota se myös on ihan oikeasti kokea. ;)

    Kivaa, että sinäkin sytyit Ahosta. Minulla oli Yksin lukumaratonissa mukana ja yllätyin iloisesti. Aion myös jatkaa seikkailujani Juhanin kanssa myöhemmin.

    Haahtelalta olen lukenut vain kaksi teosta, Elenan ja Lumipäiväkirjan, joista Elena on aivan upea, mutta Lumipäiväkirja jätti kylmäksi. En siis kuulu minäkään Haahtela-ihmisiin, kun en enempää ole lukenut, enkä ole varma, milloin edes luen. ;)

    Hienoa että tykkäsit maratoonaamisesta - niin minäkin! Ja minäkin aion joskus kokeilla uudestaan, ehdottomasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä mainio kokemus!

      Ahoa minäkin haluan lukea lisää, ja Haahtelaa varmaan kokeilen vielä toisen kirjan verran. Täytyy ehkä tutkiskella, mikä olisi ollut oikein pidetty ja kehuttu Haahtela - vaikka kaikilla Haahtela-faneilla taitaa olla vähän omat suosikit.

      Poista
  9. Olipa ihanan kuuloinen maraton sinulla, ihan näin jälkikäteenkin luettuna!:)

    Yhteen putkeen luettaessa sitä tosiaan löytää erikoisia linkkejä kirjojen väliltä, joita ei tavallisen rytmin aikana huomaa, koska ei välttämättä muista kaikkia kirjan yksityiskohtia seuraavaan kirjaan siirryttäessä.

    Minutkin maraton hieman uuvutti, mutta kumma kyllä väsymyksestä toivuttuani olen suorastaan ahminut kirjoja. Jo parin viikon ajan blogiarvostelujonossa on ollut niin monta kirjaa, etten ole millään ehtinyt niistä kaikista kirjoittaa, ja edelleen painin saman ongelman kanssa.

    Elokuvamuistista kirjoitit kyllä niin ihanasti, että tekisi mieli melkein lukea se uudelleen! Olen joskus vuosia sitten lukenut sen, ja muistan kyllä itsekin pitäneeni siitä.

    Lukeminen on kyllä ihanaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukeminen on parhautta!

      Minustakin tuntuu ainakin nyt siltä, että lukuintoa riittää vaikka kuinka. Jotenkin tuosta maratonista lähti mielessä polveilemaan polkuja muihinkin kirjoihin joita haluaisi lukea, ja oli niin ihanaa oikein uppoutua kirjoihin, että samaa haluaisi jatkaa :)

      Ja Elokuvamuistin voi varmasti lukea toisenkin kerran - aihehan ei varsinaisesti vanhene, ja Kallio kirjoittaa ihanasti.

      Poista