Onnistuin myös sairastumaan pieneen kesäflunssaan, mikä ei ainakaan parantanut mielialaa. Tällaisina hetkinä olen erityisen iloinen kirjoista, koska ne tarjoavat murheelliselle mielelle lohtua ja hetkellistä helpotusta. Vaikka Anne Tylerin Avioliiton lyhyt oppimäärä ei varsinaisesti ole mikään hyvän mielen kirja, se toimi yllättävän hyvin lohtukirjana. Ehkä siksi että pidin siitä niin paljon.
Avioliiton lyhyt oppimäärä kertoo erään avioliiton tarinan. Michael ja Pauline tapaavat sattumalta vuonna 1941, rakastuvat, menevät naimisiin ja perustavat perheen. Mutta onko Paulinen ja Michaelin avioliitto kirjan englanninkielisen nimen mukaisesti vain amatöörien puuhastelua, kahden pohjimmiltaan toisilleen sopimattoman ihmisen epätoivoista pyristelyä?
"Michael uskoi, että sotavuosien nuorena naimisiin menneet olivat kaikki aloittaneet yhtä tietämättöminä. Hän kuvitteli heidät marssimassa pitkin kaupungin katuja, niin kuin sinä päivänä, jolloin hän oli ilmottautunut vapaaehtoiseksi. Sitten he erkanivat jonosta pareittain tultuaan viisaammiksi ja kokeneemmiksi ja saatuaan itseluottamusta, kunnes jäljellä olivat vain hän ja Pauline, yhtä kokemattomina kuin aina - viimeisenä pariskuntana amatöörien paraatissa."
Kirja kuljettaa tarinaa 1940-luvulta 2000-luvun alkuun, Michaelin ja Paulinen nuoruudesta vanhuudenpäiviin asti. Tapahtumia tarkastellaan niin Michaelin, Paulinen kuin näiden lastenkin näkökulmasta. Tyler tuo hyvin esille kaikki ne pienet väärinkäsitykset, turhautumiset, lausumatta jääneet ajatukset ja tahalliset loukkaukset, jotka hiertävät perhesuhteita. Sen kuinka ihmiset jumittuvat tiettyihin käytösmalleihin, ja etsivät virheitä mieluummin muista kuin itsestään. Hän väläyttelee myös onnen hetkiä, niitä asioita jotka saavat ihmiset jatkamaan yhdessä: muistoja, yhteistä huumoria, hetkiä jolloin toisen näkee kaikein parhaimmassa valossa.
Avioliiton lyhyt oppimäärä kertoo paitsi avioelämästä, myös perheistä, lapsista ja vanhemmista ja sisarussuhteista. Se kuvaa myös kiinnostavasti amerikkalaista lähiöelämää kotirouvineen, kutsuineen ja juoruineen. Viehätyin Tylerin kyvystä herättää aikakaudet ja ihmiset eloon pienillä piirroilla: kun Tyler kuvaa esimerkiksi henkilöidensä vaatteita tai heidän syömiään aterioita tai kotien sisustusta, hän ei jää vain pintapuolisen maalailun tasolle vaan tavoittaa jotain oleellista ihmisistä, heidän olemuksistaan ja ympäröivästä kulttuurista.
Tylerin kirja on tavallaan lohduton ja masentavakin kirja, koska hänen henkilöhahmonsa tuntuvat tekevän jatkuvasti virheitä ja vääriä valintoja ja olevan niin kyvyttömiä tarttumaan onneen. Tyler ei kuitenkaan ole häijy tai ylemmyydentuntoinen: hän kohtelee henkilöitään suuremmalla lämmöllä ja ymmärryksellä kuin nämä kohtelevat itseään tai toisiaan. Kirjan jälkimaku olikin hiukan haikea, mutta katkeransuloisella tavalla positiivinen.
Osallistun kirjalla So American -haasteeseen, kategoriassa Modern Women Writers.
Kirjan ovat lukeneet myös Karoliina ja Booksy.
Anne Tyler: Avioliiton lyhyt oppimäärä (The Amateur Marriage, 2004)
Suom. Kristiina Drews
Otava, 2004
Liisa, oliko tämä ensimmäinen Tylerisi?
VastaaPoistaVarmaankin sanoin tuossa vanhassa arviossani, että pidin tästä paljon, vaikka moni Tyler-fani on arvioinut tämän yhdeksi hänen heikoimmista teoksistaan. Nyt muutamia muitakin Anne Tylerin romaaneja luettuani sanoisin, että tämä on aika raadollinen tarina hänelle, mutta samalla aika mielenkiintoinen. Pidin, vaikkakin ehkä alusta enemmän kuin loppupuolesta!
Kyllä, tämä oli ensimmäinen mutta tuskin viimeinen. Sen verran paljon tästä pidin.
PoistaHuomasin tuossa blogien Tyler-juttuja silmäillessäni, että monille tämä tosiaan on ollut heikompi tai ainakin vähemmän mieluisa lukukokemus. Minä pidin paljon, mutta saa nähdä, miten sitten vertautuu muihin. Minuun tuo raadollisuuskin jotenkin vetosi, koska se ei kuitenkaan mennyt liioittelun tai epäuskottavan puolelle.
