tiistai 10. heinäkuuta 2018

Kyung-sook Shin: Jään luoksesi


"Nauroimme kaupungin kaduilla usein ilman mitään erityistä syytä. Jos nauraminen alkoi tuntua oudolta, lakkasimme vaivihkaa nauramasta. En ollut koskaan nauranut niin kovasti. Saako ihminen nauraa niin paljon? Kysymys tihkui mieleeni silloin tällöin kuin vesi."

Luin muutama vuosi sitten Kyung-sook Shinin ensimmäisen suomennetun romaanin Pidä huolta äidistä. Pidin kirjasta, mutta en mitenkään ihastunut, enkä siksi aluksi kiinnostunutkaan tästä uudestä käämmöksestä, Jään luoksesi. Kiinnostus heräsi vasta, kun minulle selvisi, että kirjan tapahtumat sijoittuvat samoihin Etelä-Korean historian kuohuviin vuosiin, jotka ovat Han Kangin hyytävän Ihmisen teot -kirjan aiheena. Ajattelin, että voisi olla mielenkiintoista lukea toisenkin kirjailijan kuvaus samasta teemasta, varsinkin kun Shin ja Kang vaikuttavat kirjailijoina varsin erilaisilta.

Siinä missä 1980-luvun kansannousu on  Kangin kirjan aihe, se toimii Shinillä enemmänkin näyttämönä tai jopa taustana. Taustoja ei selitetä (ei-korealaiselle) lukijalle, eikä kansannousun syitä ja seurauksia sen kummemmin avata. Tämä selittelemättömyys miellytti minua, joskaan en tiedän, kuinka hämäriksi jotkut tapahtumat olisivat minulle jääneet, jos en olisi lukenut Ihmisen tekoja. Shinin kirjan melankoliseen ja muistoihin kadonneeseen tunnelmaan sopi kuitenkin vallan hyvin se, että polittinen liikehdintä ja julmat teot häilyvät tapahtumien taustalla ja nousevat vain hetkittäin pinnalle.

Etelä-Korea kuohuu, mutta niin kuohuu myös kirjan päähenkilöiden nuoruus. Kansannousu vaikuttaa heidän elämäänsä enemmän tai vähemmän traagisesti, mutta silti heidän elämäänsä mahtuvat samat murheet ja ilot kuin muidenkin nuorten ihmisten: ystävyys, rakkaus, haaveet, oman tien etsiminen. He lukevat runoja, kirjoittavat ajatuksiaan yhteiseen muistikirjaan ja kulkevat pitkin kaupungin katuja. Ja kun he törmäävät liian voimakkaasti todellisuuteen, he eivät välttämättä selviydy siitä.

Jään luoksesi on ennen kaikkea kirja nuoruudesta. Nuoruudesta, jota muistellaan aikuisuuden näkökulmasta. Nuoruus, joka kaikista murheista huolimatta näyttäytyy muistoissa myös kullanhohtoisena aikana. Kirja etenee kuin muistot, hiukan katkonaisesti ja ajassa luovien: välillä pysähdytään pitkäksi aikaa tiettyyn hetkeen, välillä hypätään monta vuotta eteen- tai taaksepäin. Kerronta luo kirjaan ajoittain epätodellisen, melkein unenomaisen tunnelman.

Jään luoksesi vetosi minuun enemmän kuin Pidä huolta äidistä, joka oli makuuni hiukan liian sentimentaalinen. Tunnetta ja tunteellisuutta on tässäkin kirjassa, mutta pidättyväisen melankolisessa muodossa. Myös Han Kangin kirjalle Jään luoksesi muodosti hyvän lukuparin: kaksi hyvin erilaista kuvaa samasta aihepiiristä. Kumpikin näyttää omalla tavallaan pienen ihmisen osan historian pyörteissä.

Kirjan ovat lukeneet myös Sirri, Kirjahilla, Mai Laakso, Arja, Heidi P ja Katja.

Kyung-sook Shin: Jään luoksesi (Eodiseonga na-reul chat-neun jeonhwabel-i ulli-go, 2010
Suom. Taru Salminen
Kansi: Nina Kairisalo
Into, 2017

6 kommenttia:

  1. Minä taas pidin enemmän äitikirjasta. Mutta hieno on tämäkin ja aiheet kiinnostavia, ehkä eksoottisuutensa vuoksi osin, ollaan niin kaukana Suomesta monin tavoin. Ne ruokakuvaukset esimerkiksi, politiikasta puhumattakaan! Avarsi. Ihmisen teot oli ahdistava luettava ja jäi postaamattakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, huomasin bloggauksia lukiessani, että moni oli pitänyt äitikirjasta enemmän. Minuun taas tämä teki suuremman vaikutuksen. Näin olemme kaikki lukijoina erilaisia, ja hyvä niin. Ruokakuvaukset olivat herkullisia!

      Poista
  2. Kiinnostavaa lukea, että "Pidä huolta äidistä" oli makuusi ehkä liiankin sentimentaalinen. En ole sitä lukenut, mutta olen huomannut että se on ollut monille kovasti mieleen... Hmm, en pidä liiasta tunteikkuudesta, joten en kiirehdi sen kirjan kanssa. Tämä "Jään luoksesi" oli kyllä varsin hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, ei tuo äitikirjakaan mitenkään yltiösentimentaalinen ollut. Mutta muistelen, että joku siinä tunteellisuudessa häiritsi. Tässä kirjassa taas oli jotakin kiehtovaa, viehätyin hienosta tunnelmasta.

      Poista