lauantai 2. kesäkuuta 2012

Marianne Fredriksson: Anna, Hanna ja Johanna

Palaan tasaisin väliajoin hakemaan lukuvinkkejä taannoisesta puolivuotis-postauksestani. Tätä Marianne Fredrikssonin kirjaa suositteli siellä Karoliina. Tartuin kirjaan hiukan ristiriitaisin tuntein: kirjamakuni on usein yhteneväinen Karoliinan kanssa, mutta takakansitekstin perusteella Anna, Hanna ja Johanna ei tuntunut kovin houkuttelevalta - varsinkaan kun olin juuri lukenut Laura Honkasalon Eropaperit, joka myös käsitteli kolmen sukupolven naisia. Päätin kuitenkin kokeilla, kun kirjan laina-aikakin oli menossa umpeen.

Kirja käynnistyi hiukan hitaasti. Naisista nuorimmainen, Anna käy sairaalassa katsomassa dementoitunutta äitiään Johannaa, pohtii identiteettiään ja muistelee etäiseksi jäänyttä isoäitiään Hannaa. Kun noin 40 sivun jälkeen fokus siirtyi Hannan elämään, kirja tempaisi minut mukaansa eikä päästänyt enää irti. Uppouduin täysin kolmen naisen tarinaan ja ihastuin Fredrikssonin kykyyn tehdä näistä sinänsä tavallisista naisista erityisiä ja tuoda heidät lähelle.


"Minä huomaan, että minun täytyy pitää varani, etteivät hyvät muistot muuttuisi ainoaksi totuudeksi. Se käy niin helposti. Se on kai lahja, joka meille on annettu jotta kestäisimme, tuo siunattu kyky muistaa iloiset asiat ja unohtaa vaikeat. Mutta moni asia menee vinoon, jos ihminen rakentaa elämänsä niin huteralle perustalle kuin Arne tekee puhuessaan hyvästä äidistään ja iloisesta lapsuudestaan."

Paitsi että Fredriksson kertoo kolmen naisensa elämäntarinat, hän käsittelee paljon muistamista, minuuden rakentumista ja sukupolvien ketjua. Isoäidin, äidin ja tyttären tarinat sivuavat toisiaan, he tietävät toisistaan joitakin asioita, muistavat tiettyjä ja unohtavat toisia, ja antavat tapahtumille eri merkityksiä. Äidit ja tyttäret ovat sidoksissa toisiinsa, välillä vastentahtoisestikin, he muistuttavat toisiaan mutta ovat kaikki myös oman aikansa tuotteita. Anna ja Johanna saavat kertoa itsestään minä-muodossa, mutta isoäiti Hannan tarinan kertoo ulkopuolinen kertojaääni: Hannalla ei ole sanoja kokemuksilleen, eikä hän pohdi minuuttaan kuten nykyaikaisemmat jälkeläisensä. Pidin siitä, kuinka Hannan osuudella oli melkein kansantarumainen luonne, kun taas nuorimman Annan tarina oli fragmentaarinen ja epälineaarinen. Pidin myös muistojen ja kokemusten kuvaamisesta: erot ja yhteneväisyydet naisten kokemuksissa olivat hienovaraisia ja välillä lähes huomaamattomia.

Fredriksson kertoo kolmesta naisesta, mutta myös naiseudesta yleensä. Avioliitoista ja rakkaudesta, lasten syntymistä ja kuolemista, naisten tekemästä työstä ja naisten kohtaamasta väkivallasta. Samalla kerrotaan myös Ruotsin historiasta 1800-luvun lopulta 1900-luvun loppuun. Kaupungistumisesta, teollistumisesta ja maailmansodista, jotka vaikuttivat myös Ruotsiin. Anna, Hanna ja Johanna ovat symboleita naiseudelle ja Ruotsille, mutta onneksi he ovat myös elävän tuntuisia henkilöhahmoja - rakastettavia, ärsyttäviä ja liikuttavia. He eivät jää vain vertauskuviksi.

En oikeastaan osaa selittää, mikä tässä kirjassa oli niin ihastuttavaa ja mieltä kiehtovaa. Tämä kirja ei pidä itsestään melua, sen tenho on varsin hillittyä, ja silti tunsin lukiessani välillä aivan pakahtuvani suurista tunteista. En voi kuin suositella kaikkia tutustumaan itse Annaan, Hannaan ja Johannaan.

Osallistun kirjalla Ikkunat auki Eurooppaan -haasteeseen.

