Viidestoista viikko musiikkia ja kirjoja

30 viikon haaste on ollut pienellä tauolla, mutta tämä sateinen ja harmaa sunnuntai on hyvä hetki taas jatkaa haasteen parissa.

Kirjahaasteessa kysytään tällä viikolla parasta kirjallista mieshahmoa.

Olen kenties maininnutkin, että olen hyvin henkilöhahmokeskeinen lukija. Kiintyäkseni kirjaan, minun on kiinnyttävä myös henkilöihin - tai vähintään kiinnostuttava heistä. Hyviä ja rakkaita henkilöhahmoja löytyykin minun kirjallisesta maailmastani vaikka kuinka paljon. Esimerkiksi jo pelkästään Täällä pohjan tähden alla on täynnä erinomaisia henkilökuvia Koskelan miehistä Kivivuoriin ja kirkkoherraan asti. Linna on mestari luomaan uskottavia, eläviä henkilöhahmoja hyvine ja huonoine puolineen. Rakastan kiihkeästi myös Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin -kirjan opiskelijapoikia, vaikka he ovat kaikkea muuta kuin ihania ihmisiä. Pidän myös Westön Leijat Helsingin yllä -kirjan Bexarin veljeksistä, Robertson Daviesin Mikä verissä on -kirjan Francis Cornishista - ja monista, monista muista. Voisin kuitenkin nostaa esille vielä kolme erityisen rakasta hahmoa, todellista kirjallista ystävää.

Tolkienin Samvais Gamgi, tuo urhea ja uskollinen hobitti on saanut minut sekä itkemään että nauramaan mukanaan. Ihastun helposti puhdassydämisiin ja vaatimattomiin sankareihin, jotka pelastavat maailman, vaikka mieluummin vain kuokkisivat puutarhaansa.

Sayersin Peter Wimsey on kerrassaan erinomainen mies: herkkä ja romanttinen realisti, ylivertainen älyltään vaikka ei ulkomuodoltaan, hiukan neuroottinen humoristi, taiteiden sekä hyvän ruuan ja viinien ystävä, rehellinen ja suoraselkäinen niin teoissaan kuin ajatuksissaan. Jopa liian täydellinen ollakseen aivan todellinen - on sanottu että Sayers kuvasi Wimseyn hahmossa unelmiensa miehen, jota hän ei koskaan todellisuudessa kohdannut.

Irvingin Garpin maailman T.S. Garp on monella tapaa melko raivostuttava tyyppi, mutta silti hänessä on jotakin vastustamatonta ja hurmaavaa. Ei siis mikään ihannemies, mutta sellainen mies jota kenties olisi kaikista virheistä huolimatta vaikea vastustaa.

***

Musiikkihaasteessa on vuorossa kappale joka kuvaa minua. Täytyy sanoa, että vaikka kirjoja lukiessa samaistun helposti henkilöhahmoihin ja löydän kirjallisista henkilöistä omia piirteitäni, en kovinkaan usein musiikkia kuunnellessani ajattele, että "tämä kappale kertoo minun elämästäni". Tunnistan kyllä tunnetiloja ja ajatuksia, mutta on aika vaikea keksiä kappaletta, joka kuvastaisi itseä.

Mutta onneksi on Anni Sinenmäki, tuo oman sukupolveni tunteiden tulkki. Ultra Bralla on useampikin kappale, jonka sanoituksiin olen kovasti samaistunut, esimerkiksi vaikkapa tämä Kirjoituksia.