Onnistuin muuten tuossa kommentissani ohittamaan kokonaan kissasi kuoleman. Anteeksi. :/ Otin toki osaa suruusi jo toisaalla, mutta oli tämä silti tylyä. Luin juttusi perheen iltatoimihässäkässä ja sitten sivu oli auki tunnin, pari, kunnes pääsin istumaan alas ja kommentoimaan. Siitä lipsahdus.
PoistaMinulle heikoin Tyler on tähän mennessä ollut The Accidental Tourist (olikohan se Onnellinen matkamies suomeksi), mutta en tiedä johtuiko se sillä kertaa osittain epäonnistuneesta äänikirjakokemuksesta. Tämän Avioliiton lyhyen oppimäärän lisäksi olen pitänyt tosi paljon Elämän tikapuilla- ja Amerikan lapset -kirjoista. Loput Tylerit mulla onkin vielä lukematta.
Voi Karoliina, en missään nimessä pahoittanut mieltäni tai pitänyt sinua tylynä - älä sitä murehdi <3
PoistaTuo Amerikan lapset täytyy kyllä ainakin lukea, koska se tuntuu olevan kaikkien suosiossa. Mutta kaikki Tylerit vaikuttavat kyllä kiinnostavilta, sen perusteella mitä olen niitä tässä tutkaillut.
Voi, otan osaa kissan poismenon johdosta ja lähetän sinulle lämpimän halauksen.
VastaaPoistaAvioliiton lyhyt oppimäärä on minulle vaikein kaikista Tylerin kirjoista. Jostain syystä en päässyt täysillä mukaan kirjaan, vaikka olen pitänyt kaikista muista lukemistani tylereista. Olenkin miettinyt, että tämä pitäisi lukea uudelleen.
Kiitos Katja <3
PoistaNyt onkin mielenkiintoista nähdä, millaisia ne muut Tylerit ovat. Uskoisin kyllä pitäväni, jos kirjoitus- ja kerrontatyyli ovat samaa, mutta pidin tosiaan tästäkin kovasti.
Ne muut ovat jotenkin lähempänä Carol Shieldsiä. Oma suursuosikkini on Mariankin mainitsema Aikaa sitten aikuisina.
PoistaShieldsiä lähellä oleminenhan on aina positiivista :)
PoistaOsanotto kissojesi poismenon johdosta!
VastaaPoistaKomppaan tässä Karoliinaa ja Katjaa, minullekin Avioliiton lyhyt oppimäärä on tosiaan ollt se vähiten mieluisin Tyler, kenties juuri tarinan synkkyyden vuoksi. Amerikan lapset on minulle tärkein hänen kirjoistaan ja Aikaa sitten aikuisina myös ihana.
Pakko korjata edellistä; pidin kyllä tästä enemmän kuin romaanista Pyhimys sattuman oikusta. Kiva kun Tyler on nyt ollut blogeissa esillä, kenties osittain juuri So American -haasteen siivittämänä!
Kiitos osanotosta <3
PoistaOlin itse asiassa suunnitellut lukevani Tylerilta ensimmäiseksi tuon Amerikan lapset, mutta kirjastossa tartuinkin sitten tähän, vaikka Amerikan lapsetkin oli hyllyssä. En tiennyt silloin, että tämä ei ole Tyler-fanien suosikkikirja :) Mutta ihan mukavaa tietää, että kaikki Tylerit eivät ole samanlaisia, ja mielenkiinnolla odotan seuraavaa lukukokemusta. Ehkä se on sitten se Amerikan lapset.
Halaus täältäkin... onni silti, ettei kissa joutunut kärsimään pitkään kipuja ja avuttomuutta.
VastaaPoistaTyler on kyllä taitava tekijä, vaikka aihepiirit eivät olekaan sitä meikäläisen ominta aluetta.
Kiitos Booksy <3
PoistaTyler taitaa tosiaan olla vähän liian ihmissuhdevääntöä sinun makuusi :) Mutta henkilökuvauksesta olit ilmeisesti kuitenkin pitänyt, ja se oli minustakin tässä erittäin toimivaa.
Voi että, otan osaa kissan poismenon johdosta. Voimahalauksia täältäkin ♥.
VastaaPoistaMinä en ole lukenut Tylerilta vielä mitään, mutta olen ihan varma, että pidän hänen kirjoistaan :D. Tämäkin minulta löytyy hyllystä joten nyt toivon, että ehdin lukemaan tämän kesän aikana :).
Kiitos Sanna <3
PoistaMinäkin aavistelin, että tulisin pitämään Tylerista, ja niin pidinkin :)
Osanottoni!
VastaaPoistaOlen vanhan koiruuden omaishoitaja ja nyt jo olen ihan sairas ajatuksesta miten selviän after Olga ja toinen on tietysti kysymys siitä, miten hän...Puutarhaan on istutettu valkoisia särkyneitä sydämiä.
Kiitos Leena.
PoistaVaikka kuinka yrittäisi henkisesti valmistautua lemmikin poismenoon, on se aina silti järkytys. Toivottavasti saat pitää koirasi mahdollisimman pitkään luonasi.