Kirjan ovat lukeneet myös Jenni, joka suosittelee tätä niille jotka vierastavat suomalaista realismia, ja jaana, jolle kirja oli hieno löytö. Sen sijaan Aletheia ärsyyntyi kirjasta niin paljon että jätti sen kesken.

Marianne Fredriksson: Anna, Hanna ja Johanna (Anna, Hanna och Johanna, 1994)
Suom. Laura Jänisniemi
Otava, 1998

17 kommenttia:

  1. Tämä kirja on TBR100-listallani ja nyt tajusin, että pitäisi lisätä tämä äitikirjahaasteen listalle myös, käsitelläänhän tässä äidin ja tyttären suhdetta jne. Ilmeisesti tämä kirja tosiaan käynnistyy vähän hitaasti, sillä minäkin olen tätä aloitellut joskus mutta se ei tempaissut mukaansa, vaikka uskon että tämä on "minun kirjani". Hyllyssä odottaa omaa hetkeään :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä sopisi kyllä erinomaisesti äiteys-haasteeseen. Äitien ja tyttärien suhde on tärkeässä osassa, ja äitiys muutenkin.

      Kannattaa antaa tälle kirjalle aikaa, koska hiukan hitaasta alusta huolimatta tämä oli ainakin minulle melkoinen lukuelämys.

      Poista
  2. Tykkään kauheasti Fredrikssonista, tätä en ole lukenut vielä mutta haluan kyllä. Parhaat kirjat taitavatkin olla juuri niitä joiden ihastuttavuutta ei voi sormella osoitellen analysoida... ne vain vievät mennessään! Sen tiedän Fredrikssonin osaavan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tämä oli ensimmäinen Fredriksson, mutta varmasti tulen lukemaan häntä lisääkin. Hyvä tietää, että muistakin kirjoista voi löytää samaa taikaa :)

      Poista
  3. Kuten Marialla, minullakin tämä kirja on TBR-listallani ja itse asiassa viime viikolla meinasin aloittaa tämän, mutta päädyinkin yhteen toiseen romaaniin. :)

    Sinulle on lukuhaaste blogissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että sinäkin aiot lukea tämän :)

      Ja kiitos haasteesta! Tartun siihen ehdottomasti.

      Poista
    2. Annoin sinulle uuden haastekirjan. :)

      Poista
  4. Hienoa, että pidit tästä, hyvin kuvailit teosta. Olen itse lukenut kirjan useaan kertaan vuosien varrella ja aina se on tempaissut mukaansa. Muutenkin pidän Fredriksonista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen tosiaan, että tämä kirja kestää hyvin uudelleenlukemisen - uskon itsekin palaavani vielä Annan, Hannan ja Johannan pariin :)

      Poista
  5. Fredriksson on ehdottomia suosikkejani! Hänellä on myös ilahduttavan erilaisia kirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, odotan mielenkiinnolla tulevia kokemuksia Fredrikssonin parissa!

      Poista
  6. Minulla on tämä lukulistalla, myöskin juuri Karoliinan suosituksesta. Kiva, että sinäkin siis tykkäsit!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, toivottavasti sinäkin pidät :)

      Poista
  7. Minulla tämä on odottanut jo tovin hyllyssä ja on myös TBR100-listallani. Luin Fredrikssonilta sen Kaksi todellisuutta ja se teki kyllä tosi kovan vaikutuksen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä näyttää olevan monen lukulistalla, ja hyvä niin :) Kävin silmäilemässä juttuasi tuosta Kahdesta todellisuudesta, ja se vaikutti erittäin kiinnostavalta - ehkä se voisikin olla seuraava Fredrikssonini.

      Poista
  8. Oi, ihanaa kun tartuit suositukseen ja vielä pidit näin paljon! <3 Kirja teki tosiaan aikanaan minuunkin hyvin suuren vaikutuksen, mutta en muista siitä juurikaan yksityiskohtia. Tosin lukemisestakin lienee noin 15 vuotta aikaa. Haluan lukea tämän joskus vielä uudelleen, vaikka tosi harvoin luen mitään useammin kuin kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos suosituksesta! Pidin kirjasta hurjasti, enkä ehkä olisi ilman vinkkiä keksinyt tarttua tähän.

      Minusta tuntui jo lukiessa, että tähän kirjaan pitää vielä palata uudestaan, koska kirjassa tuntui olevan niin paljon kaikenlaisia pieniä yksityiskohtia ja eri näkökulmia asioihin. Ja kun kirjassa ei varsinaisesti ole mitään suurta juonikuvioita, voin hyvin kuvitella, ettei siitä vuosien kuluttua niin kauheasti muista. Erinomainen uudelleenlukukirja, siis :)

      Poista