Katja Kaukosen Odelma on runollinen ja arvoituksellinen kertomus naisesta, joka herää joen rannalta, kiskoo itsensä irti ahnaasti kiinni pitävästä maasta ja lähtee etsimään tuttua taloa. Odelma asettuu asumaan autioituneeseen taloon, jossa ruoka ilmestyy aamuisin pöydälle, takkapuut syttyvät sormien hipaisusta ja märät pyykit kastelevat joskus Odelman jalat verellä. Kyläläiset välttelevät taloa - sen läheisyyteen uskaltautuvat vain kettu, pikkutyttö ja kivenlohkareista koottu mies.
Mistä Odelma kertoo? Kuka on Odelma ja mikä on hänen tarinansa? Kirja jätti jälkeensä paljon kysymyksiä, mutta myös joitakin vastauksia. Tai vastauksen aavistuksia ja arvauksia. Se, mitä kirjassa loppujen lopuksi tapahtuu, ei kenties ole lainkaan oleellista. Kirja herättää vahvoja mielikuvia, hämmentää ja mietityttää. Se riittää - vastauksia ei tarvita.
Pidin kirjan mystisestä tunnelmasta. Nautin myös Kaukosen kielestä, joka on äärimmäisen kaunista ja kekseliästä. Luonnonilmiöt ja taruolennot saavat toistensa piirteitä ja sekoittuvat keskenään: savinaiset ruokkivat maata, savu kyräilee ja valonsäteet uupuvat. Odelma oli minulle hyvin visuaalinen lukukokemus: näin tapahtumat koko ajan kuvina mielessäni.
Kuitenkaan en lumoutunut Odelmasta kuten moni muu lukija. Luin kirjan mielelläni, välillä nautiskellen kielestä ja mielikuvista, mutta välillä myös hiukan pitkästyneenä. En kiinnittynyt tarinaan, eikä se herättänyt minussa suurempia tunteita. Kirjan tapahtumat ja henkilöhahmot ovat enemmän vertauskuvia kuin todellisuutta - ehkä sen takia en saanut niihin tarttumapintaa. Ihailin kyllä kirjaa, mutta hiukan etäisesti ja kylmästi.
Kirjan ovat lukeneet myös ainakin marjis, Katja, Joana, Morre, Anki ja Amma, jonka blogista voitin kirjan - kiitos.
Katja Kaukonen: Odelma
Wsoy, 2011
Minäkin luin tämän juuri ja julkaisen oman arvioni myöhemmin tänään. Olen pitkälti kanssasi samaa mieltä -kaunista kieltä, mutta en luomutunut tarinasta niin paljon kuin moni muu.
VastaaPoistaKomppaan. Kieli oli kaunista, mutta en jaksanut paneutua siihen tarpeeksi. Tunnelmat olivat vahvoja, mutta tapahtumat jäivät hämäriksi.
VastaaPoistaOlen tätä vältellyt, ja nyt sinun arviosi saa minut entisestään vakuuttuneemmaksi siitä, ettei tämä ole minun kirjani.
VastaaPoistaSanna: hyvä kuulla ettei tämä ihan kaikkia muitakaan täysin lumoa. Luin jopa hiukan kateellisena muiden ihastuneita juttuja, ja mietin onko minussa jotain vikaa, kun kirja ei niin hirveästi innostanut ;)
VastaaPoistaAmma: päättelinkin jutustasi, etten ollut täysin myyty kirjalle :) Sinänsähän kirjassa ei ollut mitään vikaa; se ei vain osunut ihan omaan makuuni.
jaana: tämä ei tosiaankaan ole sellainen kirja, joka kaikkiin uppoaisi. Ei aivan uponnut minuunkaan, mutta oli tämä ihan mielenkiintoinen kokemus silti.
Minä taas pidin - pidin kaikesta. Pidin Kaukosen kielestä, Odelman arvoituksellisuudesta, sen myyttisyydestä ja kansanperinneaineksista (hah, olenkin lukenut pääaineenani folkloristiikkaa ;))... Myös se, että luin Odelman miltei yhdeltä istumalta juhannusyönä vaikutti varmasti osaltaan teoksen voimakkuuteen omassa mielessäni.
VastaaPoistaKatja: luinkin juttusi jo aikaisemmin, ja kirjoitit tästä todella kauniisti. Ja huomasi että olit todella lumoutunut kirjasta.
VastaaPoistaMinulle tässä oli paljon elementtejä joista pidin, mutta kokonaisuus jäi sitten kuitenkin etäiseksi. Eniten pidin kielestä. Ja kansikuvasta - se on ihana!